Viime viikolla sain sähöpostia, jossa kerrottiin mun blogin olevan ehdolla Inspiration Blog Awardseissa ”Vuoden energisin” -kategoriassa. Kategoriasta sanotaan näin: Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä.

On tosi mahtavaa, että oon päässyt mukaan tähän kategoriaan. Meiän sarjassa on toinen toistaan upeampia vaikuttajia ehdolla. Siispä jo sen vuoksi on kunnia olla yksi heistä!

On jotenkin tosi kiva, että näihin ehdokkaisiin on saanut vaikuttaa nimenomaan seuraajat, ei pelkkä raati / tuomaristo. Mun mielestä se tietysti kuvaa parhaiten kutakin kategoriaa, sillä yleisöhän sen tietää. 🙂

Ja nyt tietysti seuraajat saa vaikuttaa siihen, kuka minkäkin kategorian tulee voittamaan!! Yleisöäänten lisäksi lopputulokseen tulee vaikuttamaan raati, joka antaa omat pisteensä jne..  Mikä on tietysti hienoa, sen vuoksi voi myös pienemmän seuraajamäärän vaikuttaja saada oikeasti mahdollisuuden voittaa. MUTTA siis, jos et vielä ole äänestänyt mun blogia VUODEN ENERGISIMMÄKSI, niin tee ihmeessä se TÄSTÄ, jos koet mun blogin ansaitsevan äänen!!

Oon saanut aivan ihania viestejä teiltä seuraajilta jo nyt. Yhdessä sanottiin, että on ihanaa kun pari päivää ehdokkuuden julkaisun jälkeen kerroin ig:ssä kuinka mua väsyttää ja on veto veks, enkä leikkinyt / esittänyt sitä vuoden energisintä! 😉 Toisessa luki, että mun jos jonkun pitäisi tää kategoria voittaa. Kolmannessa luki, että oon saanut hänen energiatasonsa nousuun viime syksystä tähän päivään. jne jne jne..

Mä tykkään, että tän kategorian vaikuttajat nimenomaan motivoi, tsemppaa ja luo hyvää fiilistä. Ei pelkästään sitä, että itse pitäis olla se duracel-pupu ja koko ajan suu messingillä! 😀 Sillä takana on mun kohdalla kuitenkin elämäni väsynein (vähäunisin) vuosi! 😉 Vauvavuosi! Haha!

Sanoinkin tästä parille mun kollegalle ja he sanoivat siihen ihanasti takaisin.”Vaikka sä olisit ollut viimeisen vuoden aikana väsynyt, on sussa sellainen energiataso ja ilo koko ajan yllä, että sä levität ympärilles tsemppiä, energiaa ja positiivisuutta parin tunnin yöunillakin.” Se oli aika ihanasti sanottu!! Niinhän se ehkä on, vaikka musta on itsestäni tuntunut välillä tosi väsyneeltä ja oon kertonutkin siitä täällä blogissa, on mun perusviresytaso kuitenkin sen verran duracel ettei se väsy ja vetoveks-olo näy niin kovaa ulospäin kuin mulle itselleni sisäänpäin.

Nyt on taas energiatasot onneks nousussa sisäänpäinkin! 😉 😀

Hei, jos käyt äänestämässä mun blogia TÄÄLLÄ, niin paina sydäntä tässä postauksessa. 😉 Sitten mä tiedän kuinka moni on oikeesti antanut äänensä mulle. <3

KIITOS KIITOS ja vielä kerran KIITOS!!

* Kaikki postauksen kuvat: Petri Mast / Vaatteet: Yvette

Me saadaan välillä molemmat Tuukan kanssa some-kanaviimme viestiä seuraajiltamme, että on ihana katsoa kuinka rennolla asenteella kasvatetaan Emmaa. Eräältä äidiltä mm. sain viestiä muutama viikko sitten, että on ihana katsoa kuinka annatte Emman toteuttaa itseään, istua välillä pöydällä ja syödä sormin ja sotkea. Hän lisäsi vielä viestiinsä, että pitäis varmaan omaakin pipoa välillä vähän löysätä. 😀 Ja tämä viesti oli siis puhtaasti hyväntahtoinen. 🙂

Meillä ei ollut mitään suuria ja selkeitä linjoja kasvatuksesta ennen Emman syntymää. Toki sellaiset asiat, kuten kunnioitus, hyvät käytöstavat jne oli alusta asti selvänä suunnitelmissa. Ja on edelleen. 😉 Me ollaan menty monessa asiassa aikalailla vapaan kasvatuksen ja tiettyjen sääntöjen välimaastossa. Joskus paljonkin siellä vapaan kasvatuksen puolella ja joidenkin asioiden suhteen selkeillä säännöillä.

Yksi asia, mikä meillä on molemmilla ollut aina tärkeää Emman kanssa, on hänen mukaan ottaminen lähes asiaan kuin asiaan. Kun tehdään aamulla smoothieta, Emma saa heittää banaanin palat blenderiin ja kipata heraprotskut perään. Vaikka herajauhetta oliskin vähän pitkin pöytää ja lattiaa sen jälkeen, ei se mitään. Sen saa siivottua. 🙂 Emma pääsee tekemään meidän kanssa, se on meille tärkeetä.

Kun laitetaan pesukonetta tai astianpesukonetta pyörimään / tyhjennetään, Emma saa auttaa. Hän voi välillä viedä likaisia astioita takaisin kaappiin, mutta suurin osa menee jo ihan oikein. Kun pyykkikone on pyörinyt hän ojentaa sieltä vaate kerrallaan ja minä tai Tuukka ripustetaan pyykkitelineelle. Meneehän näissä hommissa kaks kertaa enemmän aikaa näin ja välillä on ihan ”ok” 😉 tehdä näitä hommia ihan yksinkin, mutta on myös ihana huomata kuinka otettu Emma on kun hän saa auttaa.

Toinen mikä on ollut meille molemmille tärkeää on se, että Emma saa kokeilla ja tehdä itse. Vaikka kaikki ei meekkään aina ihan purkkiin, niin ainakin hän saa yrittää. Omalla lusikalla kun syö pastaa, menee 25% lattialle, 25% Geren suuhun ja muutama prosentti johonkin päin päätä, hiuksia ja puseroa, mutta ei sekään haittaa. Osa menee kuitenkin suuhun ja vaatteet saa aina pestyä.

Sääntöjä mitä meillä on liittyy mm. koiriin. Koiria ei saa repiä, eikä niiden päälle saa mennä istumaan. Koirien pitää myös antaa nukkua rauhassa, eikä niitä saa mennä tökkimään sormella silmään. 😀 Meillä ei myöskään kännykkää saa käyttää tai iPadia ihan koko ajan. Emma tykkäisi, että tietokoneelta, iPadilta tai kännykästä tulisi jatkuvalla syötöllä Youtubesta lastenlauluja. Mutta ei haluta, että näin pieni vielä oppii näihin laitteisiin riippuvaiseksi.

Ruokapöydässä istutaan yhdessä ja rauhassa. Yritetään opettaa Emmalle, että kukaan ei nouse pöydästä kesken ruuan, vaan vietetään siinä rauhassa aikaa yhdessä. Välillä onnistuu, välillä ei. Sääntöjä on myös mm. rusinoiden syömisessä tai jossain muussa Emman mielestä herkullisimmassa asiassa ikinä, esim. Herra Hakkaraisissa. 😀 Rusinoita ja Herra Hakkaraisia ei voi syödä koko purkkia yhdeltä istumalta. 😉

Jo nyt yritetään opettaa sitä, että toiselta ei saa ottaa kesken leikin leluja. Sitä varmasti oppii hyvin myös päiväkodissa. Muutenkin toisten huomioonottamista oppii päiväkodissa super hyvin.

Meillä mennään siis sääntöjen ja kasvatuksen kanssa vähän tunnepohjalta. Emman kasvaessa tulee varmasti sääntöihin enemmän tarkkuutta ja ns.”voimakkuutta”. Mutta vielä ei mun mielestä tarvi. On ihanaa, että ollaan osattu opettaa Emmalle jo se, että aina kun joku lähtee meiltä tai me lähdetään jostain – sanotaan heipat. 🙂 Kun sanainen arkku aukeaa, opetetaan kiittäminen, nyt jo tehdään sitä siis itse esimerkkinä.

Tuukka sanoi hyvin mm. vaatteiden likaantumisesta: ”Mä en koe järkeä ostaa tän ikäiselle tötterölle vielä mitään 150€:n arvoisia kauluspaitoja. Sitten kun ruoka menee suuhun ja vain suuhun, voi panostaa vaatteisiin. Jos sittenkään on tarve. Nyt on tärkeempää, että Emma saa opetella syömään ite ja sotkea vaikka jokaisen paidan.” Mä oon tosi samoilla linjoilla, antaa sotkea ja opetella nyt. Kyllä ne vaatteet saa puhtaaksi. Ja jos ei saa, niitä voi pitää sitten vaikka ”kotipaitoina”.

***

Minkälaisia kasvatusmetodeja teillä on tällaisten taaperoiden kanssa?