Olin tiistaina ensimmäistä kertaa PING Festivaaleilla! Sain kutsun työnantajaltani A-lehdiltä ja mahtavaa kun sain!! Olin kuullu Pingistä jo aiemmin ja pelkästään hyvää. Mielenkiintoinen tapahtuma vaikuttajille ja yrityksille. Oli super inspiroiva ja kiinnostava aamupäivä!

Aamu alkoi aamiaisella Clarion Hotellissa, jossa koko tämä tapahtuma oli. Sisääntullessa oli ihana fiilis, iloiset ihmiset otti vastaan ja hymyili. Myös halasivat! 🙂 Festarit oli upeen näköiset, kukkia ja valoja ja värejä! Aamiaisen jälkeen suunnattiin Piian kanssa kuuntelemaan ensimmäisiä luentoja mm. brändäämisestä.

Oli tosi mielenkiintoista nähdä tutkimuksia siitä miksi suurin osa ihmisistä lukee blogeja. Päällimmäisinä syinä nousi informaation ja inspiraation saaminen. Oli myös kiinnostavaa kuulla siitä miten ihmiset luottavat yritysten mainontaan versus bloggaajien tai muiden somevaikuttajien suosittelemiin tuotteisiin. Suomalaiset luottavat yritysten mainontaan 20% ja bloggaajien suosittelemiin tuotteisiin tai palveluihin 44%. 🙂

H2H = Human to human -markkinointi kasvaa ja lukijoita oikeesti kiinnostaa mitä joku bloggaaja tai tubettaja jostain palvelusta tai tuotteesta sanoo. Yhä enemmän myös yritykset ja vaikuttajat haluu tehdä aitoja omannäköisiä kampanjoita. Kukaan ei halua sanoa, että ”tää on tosi hyvä tuote ja just paras kaikille”. Halutaan kertoa miks joku tuote sopii just jollekin ja oikeita kokemuksia.

Blogeista ja tubekanavista haetaan koko ajan enemmän just sitä aitoa ja vähän jopa rosoista menoa. Mutta toisaalta myös tosi kauniit ja ammattimaiset kuvat, sisustus ja muoti on suosittua seurattavaa eri kanavissa. Mun mielestä nää on tosi mielenkiintoisia juttuja!! Mä aina täällä välillä kysynkin teiltä postaus-aiheita/toiveita ja muutenkin oon tosi kiinnostunut siitä minkälaisesta sisällöstä just TE mun blogin lukijat tykkäätte.

Päivän aikana syötiin myös runsas lounas ja saatiin glitteriä hiuksiin ja mihin kukakin halus. 😉 Mä laitoin kotona jo poskipäähän glitteriä ja Pingissä myös hiuksiin. <3 Lounaalla mun ja Piian seuraan liitty myös Katri ja Jutta ja yhdessä jatkettiinkin päivän ehkä kiinnostavimpaan luentoon. Pingissä näin paljon tuttuja ja myös hyviä ystäviä.

Luento, joka oli kiinnostavin koko päivässä oli Natalia Salmelan pitämä luento siitä kuinka tehdä blogista menestyvä. Mä sain Natan luennosta tosi paljon inspiraatiota ja fiilistä! Natan jutut on aina purru muhun ja tälläkin kertaa faktat ja huumori yhdessä kolahti.

***

Mä oon tosi onnellinen, että mulla on tää blogi ja te ootte siellä mun kanssa! Se, että mä sanon nykyään ammatikseni bloggaja ja somevaikuttaja on mulle ylpeyden aihe. Joskus kun blogini perustin vuosia sitten, haaveilin siitä jospa ehkä joku päivä saisin tästä työn. Nyt se on sitä! 

Kertokaa miksi te luette blogeja? Inspiraatio, motivaatio, tieto, arvonnat, bloggaajan persoona, kauniit kuvat vai mikä? 🙂

Tää postaus jännitti mua kamalasti. Mietin monta kertaa, että julkaisenko vai enkö. Osa musta sanoo ei ja osa joo. Mä mietin, että miten saan tässä sanottua sen mun sanoman oikein. Niin, että tän postauksen tarkoitus tulis lukijoille yhtä kirkkaana kuin mulle. Mietin, että osa lukijoista ihan varmasti ajattelee tän olevan huomionhakuista toimintaa, kirjoitettu vaan siks, että tulis klikkejä. Mutta se ei oo totta. Mietin, että mitä mun veli, äiti, Tuukka tai appivanhemmat sanoo tästä, ajatteleeko ne, että miks tolla Monnalla ei oo nyt rihman kiertämää päällä.. Mietin myös, että miksi mä teen tällaisen – mikä järki?

Päätin, että kirjoitan ja julkaisen tän tekstin koska inspiroiduin itse niin paljon eräästä kuvasta josta oikeastaan tän koko postauksen kirjoittamisen uskallus sai alkunsa. Kuva oli sunnuntaina mun entisen asiakkaan ja nykyisen ystävän, upean Marielan instagramissa. Mietin heti tuota kuvaa katsoessa, että WAU miten upea ja rohkea Mariela on! Ja niin KAUNIS!

Ajattelin, että jos omalla postauksellani voin tuoda edes yhdelle seuraajalleni saman fiiliksen kuin itselleni Marielan kuvan nähdessäni, on mun postauksella tarkoitus. Somessa on näkynyt tosi paljon kuvia viimeisen vuoden aikana kehopositiivisuudesta, on #älämahdumuottiin ja #muhkuramanifesti ja kaikki muut huiput kampanjat. Näissä on jokaisessa mahtava sanoma ja tarkoitus = hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Sanoma, jonka puolesta mä oon kampanjoinut itse itseni kanssa täällä blogissa jo vuosia. Rakasta itseäsi ja omaa peilikuvaasi, jos haluat tehdä muutoksia – tee ne rakkaudella, älä inholla.

Mariela sanoo kuvassaan yhden lauseen, joka sai mulle aivan ihanan fiiliksen: ”Tänäänkin mussa on uudenlaista pehmeyttä, jälkiä ja arpia elämästä, jotka kaikki tekee mun kehosta entistä rakastettavamman!” Se on nimittäin just näin! Mun on ollut rehellisesti sanottuna välillä vaikea sulattaa sitä, että mun keho on erilainen nyt kuin ennen raskautta. Raskaus ei oo syy muutokseen – vaan se, että mä en oo treenannut samalla tavalla kuin ennen. Oon ollut tyytyväinen mun peilikuvaan, vaatteet päällä. Mutta ilman vaatteita en niin tyytyväinen. On selluliittia ja on arpia. Mahassa on löysää nahkaa ja peppu ei oo niin tiukka ja napakka kuin pari vuotta sitten. Nyt vielä mahassa punakkuutta, yhden hoidon jäljiltä ns. ”extrana”.

Mä oon miettinyt, että oonko enää viehättävä tai seksikäs jonkun muun mielestä? Tai että onko joku liikunta-alan kollega ajatellut musta, että voi Monna kun on rupsahtanut nyt. Mutta sitten mulle tuli eilen sellanen olo, että entä sitten? Tosi vahvasti sellanen olo, että nimenomaan – nyt mussa on vaan uudenlaisia jälkiä ja arpia elämästä, ne tekee musta entistä rakastettavamman. Ja myös itselleni rakastettavamman – sehän on tärkeintä ja ensisijaista! Ei sillä oo väliä ajatteleeko joku kollega musta jotain tai oonko jonkun muun mielestä seksikäs. Kunhan itse ajattelen niin ja tietysti ihan kiva jos puoliso ajattelee niin. 😉

Tää on nimittäin vähän sama juttu kuin ihmisten mielipiteet ja puheet. Kaikki ei tykkää kaikista ja kaikkia ei voi (enkä myöskään halua) miellyttää. Sama sääntö pätee tähän kroppajuttuun! Eikö vaan? Rakastetaan me kaikki naiset ja miehet itseämme sellaisina kun ollaan, on sitten muhkuraa tai ei. 🙂

Kaiken tän jälkeen mua silti jännittää painaa ”Julkaise” -nappia. Mutta syteen tai saveen; let’s do this!