Viimeisen viikon aikana on koeteltu taas väsymysviisareita oikein olan takaa. Sekä Tuukka, että Emma sairastui influenssaan about samaan aikaan. Molemmilta veto veks ja tietysti mulle ainoana terveenä tuplamäärä hommia. Ei paljon ehtinyt blogia kirjoitella viikonlopun aikana, eikä se kyllä ollut edes mielessä.

Tuukan oli pakko antaa levätä, tottakai! Emma oli poissa päiväkodista, tottakai! Mun työaika jäi sitten minimiin ja koirat, koti, Emmasta huolehtiminen ja Tuukastakin. 😉 Plus kaikki muut hommat. En todella syytä tästä ketään, mutta kuten jokainen tietää – on toisen aikuisen sairastuessa koko paletti käytännössä toisen käsissä.

Perjantaina lähdettiin lääkäriin, koska Emman kuume oli kestänyt silloin vuorokauden, eikä olo muutenkaan näyttänyt paranevan. Tuukka lähti mukaan ja kävi samalla itsekin lääkärissä. Influenssa-diagnoosin kanssa sitten palattiin apteekin kautta kotiin. Emma-pieni nukahteli vähän väliä ja istui vain sylissä. Kuumetta oli pahimmillaan 39,9-astetta. Tuntui tosi kurjalta nähdä kun pieni raukka oli niin veto veks ja kova yskä vielä päällä. Onneks mentiin lääkäriin alle 2vrk ensimmäisten oireiden alettua ja saatiinkin sitten Emmalle Tamiflu-kuuri.

Launtaina aamusta heräsi jo virkeämpi tyttö. Tamiflu alkoi siis heti puremaan ja lääkärin määräämä kuumeen alentamislääke myös. Oli ihana nähdä, kun pienelle maistui aamupala ja tanssijalkakin alkoi heti vipattamaan. Niin ja se hymykin tuli takaisin. <3 Tuukkakin päivä päivältä paremmassa kunnossa ja on onneks vähän pystynyt auttamaan mm. koirien ulkoilutuksessa. Isosti nostan hattua Tuukalle, kun on jaksanut sairastelusta huolimatta mua auttaa tän arjen pyörittämisessä. <3

Yöt on olleet kuitenkin todella levottomia ja katkonaisia. Esimerkiksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuin yhteensä 5h ja sen n.10min pätkissä. Emma nukkui mun vieressä ja ähisi ja itki ja yski ja väänsi koko yön. 🙁 Päivällä ei oo ruoka oikein maittanunt samaan tapaan kuin terveenä, joten öisin on ollut sitten myös nälkä. Kuten viime yönä klo 04.00 syötiin maitoa.

Mä sanon kyllä sen, että väsymys on varmaan yks pahimmista asioista. Silloin ei toimi mikään kunnolla, ei pää eikä hermot. Mutta eiköhän tää nyt tästä taas parempaan päin. <3

Toivottavasti siellä on säästytty influenssalta. Rokote ei oo pelannut tänä keväänä kaikilla. Ens vuonna tulee kuulemma kattavampi influenssa-rokote, me ainakin otetaan tässä perheessä se sitten ihan jokainen.

Kaikesta huolimatta aurinkoista alkavaa viikkoa!

Kaikki kuvat: A-lehdet / Johanna Myllymäki

Pääsin tällä viikolla keskustelemaan kätilön kanssa synnytykseen liittyvistä ajatuksista. Mulla on nyt synnytyksestä pian 1,5 vuotta, mutta silti siihen liittyi ahdistusta ja myös pelkoa mahdollisesta toisesta synnytyksestä joskus tulevaisuudessa.

Hyvinvointistudio Lupauksella on alkanut henkilökohtaiset synnytysvalmennukset. Mä pääsin tunnin pituiselle kätilön vastaanotolle. Mulla ei ollut oikein mitään ennakkoajatuksia tästä tapaamisesta, mielenkiinnolla istuin alas ja lähdin kertomaan kätilö Milla Revolle miten mun synnytys oli tapahtunut.

Kun mulla supistelut alkoi perjantaina 4.11, lähdettiin ekan kerran Kätilöopistolle. Sieltä mut lähetettiin takaisin kotiin lapsivesitutkimuksen mukaan, joka oli negatiivinen. Tällainen testi tehtiin toistamiseen sitten lauantaina 5.11. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että synnytys on käynnistynyt. Tuli epävarma olo siitä, että ne lapsivesitutkimukset oli negatiivisia. Onneks toisella kerralla sitten mulle tehtiin myös sisätutkimus ja lääkäri tunsikin sieltä Emman hiukset! 😀

Tästä Milla kertoi mulle uuden tiedon; kalvo voi puhjeta ja lapsivedet ”mennä”, mutta lapsen pää on niin lähellä jo tulossa ulospäin, että vettä ei tule läpi. Tää ei oo kuulemma kovin yleistä, mutta näinkin voi käydä. Oli ihana kuulla nyt, että tää saattoi olla syy siihen, miksi testit näytti negatiivista.

Tässä pieni ote Millan kirjoittamasta:

Synnytyksen loppuvaiheessa, kohdunsuun ollessa 9cm auki, otettiin vauvasta laktaatti, joka oli hyvä. Näyte kontrolloitiin jonkin ajan kuluttua ja sen ollessa poikkeava päädyttiin kiireelliseen sektioon. Sektiopäätöksen tehnyt lääkäri ollut huoneessa ”jämpti”, tämä herättänyt luottamusta siihen että hänellä on tilanne hallussa ja että on turvallisissa käsissä.

Sektiossa syntynyt tyttövauva, apgar 4/7/8, tarvinnut alun adaptaatiohäiriöön apua. Napanuora ollut kaulan ympärillä kahdesti. Etukäteen nimenomaan äiti tätä jännittynyt. Päässyt vanhempien kanssa perhehuoneeseen.

Sektiossa äidillä pahoinvointia ja kovaa tärinää, muutoinkin tilanne tuntunut epämiellyttävältä. Tyytyväinen leikkaussalin mukavaan henkilökuntaan.

Saanut vauvan rinnalle heräämössä, mutta vahva äitiyden tunne herännyt vasta vauvan ollessa 2vrk iässä päästyään liikkeelle ja aktiivisesti osallistumaan lapsensa hoitoon. Herkistyy tästä kertoessaan.

Kuulin myös nyt ensimmäistä kertaa sen, että laktaatti-arvoja katsotaan vauvasta synnytyksen aikana sen vuoksi, että niistä nähdään kuinka väsynyt vauva on. Synnytys on vauvallekin iso ponnistus ja tässä mun synnytyksessä Emma-pieni on ollut sitten loppumetreillä ihan ”maitohapoilla”, kuten Milla avasi poikkeavaa laktaattiarvoa. Tän vuoksi on päädytty sektioon, että vauvalle ei kävisi mitään alatiesynnytyksessä.

On kuulemma myös erittäin arvokasta, että vauva on ehtinyt ymmärtämään synnytyksen olevan käynnissä. Se, että alatiesynnytys ehti edetä melkein ponnistusvaiheeseen asti ei siis ookkaan ollut ”turhaa työtä”, vaan Emma on sillä valmistunut maailmaan. Suunnitelluissa sektioissa on kuulemma monesti riskinä erilaiset adaptiohäiriöt, koska vauva ei ymmärrä synnytyksen olevan käynnissä. Supistusten avulla pikkuinenkin siis alkaa valmistautumaan tähän maailmaan.

Mä herkistyin tuon mun ja Millan keskustelun aikana monta kertaa. Eniten ehkä siinä kohdassa, kun kerroin siitä sellaisesta tunteesta, että ”mä oon äiti ja mun tehtävä on pitää huolta tästä pienestä ihmeestä”. Ja kuten tuossa ylempänä lukee, se tapahtui vasta syntymän jälkeisenä päivänä / iltana.

Puhuttiin Millan kanssa myös imetyksestä. Se sai mut herkistymään toistamiseen.

Imetys alusta saakka haasteellista sektiohaavan kivun ja imuotteen vuoksi.  Sektiohaava tulehtunut ja paranemisprosessi erittäin pitkä

Tästä huolimatta imettänyt viiden viikon ajan, myöskin pumpannut maitoa vauvalle. Pettynyt kun imetys ei onnistunut paremmin kestänyt pitempään. Keskusteltu synnytystavan vaikutuksesta imetykseen ja maidonnousuun. Kehuttu kovasta työstä ja muistutettu että jokainen omalta äidiltä saatu maitopisara on arvokas. Haasteista huolimatta nähnyt kovasti vaivaa saadakseen annettua vauvalleen omaa maitoa ja jatkanut lypsetyn maidon antamista kun vauva valitsi pullosta syömisen, tästä kannattaa olla ylpeä.  

Mun mielestä oli ihan älyttömän ihanaa, että WHO:n imetysohjaajakoulutuksen käynyt imetyksen ammattilainen sanoi niin kauniisti mulle imetyksestä. Että mä olen tehnyt valtavasti töitä ja jokainen pisara on ollut Emmalle tärkeä. Se tuntui todella hyvältä, että ammattilainen sanoi mulle, että sä oot imettänyt JOPA viisi viikkoa. Korosti vielä, että älä käytä enää sanaa VAIN.

Milla sanoi, että ei oo ihme kun tämä hiuspehko on tuntunut alatietutkimuksessa! 😉

Tähän hetkeen liittyy valtavasti ajatuksia ja tunteita. <3

Mä koin, että tällainen keskustelu synnytyksestä näin jälkikäteen oli aivan älyttömän hyvä. Jos vielä joskus tulee sellainen tilanne, että olis synnytys edessä, osaan nyt suhtautua siihen eri tavalla. En ehkä pelkäisi sitä enää niin paljon. Millan kanssa keskustelun jälkeen tuli sellainen olo, että jokainen synnyttäjä on oman synnytyksensä päätähti.  Ja tähdellä pitää olla hyvä fiilis siitä mitä tapahtuu. <3

Kävin itse pelkopolilla ennen synnytystä, se oli todella hyvä ja tarpeellinen juttu mulle ja myös Tuukalle. Näitä yksityisiä pelkopolikäyntejä valitettavasti ei vaan tarjota enää kunnallisella puolella niin helposti. Sen takia tällaiset yksityiset synnytysvalmennukset, joko ennen tai jälkeen synnytyksen on ihan todella arvokkaita!

Millalta voi varata yksittäisiä tunteja tai sitten voi ottaa kokonaisen paketin Sannalta ja Millalta. Sanna ja Milla on molemmat kätilöitä ja Sanna sen lisäksi synnyttäneiden naisten liikuntaan erikoistunut valmentaja. Pakettiin kuuluu seuraavat:

• Synnytysvalmennus-paketti

1. Synnytysvalmennus 2h (synnytyksen kulku, kivunlievitysmenetelmät, tukihenkilön rooli synnytyksessä, ensihetket vastasyntyneen kanssa, ensipäivät sairaalassa)
2. Henkilökohtainen synnytyssuunnitelma 1h
3. Fyysinen toipuminen synnytyksestä ja liikunnan aloittaminen synnytyksen jälkeen 1h (Tätä suositellaan noin 6-8 vko synnytyksestä)
4. Synnytyskeskustelu 1h (synnytyksen läpikäynti)

Kysykää ihmeessä multa lisää tuosta paketista tai yksityistunneista. Tai sitten suoraan Millalta tai Sannalta: info@hyvinvointistudiolupaus.fi

Kaikkiin näihin valmennuksiin/keskustteluihin on tervetullut myös synnyttäjän kumppani, sillä monesti myös toinen vanhemmista saattaa pelätä tulevaa synnytystä tai hänelle on saattanut jäädä synnytyksestä ahdistavia ja pelottavia ajatuksia. Synnytyksen jälkeen myös vauva on tervetullut aina mukaan. <3

Jos ette oo lukenut mun synnytyskertomusta, niin tässä vielä siihen linkki:

http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2016/11/11/synnytyskertomus/

***