Minä ja mun ystävät

Monesti kuulen edelleen, että ”mä tiiänkin mitä sulle kuuluu, kun oon lukenut sun blogia” tai, että ”no susta mä taidankin tietää kaiken, koska luen sun blogia”. Tää on kuitenkin vähän harhaa. 😀

Kun aloitin blogin pitämisen vuonna 2011 ( KAHDEKSAN VUOTTA SITTEN!! 😀 ), blogi oli pitkään tosi päiväkirjamainen. Siellä oli kuvia mun äidistä, mun veljestä, mun ystävistä ja ylipäänsä ihmisistä mun ympärillä, sellaisista joilla ei itsellään välttämättä silloin ollut mitään somekanavia. Facebook-tilit oli varmaan silloin jo melkein kaikilla, mutta esim. IG oli tosi uusi juttu ja harva mun ”piiristä” sitä käytti. Oikeastaan vain mun ”somekaverit” ja kollegat. Silti saatoin laittaa kuvia blogiin niistä ystävistä tai perheenjäsenistä, joilla ei mitään blogia tai ig-tiliä ollut.

Blogi keräsi nopeasti kuitenkin tuhansia tuntemattomia lukijoita. Pikkuhiljaa aloin jättämään blogista pois ystäviä ja perheenjäseniä, joilla ei itsellään ollut blogia tai muuta somekanavaa. Silloin tällöin saattoi olla jotain ”ryhmäkuvia”, joissa ystäväni vilahtivat, mutta niihinkin pyysin ystäviltä tai perheeltä luvan.

Kun blogin lukijamäärät jatkoi nousemistaan aloin rajaamaan entistä enemmän mun vapaa-aikaa ystävien kanssa blogista pois. Ajattelin, että ei ne kuulu blogiin. Ei blogi kerro mun ystävistä tai mun äidistä tai veljestä tai tädistä tai appivanhemmista. Toki he kaikki kuuluvat olennaisesti mun elämään ja blogi on kertonut aina enemmän tai vähemmän mun elämästä, siispä joskus jonkun ystävän kuva on blogissa saattanut vilahtaa. Kuitenkin käyn kahvilla ja lounaalla ja treenaamassa ystävien kanssa niin, että siitä ei tule mitään jälkeä someen. 😀

Tätä samaa tyyliä oon jatkanut edelleen. Ihan jokaisesta tapaamisesta en siis ”raportoi” someen. 😉 En vaikka tapaisin ystävää, jolla on somekanavia. Edelleen haluan pitää blogin pääpainona mun jutut, eihän blogi vieläkään kerro mun äidistä, veljestä, appivanhemmista tai ystävistä.

Somen kautta tulee helposti se vaikutelma, että bloggaajat tai ig-tähdet kertovat elämästään kaiken. Mutta iso osa meistä rajaa kuitenkin paljon asioita pois somesta. Uskon, että mitä suurempi on somekanavan tunnettuus ja lukijoiden/seuraajien määrä, sen tarkemmin tulee mietittyä mitä siellä kertoo. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se mitä kertoo olisi jollain tapaa epäaitoa. Mun oma targetti on olla aito ja rehellinen kaikessa mistä somessa kerron, mutta tietyistä asioista en kerro mitään. 🙂

Eilen vietettiin mun ystävän Saran babyshowereita. Päästiin yllättämään Sara oikein kunnolla ja oli ihana nähdä, kuinka moni ystävä oli siellä paikalla toivottamassa pieni vauva sitten lähiaikoina maailmaan. Sara oli silminnähden hyvillään. Mukana showereissa oli tietysti myös Anna. <3

Me ollaan Annan ja Saran kanssa oltu ystäviä jo yli kymmenen vuotta. Vaikka ei joka viikko tai edes joka kuukaus nähdä, me kuitenkin soitellaan ja viestitellään kuulumisia usein. 🙂

Mun mielestä ystävyys on sellaista, että vaikka ei aina ehitä näkemään niin usein, on ystävä kuitenkin mielessä. Some on myös ihana juttu, koska sitä kautta voi sitten nähdä ainakin jotain mitä ystäville kuuluu. Ja jos ystävä ei oo somessa, voi aina laittaa viestiä tai soittaa mitä kuuluu.

—

Monna