Mä oon ollut nuoresta asti sellainen, että tarvin omaa aikaa. Sellaista rauhoittumis-aikaa. Muistan, kun joskus yksin asuessani reilu parikymppisenä saatoin laittaa välillä vapaapäivänä äidille ja veljelle viestiä, että pidän tänään kännykän kiinni. Silloin ei ollu vielä somea, eikä kännyköissä nettiä tms. Silloin puhelin oli viestejä ja soittamista varten. 😀

Joka tapauksessa jo silloin tarvin sellaisia puhelittomia päiviä aika ajoin. Ilmoitin niistä äidille ja veljelle, koska en halunnut huolestuttaa heitä. Mutta sitten laitoin power-nappulasta puhelimen kiinni ja puuhasin jotain omia juttuja koko päivän yksinäni. Kun odotettiin Emmaa, pidettiin kesälomalla Turun saaristossa pari päivää molemmat sometaukoa. Ai että se teki silloin hyvää. Lomilla muutenkin halutaan olla vähemmän kännykät kädessä ja olla vaan läsnä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Mä uskon, että tää on aina liittynyt mun erityisherkkyyteen. Mulla vaan ”täyttyy malja” välillä. Erityisherkkyyshän tarkoittaa sitä, että ihmisen hermosto on erityisen herkkä syntymästä asti. Sanotaan, että erityisherkkä tarvitsee muita enemmän omaa tilaa. Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä.

Nykyään, kun some on mun työ on mun pakko irtaantua siitä tasaisin väliajoin. Lauantait on aina olleet mulle sellaisia vähäsomeisia päiviä. Mutta nyt menneenä viikonloppuna laitoin puhelimen pois n. 9.30 ja otin sen esiin vasta klo 21.30. Pidin koko päivän puhelinta äänettömällä (kuten yleensäkin kotona ollessani), enkä käynyt IG:ssä, FB:ssä tai missään puhelimella. En edes halunnut kattoa säätietoja siitä, vaikka Tuukka kysyi minkälaista säätä on luvattu sunnuntaille. 🙂 Yhden kuvan otin kännykällä, koska Emma oli niin söpö.

Sain kutsun lähteä mukaan Suomen Mielenterveysseuran HolyMobile-kampanjaan, jossa haastetaan olemaan päivä ilman puhelinta. Mietin, että tää on ihana kampanja. Itselleni se tarkoitti päivän lepoa ja hengähdystä somesta. Oon muutenkin nyt kiinnittänyt huomiota siihen, että kuinka kauan päivän aikana tulee pyörittyä vaikka siellä IG:ssä.

Tuolla Suomen Mielenterveysseuran sivuilla oli hyvä kysymyspatteri siitä, että miten voi tarkastella omaa puhelimen käyttöä. Mä vastaan näihin kysymyksiin nyt tässä teidän silmien alla.

• Miten käytät puhelinta lasten seurassa? Pyrin rajoittamaan sitä. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin haluan leikkiä ja olla Emman kanssa ilman puhelinta. Toki välillä saatan kuvata 15sek pituisen videon stroyyn, mutta niitäkin haluan tehdä vain silloin tällöin. En koskaan oo halunnut, että kun Emma yrittää sanoa mulle jotain, en kuulisi sitä koska tuijotan puhelinta.
• Voisitko rajata käyttöä myöhään illalla/heti aamusta? Voisin! Ennen mulla oli käytössä aamuisin sellainen sääntö, että ensin on noustava sängystä, pistettävä kahvi tippumaan ja hieraista silmiä pari kertaa. Vasta sitten kännykkä esiin. Iltaisin voisin myös useammin tehdä sen, että jätän puhelimen yöpöydälle ja luen vain kirjaa, enkä selaa somea.
• Näpräätkö puhelintasi jatkuvasti silloin, kun tapaat ystäviäsi? En. Tätä en tee. Silloin kun nään ystäviäni, en halua olla puhelin kädessä. Toki jos otetaan joku yhteiskuva tms, se on eri juttu. Mutta haluan kuunnella mitä ystävä mulle puhuu. En myöskään arvosta sitä, että jos itse yritän puhua jollekin, ei se kuule koska katsoo kännykkää.
• Onko puhelin välttämätön seuralaisesi perheen yhteisillä aterioilla? Ei. Välillä saatetaan syödessä selata molemmat omia puhelimia, jos Emma katsoo jotain piirrettyä. Enemmänkin se on seuralainen silloin, kun syön yksin.
• Voisitko laittaa hälytysääneet pois päältä? Kyllä! Tätä teen lähes aina! Mulla on melkein aina puhelimen äänettömällä iltaisin ja viikonloppuisin. 🙂
• Täytyykö kaikkiin viesteihin vastata heti? Kaatuuko maailma, jos et vastaa? Ei todellakaan täydy, eikä kaadu. Kun pidän puhelinta äänettömällä, en tietystikään oo lukemassa niitä saapuvia viestejä koko ajan. Mun mielestä mikään asia ei oo sellainen, joka tarvii vastauksen sekunnissa.
• Ovatko kaikki työpalaverissa mobiililla hoidettavat asiat välttämätöntä tehdä sen aikana? Ei oo. Toisaalta, ei mulla oo mitään palavereita. 😀 Haha. No ei, mutta silloin kun palaveraan niin pidän kyllä aina puhelimen visusti äänettömällä ja mielellään myös laukussa.

Pidättekö te säännöllisesti puhelittomia päiviä? Tai ootteko edes ajatelleet sellaista? <3

—

Monna

Vanhemmuuden plussat ja miinukset. Plussia on helppo kertoa, ainakin julkisesti. Niistä on helpoin kertoa somekanavissa ja työkavereille. Lähimmille ystäville tai perheenjäsenille uskalletaan puhua sitten niistä miinuksista, kun ottaa päähän ettei saa nukkua kahdeksaa tuntia putkeen tms.

Meiltä tuli perjantaina ulos meiän eka podcast-jakso Vanhemmuuden plussat ja miinukset. Tää jakso nousi heti perjantaina Suplan suosituimmat-kategoriaan!! Me ollaan aivan fiilareissa tästä!! Se kategoria oli vähän niin kuin sellainen ”salainen haave” meillä molemmilla.

Saatiin todella paljon palautetta podcastista! Ja kaikki on ollut positiivista!! Ihan huikeeta! Yksi sellainen ”ei niin positiivinen” oli se, että mulla on kova nauru ja ääniyliherkälle se oli vähän huono juttu. 🙁 Se oli oikeasti harmillinen juttu tän kuulijan puolesta. Mutta joka tapauksessa siis, ollaan saatu kiitosta siitä, että ollaan aitoja, huumorintaju on mahtava ja sitten siitä, että uskalletaan sanoa näitä juttuja ääneen.

Tuli muutamiakin palautteita vielä tällä hetkellä lapsettomilta ihmisiltä, että ei onnistuttu pelottelemaan tarpeeksi. 😀 Haha! No sehän ei tietysti oo meiän tavoite, että ihmiset ei haluais hankkia lapsia. Vaan se, että me kerrotaan niistä jutuista, mistä ei ehkä ihan kaikki kerro. Pääpointtina meillä on niin podcastissa kuin oikeassakin elämässä kuitenkin 110% se, että meiän mielestä on maailman ihaninta olla vanhemmat. Ei ikinä haluttais vaihtaa sitä pois.

Vaikka siis huumori lentää ehkä aroistakin aiheista ja kerrotaan rehellisesti, että se harmittaa kun ei ehdi treenaamaan, tai ei saa nukkua niitä katkeamattomia yöunia ainakaan montaa yötä putkeen. 😉 Niin silti se kaikki, mitä Emma on meille tuonut meiän elämään on niin parasta, että ei muulla väliä.

Ehkä just sen takia me uskalletaankin puhua niistä miinuksista ääneen, koska kaikki kuulijat ymmärtää ja meiän lähipiiri tietää, että taustalla on maailman suurin rakkaus lasta kohtaan. Meiän mielestä on vaan hauskaa puhua näistä jutuista ääneen, koska me tiedetään muidenkin vanhempien miettivän näitä juttuja. Saatiinkin paljon myös viestejä, että ihanaa kun teilläkin pohditaan näin ja noin.

Me oltiin listattu ennen tuon jakson nauhoittamista omia plussia ja miinuksia vanhemmuudesta. Meillä molemmilla oli siellä miinusten puolella tuo unijuttu! Se kertoo aika paljon siitä, miten tärkeeä se uni on. Jos teiän pitäis listata miinuksia ja plussia, mitä ne olis?

Ens viikolla julkaistavassa jaksossa me puhutaan raskauskiloista!! 😀 Meiän jaksot julkaistaan aina perjantaisin siellä Suplassa. Laitan kyllä aina myös linkkiä, niin on helppo mennä kuuntelemaan.

—

Monna