Kehon hyväksyminen
23
Sain torstaina valmiit kuvat maanantain kuvauksesta ihanan Lumoamon kanssa. ❤❤❤ Lumoamon super ihana valokuvaaja Henriikka laittoi mulle kutsua tulla hänen valokuvattavakseen tänä keväänä. Henriikka kertoo IG-tilillään, että hänen palvelunsa on ”Voimauttava Valokuvaus” Sitä se todellakin oli! Kuvauksissa oli rento, ihanan rauhallinen ja nimenomaan voimauttava tunnelma. ❤❤
Kun sain valmiit kuvat, mua jännitti katsoa niitä. Tiesin, että kuvia ei ole siloiteltu, vaan niissä on se kauneus mitä jokaisessa meissä on. On sitten ryppyjä, selluliittiä, arpia tai ei mitään näistä. 🙂
Valmiista kuvista löytyi upeita otoksia!! Siis todella kauniita. Osa kuvista kuitenkin toi mulle sen todellisuuden silmilleni, että mä edelleen haluan peitellä mun mahaani tietyistä kulmista. Se tuli mulle yllätyksenä.
Vaikka puhun todella paljon itsensä hyväksymisestä ja kerron siitä kuinka oon oppinut hyväksymään omat arpeni ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen, on kuitenkin päiviä ja hetkiä, kun oon edelleen kropastani epävarma. Mulle kaikkein epävarmin kohta on mun maha. Se on aina ollut sitä, siis jo ennen raskautta. Silloin kun aloittelin pt:n uraani, sain kommenttia siitä etten ole uskottava pt, koska olen ”pehmeä”, eikä rasvaprosenttini ole varmastikaan kovin alhainen.
Tottakai se vaikutti muhun. Se ei nimittäin ollut vain yksi tai kaksi kommenttia. Näitä kommentteja antoi sekä miehet, että naiset. Mietin paljon omaa kroppaani ja sitä minkälaisia kuvia voin laittaa blogiini, että näyttäisin tarpeeksi timmiltä ja uskottavalta ammattiini. Katsoin omaa kroppaani ihan vääristyneiden linssien läpi. Kun nyt katson niitä kuvia, näen todellakin timmin ja kauniin vartalon. Vaikka sixpäkki ei koskaan erottunutkaan, ei se ollut mun tarkoituskaan. En koskaan ollut fitness-valmentaja, en koskaan ole itse kisaillut myöskään. Mä valmensin ”normaaleja ihmisiä” kohti tervempää fiilistä ja energisempää minää.
Raskauden jälkeen oli pitkään vaikeeta katsoa itseään alasti peilistä. Siellä näkyi jotenkin ihan vieras kroppa. Lisäksi, kuten moni synnyttänyt nainen tietää, kroppa tuntui erilaiselta kuin ennen. Vieraalta. Samaan aikaan koko maailma oli ruusunpunaista ihanuutta pienen maailman rakkaimman vauvan kanssa, kun samalla oma kroppa ei toiminut kunnolla ja sen hallinta tuntui vaikealta.
Pikkuhiljaa raskauden jälkeen aloin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Mietin, miten ihmeessä olen voinut katsoa itseäni niin arvioivasti silloin ennen raskautta. Miten ihmeessä en ollut ihan super ylpeä toimivasta ja kauniista kropastani? Viime syksynä, kun erkauma oli vihdoin palautunut tunsin sellaisen klikin päässäni, että nyt voin toimia kuten ennenkin. Nyt vartaloni ei oo enää kipeä, eikä millekään toiminnalle ole esteitä tai rajoitteita.
Kun sain maanantain kuvauksista kuvia, jännitin niitä joissa mahani näkyy. Muistan, kuinka raskauden jälkeen päätin näyttää raskausarvet blogissa ja sen jälkeen monesti kertoa siitä, että niitä tulee aika monelle naiselle – sain kommenttia, että ”hyi minkä näköinen sun napa on” ja ”apua noita arpia, en taida haluta raskaaksi”… Voitte varmasti miettiä miltä näiden kaltaiset kommentit tuntui. Kun en vielä itsekään ollut silloin omasta peilikuvastani täysin varma ja napa oikeasti näytti ihmeelliseltä. Mutta niin se näyttää edelleen erilaiselta kuin ennen raskautta. Raskausarvet on haalentuneet todella paljon, mutta iho on löysää mahassa ja se vaikuttaa siihen napaan ja muutenkin mahan ulkonäköön.
Tämä yllä oleva kuva on yksi niistä, joiden julkaisua mietin. Mä katsoin tuossa ensin vaan tuota mun napaa. Mikä on ihan hirveä asia! Siis ei se napa, vaan se etten nähnyt ensisilmäyksellä sen navan ympärille. Nyt kun oon katsonut tuota kuvaa jo useamman kerran, näen siinä kauniin naisen. Monnan. Minun vartaloni. ❤ Mitä ihmeen väliä sillä oikeasti on, minkälainen napa on?? Ihan oikeasti! Ei hemmetti yhtään mitään!!
Se miksi mä julkaisen näitä kuvia täällä mun somekanavissa, on siksi, että haluan näyttää sen ettei sillä oikeasti ole mitään merkitystä onko sulla arpia jossain tai ei! Se ei oikeasti määrittele sua mitenkään!! Hoidatko sä työsi hyvin tai ootko ihana ystävä? Merkitseekö noihin tai yhtään mihinkään asioihin se minkälainen napa sulla on? NO SIIS EI!!!
Ja sitten kun saan näiden alla olevien kaltaisia kommentteja, tiedän todellakin tekeväni oikein. Rohkaistun julkaisemaan lisää kuvia, jossa se napaa näyttää oudolta tai vatsa pömpöttää. Koska jos voin auttaa omalla esimerkillä edes muutamaa naista hyväksymään oman kehonsa, tiedän olevani hyvällä asialla.
”Kahden pienen lapsen äitinä kehonkuvani on todella vääristynyt ja häpeän vartaloani. Sinun julkaisujen ja kirjoitusten myötä saan kuitenkin paljon tsemppiä ja pikkuhiljaa ehkä voin hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen. Onneksi on ihmisiä kuin sinä.”
”Kiitos kun julkaiset kuvia, joissa näkyy normaali, kanis naisen vartalo.Vapautat samalla meitä muita omista kehoepävarmuuksista.”
Pistäkää @lumoamo IG-tili seurantaan, koska siellä jos jossain on kauniita, upeita kuvia! Voimauttavia sellaisia! ❤❤ Ja suosittelen oikeasti Henriikan kanssa kuvauksia. Ne tekee hyvää jokaiselle naiselle!! Kuten Henriikka sanoi mulle kuvausten alussa, hänellä on aina yksi iso haave ja se on se, että kuvauksista tulisi edes yksi sellainen kuva, jonka kuvattava haluaa teettää isona tauluna oman kodin seinälle. ❤
Rakastakaa itseänne ja olkaa ylpeitä omista vartaloistanne! Kaikki, siis oikeasti ihan kaikki vartalot on kauniita!! ❤ Painakaa alla olevaa sydäntä jos ootte samaa mieltä. 🙂
—
Monna
23 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi jee ihana, että uskallat näyttää kehosi. Itselläni meni kymmenen vuotta raskauden jälkeen ennen kuin uskalsin mennä esim. uimahalliin tai – uimarannalle. Olen kanssa löysää nahkamassaa ja arpia. Nyt olen laittanut mm. napakorun ja kylkitatuoinnin, jotka varmasti keräävät katseet keskivartaloon. Mutta nykyään mulle on ihan sama mitä muut niistä ajattelee. En voisi enää kuvitellakaan piilottelevani itseäni. Oon päättänyt, että mä oon just hyvä näin. ♥️
Mielettömän upea kirjoitus ja kauniita kuvia ❤️ Odotan itse ensimmäistä lasta, vielä ei ole kehon muuttuminen mietityttänyt mutta varmasti sekin sitten jossain kohtaa tulee eteen. Tällaiset tekstit ja kuvat auttaa kuitenkin säilyttämään sitä ”muiden mielipiteillä ei ole väliä” – ajatusta mikä tähän saakka on onnistunut mulla pysymään. Kiitos Monna! En kiinnittänyt huomiota napaan, ainut mikä järkytti oli tuo yksi kommentti. Meitä on niin moneen junaan ja vissiin jotkut jää asemalle ?
Kiitos Sanna, Tuuli, Nina ja Niina N. <3 <3
Uimahalli ja uimaranta on sellaisia paikkoja, joihin tosi moni arastelee mennä. Mutta pitää muistaa, että siellä on kaikenlaisia vartaloita. Ei kukaan katso siellä toisen vartaloa, että onpas tuo sitä tai tätä. Se oikeasti usein on vaan meidän päässä. Pelottaa, jos joku katsoo niitä sellullitteejä, arpia tms..
Itseään ei todellakaan kannata piilotella! <3 Me ollaan kaikki hyviä just näin ja muiden mielipiteillä ei ole väliä! 🙂
Kyseessä identiteettivarkaus 🙁 ikävä kyllä liian helppoa ja yleistä tänäpäivänä.
Todella inhottavaa ja ikävvä!! 🙁
Kauniita kuvia❤️
Kiitos kovasti! <3
Olet kertakaikkisen ihana ihminen, niin sisältä, kuin ulkoapäin?
Viisaita ajatuksia☀️☀️
Mielelläni luen jatkossakin sinun blogia?
Oi, tosi ihanasti sanottu! <3 Kiitos!!
Sie näytät upealle. Mie en ainakaan nähny koko napaa. Hienoa työtä teet!
Kiitos! <3
Luin kirjoitustasi ihan kyyneleet silmissä. Mun on ollut hirveän vaikea hyväksyä mun kroppaa. 7 raskautta ja ylipainoa. Harrastan liikuntaa mutta en enää laihdutusmielessä niin kuin ennen. Koitan syödä terveellisesti mutta en enää kauheasti laihdutusmielessä. Mies kehuu kroppaani ja jos en nyt omasta vartalostani ihan tykkääkään niin olen alkanut hyväksymään sen. Ennen inhosin rintojani. Uuden parisuhteen myötä en enä edes muista miksi niitä inhosin. E-F kupit,ne on sellaiset kuin on. Ihana kirjoitus ja sulla on aivan upea vartalo!
Voi Nanna! <3 Ihana, että oot alkanut hyväksymään sun vartalosi ja ettet enää inhoa rintojas! Pikku hiljaa huomaat, että alat pitämään sun vartalosta! 🙂 Se on ihana asia. <3
Ihanaa, kun sulla on nyt rinnallas sellainen mies, joka arvostaa sua juuri tuollaisena kuin olet!
Hei Monna! Sanon tämän nyt täysin rehellisesti ilman kaunistelua. Sinun vartalosi on kaunis ja naisellinen. Olet upea ja hehkeä nainen. Ei mitään tarvetta peitellä vatsaakaan. Se on osa sinua ja elämääsi, eikä todellakaan ruma! Voit kantaa kehosi ylpeänä. Sitä paitsi ”täydellisyys” on aika tylsää.
Terveisin Nina, 3 lapsen äiti 🙂
Kiitos. <3 Ihanasti sanottu! Täydellisyys on tylsää! 😉
Upea ja rohkea nainen olet, henkisesti ja fyysisesti? jännä miten itse kiinnität huomiota omaan napaasi ja minä esimerkiksi en huomioinut sitä millään lailla. Katsoin vain että onpa upean kaunis synnyttänyt nainen! Kaikki vartalot ovat kauniita, mutta varsinkin semmoiset missä näkyy elämisen merkit.
Kiitos!! <3 Niinhän se monesti menee, että niitä "virheitä" mitä omassa kropassaan näkee, ei toiset näe lainkaan. <3
Hei, olipa ikävä lukea, että joku on selkeästi käyttänyt äitini, Ildikó:n nimeä väärin ja kirjoittanut asiattoman kommentin hänen nimellään. Juttelin juuri äitini kanssa puhelimessa ja hän oli asiasta harmissaan ja selvittelee ylläpidon kanssa, miten kommentti saataisiin poistettua. Äitini on lämminhenkinen aikuinen nainen sekä kiinteistöalan ammattilainen, joka tekee työtään omalla nimellään ja nykymaailmassa identiteettivarkaudet ovat valitettavan yleisiä.
Tää oli tosi tosi kurja juttu!! 🙁 Poistin kommentin nyt heti! Pahoittelut jonkun idiootin puolesta. 🙁 <3
Hei. Sain tänään illalla tietää, että nimelläni oli kirjoitettu tänne loukkaava kommentti. Olen ollut asiasta yhteydessä ylläpitoon. Viiden lapsen ylpeänä äitinä ja isoäitinä arvostan kovasti Monnan rohkeutta, enkä kirjoittasi koskaan vastaavaa kommenttia. Itse taistelin 20 vuotta oman vartaloni hyväksymisestä, joten aihe minulle hyvin tuttu.
Terveisiä Monnalle, hänen rohkeutensa on ihailtava.
Kiitos ja aurinkoista viikonloppua!
Moikka! <3 Ihan tosi tosi isot pahoittelut tästä!!! Ihan kamalaa, että tällaista tehdään!
Poistin nyt heti kommentin!
Ihanaa viikonloppua ja kevättä! Toivottavasti nimeäsi ei käytetä toiste väärin. <3
Hei. Kiitos nopeasta kommentin poistosta. On todella ikävää ja moraalitonta toimintaa kommentoida toisen nimellä.
Kaikkea hyvää kesääsi, olet rohkea ja upea.
Hei Salla, sinä taisit jättää nimettömän palautteen työpaikkani kotisivuille, liittyen tässä bologissa nimelläni lähetettyyn asiamattomaan kommenttiin? Harmittaa, että et harkinnut mahdollisuutta siihen, että nimelläni lähetetyssä kommentissa on kyse identitteettivarkaudesta ja kiusanteosta. Surullista, että uskoit siihen, että omalla nimellä kiintäistöalalla toimiva, viiden lapsen äiti kirjoittaisi niin luokkaavan ja suorastaan lapsellisen viestin. Minusta olisi ollut moraalisesti oikein, jos olisit jättänyt yhteystietosi ja olisit pyytänyt selvityksen asiasta. On ikävää ja ajattelematonta kirjoittaa sinulle tuntemattoman ihmisen työpaikalle negatiivisen palautteen, ilman että olet ensin selvittänyt mistä on kyse. Toivotan sinulle aurinkosta työviikkoa ja tämä asia on loppuunkesitelty puolestani.