Sain postaustoiveen: ”Kertoisitko miten voi pysyä optimistisena melkein koko ajan?”

Mä olen aina ollut optimisti. Pienestä pitäen. Mutta elämä on opettanut mua vielä optimistisemmaksi. Asiat, jotka on mua opettaneet on sekä isoja pettymyksiä, että ihania onnistumisia. Mä uskonkin, että mun positiivisuus elämään kumpuaa aika kovaa siitä mitä oon joutunut ja saanut oppia tähän astisen elämäni aikana. Jos ihan koko elämä olis ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, luulen etten olisi tällainen kuin oon. Ja sitä paitsi, on mullakin huonoja päiviä. Usein! 😀 Mutta kuitenkin enemmän niitä hyviä.

Optimisti näkee asiat valoisammin, mutta ei ole hölmö.

Oon saanut monesti päälleni sellaisia ihan tuulesta temmattuja uskomuksia. Esimerkiksi, että annat itsestäsi tyhmän kuvan, kun aina naurat ja oot iloinen. Moni varmasti on kuullut myös sen, että ”pessimisti ei pety”. Mä ainakin henkilökohtaisesti haluan kumota tällaiset ajatukset ja uskomukset. Ei positiivisesti elämään asennoituva ihminen ole tyhmä. Mikä ihmeessä tekisi negailijoista jollain tapaa viisaampia? Miten ihmeessä sellainen asenne elämässä voisi olla jollain tapaa viisampaa, että pessimisti ei pety?

Kyllä mun mielestä pettymykset kuuluu elämään. Se miten niihin suhtautuu on se tärkein asia. Mä ajattelen niin, että jos pelkää koko ajan jo etukäteen kaikenlaisia pettymyksiä ja epäonnistumisia, ei uskalla elää täysillä. Jos koko ajan menee vain sitä varminta reittiä, voi elämä olla aika tylsää. Mä ajattelen näin. Kaikkihan ei missään tapauksessa ole samaa mieltä, eikä tarvikaan. 🙂

Optimisti näkee asiat valoisammin, mutta ei missään tapauksessa ole hölmö. Mä ajattelen, että jos en yritä en voi onnistua. Jos mä haluan jotain, oon valmis yrittämään ja tekemään asioita sen eteen, että se onnistuu. En tavallaan halua pelätä ja suhtautua negatiivisesti vain sen vuoksi, että mitä jos en onnistukkaan. Mitä sitten jos ei onnistu? Uutta juttua kohti!

Positiivisuus on asenne!

Mulla on elämä vienyt suuntaan jos toiseen. Varmasti isoin kivi on ollut oman isän kuolema. Sitä kiveä kipusin yli pitkään. Enkä usko, että läheisen ihmisen kuolemasta pääsee yli koskaan. Sen kanssa oppii elämään. Myös muut pettymykset ja epäonnistumiset on vienyt mua eteenpäin. Toki ne on harmittaneet sillä hetkellä ihan kamalasti. Joskus jopa päiviä ja viikkoja on mennyt mieli matalana. Mutta sitten oon muistanut taas, että hei nää jutut vain opettaa mua ja vie eteenpäin.

Vaikka se jonkun mielestä voi kuulostaa ihan höpönlöpön-jutulta, mutta positiivisuus on asenne. Se vaan pitää päättää ja se asenne pitää omaksua. Mä oon sitä mieltä, että elämä on rikkaampaa ja ihanempaa, kun asioihin suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisuuden kautta. Mä en ainakaan jaksais elää niin, että koko ajan kulkisin naama nurinpäin ja mutisisin kuinka se ja tämäkin asia on pielessä. Sitä paitsi aika moneen asiaan pystyy vaikuttamaan itse. Jos joku asia on päin pyllyä, voi sille ehkä tehdä jotain. Jos ei voi, se kannattaa oppia hyväksymään ja jatkaa eteenpäin.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

KAMALIN sanonta ikinä!!! Tätä ei mun mielestä pitäis ollenkaan viljellä! Jos ajatellaan tuota kysymystä, jonka sain postausta varten: Kuinka pysyä aina optimistisena – on mun vastaus siihen, että se on asia, jonka oppii elämän myötä. Lisäksi se on asenne, jonka voi sisäistää tai olla sisäistämättä. 🙂 Ehkei kukaan voi olla optimisti 24/7, se kannattaa myös muistaa. 🙂 Mutta voi opetella asenteen, että leuka ylös rinnasta ja innolla rohkeasti kohti uusia juttuja!

Vaikka mulle on sattunut tielle niitä pettymyksiä ja epäonnistumisia, mulle on sattunut tielle myös onnistumisia ja aivan super ihania juttuja! Totta hitossa nekin pistää positiivisuutta peliin lisää! Ajattelen, että jos kerta tuossa onnistuin, miksi en onnistuisi myös tuossa. Positiivinen suhtautuminen asioihin kantaa vaan pidemmälle! 🙂 Tulee sitten kohtaamaan huonoja tai hyviä uutisia tai asioita, niihin kannattaa pyrkiä suhtautumaan positiivisesti. Se on mun tapani ja sitähän tässä kysyttiin. 😀

Eikö se niin mene, että osa ajattelee kupin olevan puoliksi täynnä ja osa ajattelee sen olevan puoliksi tyhjä? 🙂 Mä ainakin pyrin näkemään asioista aina sen positiivisen puolen. Tottakai on asioita, josta ei voi löytää sellaista. Mutta suurimmasta osasta asioista voi sen löytää. Kyllä mä mietin vaikkapa puoliksi syödyn karkkipussin avatessani, että hei jes vielä näin paljon jäljellä! 😉 Voisin tietysti ajatella, että voi p*ska enää näin vähän jäljellä.. Mutta en halua. Otan ilon irti niistä asioista mitä on tarjolla.

Elämä on opettanut sen, että ne asiat jotka tuo vain ahdistusta ja negatiivisia fiiliksiä, on asioita joita pitää pyrkiä vähentämään.

—

Monna

Onkohan tuo edes oikea yhdyssana? 😀 No, ei sen väliä! Nimittäin mä haluan kertoa koko viikonlopusta, en vain sunnuntaista. Mulla on sellainen fiilis, että meillä äitienpäivää vietettiin tavallaan koko viikonloppu.

Meillä oli tosiaan ihana viikonloppu edessä, ei mitään suunnitelmia eikä sovittua menoa. Tiesin, että Tuukka on varmasti jotain keksinyt sunnuntaille äitienpäivää varten. Mutta tiesin myös, että se ei tule olemaan mitään paikasta toiseen juoksemista. Siispä perjantaina työpäivän jälkeen odotin innolla viikonloppua.

Mun veli on aikoinaan ollut Kaisankodilla töissä 13 vuotta. Nykyään hän käy tekemässä siellä keikkatyötä oman työnsä ohella. Paikka on meille siis tuttu jo vuosien takaa. Me käytiin Tuukan kanssa joskus vielä keskustassa asuessamme siellä rentoutumassa yön yli, vähän niin kuin maalla. 😀 Nyt meiltä Kaisankodille on n.10min pituinen ajomatka, eikä tätä samanlaista tarvetta oo ollut. Toki varmaan on vaikuttanut myös se, että mun veli ei oo siellä enää töissä. No, mutta siis asiaan! Veljeni oli viikonloppuna Kaisankodilla keikkahommissa ja päätettiin mennä moikkaamaan häntä ja käymään samalla kylpylän puolella uimassa.

Viikonlopun ruokia kotona ja Kaisankodilla.

Oli niin ihanaa, kun allasosastolla ei mun ja Emman lisäksi ollut ketään. Saatiin ihan rauhassa polskia poreammeessa ja Emma sai kiljua sydämensä kyllyydestä. 😀 Käytiin myös höyrysaunassa ihan rauhassa istuskelemassa. Itse asiassa Emma viihtyi siellä niin hyvin, että ei meinannut tahtoa höyrysaunasta pois lainkaan. Emma ei siis pidä normisaunasta. Polskimisen jälkeen mentiin Tuukan ja Emman kanssa sitten vielä syömään Kaisankodin ihanaan kartanoon.

Lauantai oli kokonaisuudessaan ihanan rento ja rauhallinen, nukuttiin koko perheen kesken päikkärit ja oltiin vaan. Sama fiilis jatkui sunnuntaina. Äitienpäivän aamu starttasi sillä, että mun piti pysyä keittiöstä pois ja olla piilossa, kun Tuukka ja Emma valmisteli aamiaista. Kun sain sitten saapua pöytään, oli pöydässä kaikkea ihanaa tarjolla. Munakokkelia (mun suosikkia!), lettuja, super hyviä gluteenittomia sämpylöitä, kahvia ja ruusuja. 🙂 Niin ja tietysti Emman tekemä äitienpäiväkortti. Tai no niitä oli oikeastaan kolme! 😀

Aamiaisen jälkeen Tuukka ja Emma meni pihalle leikkimään ja mä sain jäädä sohvalle möllöttämään. Päivällä nukuttiin taas koko perheen voimin päikkärit ja päikkärien jälkeen leikittiin yhdessä jne.. Oli ihana olla yhdessä ihan rauhassa ja leikkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Iltapäivällä mä sain vielä aikaa laatikoiden järjestelemiseen! 🙂 Se oli ihan luksusta! 😀 Oon pitkään miettinyt, että haluaisin vähän tehdä taas ”konmaritusta” mun meikeille ja ihonhoitotuotteille, sekä eteisen hattuhyllylle. 😉 Oli niin vapauttavaa, kun sai taas tilaa niin purnukoiden väliin kuin pipojen ja kaulahuivienkin väliin.

Kun sunnuntaina illalla laitoin storyyn kyselyä, että mitenkä teidän äitienpäivä on sujunut, sain kymmeniä ja kymmeniä vastauksia. 98% niistä oli sellaisia rakkauden ja ilon täyteisiä. Oli tehty kaikkea ihanaa yhdessä perheenä. Oltiin käyty moikkaamassa mummit ja äidit ja syöty hyvin. Mutta sain kuitenkin muutaman sellaisen viestin, jossa äitienpäivä oli mennyt kyynelten keskellä. Kun oma puoliso ei ollut muistanut koko äitienpäivää. Eräässä perheessä mies ei ollut muistanut äitienpäivää, eikä samana päivänä olleen lapsen syntymäpäivää. 🙁 Niin surullista!!!

Tuli noista surullisista viesteistä vaan mieleen, että kyllä sitä saa olla vaan ihan hirmu kiitollinen niistä elämän pienistä jutuista. Nehän siitä elämästä tekee ihanan. En mä ainakaan olis kaivannut mitään timantteja ja mammonaa, parasta oli just se munakokkeli ja ne kauniit ruusut ja ihanat kortit Emmalta. Kun vielä sain kaikki päivän ruuat valmiina pöytään, mietin olevani aika onnekas kun mulla on tällainen mies ja Emmalla tällainen isä.

—

Monna