Monissa blogeissa on kiertänyt haaste: 10 treenifaktaa minusta. Oon lukenut ainakin Vilma P:n, Hillan, Lauran ja Elinan postaukset. Mua ei kukaan haastanut tähän. 😀 Mutta ajattelin silti ottaa haasteen vastaan. 🙂

1. TREENITAUSTANI

Mä olen liikkunut jollain tapaa pienestä asti. Ensimmäisen harrastuksen aloitin n.6-vuotiaana; tanssin. Ekoja tanssilajeja, joita harrastin oli show-jazz ja disco. Sittemmin myös hip hop ja lattarit. Viimeisimpänä lajikokeiluna aikuisiällä oli dancehall reggae. Balettia olisin pienempänä halunnut alkaa harrastamaan, mutta luokkakavereista pari tyttöä pelotteli sen verran, että en uskaltanut lähteä kokeilemaan.

Tanssin lisäksi mun elämääni pienestä pitäen on kuulunut jollain tapaa uinti, hiihto ja luistelu. Nuo kolme kuitenkin vain ihan sellaisena vapaa-ajan tekemisenä perheen tai kavereiden kanssa. Niistä mitään en koskaan varsinaisesti harrastanut missään seurassa.

Lisäksi harrastin nuorena koripalloa ehkä n.puoli vuotta. 😀

Nyt aikuisiällä mun harrastuksiin oon kuulunut pääsääntöisesti kuntosali ja jonkinlainen akrobatia. Plus tietysti aina jossain roolissa tanssi. Yksi ihanuus oli pari vuotta kestänyt tankotanssi-harrastukseni. Se päättyi siihen, kun multa murtui sormi ja sitten tuli pitkä tauko. Sen jälkeen olinkin raskaana. 😀

2. TREENI-INHOKKINI

Mä en oo oikeastaan koskaan tykännyt pallopeleistä, paitsi lentopallosta. Ehkä sen takia mun koripalloharrastuksenikin jäi niin lyhyeksi. 😀 Sulkapallo on myös toinen kiva lentopallon lisäksi, mutta muista pallopeleistä en oo koskaan välittänyt.

Juoksuun mulla on viha-rakkaus-suhde. Siitä en oo koskaan suuremmin välittänyt, mutta silloin tällöin on ollut fiilis, että haluaa juosta vähän muun treenin ohella. Tänä keväänä mulla heräs taas super pitkästä aikaa juoksufiilis.

3. MOTIVAATIO NYT

On aaltoilevaa. Välillä mun tekee mieli ihan hulluna treenata ja mennä salille ja aloittaa tanssi taas uudestaan ja lähteä juoksemaankin. Mutta välillä tuntuu, että ei kiinnosta, ei oo aikaa, en jaksa.

4. HAAVEENI

Haaveeni onkin, että saan sen motivaation taas kunnolla päälle. Koska edelleenkin mä tiedän miten hyvä fiilis säännöllisestä treenistä tulee. Mun haaveeni on pystyä liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti ja kehoa kuunnellen mahdollisimman pitkään.

5. TAVOITTEENI

Se liittyy oikeastaan tohon ylläolevaan. Eli siihen, että haluan pystyä liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti mahdollisimman pitkään.

Yksi konkreettinen haave on päästä joskus vielä spagaattiin ja oppia uudestaan kävelemään käsillään. 🙂 Viime viikolla kokeilin pitkästä aikaa käsilläseisontaa, nyt kun olkapää on vihdoin kuntoutunut. Siitä se pikkuhiljaa sitten taas lähtee.

6. ENNÄTYKSENI

No tää on vähän vaikea. 😀 Mulla ei varsinaisesti mitään ennätyksiä plakkarista löydy. Mutta sellaisia omia ennätyksiä on varmaankin Sulkavan souduissa 60km soutu. Ihan ykkösenä jos mietitään suorituksen raskautta ja pituutta. Extreme Run juosten läpi oli myös yksi suoritus, koska tosiaan se juoksu on ollut mulle aina mitä on.

4.sija tanssikisoissa tanssiparini Päivin kanssa oli myös yhdenlainen ennätys.

Tanssikilpailussa

Extreme Run -porukkamme

7. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN

On tosi rentoa nykyään. Kotitreeneistä on tullut osa mun arkea, koska en vaan kerkeä sinne salille tällä hetkellä, vaikka haulaisinkin. Ajattelen niin, että kunhan jollain tapaa liikutan kehoani edes muutaman kerran viikossa, se on hyvä ja riittävä.

Mulle tärkeää on tällä hetkellä se, että keho voi hyvin. Mä huomaan heti jäykkyytenä ja jomotuksina sen kropassani, jos en oo päässyt sitä millään muotoa liikuttamaan.

8. INSPIROIDUN

Muista äideistä, jotka ruuhkavuosien keskelläkin jaksaa ja ehtii treenata säännöllisesti.

9. IDENTITEETTINI

Mun treeni-identiteetti on jännä. Mietin itseäni personal trainerina, kuntosalitreenaajana ja tanssijana. Vaikka tanssia en oo harrastanut pariin vuoteen, se on kuitenkin se mun vahvin lajitaustani. Miellän itseni myös valmentajaksi, vaikka juuri nyt en yksilövalmennuksia teekkään.

Kuntosalitreenaus on mun sellainen aikuisiän treenirakkaus. Siellä mä oon viihtynyt tosi hyvin! Tosin kun mä tän sanon, niin haluan lisätä, että niin myös niissä ”temppuilutreeneissä” ja tanssisaleilla.

Viime viikon käsilläseisonta-onnistuminen

10. SOME

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä some. Mulle some on toiminut kirittäjänä! Kun vuonna 2012 aloitin oman elämäntapamuutoksen ja sitä myötä blogin, oli somella valtava voima siinä, että jaksoin pistää pökköä pesään omassa trenaamisessani ja pysyä kiinni yhdessä herkkupäivässä per viikko. 😉

Mun mielestä somella on super voima treenaamiseen hyvällä tapaa! Se motivoi, innostaa ja inspiroi! Sieltä saa ihan konkreettisia treeni-ideoita jne. Mutta toki silläkin on varjopuolensa. Some voi olla kova ahdistus juurikin treenaamisen saralla. Koska sinne laitetaan vain onnistumiset ja kerrotaan niistä kymmenistä treenikerroista, voi se luoda monille paineita ja riittämättömyyden tunnetta.

Mutta jos osaa suodattaa juttuja somessa ja käyttää sitä inspiraation lähteenä, niin silloin se on huippu!

—

Monna

Perjantai oli loistava esimerkki siitä, että musta löytyy kaksi puolta. Mä uskon, että aika monesta ihmisestä löytyy, kunhan vaan jaksaa ja ehtii kuuntelemaan omia reaktioita, fiiliksiä ja olotiloja.

Mä oon tosi pitkään ajatellut, että mä oon todella sosiaalinen ihminen. Mun kanssa on helppo olla ja muhun on helppo tutustua. Mä tykkään, jopa rakastan sosiaalisia tilanteita! Kun ihmisiä on paljon ympärillä, mä jollain tapaa oikein puhkean kukkaan ja hersyn energiaa ja iloa. Se tulee täysin luonnostaan, en osaisi varmasti edes sellaista feikata.

Mutta sitten mussa on myös toinen puoli, joka myös tulee täysin luonnostaan ja pakottamatta. Se on se puoli, joka rakastaa istua hiljaa ja tuijottaa ikkunasta ulos. Se, joka tarvii omaa aikaa säännöllisesti pysyäkseen järjissään. Se, joka ei tykkää puhua puhelimessa, vaan mieluummin aina hoitaa asiat viesteillä tai sähköpostilla.

Meillä oli perjantaina Vaikuttajatapahtumien järjestämä Jungle Juice Barin kesäkauden avajaiset. Normaalisti ollaan Johannan kanssa aina yhdessä vetämässä tapahtumat läpi, mutta tällä kertaa Johannalla oli toinen palaveri, johon hänen täytyi aamun valmistelun jälkeen rynnätä.

Kun tapahtuma käynnistyi ja kutsuvieraita alkoi saapua paikalle olin energisenä ja hymyilevänä vastassa. Itse asiassa jostain syystä oikein erikoisesti perjantaina moni sanoi mulle tullessaan, että ”vitsi miten energinen ja pirteä sä olet”. Mulla oli tosi hyvä fiilis ja langat käsissä. Vaikuttajatapahtumien assistentti Janina oli paikalla hoitamassa valokuvausta, aamiainen oli katettuna valmiiksi, kaikki oli valmista ja merkkasin vain yksi kerrallaan saapuvia vieraita listaan. Kaikki paikalla.

Inspiroitumista, uutta infoa, onnistunutta tapahtumaa

Tapahtuman sisällön juonsi / veti JJB:n henkilökunta, minä vähän niin kuin houstasin ja autoin JJB:n väkeä. Pidin huolta, että kaikilla on kaikki hyvin. Tapahtuman jälkeen jäätiin siivoamaan tilasta omat romppeet pois ja hyvällä fiiliksellä onnistuneesta tapahtumasta kaarsin seuraavaksi Stockmannin 8.kerrokseen lounaalle. Tiedossa oli lounaspalaveri/tapaaminen Fit-lehden kanssa.

Palaverissa käytiin läpi hakukoneoptimointia, sisältösuunnittelua, Youtube-kanavan herättelyä ja vaikka mitä. 2 tuntia puhuttiin tiiviisti ja suunniteltiin tulevaa. Opin uusia asioita ja tietomäärä oli valtava. Kirjoitin ylös asioita, että en unohda kaikkea. Inspiroiduin suunnattomasti siitä kaikesta mitä käytiin läpi, oli huikeeta huomata miten ihmiset löytää mun blogiin ja jotenkin taas sisäistää se, että tämä ja tuo on sitä mitä te, mun lukijat eniten janoatte.

Herkäksi syntynyt

Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng julkaisi kirjan Herkäksi syntynyt tämän vuoden alussa. Oon lukenut kirjan ilolla ja nyökytellen. Oon tunnistanut itseni varsinkin Märthan ajatuksista ja olotiloista. Hän mm. kertoo kirjassaan siitä, kun kymmenien ihmisten tapaaminen saman työpäivän aikana on yhtäaikaa ihanaa ja super uuvuttavaa.

Mä olin perjantaina iltapäivällä aivan poikki. Kun klo 15.30 avasin kotioven ja lähdin vielä koirien kanssa ulos ennen kuin lähdin hakemaan Emmaa päiväkodista, olin ihan katki. Ihmettelin, että miten voin olla näin väsynyt. Mutta sitten ymmärsin, että mun normaali työpäivä on sitä, että kirjoitan yksin. Teen asioita yksin. Mun hermoston ei tarvi ottaa vastaan mitään muuta kuin omat tunteet ja ajatukset. Tällaisen super sosiaalisen työpäivän jälkeen erityisherkkä minä oli väsynyt.

Kaikki ei ymmärrä, eikä pidäkään.

Tiedän jo nyt kirjoittaessani, että tähän postaukseen tulee ainakin yksi kommentti ”no onpas tosi raskasta työtä jutella ihmisten kanssa”… Mutta kuten jokainen fiksu ymmärtää, ei tapahtuman tuottaminen ja organisointi ole vain sitä. Ja kuten jokainen erityisherkkä ymmärtää, tällainen päivä on uuvuttava.

Kaikki ei ymmärrä, eikä pidäkään. Tärkeintä on se, että mä ymmärrän itse. Vaikka mä oon ehdottomasti ekstrovertti, oon myös erityisherkkä ja siksi tarvin säännöllisesti hiljaisuutta ja yksinoloa. Vaikka rakastan ihmisiä ja on ihan parasta työtä järjestää tapahtumia, on myös ihan parasta istua yksin hiljaa oman työpöydän ääressä ja vain kirjoittaa.

Jo nuorena mä olin sellainen, että jonkun tapahtumarikkaan päivän/illan jälkeen mä halusin olla ihan vain yksin. Laitoin silloin puhelimen kiinni ja pysyin omassa yksiössäni sen päivän. Olin vaan hiljaa, luin lehtiä ja katsoin leffoja. En todellakaan halunnut puida edellisen päivän tapahtumia tai mitään muutakaan kenenkään kanssa puhelimessa. Yhden hiljaisuus-päivän jälkeen halusin taas olla sosiaalinen. Näin se on nykyäänkin.

—

Monna