Mä muistan, että mä laitoin joskus jollekin ”Uuden vuoden tavoitteet” -listalle, että mä haluan saavuttaa sisäisen rauhan. En kyllä ollenkaan tiedä koinko saavuttaneeni sen sinä vuonna vai en. Enkä itse asiassa aina tiedä edelleenkään onko sellaista edes olemassa. 😀

Kun kyselen teiltä silloin tällöin toivepostaus-aiheita, saan usein toiveen kertoa siitä, että miten saavuttaa sisäinen rauha. Mä mietin tänään, että onko sen saavuttamiseen jotain tiettyjä askeleita, vai tuleeko se vain itsestään? Mä veikkaan, että se on vähän molempia.

Mitä se mun mielestä on?

Jos mä ajattelen itseäni kymmenen vuotta taaksepäin, en koe olleeni silloin kovin suurella sisäisen rauhan tasolla. 😀 Halusin miellyttää kaikkia ja tein varmaan kaikki ratkaisut niin, että mietin aina ensin jotain toista kuin itseäni. Olin jotenkin hukassa itseni kanssa, en yhtään luottanut itseeni tai osaamisiini.

Mä näen, että sisäinen rauha on tila, jonka jokainen kokee omassa päässään, kehossaan ja sydämessään. Jokaiselle se tarkoittaa juuri omanlaista asiaa. Mulle sisäinen rauha tarkoittaa sitä, että mulla on hyvä olla mun omien ajatuksieni kanssa, että mä oon varma siitä mitä mä teen ja mitä mä oon. Ja että mä ajattelen aina tehdessäni asioita; onko tämä sellainen juttu minkä haluan oikeasti tehdä. 

Ennen saatoin tehdä paljon asioita, vaikka en halunnut tehdä. Tein niitä vain sen takia, että halusin miellyttää. En uskaltanut sanoa ei, enkä uskaltanut sanoa etten nyt halua tai jaksa tehdä tätä tai tuota. En uskaltanut pistää omia tarpeitani ja ajatuksiani etusijalle. Enkä luottanut omien ajatuksieni ja mielipiteitteni olevan tarpeeksi hyviä, jotta voisin painottaa niihin.

Miten oon päässyt kohti sitä rauhaa?

Se tie on oikeastaan alkanut siitä, että oon alkanut miettimään mitä mä haluan, mitä mä osaan, mitä mä mietin. Eli se, että mä oon uskaltanut alkaa luottamaan omiin juttuihin ja omaan minään. Uskaltanut olla itsekäs, olematta itsekeskeinen.

Ymmärtänyt myös sen, että mun tarvii olla kiltti ja hyvä itselleni – ei vain kaikille muille. 🙂 Mä oon oppinut myös kuuntelemaan mun vahvinta ääntäni: intuitiota. Kuuntelemalla mun omaa vaistoa asioista ja kuuntelemalla mun omaa sydäntä asioista, oon oikeastaan löytänyt tien kohti sisäistä rauhaa.

En todellakaan oo mitenkään 100% zen 😀 En todellakaan aina ja joka päivä koe omaavani sisäistä rauhaa ja vankkaa, vapisematonta mieltä, mutta nykyään koen sen läsnäoloa enemmän kuin sen puutetta.

Ikä, elämänkokemus, äitiys, pettymykset ja onnistumiset – ne kaikki on tuoneet enemmän sitä rauhaa. Ehkä eniten sitä on kuitenkin tuonut kasvanut itsevarmuus vuosien aikana. Meidän jokaisen on hyvä muistaa, että me itse päätetään omasta elämästämme. Ei meidän tarvi elää muiden toivomusten ja odotusten mukaan. On eri asia tehdä mukavia asioita läheisilleen, perheelleen ja ystävilleen, kuin elää pelkästään jonkun toisen toiveiden mukaisesti. 🙂

***

Ihanaa ja rauhallista viikon alkua kaikille! 😉 <3

— 

Monna

..lähti viikossa pois. Eli 400g. Mun mielestä on tosi hauskaa ja havainnoillistavaa katsoa välillä painon muutoksia ihan konkreettisin esimerkein. Tänään aamulla oli taas meidän Perhe Pursiaisen Suurimman Pudottajan viikkopunnituksen aika. Mulla vaaka näytti -400g viime viikosta ja Tuukalla -1kg. 🙂

Tämän verran tipahti mulla viime viikon mittauksesta tähän päivään.

Meillä on nyt viikko jäljellä tätä meidän skabaa! 😀 Mä uskon aika vahvasti, että Tuukka on se joka vie voiton. Koska se on tällä hetkellä johdossa ja en usko, että viikossa teen sellaista pudotusta, että enää päihittäisin Tuukan. Mutta ei se haittaa yhtään! Mielelläni suon voiton Tuukalle! <3

Kuten Tuukkakin kirjoitti tänään sen instagramiin, projekti tulee jatkumaan vaikkei enää tätä varsinaista kilpailua oo sitten enää. Vai pitäisköhän meidän vielä lisätä toiset 8 viikkoa? Mitä ootte mieltä? 😉

Mä oon edelleen tosi iloinen, että me aloitettiin Tuukan kanssa tällainen juttu! Se on innostanut meitä molempia treenaamaan taas enemmän ja oikeasti keskittymään siihen mitä syö. Ja mikä parasta, tässä on motivaatio pysynyt yllä joka viikko! Kertaakaan ei oo kumpikaan meistä sanonut, että äh lopetetaan koko homma!

Miksi ollaan tällä kertaa onnistuttu?

Mä uskon, että se johtuu siitä ettei meillä oo varsinaisesti mitään kieltolistoja! On oikeasti helppo elää arkisin ilman herkkuja, kun tietää sen yhden herkkupäivän taas tulevan pian. Kun mitään ruoka-aineita oo kiellettyjen listalla, ei tuu mitään sellaista ahdistusta siitä mitä söis. Kaikkea saa syödä! Ja tietysti se johtuu myös ehdottomasti siitä, että me molemmat tunnetaan olomme nyt paremmaksi kuin 7 viikkoa sitten.

On ihana fiilis, kun kroppa voi paremmin ja energiaa on enemmän. On ihana fiilis, kun maha ei oo turvonnut ja housun ylin nappi menee kivasti kiinni. Mä oon nyt tän 7 viikon aikana pudottanut 2,1kg. Kun sen nään tuossa, se ei tunnu isolta pudotukselta. Mutta tunnen kropassani sen ja näen peilissä. Ja sitten vielä kun tästäkin teen konkreettisen esimerkin, se tuntuu ihan kivalta pudotukselta! 🙂

Tämän verran on lähtenyt 7 viikossa. 5 Oivariini-pakettia ja 1 Toblerone! 😉

Ootteko te koskaan tehneet tällaisia konkreettisia esimerkkejä omasta pudotuksestanne? Kannattaa kokeilla! 🙂 Se on aika motivoivaa!

Ja hei!! Meidän Suurin Muutos -valmennuksen ensimmäiset 50 paikkaa meni heti! Päätettiin laittaa vielä yksi tarjoushinta ennen kuin hinta nousee normaaliksi (79€). Eli nyt valmennuksen voi vielä seuraavat 50 osallistujaa ostaa hintaan 59€!! TÄSTÄ pääset lukemaan tuosta 8 viikon valmennuksesta lisää! Ehkä säkin haluat pudottaa muutaman tuollaisen Oivariini-paketin? 😉

Ihanaa päivää!!

—

Monna