Nyt on vuoden pimein aika. Tavallaan. Päivä ei oo vielä lyhyimmillään, mutta pimeys tulee siitä kun aamulla on pimeätä ja illalla jo viiden aikaan alkaa hämärtämään, eikä sitä lunta oo vielä tullut tuomaan valoa. Ja tää on siis ihan tutkittu juttu, että aikuiset kärsii kaamosoireita ja lumi vaikuttaa siihen. Kerron alempana lisää! 🙂

Mitä se pimeys meille tekee?

Pimeys tuntuu vievän voimat ja mielialakin voi olla maassa. Unentarve kasvaa, mutta väsyttää vaikka kuinka nukkuisi. Ruokahalu tuntuu loputtomalta ja etenkin karkkia ja kaikenlaista makeaa voisi syödä enemmän kuin yleensä.

Tuntuuko tutulta?

Ootko huomannut omassa olossa tai käytöksessä jotain erilaista nyt marraskuussa tai ehkä jo lokakuussa? Alkaako tehdä mieli käpertyä sohvan pohjalle peiton alle kynttilän valossa katsomaan telkkaria ja syömään niitä ihania joulusuklaita? Tekiskö mieli nukkua enemmän? Mennä nukkumaan aiemmin ja nukkua pidempään? Olisko ihana, jos vois vaan pysyä lämpimän peiton alla koko päivän? Väsyttääkö enemmän? Onko mieli matalalla? Liikunnan suhteen motivaatio aivan kadoksissa? Tekeekö mieli enemmän makeeta?

On tutkittu, että kun valoisuus vähenee, aivojen käpyrauhanen alkaa erittää nukahtamista edistävää melatoniinia. Noin 85 prosentilla aikuisista on jonkinlaisia kaamosoireita ja neljänneksellä oireilu on ongelmallista. Kaamosoireiden sanotaan alkavan yleensä lokakuussa ja kestävän tammikuun loppuun. 

Oireiluun vaikuttaa ratkaisevasti, onko maassa lunta vai ei. Ilman lunta pimeys on läpitunkevampaa. Aurinkoinen talvipäivä taas vaikuttaa oloon myönteisesti.

– Väsymyksen lisäksi kaamos oireilee ruokahalun kasvamisena. Etenkin iltapäivisin ja iltaisin tekee mieli hiilihydraattipitoista ruokaa. Pastaa, riisiä, perunaa, puuroa ja leipää. Myös makeannälkä kasvaa.

Hiilihydraatit virkistäö kaamosoireisia, mutta hyöty on oikeasti vain hetkellistä. Ja sokerin suuri määrä tekee lopulta vielä entistä väsyneemmäksi.

Millä oireita voi vähentää?

Ajattelin kirjata teille tähän muutaman vinkin millä kaamosväsymystä voi helpottaa. Kannattaa ainakin kokeilla. 😉

1. Aamulla kun heräät, laita heti valoja päälle ja kynttilöitä palamaan. Vaikka kirkkaat hehkulamput tuntuisi häikäisevän aluksi, valo kuitenkin piristää ja saa heräämään paremmin kuin pimeä koti. Jos sulla on kirkasvalolamppu, niin käytä sitä!
2.  Liikunta auttaa tutkitusti kaamosväysmykseen. Vaikka juuri sillä hetkellä tekisi mieli jäädä sohvalle makaamaan ja kääriytyä peiton alle syömään suklaata -> lähde salille / lenkkipolulle / tanssitunnille, mihin vain missä tykkäät liikkua. Liikunta vapauttaa endorfiineja kehoon ja endorfiinit lisäävät mielihyvän tunnetta.
3. Syö vitamiineja, syö niitä ihan aidoista marjoista ja hedelmistä. Ja lisäksi ainakin d-vitamiinia purkista. Syö monipuolista hyvää ruokaa.
4. Näe ystäviä. Pimeän keskellä voi tuntua siltä, että haluaa vaan olla yksin kotona. Ota kuitenkin yhteyttä sun ystäviin vaikka viestin kautta ja pidä huolta ihmissuhteistasi. Jos vaan jaksat, lähde kävelylle ystävän kanssa tai mee aamukahville toisen ystävän kanssa. Ne antaa energiaa.
5. Rauhoita kuitenkin illat. Sammuta turhat valot ja pistä puhelin pois, lue mieluummin kirjaa tai katso vaikka telkkaria, mutta jätä some ja nopeat uutisvirrat pois. Rauhalliset illat helpottavaa nukahtamista.
6. Tee mieluisia asioita. Ihan pieniäkin. Ole itselles armollinen. Ei tarvi suorittaa. Jos väsyttää, jää sinne sohvan pohjalle ja mee kävelylle vasta huomenna.

***

Onko sulla jotain omia hyviä keinoja, jolla selviät pimeästä ajasta vuodessa? 🙂

Meidän rakas rakas perheenjäsenemme, Gere-koira lähti koirien taivaaseen maanantaina 26.8. Meidän perhe on ollut surun murtama. Itku on ollut loputonta ja suru raastavaa ja raskasta.

Koiran poismeno on ihan erilainen, kuin ihmisen. Se suru on tosi erilaista. Oman isäni kuoleman (ja isovanhempien kuolemat) kokeneena, pystyn vähän vertaamaan. Vaikka ei siihen ole tarvetta. Sitä silti olen omassa pienessä päässäni tehnyt. Se on jotenkin myös helpottanut. Oon voinut verrata sitä surua ja ikävää, mitä koin isäni poismenon jälkeen ja nyt Geren lähdön jälkeen.

Koiran kuolemaan liittyy usein ihmisen tekemä päätös siitä. Kun koiralla (tai kissalla tai hevosella jne) on joku sairaus, joka aiheuttaa kovaa kipua ja kärsimystä, on omistaja se, joka joutuu tekemään sen päätöksen, että nyt on aika päästää kivuista. Eläin ei itse pysty sitä päätöstä tekemään.

Se tekee (ainakin omalla kohdalla) siitä kaikesta jotenkin vielä kauheampaa. Että sinä itse olet se, joka päättää toisen elämän.

Äkillinen poismeno

Gerellä alkoi reilu pari viikkoa sitten virtsaamisvaikeudet. Vietiin Gere eläinlääkäriin. Ensin epäiltiin virtsatieinfektiota. Saatiin siihen antibiootit ja kipulääkettä. Tämä kombo jostain syystä auttoi Gereä muutaman päivän ja pissaaminen helpotttui. Kuitenkin noin kolmen päivän päästä vaikeudet alkoi uudestaan.

Mentiin taas eläinlääkäriin. Tutkittiin röntgenillä, otettiin verikokeet jne.. Mutta mitään ei löytynyt. Pissa ei kuitenkaan tullut. 🙁 Virtsarakko täyttyi päivän välein ja oltiin sitä tyhjentämässä lääkärissä. Se oli tietysti Gerelle raskasta ja meillä epätietoisuus vaan kasvoi.

Viime viikon sunnuntaina aamusta Gere oli taas tosi levoton ja vaiva oli kestänyt jo 1,5 viikkoa, Tuukka lähti viemään Gereä Viikin Pieneläinklinikan päivystykseen lisätutkimuksiin. Sieltä Tuukka & Gere tuli vielä kotiin takaisin, mutta maanantaille oli aamuksi varattu jo lisätutkimus-aika.

Maanantaina aamusta lähdin viemään Gereä sinne. Sitten kaikki tapahtui liian nopeasti. 🙁 Geren koko vatsalaukku ja virtsarakko ultrattiin ja sieltä löytyi pahanlaatuinen syöpä. Soitin Tuukalle töihin ja itkin niin paljon, että Tuukka ei varmasti saanut sanoista selvää, mutta arvasi itkun määrästä, että nyt on vakava juttu.

Tuukka tuli Viikkiin ja sitten meidän piti tehdä raskain päätös. Gerellä oli kipuja ja syöpäkasvain esti virtsaamisen.

Gerellä on nyt hyvä olla.

Lohtua tässä tuo se, että Gerellä on nyt hyvä olla. Ei enää kipuja. Toisena lohtuna on se, että Gere sai elää hyvän pitkän elämän. Gere oli jo 11 vuotta. Labbiksen iässä jo siellä ehtoopuolella. Gere sai kokea elämänsä aikana niin paljon rakkautta ja kaikenlaista ihanaa. Oli mukana reissuissa ja toimi apuvalmentajana treenivideoissa. Gere sai ihanan pikkusiskon Pimusta ja sitten vielä toisen ihanan pikkusiskon Emmasta.

Emma sai kasvaa Geren kanssa 7,5 vuotta. Gere oli aina Emmalle kiltti. Ihan vauvasta asti.

Maanantaina, kun Gere oli lentänyt taivaaseen, me katsottiin illalla taivaalle, joka oli täysin pilvetön. Tuukka sanoi, että se ensimmäinen ja kirkkain tähti joka taivaalle nyt syttyy, on Geren tähti. Se tähti on ihan meidän uuden kodin yläpuolella ja joka ilta lähetetään Gerelle hyvän yön toivotukset sinne.

Gere oli meille niin paljon!

Suuri ikävä on Gereä. Se lopullisuus, minkä kuolema tuo tullessaan on kamala. Se tunne ja tieto siitä, että me ei enää ikinä saada olla yhdessä. Ettei me saada lisää yhteisiä kokemuksia. Eikä lisää yhteisiä arkipäiviä.

Nyt Gere on siellä koirien nakkitaivaassa. Toivottavasti hän sieltä meitä katselee alas ja muistaa ja tietää sen, että me rakastetaan sitä ikuisesti ja aina. Niin paljon.