Entä jos Facebookkia ei olisi?

Ajatelkaa kun on ollut niitä hetkiä, parituntisia jolloin Facebook on romahtanut maailmanlaajuisesti. Nettilehdet reagoivat samantien, uutinen on valmis.
Muistan kerran myös kuulleeni asiasta tv:n uutislähetyksessä.

Profiilikuvani parin vuoden takaa.

Ajatelkaa oikeasti! Facebook kaatuu ja se ylittää uutiskynnyksen.

Samalla se tuntuu pöyristyttävältä, mutta samalla ymmärrän.
Itselläni Facebookissa tapahtuu moni asia. Siellä pyörii työhöni liittyen monta asiaa. Se on ehdottomasti yksi tärkein markkinointikanava. Siellä pidän myös yhteyttä ystäviini ja tuttuihin, keitä en ole nähnyt hetkeen. Myös äitini ja veljeni kanssa viestitellään pääosin messengerin kautta. Toki myös puhelin pirisee melkein päivittäin.. 😉

Vaikka FB onkin isosti työväline itselleni, olen silti halunnut pitää sen ystävien ja kavereiden kanssa kuulumisenvaihtamis-kanavana. Sen vuoksi kaverilistaltani ei löydy asiakkaitani, enkä hyväksy kaveripyyntöjä ihmisiltä keitä en tunne. Olen halunnut vetää siihen rajan.
Tasaisin väliajoin tulee kaveripyyntöjä ihan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, miehiltä ja naisilta. Osa varmasti lukijoitani, mutta silti olen päättänyt etten hyväksy tuntemattomia ihmisiä kavereikseni. Haluan julkaista siellä kuvan perhepäivälliseltä tai kirjoittaa statuspäivitykseen asian, jota en halua muiden kuin tuttujen ihmisten näkevän.

En ilkeyttäni tee näin, vaan haluan pitää jonkinlaisen rajan.

Kuitenkin on poikkeuksia. Kaverilistallani on vaikkapa bloggajakollegoitani, joita en ole koskaan nähnyt livenä – mutta vaihdamme kokemuksia ja vinkkejä inboxin kautta. Kaverilistallani on myös bloggaamisen kautta pr-tilaisuuksissa pyörimisten jälkeen ihmisiä ns. ”samalta alalta” tai muuten vaan mediassa pyöriviä ihmisiä joita en varsinaisesti tunne, mutta jokin connection on.

Yksi ensimmäisistä profiilikuvistani, vuonna 2007.

On hauskaa katsoa näitä ”muistoja” Facebookissa. Muutama vuosi taaksepäin FB oli todella paljon enemmän kavereiden kuulumisten selailua. Nämä muistot myös muistuttavat, että silloin statuspäivityksiä tehtiin helpommin ja monista asioista.
Nyt tuntuu, että FB on täynnä mainoksia (omianikin), mutta myös toinen toistaan nokkelampia tai hauskempia statuspäivityksiä.
Kaikenlaisten ”näitä päivityksiä kaverisi inhoavat”-lehtijuttujen jälkeen moni on tullut aremmaksi päivittää omaa FB:tä fiilispohjalla. Mietitään, että onkohan tämä nyt tarpeeksi hauska juttu tai kannattaako tätä tällaista kuvaa tänne laittaa. Mitä jos se ei kerääkään yhtään tykkäystä…

Toki tässäkin asiassa, poikkeuksia on. Kaikki ei ajattele tai toimi samoin.
Mutta olen ainakin itse huomannut, että sellaisten ihan normipäivitysten määrä on laskenut. Ja sitten jos joku sellaisen laittaa, tulee kuvan tai päivityksen alle heti jotain kuittailuja. Tai vastaväitteitä. Tai pätemistä, ”oletko kenties ottanut asiasta  tämän kannan huomioon”…

Jos Facebook lopettaisi olemasta mitä se tarkottaisi käytännössä?
Se tarkottaisi sitä, että myös Whats’App ja Instagram loppuisivat. Faceobook kun ne omistaa.
No tietysti se tarkottaisi sitä, että yhteys ystäviin pitäisi ottaa perinteisin keinoin, puhelimella tai tekstiviestillä. Se tarkottaisi monelle yritykselle uusia markkinointisuunnitelmia, miten saada tulevaisuudessa niin iso yleisö kiinni mainonnalla.

Tarkottaisiko se sitä, että nähtäisiin taas enemmän IRL? Tarkottaisiko se sitä, että vuorokaudessa jäisi enemmän aikaa tehdä muita asioita kuin sormi krampissa selata feediä? 

En tiedä. Mutta itse ainakin ajattelin joululomalla pitää digipaastoa.