Kertokaa minulle jotain hyvää!
51
Nyt on jostain syystä lähiaikoina taas tullut eteen niitä pahimpia skenaarioita liittyen raskauteen ja äitiyteen. Tylsimpiä ja kauheimpia kokemuksia. Surullisia ja ahdistavia. Se on hyvä tietää ja tiedostaa, että voi tapahtua kurjia asioita liittyen raskauteen tai synnytykseen. Se on hyvä tietää, että on mahdollisuus niihin kaikista inhottavimpiin kokemuksiin pikkuvauva-aikana. Se on hyvä tietää, että synnytyksestä ei välttämättä palaudu niin nopeasti, eikä treenaamaan pääse (tai halua) moneen kuukauteen tai että ihan oikeasti sitä kahvia ei seuraavaan vuoteen tulla juomaan kuumana.
Mutta hei!! Tiedän, että on myös niitä ihania mammakokemuksia. Ihania raskauskokemuksia. Positiivisa synnytyskokemuksia. Helposti käynnistynyttä ja toteutunutta imetystä. Nopeaa palautumista ja jopa kuumia kahvikuppeja.
Pistetään hyvä kiertämään ja ladataan tämä kommenttiboksi täyteen hyviä kokemuksia raskaudesta, synnytyksestä, palautumisesta ja vauva-ajasta. <3
Unohdetaan tällä kertaa ne huonommat kokemukset, sillä niitä varmasti on kaikilla ainakin pari. Mutta täytetään nyt tämä postaus positiivisuudella! <3
Jaetaan niitä hyviä kokemuksia, jotta kaikki (varsinkin me ensikertalaiset) saamme kuulla myös niitä. 🙂
Minä voin aloittaa. Toki tiedän vasta raskaudesta. Mutta kerron siitä muutaman positiivisen lauseen.
En ole kärsinyt selkäkivuista. Liitoskipuja on ollut ihan pari kertaa, mutta nekin on olleet hyvin pieniä pistoksia ja menneet nopeasti ohi. Olen nukkunut yllättävän hyvin. Välillä nukun jopa 9h putkeen käymättä vessassa tai tuntematta tukalaa oloa sängyssä maatessa. Olen pystynyt treenaamaan todella hyvin kuntosalilla ja kävelylenkitkin koirien kanssa on mennyt mukavasti, lukuunottamatta pieniä tuntemuksia alavatsassa pitkän päivän jälkeen. Mahani on kasvanut aikamoiseksi palloksi jo nyt, mutta raskausarpia ei ainakaan vielä näy. Ei myöskään suonikohjuja tai maksaläiskiä. Olo on aika seesteinen ja mukava, välillä on väsyneempiä päiviä, mutta niistä selviää nukkumalla päikkäreitä ja pidempiä yöunia.
Ja sitten on teidän vuoro. <3
51 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Vauvani tällä viikolla vuoden ja aina olen ruoan syönyt lämpimänä ja juonut kahvin kuumana, päässyt ottamaan pitkän suihkun (huolimatta siitäkin että vauva huusi alkuun vatsaansa 2kk). Lapsen kanssa on ollut helppoa käydä missä vaan, kaupassa, kyläilemässä, kävelyillä yms. Lapsi on tuonut elämään niin suurta iloa ettei pysty välillä edes käsittämään ??? Ihanaa loppuraskautta sinulle 🙂
Molemmat lapset syntyivät nopeasti (jopa esikoinen,vaikka mua oli peloteltu ensimmäisen synnytyksen kestävän vähintään puoli vuorokautta ?). Molempien synnytysten jälkeen oon pystynyt istumaan ja kävelemään normaalisti (tästäkin paljon peloteltiin). Lapset nukkuivat hyvin ja imetyskin käynnistyi kivasti alkukompurointien jälkeen.
Parisuhdekkin vain parani entisestään pikkuvauva ja-lapsi aikana;edelleen ollaan onnellisesti yhdessä ? => 17 vuotta jo.
Päätin luottaa omiin fiiliksiin äitiyden kanssa ja tehdä asiat omannäköisesti. Esikoisen aikaan olin nuori,mut hienosti kaikki sujui vaikkei tukiverkostoa juurikaan ollut.
Luottakaa vaan omiin fiiliksiinne Monna ja Tuukka,hyvin te pärjäätte ?!!
Raskausaikani sujui uskomattoman hyvin: en kärsinyt pahoinvoinnista paria päivää lukuunottamatta, en joutunut juoksemaan vessassa yöllä missään vaiheessa raskautta, en kärsinyt selkäkivuista tai pahoista liitoskivuista, ja pyöräilin ja kävelin raskauden loppuun asti. Hiukset vahvistuivat, vaikea atopia hävisi, yhtään raskausarpea ei tullut. Kehoni rakasti olla raskaana! Koin olevani kauneimmillani. Nyt vaavi on kaksi viikkoa vanha rauhallinen pieni tyttö, joka nukkuu hyvin. Imetyskin on sujunut hyvin 🙂
Ihana postaus! Paljon kuulee kaikkea negatiivista. Olen vasta rv 15 mutta todella tukalan alkuraskauden, ahdistuksen ja jopa alun masennuksen jälkeen olo on nyt todella hyvä, pirteä ja energinen ja vauva tuntuu maailman ihanimmalta asialta ❤ Puolison kanssa ollaan vain lähennytty entisestään, vaikka raskaus on aiheuttanut toisinaan kitkaa välille. Maha alkaa jo vähän näkyä ja tuntua ja se tuntuu mukavalta. Itken jo nyt onnesta kun mietin miten ihanaa on saada meidän yhteinen lapsi syliin ensi kertaa! Uskon että oman lapsen saaminen on kaikista ihmeellisin kokemus elämässä.
Saatiin supernukkuja, joka veti alusta saakka piiiitkät yöunet ja jo 1,5kk iässä 12h yössä putkeen. Siinä istuin aamuisin lukemassa hesaria kahvikuppi kourassa ja pohdin, että koskahan lapsi mahtaa herätä. Ilmeisesti hänellä on myös korkea kipukynnys, koska hampaiden teko ei aiheuttanut kitinää vaikka tulivat vauhdilla, muutenkin oli itkut vähissä ja varsin aurinkoinen vauva. Oikeasti vauvavuosi on ollut valehtelematta elämäni helpoin vuosi. Nyt kotona onkin vauhdikas kolmevuotias ja toisen lapsen la on sama kuin sinulla. Epäilen ettei esikoisen kaltaista vauvalottovoittoa kohdalle toiste osu, mutta senhän näkee sitten 🙂 etukäteen en asiaa aio liiemmälti stressata kun ei se mitään auta 🙂 mukavaa odotuksen jatkoa sinulle!
Mä pystyin kans liikkumaan raskauden aikana ihan loppuun asti, kuntosalia ja kävelylenkkejä. Palauduin synnytyksestä tosi nopeasti ja olo oli tosi virkeä. Luulen et palautuminen oli siks niin nopeaa, ku pystyin liikkumaan raskauden loppuun asti. Synnytyksestä kahen viikon jälkeen aloin varovasti ja fiksusti liikkumaan. Ja se tuntu niin hyvältä!! Vauva nukkui treenien ajan, jos otin hänet mukaan ? Treenaminen tuo niin valtavasti lisää energiaa! ps. Vauva-aika on ihanaa ??? Tsemppiä sulle!! 🙂
Omat raskaudet sujuivat hyvin ja olivat ihanaa aikaa <3 synnytykset menivät suht nopeasti ja niistä palautuinormaalisti. vauvat alkoivat nukkua täysiä öitä 6-7vkon iässä! Olin pitkään kotona lasten kanssa ja rakastin niitä vuosia <3 raskauksiin ja synnytyksiin ja vauva aikaan mahtuu kaikenlaista kuten elämään ylipäätään 🙂 hienosti se menee! Nauti <3
Molemmat raskaudet ovat menneet erittäin hyvin. Ei pahoinvointia, no joo selkäkipua oli, mutta muuten todella hyvin.
Poika syntyi n vk 41. Kun synnytys alkoi, en edes tajunnut sitä, luulin kärsiväni vaan pahasta ummetuksesta. 😀 😀 Tämä oli hyvä, koska sairaalassa ehdin olla vain vajaan 5h ja poika oli ulkona.
Tytöt syntyivät suunnitellulla sektiolla rv39. Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin. 🙂 Selkävaivoja oli, mutta oliko se ihme, jos matkassa oli kaksi. Masu oli kuulemma kovin pieni, joten se ehkä helpotti oloa. Sektio meni hyvin ja toivuin siitä hyvin.
Pikkuvauva-aika sen sijaan oli jotain muuta. Mutta aikaa kultaa muistot ja on ne vauvat ja lapset niin ihania. 🙂 🙂
Mun mielestä lähes kaikkin on pitkälti kiinni omasta asenteesta ja positiivisuudesta. On tietysti myös asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan, mutta niiatäkin jaksaa paremmin positiivisella asenteella.
Itse oon paljon törmännyt ”oota vaan ku…” lauseeseen ja mun mielestä se on lähinnä inhottavaa negatiivista ajattelua, koska aina pitäis muka kaiken olla niin kauheeta ja hankalaa.
Kaikki varmaan varautuu siihen ettei vauva vuotena nukuta putkeen 8h, mutta ei se musta silti siitä mitään ihan niin kamalaa tee että ei ehtis suihkuun, salille tai vaikka meikkaamaan päivittäin. Sit täytyy vaan käyttää mielikuvitusta että kaikkin pysyy tyytyväisenä.
Näin kahdenkin lapsen äitinä mä kyllä pystyn tekemään ihan normaaleita juttuja niin kuin ennenkin. Ei mulla oo ainakaan oma elämä lasten tuloon loppunut vaikka ne meneekin kaiken edelle.
Synnyttäminenkään ei mun mielestä ollut yhtään niin paha juttu mitä väitettiinntai mitä leffat antaa ymmärtää.
Suomessa on niin hyvät kivunlievitykset ja osaava henkilökunta että varmasti pärjää.
Iso apu mulla on ollut miehestä ja varmasti sulla on myös Tuukasta . ☺
Tsemppiä teille molemmille, pärjäätte ihan varmasti tosi hyvin! ?
Meille 22 vuotiaille vanhemmille syntyi melkein 18 vuotta sitten, maailman ihanimman raskausajan jälkeen mielettömän hyvin nukkuva tyttövauva. Muistan katselleeni Dallasin uusintoja päivisin kun tyttö vaan nukkui. Tyttömme oppi myös kuivaksi reilun puolentoistavuoden ikäisenä ja suurin osa lapsuusiän muistoista on positiivisia?. Nyt teinivuosina tilanne onkin ollut hieman haastavampi? . Synnytyksestä palauduin nopeasti (varmaan nuori ikänikin vaikutti) ja vaunulenkit ja kotijumpat (kiitos Anne sällylän ja tv kakkosen?) kuuluivat päivittäin ohjelmaamme. Ihanaa odotusta!
Moikka!
Mun muistoihin liittyy niin hyvää ja ihanaa kuin hieman pelottavaakin. Raskausaikana olin elämäni kunnossa! Sairastan nivelreumaa ja minua pelotti koko raskaus, koska tiesin että pahimmassa tapauksessa sairauteni pahenee merkittävästi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jouduin kuitenkin jäämään jo puolessa välissä raskautta sairaslomalle koska masukki ei oikein pitänyt autolla ajosta, jota työhöni merkittävästi kuului. Otin tuon ajan kuitenkin niin että nyt saan vielä rauhassa keskittyä itseeni ja mieheeni. Järjestelin kaikki tulevia häitä ja ristiäisiä varten, nautin olostani ihan täysillä, koska jälleen takaraivossa velloi pelko sairauteni pahenemisesta synnytyksen jälkeen.. ja toki myös se fakta että kohta meitä olisi kolme. Masukki viihtyi yksiössään sen verran hyvin, että vietti siellä 2 extra viikkoa. Itse synnytys päättyi hätäsektioon johon ehkä ei olisi päädytty, jos olisin osannut paljon aiemmin pitää paremmin puoliani. Hätäsektiosta paranin jälkeenpäinkin ajateltuna ilmiömäisen hyvin ja nopeasti. Jo seuraavalla viikolla kävin vaunulenkillä. Ja ei siis ole kyse mistään ”kyllä mä pystyn vaikka vähän sattuu”. Mulla oli vaan aidosti todella hyvä säkä paranemisprosessin suhteen.
Tällä pienellä kertomuksellani haluan valaa uskoa ja toivoa sinulle ja miksei muillekin, raskauden loppuvaiheisiin. Uskalla luottaa itseesi ja omiin tuntemuksiisi! Nyt vain sinulla ja tuntemuksillasi on väliä, koska vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu ❤ Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Palauduin nopeasti suunnittelemattomasta(äkillisestä muttei ”hätä”-) sektiosta, vaikka ehdin sitä jännittää pari tuntia ennen toimenpidettä. Vauvan kanssa sujui hyvin, väsytti ajoittain toki. Pääsin viikon kuluttua sektiosta kävelylle, kevyesti salille 4vkon kuluttua. Toivuin erinomaisesti. Aikaa itselle ja parisuhteelle riitti edelleen- kiitos vauvan nukkumisen ja tukiverkoston. Myös 2. Lapsen kanssa vauva-aika jäi mieleen positiivisena. Kuten joku edellä mainitsi- oma asenne vaikuttaa hyvin paljon ns.toteutukseen. Seuraan mielenkiinnolla odotustasi ja myöhemmin vauva-arkea! Kaikkea hyvää ?
Alkuun voin todella pahoin ajattelin jo kuolevani tähän raskauteen ( siltä se todella tuntui) mutta nyt rv19 menossa ja vointi on todella hyvä. Ei enää väsymystä niin paljoa eikä varsinkaan enää pahoinvointia 🙂 joten sanonta alkuraskaus on pahin pitää mielestäni paikkaansa, mutta sen jälkeen helpottaa jokaisella lähes aina 🙂 tsemppiä kaikille
Molemmista raskauksista olen nauttinut (vaikka toinen fyysisesti vähän vaikeampi). Synnytykset kestäneet 6,5h ja 3h ja niistä selvitty ilokaasulla. Molemmat vauvat nukkuneet sekä syöneet hyvin. Esikoinen otti pikku kakkosen vastaan hellyydellä ja huolella. Itse olen saanut syödä ruuat lämpimänä ja juoda kahvin kuumana sekä käytyä suihkussa päivittäin 🙂 kroppani olen saanut pitää omanani pienillä arpilisillä, mutta eivätpä haittaa kun tietää mistä ne tulleet 😉 välillä tuntuu, että liian helpolla nämä kaksi on mut päästäneet. Tai sitten voi olla että oma asenne on ollut alusta asti sellainen, että tätä haluan ja kaiken otan vastaan mitä tulee 🙂
Pikku tytöstä asti olen tietänyt olevani luotu äidiksi ja vaimoksi, eikä tunne ole kadonnut mihinkään <3 tottakai välillä tulee heikkoja hetkiä ja päiviä, mutta ne kuuluvat jokaisen arkeen. Ihanan positiivista loppuraskautta ja nautinnollista tulevaa vauva-/äitiarkea! 🙂
Mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun saa oman pienen odotetun ihmisen syliinsä, saa ottaa sen turvaan kainaloonsa ja sanoa moi, äiti tässä. Antaa rauha itselleen ja vauvalle. Itsekkäästi vaipua hetkeksi omaan kuplaan jossa teitä on vain te kaksi. Tämän jälkeen toki esitellä iskälle ja muille, mutta se pieni hetki kahden ❤️ Priceless.
Ja olen huomannut kahden kanssa, että mitä nopeammi aloittaa ihan rytmit vauvan kanssa, sitä helpompaa elämä on, kun tietää monelta on uniaika ja monelta vauva on hereillä… Ja parasta siinä on se, että koska kyseessä on TEIDÄN perhe, ei se kuulu muille pätkääkään heräättekö kuudelta vai yhdeksältä, meneekö vauva nukkumaan ysiltä vai puoliltaöin. Koska se on vain ja ainoastaan teidän juttu.
Mulla ei synnytys lähtenyt käynnistymään ehkä niin kuin oli odotettu. Käynnistystä 30h, jonka jälkeen ultraus ja todettiin että vauva huonossa tarjonnassa, vaikka raivotarjonnassa oli, tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Positiivinen kokemus jäi sektiopäätöksestä ja siitä kuinka nopeasti asiat eteni. Alle puoli tuntia päätöksestä ja meidän rakas esikoispoikamme oli masun ulkopuolella. Vaikka käynnistys ei edennyt niin kuin ajateltu, hienoa että vauvan vointia seurattiin tarkasti koko käynnistysyrityksen ajan. Nyt pienestä pojasta onnellisena opetellaan vauva-arkea.
Mun ”vauva” on puoltoista vuotias päivänsäde. Toinen syntyy tammikuussa <3 Mää tykkään ittestäni enemmän äitiyden myötä, koska oon antanu itselleni armoa, hellittäny suorittamisesta ja jotenkin… kropallekin oon armollisempi 😉 Mä oon ehkä mukavampi ihminen, ku en oo enää niin hurjan ehdoton pilkunnu***sija! 😀 Synnytys on elämäni huikeimpia kokemuksia ja kivut katos samantein ku vauva pääsi syliin <3
Heippa
Raskausaika sujui tosi hyvin 6kg nousi vaan paino vaikka söin hyvin mutta teki mieli vaan terveellisiä juttuja eikä karkkia ollenkaan. Vointikin oli tosi hyvä loppuun asti vaikka viikon meni yliajalle. Paino putosi myös nopeasti alle ennen raskautta ja imetys lähti käyntiin hyvin. Synnytys oli kans onnistunut vaikka jouduttiin imukuppia käyttään, ebiduraali vei kaikki kivut ja vaikka ensimmäinen lapsi niin nopea klo 2 synnärillä ja klo 9 syntyi. Palauduin hyvin ja lapsi nyt 11kk ja elämäni onnellisin ja paras vuosi takana ??
Kahden raskauden ja synnytyksen kokemuksela mulla ei kaikki menny läheskään niin kivasti ko ilmeisen monella. Kuitenkin minun kroppa on kaks kertaa tehny aivan mielettömän työn ja on edelleenki toimiva – ellei jopa parempi, koska omien virheiden osottelun sijaan katsoo vartaloaan tuntien suurta kunnioitusta ja armollisuutta. Olet kantanu ja synnyttäny kaksi tervettä, ihanaa, omapäistä, hassuttelevaa lasta! Vau!
Mutta yhden täydellisen positiivisen asian voin nostaa esille, jota ilman tuntuu että en olis selvinnyt: LASTENI ISÄ!
Kunpa kaikki saisivat jakaa raskauden kolotukset kärsivällisen herrasmiehen tukemana, joka jaksaa ootella parempia aikoja, leikittää toista lasta tai tehä kodin askareita, kun et itse siihen kykene. Joka tekee synnytyssalissa kaikkensa mitä avuttomana pystyy, kuuntelee kovatki sanat ja käskyt niihin takertumatta. Unohtaa puolet mitä näkee ja kuulee. Tuhahtaa hoitajalle takaisin, jos tuntee, että nainen, joka siinä tilassa on avuton itseään puolustamaan, tulee sanoin tai elein kaltoinkohdelluksi.
Sinunki rinnala taitaa olla semmonen ihminen. 🙂 Kaikki tulee siis menemään hyvin, tsemppiä molemmille! 🙂
Raskausaika meni todella hyvin, alkuvaiheen pahoinvoinnin jälkeen. Loppuvaiheessa liikkuminen oli vaivalloista, mutta koin sen kuuluvan asiaan, eikä se ahdistanut minua 😀 Raskausarpia tuli pyöreät 0 ja kilojakin vain 10, vaikka söinkin vähän lepsummin kuin normaalisti (joku herkku päivittäin 😀 ). Tyttö syntyi suunnitellusti sektiolla perätilan vuoksi ja sektio meni hyvin. Oltiin sairaalassa vain kaksi yötä ja haava parani nopeasti, mutta kovempaa jumppaa en voinut harrastaa vasta kuin 4kk synnytyksen jälkeen, koska haava kipeytyi.
Vauva-aika meni omassa ihanassa vauvakuplassa. Tyttö oli perustyytyväinen vauva eikä mahaongelmia ollut. Pikkuvauvana tyttö nukkui 6-8 tunnin yöunet heräämättä kertaakaan, eli saimme hyvin nukuttua 🙂 Imetys lähti käyntiin hyvin, mutta myöhemmin tuli ongelmia (suihkutissit, rintaraivot) mutta niistä selvisin, koska minulle oli tärkeää imettää ja sain paljon tukea mieheltä, mammakavereilta ja imetyksen tuesta 🙂 Nyt tyttö on 11kk ja imetän edelleen 🙂
Kaiken kaikkiaan en vaihtaisi tätä mihinkään, vaikka joka päivä ei olekaan ruusuilla tanssimista, mutta en niin ajatellutkaan 🙂
Monna, tää oli ihana idea! Tällä ”keskustelupalstalla” mäkin viihdyin ja luin joka kommentin. ?❤️
Lapsia viisi ja olen palautunut kaikista raskauksista helposti. Näytän nykyään jopa paremmalle kun ennen lapsia,kiitos lihasten jotka tuovat hoikkaan kroppaan kurveja.
Ekan lapsen jälkeen juoksin puolimaratonin kun vauva oli alle 6 kk ihan ok aikaan hoikkasempana kuin ikinä, kun imetys vei kaikki mammakilot ja vissiin 5 yliki. Toka veteli aina 4-5 tunnin päikkäreitä ja kattelin aamupäivisin kaikki Hercule Poirotit ja join kuumaa kahvia.. Lueskelin noina tunteina myös erikoislääkäritenttiin ja seki tuli läpästyä, kun vauva oli joku kolmekuinen ☺
Ihana idea! ?
Itse nautin raskaana olosta ja sainkin nauttia siitä mahdollisimman pitkään, kun poika syntyi viikoilla 41+5 😀 Silti kävin salilla synnytykseen saakka useamman kerran viikossa ja ulkoilin mm pyöräilemällä. Suurin osa raskauskiloista jäi synnärille ja pojan ollessa 2kk oli paino sama kuin ennen raskautta. Tämä ihan vain syömällä terveellisesti (PALJON), vaunulenkkeilemällä ja ennen kaikkea imettämällä 🙂 Kotona olosta vauvan ja taaperon kanssa nautin suuresti. Itseasiassa tänään aloitin työt, kun pojalla ikää 1v5kk, ja olisin kotoillut pidempäänkin, ellei rahatilanne olisi ”pakottanut” tienaamaan. Viimeiset pari vuotta ovat olleet ehdottomasti elämäni parasta aikaa ☺
Moi Monna! Ihana aihe. Vastustan myös ainaista negatiivisuutta ja ”odotappa vain”-kommentointia asiaan kuin asiaan. Itse olen kohta puolivuotiaan iloisen tytön äiti. Raskausaika meni mukavasti ja pystyin liikkumaan vähintään kävelylenkkeillen loppuun saakka. Viimeiset jumpat ohjasin 1,5 kk ennen tytön syntymää. Tyttö viihtyi perätilassa loppuun saakka ja valitsin sektion sijaan perätilasynnytyksen alateitse, joka menikin tosi hyvin. Olen antanut keholleni aikaa palautua ja korvien väli on muuttunut prosessissa niin, että nykyiset hieman matalammat liikuntamäärät tuntuvat hyviltä ja sopivilta. Tyttö on nukkunut alkuviikoilta asti hyvin erityisesti öisin. Kahvini nautin edelleen kuumana ja suihkuni sopivana. Toivoin raskausaikana kovasti, että imetys onnistuu ja yllätyksekseni olen alkuvaikeuksien jälkeen nauttinut imettämisestä aivan tosi paljon, vaikka se sitovaa onkin. Äidiksi kasvaminen ja äitiyden tunnistaminen itsessänii vei minulla aikaa ja henkinen kasvu jatkuu koko ajan, mutta on ollut aivan ihanaa löytää elämään niin älyttömän paljon uusia tunteita ja elämyksiä pienen ihmistaimen kanssa. Kaikkea hyvää teille!
Moi!
Tähän haluan kommentoida vaikka en yleensä kommentteja jätä.
Täällä ollaan selvitty kahdesta raskaudesta ja synnytyksestä ilman suurempia komplikaatioita, ja saatu vielä palkinnoksi ihanat terveet lapset. Tästä olen äärettömän kiitollinen!
Elämäni onnellisinta aikaa oli esikoisen vauva-aika, ja välillä salaa toivon sen olevan vielä edessä vaikka elämä näiden rakkaiden 1- ja 3- vuotiaiden kanssa onkin tosi antoisaa.
Esikoisen vauva-ajan koin tosi helppona, koska tarvi huolehtia vain siitä yhdestä vauvasta ja nukkua kun vauva nukkui – vaikka sitten aamukuudesta iltapäivään 😀
En yhtään osannut stressata etukäteen mistään, ja ehkä siksi kaikki menikin niin luontevasti. Toki vauvakin oli tyytyväinen tapaus.
Nauti siis tästä ainutlaatuisesta elämäntilanteesta Monna, esikoisen voi saada vain kerran. Kaikkea hyvää teille ja kiitos kivasta blogista!
-Nina
Kaksi helppoa raskaus- ja synnytyskokemusta takana ja toivon kovasti, että ainakin vielä kerran saisi kokea nuo huikeat hetket ja elämänvaiheet. Omien lasten läsnäolo tuo minulle rauhan: kaikki on tässä ja nyt. Ja vaikka arki pyöriikin hyvin pitkälti lasten ehdoilla, ei itselleni tärkeistä asioista tai harrastuksista ole tarvinnut luopua -päin vastoin: en ole koskaan aikaisemmin treenannut näin hyvällä fiiliksellä tai näin hyviä tuloksia saavuttaen. Monen asian suhteen tuntuu, että lasten myötä oma elämänikin on vasta alkanut 🙂
Huomenta Monna!
Älä yhtään huoli kuule kaikki menee hyvin ja vähintäänkin juuri kuten kuuluu mennä ? oma lapsi on parasta maailmassa ?
Itse sain lapseni suht nuorena, 20-vuotiaana. Mies oli silloin armeijassa ja seuraavaksi viikot töissä toisella paikkakunnalla. Hoidin poikamme aikalailla yksin ensimmäiset 2 vuotta, mutta arvaa mitä? Kaikki sujui kuin unelma!! Poika nukkui säännölliset yöunet ja päivässä oli selkeä rytmi alusta asti ihan itsestään. Sain itse nukuttua hyvin jopa 8h unia. Poika söi ja kasvoi liiankin hyvin koska maitoni oli tosi ravinteikasta ja sitä tuli suunnattoman paljon. Lapsemme ei ole sairastellut juuri yhtään, kehittynyt tosi hyvin ja on aivan mieletön persoona ja hauskinta seuraa ikinä!!!
Nyt hän on jo 9 v ja kokemuksesta voin sanoa kuinka hauskaa sinulla ja Tuukalla tuleekaan olemaan, kun pääsette liikkumaan, treenailemaan ja temppuilemaan pikku-Pursiaisen kanssa!! Lapsen kanssa voi tehdä juuri niitä kaikkia asioita mitä tekisi ilman lasta. Paitsi kaikista hienoista kokemuksista ainakin itse olen saanut enemmän irti lapsen kanssa ?
Luota vain elämään sillä se on liian upeaa tuhlattavaksi murehtimiseen! Kaikki kokemukset vähintäänkin kasvattavat ja opettavat. Ja hei, synnytykseni oli suht helppovaa nopea. Kokonaisuudessaan 3h ja vaikka lapsi oli iso 4kg ja minä pieni, selvisin ilman puudutuksia joten sinäkin selviät! Ja palaudut hyvin koska olet niin hyvässä kunnossa! Ihanaa odotusaikaa ja nauti sillä tämän raskauden saat kokea vain kerran. ??
Ps. Odotan innolla valmennustanne!!!??
Olen nyt rv 24 ja vointi ollut loistava jostain vkosta 9 lähtien. Vaikka heräilenkin vessaan, en koe sitä ongelmaksi vaan pystyn nauttimaan olosta joka hetki. Olen kuullut kovasti näitä ”odotapa vain”-kommentteja ja ne ärsyttää…ihan kuin ei saisi olla suht oireetonta ja mukavaa. Kroppakriisiä ei ole, tuntuu että olen edelleen hoikempi kuin ennen raskautta ja vatsa on vain söpö <3 Esikoista täälläkin odotellaan ja ihan mahtavaa vihdoin luvan kanssa tehdä hankintoja!
Sulla on oikea asenne! Oon tällä hetkellä 9 lapsen äiti ja rv 23+ menossa eli loppu vuodesta syntyy 10.s lapsi ♥ Monenlaisia muistoja liittyy raskauksiin ja synnytyksiin, hyviä ja huonoja. Silti minusta olisi outoa jos kaikki olisi aina mennyt vain ja ainoastaan hyvin. 🙂 Kehossa näkyy jälkiä luonnollisesti, eikä mun maailma siihen kaadu. Liikunta auttaa paljon raskautta sekä synnytystä. Oma asenne ratkaisee paljon, miten kestää ja jaksaa vaikka niitä liitoskipuja tai yöheräilyjä. Vauva-ajat ovat olleet haastavia mahavaivojen ja heräilevien vauvojen kanssa, mutta kaikesta selviää. Ei kannata etukäteen pelätä ja stressata. Sen olen oppinut, että äiti ja isä tuntevat lapsensa parhaiten aina, luottakaa siihen!! ♥ Yhdessä lasten isän kanssa ja apua pyytämällä pääsee eteenpäin, ei kannata leikkiä ”sankaria”, jos tulee haasteita.
En mä tiiä oliko tämä nyt kovin positiivinen, mutta ei mulle niitä pahimpia kauhuskenaarioita ole myöskään tapahtunut, joista on varoitettu. Kaikki raskaudet olen pystynyt olemaan kotona loppuun asti, liikkumaan kohtuullisesti, synnytykset olleet nopeita (vähän liiankin), imetykset sujunut hyvin (ei yhtään rintatulehdusta vielä). Eli paljon hyvää vaikka näin monta raskautta takana. Ja elämä lasten isän kanssa on päivä päivältä parempaa ♥♥♥
Päivä kerrallaan Monna, hyvin menee ja kaikista mahdollisista haasteista selviää kyllä, jos niitä tulee.
Koko raskausaika oli helppo;ei mitään vaivoja,nukuin hulluna(huonouniselle ihmiselle ihanaa vaihtelua),treenasin ja työskentelin pt:nä normaalisti ihan loppuun saakka(viimeisen treenin kävin tekemässä samana päivänä,kun lähdin synnärille suunniteltuun käynnistykseen.) Synnytys oli helppo,suunniteltu käynnistys sopi etukäteen hätäilevälle luonteelleni,ja eteni kaikkien ohjekirjojen mukaan. Palauduin nopeasti,mitään kipuja ei synnytyksen jälkeen ollut,joten lähdin jo toisena päivänä kotiin(vihaan sairaaloita,ja koin etten siinä melussa pystynyt a)nukkumaan b)tutustumaan rauhassa tulokkaaseen),ja samantien varovasti kävelemään kotona ikävöineen koiran kanssa. Jo samalla viikolla aloitin varovasti liikkumisen kotona, ja kahden viikon päästä olin takas salilla. En siksi,että olisi ollut pakko tai kiire palautua,vaan siksi että se oli normaalia minulle. Ja vaikka vauva-aika oli ehkä elämäni rankin vuosi(mm.tyttö huusi vatsaansa 4kk ja heräili yöt tunnin välein),mies ja itse pidettiin kiinni siitä,että sain syödä ruokani lämpimänä,pääsin sinne suihkuun ja jopa salille ihan tavalliseen tapaan. Vaikka vauva oli kipuineen itkuinen,kyläily,kahvittelu tms sosiaaliset tilanteet onnistui aina helposti, niissä tytön iloinen,sosiaalinen ja aurinkoinen luonne tuli aina parhaiten esiin,ja tuo nauravainen ihmisenalku,joka viesti olemuksellaan koko ajan ”kyllä tästä selvitään”-asennetta auttoi itseäkin jaksamaan, ja vaikka olen aina ollut suorittajaluonne,paljon auttoi kun unohti kaiken epäoleellisen, kunhan kaikki saivat ruokaa ja unta,ja puhdasta päälle, ei turhalla siivouksella ja pinnan kiillotuksella ollut väliä väsyneimpinä päivinä. tosiaan,aika kultaa muistot, nyt jos kysytään,tekisin kaiken koska vain uudestaan.<3
Meidän poika täyttää pian 4kk. Nukkuu parhaillaan ja sain syödä aamupalaa ja juoda kahvin KUUMANA. Kahvin kaadan yleenä aamulla termosmukiin niin ei tarvitse valittaa että jäähtyy vaikka vauva heräiskin kesken kahvin hörppimisen. Mutta olen jo pitkään saanut nauttia aamukahvin rauhassa. Vauva vetelee kellon ympäri unta,heräilee toki useita kertoja syömään mutta me nukutaan perhepedissä ja se onkin aivan ihana ratkaisu 🙂 syötöt onnistuu helposti ja itsekin nukahtaa helposti uudestaan,vauvakin syö ja nukahtaa nopeasti uudestaan. Ja on ihanaa kun vauva on lähellä,mutta jokainen tekee omat ratkaisut tämänkin asian suhteen,meillä tämä toimii 🙂
On huumaava tunne kun vauva ekoja kertoja nauraa 😀
On ihanaa käydä vaunulenkillä tuulettamassa aivojaan. Rakastan myös kantaa kantoliinassa vauvaa,saa myös kädet vapaaksi. Ostin juuri kantotakin niin päästään syksyn viileilläkin ulos.
Kannattaa liittyä facebookissa imetyksen tuki ry ryhmään,sieltä oon saanut paljon vinkkejä ja apua imetykseen ja imetys on sujunut hienosti alusta asti. Mutta sekin on jokaisen henk.koht.asia,kukin tavallaan,tärkeintä että vauva saa ruokaa ja rakkautta ja läheisyyttä ja huolenpitoa 🙂 ikävät kommentit voi skipata,meitä on niin moneksi ja kaikki vauvat ovat yksilöitä. Ennenkaikkea,vaikka kaikki menisi päin honkia ja olisi haastavaa,sen kaiken tekisi silti uudestaan koska vauva on niin ihana ja rakas,tärkeintä koko maailmassa <3 ihanaa odotusta sinulle 🙂
Kolme lasta, kaikki syntyneet sektiolla (vain kolmas oli suunniteltu sektio), ensimäisen raskauden aikana puhjennut krooninen suolistosairaus, joka aktivoitui aina raskauksien aikana, kaikki lapset nukkuneet enemmän tai vähemmän pätkissä, kolme onnistunutta imetystä, 0 raskausarpea, isot suonikohjut, kengurupussi sektioarven päällä (no siitä on tultu kolme kertaa ulos), vaunulenkkejä lapsi parkuen, vaunulenkkejä tyhjiä vaunuja työntäen lapsi kantoliinassa, vaunulenkkejä vaunuja työntäen ja pientä polkupyöräilijää toisella kädellä vauhdittaen, vaunulenkkejä kahden pyöräilijän ja yhden vauvan kanssa, lenkkejä juoksurattaiden kanssa niin että rattaista kuuluu ylämäissä ”jaksaa, jaksaa, kovempaa”, lenkkejä pyöräilevien lasten kanssa, porraslenkkejä niin että lapset juoksevat kevyesti ohi…
3 tervettä lasta, isoja jo, nukkuvat yönsä 🙂 harrastavat kilpaurheilua, ovat jokainen oma persoonansa, ihania, kamalia, rakkaita. Päivääkään en vaihtaisi pois – muutaman huonosti nukutun (valvotun) yön vauva-aikana olisin saattanut vaihtaa.
Elät juuri nyt aivan ainutlaatuista aikaa, onnea odotukseen!
Hei Monna! Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ja pidän paljon monipuolisista teksteistäsi ja iloisesta +myönteisestä tyylistäsi kirjoittaa. Olen ilolla seurannut odotustasi, mutta hämmentyneenä lukenut monia ankeus/nega kommentteja, joita olet viimeaikaisiin postauksiisi saanut (odotukseen, synnytykseen ja vauva-arkeen liittyen). Nyt sitten päätin viimein kommentoida tätä postaustasi. Itse odotan kolmatta lastamme, joka on kovasti toivottu ja odotettu. On totta, että elämä muuttuu paljon varsinkin sen ensimmäisen lapsen kohdalla, aikaa omalle tekemiselle on vähemmän, synnytyksestä palautuminen on yksilöllistä, on yöheräämisiä jne mutta siitä huolimatta ja sen takia odotus, synnytys ja oman lapsen kasvun seuraaminen on aivan ainutlaatuista ja ihanaa aikaa molemmille vanhemmille. Miksihän meidän äitien on niin helppo neuvoa, negailla ja ”maalata” hurjia uhkakuvia varsinkin ensimmäistä lasta odottaville sen sijaan, että kertoisimme siitä, miten tuo aika on kaikesta huolimatta aivanainutkertaista. Vastakkaisella sukupuolella tätä ilmiötä ei ole vauva-arkeen liittyen vaan kaikki perustuu tsemppauksella ja myötäelämiselle. Tässä on meillä naisilla paljon opittavaa. Omat odotusaikani ovat olleet helppoja, synnytykset vaikeita (niistä on kuitenkin selvinnyt sekä äiti että lapset), toisella lapsella imetys onnistunut ja toisella ei, olen mielestäni juonut kahvini aina kuumana, aloittanut liikunnan harrastaminen kevyesti jo ensimmäisten kuukausien aikana ja lisännyt sitä pikkuhiljaa jne. Elämäni kunnossa olen ollut toisen lapsen jälkeen. Sinun tarinasi voi olla aivan toinen, mutta tällä haluan sanoa, että kaikki tarinat ovat omia ja ”omannäköisiä” ja paljon ratkaisee myös se, miten asiat haluaa nähdä ja miten niihin suhtautuu. Haluan kannustaa teitä elämään omaa elämää, kuuntelemaan muita (mutta luottamaan omaan vaistoon)ja uskallusta tehdä asiat teidän tavalla myös lapsen syntymän jälkeen. Pidä myönteisestä asenteestasi ja iloisuudestasi kiinni, sillä tulet pääsemään pitkälle myös uudessa elämäntilanteessanne. Ihanaa loppuajan odotusta, tsemppiä synnytykseen ja ihanaa ”vauvantuoksuista” arkea Pursiaisen perheeseen!
Kolmas lapseni (sekä kyllä neljäskin) syntyi todella nopeasti ja helposti vaikka aikaa meni n.9h. Kun tyttö oli ulkona sanoin kätilölle ”Ohhoh,olipas se helppoa” ja se olikin. Kätilö purskahti nauramaan ja sanoi ettei ole ikinä ennen kuullut kenenkään sanovan noin:)
Mua myös on aina jännittänyt synnytys ja se kipu mutta olen tsempannut itseni siihen että se kestää loppujen lopuksi aika vähän aikaa ja tarjolla on lievitystä millä siitä selviää ja jaksaa loppuun asti. Se tunne kun vauva on syntynyt on jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa että toista ei vaan ole <3
Mää oon kokenu käynnistetyn synnytyksen hyvällä puudutuksella, spontaanin luomusynnytyksen ja suunnitellun sektion ja kaikki ovat menneet tosi hyvin eikä mikään ole ollut kamala kokemus! 🙂 toki sektiota en olisi valinnut enkä valitsisi ellei olisi pakko, mutta omasta kokemuksesta voisin sanoa että ei se synnyttäminen välttämättä ole ollenkaan kamalaa ja siitä selviää parhaiten kun on valmis ottamaan vastaan sen mitä synnyttäminen tilanteena tuo tullessaan eikä esim. suunnittele etukäteen liikaa, sillä moneenkaan asiaan ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Ja nyt kun muistelee vauva-arkea ensimmäisen lapsen kanssa niin kyllä vauvat normaalisti nukkuvat niin paljon että siinä ehtii tehdä niitä omiakin juttuja kun ei ole vauvan nukkuessa muiden tarpeita huolehdittavana kuin itsen 🙂
Synnytys ja sektio molemmat huikeita kokemuksia, koska tahansa kumpi tahansa uusiksi. Vauvat ovat ihania, mutta vielä ihanempaa aikaa on mun mielestä kun ne oppivat kävelemään, puhumaan, pelleilemään, vitsailemaan, matkimaan, haastamaan ja opettamaan. Ja se mielikuvituksen määrä. Homma vaan paranee koko ajan..poika 3v ja tyttö 1,5v. Mun elämänlaatu on ainakin parantunut 100%. Tsemppiä ja onnea!
Synnytys oli ihan mieletön kokemus ja olen kateellinen kaikille jotka pääsee sen lähiaikoina kokemaan. Mun synnytys meni ihan niinkun olin ajatellut, täältä voit lukea. https://sillyblondie.com/2015/07/13/synnytys-ja-kotiutuminen/
Meillä myös vauva nukkui läpi yöt ensimmäiset 6kk. Älä stressaa, se auttaa kaikkeen! ?
Kiitos tästä!! Super postaus! ❤️
? ?
Hei Monna!
Ihanaa että haluat olla tuomassa päivänvaloon myös näitä hyviä kokemuksia niiden ainaisten negatiivisten kertomusten sijaan! Olen monesti miettinyt että olisi mahtavaa päästä kertomaan jossain hyvästä synnytyskokemuksestani 🙂 raskausajasta en lähde kertomaan sillä nyt keskitytään positiiviseen 😉
Synnytyksestäni tulee pian 7 viikkoa eli kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Synnytys käynnistettiin laskettuna päivänä ballongilla ja se toimi kohdallani täydellisesti. Synnytys oli ensisynnytykseksi nopea, synnytyksen kestoksi merkattiin hieman alle 7 tuntia. Synnytys oli toki kivulias kokemus mutta sain hyvät puudutteet jotka veivät pahimman kivun pois. Mielestäni oli hyvä että pieni tunto kuitenkin jäi ja tunsin supistukset sekä ponnistamisen tarpeen. Muistan synnytyksen etenemisen tarkasti ja tilanne tuntui kokoajan olevan hallinnassani. Salissa oli ihanan rauhallinen tunnelma, olimme salissa suurimman osan kahdestaan mieheni kanssa. Kätilö kävi välillä kysymässä vointia ja oli kokoajan napin painalluksen päässä. Pelkäsin itse eniten ponnistusvaihetta ja repeämistä mutta ponnistusvaihe ei ollut ollenkaan niin kamalaa kun olin pelännyt. Tikkeja tuli yksi, enkä edes huomannut tikin laittamista. Heti synnytyksen jälkeen menin suihkuun ja pystyin heti istua ja kävellä normaalisti 🙂 ja tunne kun saa oman lapsen rinnalleen, se on uskomaton tunne! Ja kaikki se kipu todella loppui kuin seinään 🙂
Koin synnytyksen olevan todella voimaannuttava ja ainutlaatuinen kokemus. Olenkin synnytystä kuvannut elämäni hienoimmaksi kokemukseksi 🙂
Palautuminen on ollut hurjan nopeaa, toki tähän vaikuttaa se että olen nuori ja olin hyvässä kunnossa ennen raskautta. Kiloja kertyi yhteensä 17kg vaikka söin terveellisesti koko raskauden ajan. Kiloista on nyt jäljellä 3kg jotka saavatkin olla niin kauan kun lapsi saa rintamaitoa. Minulla jäi laitokselle 3kg mutta heti kotiinpääsyn jälkeen paino tippui puoli kiloa päivässä. Vatsa palautui ennalleen n. 3 viikossa. Eli kiloista ei todellakaan kannata stressata niin paljon kun itse tein 😀
Jälkivuoto oli runsasta 2 päivää synnytyksen jälkeen jonka jälkeen pärjäsin pikkuhousunsuojalla. Jälkivuoto kesti yhteensä n.3 viikkoa. Ja alapää, se näyttää ja kuulemma myös tuntuu aivan samalta kuin ennenkin!
Vauva-arki on myös mielestäni ollut mahtavaa. 7 viikon aikana olen joka päivä syönyt aamupalan ennen puoltapäivää ja kahvini juonut kuumana 🙂
Loppuun täytyy vielä sanoa että naisen keho on kyllä ihmeellinen! Olen jälkeenpäin ihmetellyt kuinka luonnolliselta kaikki tuntuikaan niin synnytyksessä kuin sen jälkeenkin 🙂 nyt 7 viikkoa synnytyksen jälkeen tuntuu kuin en ikinä olisikaan ollut raskaana tai synnyttänyt. Muistona kaikesta vieressä tuhiseva pieni tuuheatukkainen tyttö ja vatsassa tumma linea negra 🙂
Moikka Monna!
Itse koin molemmat synnytykseni jollain tavalla todella voimaannuttavana kokemuksena ja kumpaakaan kokemusta en vaihtaisi pois!
Synnytyksien jälkeen myös voin itse todella hyvin. Pystyin heti istumaan ja olemaan normaalisti, välkivuoto oli vähäistä ja maito nousi kivuttomasti.
Vauvani päästivät minut myös helpolla ja olen saanut itsekkin tarpeeksi unta. Ja kahvi on ollut aina kuumaa. 😉
Uskon myös että vauva aistii sen jos vanhempi on rento ja eikä rupea itsekkään sitten suurempia hötkyilemään. Sitten taas vanhemman epävarmuus ja ”pelokkuus” saa vauvankin levottomaksi.
Onnea loppuodotukseen! Positiivisuutesi on varmasti tarttunut jo nyt Vauva Pursiaiseen 🙂
Mä olen ollut nyt tasan kolme viikkoa äiti. Laskettuaikani on vasta tulossa, kun meidän pieni neiti yllätti syntymällä yli kuukauden etuajassa. Hänen sydänäänet katosivat yllättäen ja kaikki tuntui tosi pelottavalta. Kuitenkin heti sairaalaan päästyäni olo tuntui paremmalta, sillä kätilöt ja hoitajat olivat uskomattoman ihania. Synnytys ja kaikki muu sujui hyvin ja olo luottavainen ja turvallinen. Sairaalassa vierähti yhdeksän päivää ja sen jälkeen koti ja kaikki siihen liittyvät asiat tuntuivat ihanilta. Edelleen nautin täällä kotona olosta ja vauvasta ja ajan pysähtymisestä täysillä. Kylmä kahvikin maistuu niin hyvältä, kun saa katsella pientä ihmettä. Lisää juttua mun synnytyksestä blogissani toppojalka.blogspot.fi
Vasta raskauden jälkeen tajusi, miten raskasta se oli ja miten väsynyt oli siihen raskaaseen oloon ? onneksi! Nyt kun (kauan odotettu) vauva on 5kk ja oma olo ja kroppa lähentelee normaalia, voi nauttia! Pelkäsin loppuraskauden etten enää koskaan saa treenimotivaatioo takaisin ja enkä edes raski lähteä salille, kun vauva on saatu, mutta höpsis, se palasi hyvinkin pian ja kun vatsa jäi sairaalaan olo oli mitä mainioin. Sitä vaan jaksaa edelleen ihmetellä miten uskomaton naisen kroppa on!!!!! Mihin se venyy ja miten sitä palautuu ?
Aluksi luulin etten ikinä selviä imetyksestä eikä se tule olemaan koskaan kivutonta, mutta hupsis! Miten kävikään, alun jälkeen se on ihanaa, yhteys omaan pieneen ja jälleen kerran, mitä nainen pystyykään!! Äitiys myös itsessään on jotain, mitä ei voi kuvitella ennekuin sen kokee. Kiintymys, suojelu vaisto, rakkaus ja kaikki se miten alkaa maailmaa katsoa lapsen jälkeen on käsittämätöntä! Mikään ei lämmitä sydäntä yhtä paljon kuin oman lapsen hymy ja kiintymys ??
Ja siitä kahvista, kylmää kahvia en ole kertaakaan juonut ? joskus se nautitaan lattialla leikkimatolla, joskus ulkona kärrytellessä ja joskus lehteä lukien pöydän ääressä.
Tsemppiä loppuraskauteen! Ainutlaatuisia ja ikimuistoisia hetkiä ?
Moi.
Mulle tuli illalla nukkumaan mennessä tunne, että lapsi syntyy ihan lähiaikoina. Jännitti niin paljon, ettei uni tullut. Neljältä arvelin, että vaikka ei supistanut, niin nyt lähden sairaalaan. Vähän hassuna pitivät kun tulin, mutta kyllä vain, kohdunsuu oli auennut…. Laittoivat tippaa jne. Jotenkin tuli niin turvallinen olo, että nukahdin… Isänkin patistin kotiin, että saan nukkua rauhassa. Kätilö ja lääkäri kävivät välillä katsomassa ja tutkimassa tilannetta, siihen vähän heräydyin, mutta nukahdin välittömästi uudelleen. Klo 14.30 tuli lääkäri (lääkäri, koska perätila) ja sanoi, että ”nyt pitäis herätä synnyttämään”. Ei tuntunut edelleenkään minkäänlaista kipua. Tai tuntui, että jännitti ja oli perhosia vatsassa. Sitten alkoivat kyselemään, että tarviinko kipulääkettä, että olis viimeiset hetket… En tarvinnut. Kaksi tuntuvaa supistusta tunsin…. Klo 15.20 oli maailmassa terve tyttö! En ole ikinä uskaltanut kenellekään ääneen sanoa, ”ei tuntunut missään”. Se lääkäri kyllä sanoi, ettei hänen tutkimuspöydällään ole vielä kukaan ilman unilääkettä nukkunut.
Raskausaika meni mahtavasti, pikkuisia vaivoja vain jotka ei arkea kummemmin haitanneet. Salilla kävin aktiivisesti loppuu asti, viimeisen kerran sunnuntaina kun tyttö syntyi tiistaina 🙂 Typy nyt 1v 3kk, syö kaikkea ruokaa ja nukkuu putkeen 10-12h yöunet. Vaikeita asioita todellakin mahtui vauvavuoteen, mutta nämä pari isoa positiivista asiaa potkii negatiiviset, ja saa myös vauvakuumeen nousemaan uudelleen 😉 Ihanaa loppuraskautta! 🙂
Kaksi raskautta, kaksi maailman rakkainta ihmistä.. Se miten paljon toista voi rakastaa ja miten paljosta on valmis luopumaan, että toisella on hyvä olla.
Synnytyskivut unohtuu oikeesti heti, kun vauvan saa syliin. 🙂 Toinen synnytys oli kuin työpäivä.. sairaalaan klo 08, nyytti kainalossa klo 15.50, osastolla klo 18, kotiin heti lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen..
Unikoulun toimiminen -> lapset (kohta 5v ja 2v) nukkuu molemmat koko yön omissa huoneissaan.
Itse olen päättänyt, että lisää lapsia ei tule ja joskus mietin raskausaikaa haikeudella, vaikka silloin inhosin sitä norsuoloa salilla/lenkillä/kotiaskareissa. Aika menee niin nopeasti.. olen yrittäny oppia nauttimaan jokaisesta päivästä eikä ”sitkun…”
Mukavia loppu kuukausia! Ne menee kuitenkin aika nopeasti, vaikkei ihan joka päivä siltä tunnu.. 😉
Mun mielestä raskausaika oli elämäni ihaninta aikaa, voin ekan kolmanneksen jälkeen hyvin ja treenasin salilla lähes normaalisti loppuun asti. Viimeinen treeni olikin päivää ennen synnytystä, vaikka vauva syntyi melkein 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Synnytys sattui, tottakai, mutta kuitenkin siitä jäi ihana muisto ja ihan voittajafiilis!
Ja elämä vauvan kanssa on ollut ihanaa! Imetys ei sujunut ihan oppikirjojen mukaan, mikä alkuun harmitti, mutta väliäkö hällä kun lapsi syö hyvin, kasvaa hyvin, nukkuu hyvin ja on oikea ilopilleri kokoajan 🙂 Vauvan kanssa kaikki pienikin tekeminen tuntuu erityisen kivalta, kun voi yhdessä ihastella ja ihmetellä kaikkia uusia asioita.
Ja ne parisuhdevaikeudet on vältettävissä ja voitettavissa, kun huolehditaan siitä että puhutaan erimielisyyksistä ajoissa, muistetaan, että ollaan samassa veneessä eikä kilpailevissa joukkueissa ja annetaan lasta hoitoon aina tilaisuuden tullen 😀
Nautinnollista loppuraskautta ja ihanaa aikaa vauvan kanssa, vauvavuosi on elämän parasta aikaa 🙂
Minulla on kolmas raskaus menossa ja jokainen on sujunut aivan hyvin. En ole oksentanut tai muutenkaan kärsinyt mistään kauheista vaivoista. Toki loppuaika varsinkin on ollut aina kropalle raskasta, mutta itse olen hyvällä omatunnolla lepäillyt aina tarpeen vaatiessa. Tehnyt sen mitä vointi sallii ilman stressiä. Ja vaikka vauvat ovat molemmat kärsineet masuvaivoista alkuun niin kyllä mä olen ruokani saanut syötyä ja kahvit juotua. Ja maratonina katsellut eri sarjoja äitiyslomapäivien aikana 😀 onhan se kotiäidin arkikin välillä kaaosta ja välillä puuduttavan tylsää toistuvine rutiineineen, mutta kenempä arki ei olisi.
Tunnepuolella ensimmäisen kanssa oli paljon käsiteltävää ja se teki vauva-ajasta itselleni haastavamman. Nykyään on helpompi olla kun sitä lapsiperheen elämää on eletty jo useita vuosia ja turhat paineet jostain tietynlaisesta tavasta tehdä asioita tai suorituspaineet olla täydellinen äiti on karsiutuneet jo pois. 🙂
Raskaus- ja vauva-aika on vähän turhankin mukavaa ja ihanaa aikaa, sillä se vauvakuume tulee aina vaan uudestaan <3
Meillä on mieheni kanssa melkoista samanlainen tarina raskauden suhteen, kuin teilläkin. Yksi löydettiin kolme vuotta sitten keskenmenneenä ja se on saanut mieleen jos mitäkin mörköjä. Nyt olen 37vuotias ja rv 18+4 ja pari viikkoa on ollut julmaa vatsakipua. Niin julmaa, että saikulle piti jäädä ja eilen sitten päästiin naisten polille tutkimuksiin. Ultrassa näkyi niin vauhdikas tyyppi ja juuri oikeissa mitoissa ja kaikki osat paikallaan <3 Rakenneultra on kahden viikon päästä, mutta olisin seonnut ilman tätä väliaikatietoa. Vihlomiset ovatkin vain kovia kohdunkasvukipuja ja tiukkojen vatsalihasten periksiantoa. Nyt kivut kestää, kun tietää, että vauvalla on kaikki hyvin. Voi tätä riemun määrää! 🙂
Onnellisia ovat odottajat, jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa. Heillä askel on kevyempi.
Enpä muista itsekään juoneeni kahvia kylmänä, tais tosin olla viimeksi eilen kun löysin melkein täyden kupin keittiön pöydältä… 😀 😀 Joskus pääsee unohtumaan kahvit ja moni muukin asia, mut eipä se haittaa!
Poika on nyt vuoden ikäinen, ja voin sanoa että kaiholla mietin vauvavuotta… Ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mut silti ehdottomasti elämäni paras vuosi. Toivoisin että mullekin olis joku sanonut saman mitä sulle muutama täällä; Esikoisen saa vain kerran. Nauti siitä niin täysillä kuin pystyt, se on jotain ihan uskomatonta <3