Malttamaton Monna
12
Mä olen aina ollut suhteellisen malttamaton kaveri.
Eikä se piirre oikeastaan ole mihinkään hävinnyt iän myötä.
Tällä viikolla tuli ekaa kertaa sellainen jännityksen kouristus mahanpohjaan, että voi herranen aika sentään, Vauva Pursiainen saapuu meidän elämäämme ihan pian. Vain muutamia hassuja viikkoja tarvitsee enää odottaa. Tänään starttasi viikko 30.
Raskauslaskurin mukaan olen ollut raskaana nyt 204 päivää ja jäljellä on vielä (tai siis enää!!) 76 päivää laskettuun aikaan. Voi luoja!!
Tavallaan tuntuu, että olen ollut raskaana jo varmaan kaksi vuotta. 😀 Mutta toisaalta sitten tuntuu, että tämä melkein 7kk on mennyt ihan hujauksessa, että juurihan vasta tein sen raskaustestin. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa olemaan jo sellainen fiilis, että olisipa pian jo lokakuun loppu ja pieni prinsessamme ulkona masusta. Samalla kauhistellen mietin tulevaa synnytystä.
Ihan super ihanat kommentit postaukseen ”Kertokaa minulle jotain hyvää” – helpotti jonkin verran kyllä synnytysjännitystä. Ja olen miettinytkin, että se on kuitenkin vain pieni hetki elämästä. Niin kuin tatuoinnin ottaminen, sattuu ihan perkeleesti, mutta kun neula irtoaa vikan kerran ihosta kipu häviää mielestä. Eikä nyt tarvitse siellä pelästyä, että vertaisin tatuoinnin ottamista ja synnytystä samanlaiseksi kokemukseksi. 😀 Mutta tämä ajatus helpottaa minua. Kipu on vain hetkellistä ja kun pieni nyytti nostetaan rinnalle, kipu unohtuu.
Haluaisin jo nähdä lapsemme kasvot ja tutustua häneen. Vatsassa hän ainakin on hyvin riehakas ja voimakas pieni kaveri. Viime yönä teki mieli sanoa hänelle, että koitas nyt ottaa vähän aikaa iisimmin siellä masualtaassa, että äiti saa nukkua.
Näin malttamattomalle ihmiselle yhdeksän kuukauden odotus tuntuu ihan hullun pitkältä ajalta. Ja kuten eräs kaverini oli sanonut kyllästyessään niihin ”nauti nyt vielä hetki siitä raskaudesta, kohta se rauhallinen aika on ohi” – onhan tässä nautittu elämästä jo yli kolmekymmentä vuotta rauhassa, nyt saisi jo 9kk ja odttomainen olla ohi. 😀
Itse olisin hyvin voinut sanoa samat sanat.
Haluaisin jo päästä kokemaan sitä kaikkea ihanaa ja yhtä aikaa pelottavaa. Miten kaikki luonnistuu meillä? Miltä ensimmäiset päivät kotona vauvan kanssa tuntuu? Miten Gere ja Pimu suhtautuu pikkuiseen? Että mitä se elämä on sitten, kun yhtäkkiä täällä onkin yksi tyyppi lisää. Ihan oma pieni persoona. Minkä näköinen hän on? Onko nimivaihtoehdot, joita olemme miettineet sopivia hänelle? Entä jos hän ei yhtään näytäkään siltä meidän suosikkinimeltä?
Haluaisin jo päästä ihanien vaunujen kanssa rullailemaan Töölön katuja. Nähdä miten itse palaudun synnytyksestä. Nähdä millainen syksy tulee. En meinaa malttaa odottaa enää.
Se on tosi jännittävää kaikki. Että ihan tosiaan meidän elämämme muuttuu pian aika paljon. Että se pieni, alle metrin mittainen ihminen tulee valloittamaan maailmamme.
12 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tsemppiä loppuun ja pitkää pinnaa odotteluun! Mukava seurailla sun ajatuksia kun laskettuaika meillä melkein sama (mulla 25.10.) ja meillekin eka lapsi vaikka itekin oon jo kolmenkympin paremmalla puolella 🙂 Itellä alkaa jo kivut olla sitä luokkaa, että hyvä kun pystyy koiran kanssa lenkkeilemään. Harmittaa vähän mutta minkäs teet! Ei tässä enää onneksi kauan ole, niin päästään mekin kruisailemaan vaunuilla Joensuun katuja. Terveisiä siis iloisesta Itä-Suomesta 🙂
No meillä on tosiaan melkein sama laskettu. 🙂
Terveisiä sinne iloiseen Itä-Suomeen ja tsemppiä loppuraskauteen! Pian mekin tosiaan päästään jo kruisailemaan! 😉
Voi muistan miten olin itse ihan valmis synnyttämään jo viikolla 27 😀 Sitä on niin malttamaton! Sitten lopulta kaikki tulikin niin yllättäen, että tavallaan olisin ehkä tarvinut vielä sen 1,5 viikkoa aikaa ”pitkästyä”… Nyt sitä miettii, että voikumpa olisi sitä ja tätä vielä tehnyt kun ”voi”. Samalla tavalla voin nytkin, jotain asioita vaan arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen.
Jos nyt odotat, niin kohta vielä enemmän – aika menee kyllä tosi nopeasti! Kaikki menee Monna sun sisulla ja asenteella varmasti hyvin, vaikka varmasti mietityttää ja vähän pelottaakin <3
Jos muuten äippälomalla on aika pitkää, niin tuu kylään 🙂 Tai voitais me tulla sinnekkin päin!
Hahaa! 😀 Joo, niin mäkin olen ollut valmiina jo pari viikkoa! 😉
Ja kiitos! <3 Kyllä kaikki menee hyvin, siihen itsekin luotan!
Ja joo, pidetään mielessä! Ois kiva nähdä mammalomalla!
En muistanu kertoa hyvää sinne yhteen edelliseen postaukseen, kerron tähän. 🙂 ite ajattelin ettei synnytystä kannata etukäteen jännittää, siellä sairaalassa on ammattilaiset ottamassa vastaan. Mun kohdalle on ainakin sattunu ihania kätilöitä ja hoitajia 🙂 Kolmannesta lapsesta täällä haaveillaan <3 tosi moni puhu etukäteen huonoista synnytyskokemuksistaan odotusaikana, tuntu että haluaako äidit oikeen pelotella toisiaan! Oonki sanonu tutuille että kysyy multa kun haluvat kuulla helpoista synnytyksistä 🙂 ensimmäinen synnytys kesti 3,5h , nukuin suurimman osan ajasta. Toinen synnytys kesti 1,48h, ponnistaakkin ehdin vaan 3min. Kätilöt arvioivat mahdollisen kolmannen syntyvän alle tuntiin 🙂 niin älä luo mieleen kauhuskenaarioita synnytyksestä, kaikki menee hyvin ku luotat itseesi ja sua auttaviin ammattilaisiin. 🙂 ja mies mukana. Kaikkea hyvää teille! Nautiskele liikkeistä mahassa,niitä tulee niin ikävä! <3
Se on ihan totta! Itsekin ajattelen, että sairaalassa on osaavat ihmiset vastassa. Näin ajattelen aina hyvinä hetkinä. 😀 Sitten pieni jännitys ottaa vallan ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan! 😉 Mutta ei, kyllä tiedän että sairaalassa voi olla oikeasti kätilöiden vastuulla rennoin mielin.
Ihanan helpon kuuloisia synnytyksiä sinulla!
Ihanaa ja jännittävää. Kun synnytys käynnistyy iskee hetken paniikki ja pakokauhu, sitten äitiys ottaa jo vallan. Jos uskallat niin suosittelen kokeilemaan synnytystä ilman kivunlievitystä, aivan mieletön kokemus! Ja ainahan voi puhaltaa pelin poikki jos ei kestäkkään.
Ihana kuulla, että äitiys ottaa vallan jo synnytyksessä. 🙂
En kyllä ehkä pysty ilman kivunlievitystä, mutta pidetään mielessä. 😉
Ihana seurata odotustasi. Itsellä käynnistyy vk 37, muutama viikko jäljellä tätä kolmatta raskautta, raskaus mennyt niin hyvin, että tuntuu ihan hurjalta, että vauva kohta syntyy. Ensimmäinen raskaus tuntui niin pitkältä ajalta kun olen itsekin hieman malttamaton, kaikki pitäisi tapahtua heti nyt. Pian ne viikot menee, tsempit loppuraskauteen.
Kiitos! 😀 Pian ne viikot tosiaan menee! 🙂
Tsemppiä sullekin loppuraskauteen!
Olen itse viikolla 13 ja en oikein tiiä mitä siellä Salilla saisi tehdä yms.Olisi kiva jos jonkun postauksen tekisit siitä 🙂
Salilla kannattaa tehdä samanlaisia juttuja kuin ennenkin raskautta. Ei lisätä painoja, vaan mielummin toistoja ja pienempiä painoja. 🙂
Kiitos postausideasta! 🙂