Neljä viikkoa.
13
Neljä viikkoa sitten syntyi pieni tyttömme maailmaan. ❤️
NELJÄ VIIKKOA!! Siis ihan älytöntä miten nopeasti on aika mennyt!!
Tämän neljän viikon aikana on ehtinyt tapahtua jotenkin todella paljon, mutta silti tuntuu, että päivät noudattaa kuitenkin hyvin pitkälti samaa kaavaa. Meillä on käynyt melkein joka päivä joku kylässä ja sekin vähän meinaa väsyttää. Vaikka ihanaa onkin, että ystävät ja sukulaiset haluavat meidän pientä tulla moikkaamaan. ❤️
Nyt viimeisen viikon aikana on alkanut tuntua, että suurin mullistus on läpikäyty ja elämä vauvan kanssa alkaa jollain tapaa rutinoitumaan. Kaikki tuntuu koko ajan helpommalta, vaikka ihan samojen juttujen kanssa puuhataankin edelleen päivittäin.
Pari ensimmäistä viikkoa oli varmasti ne rankimmat. Elämä ihan oikeasti otti ja muuttui hetkessä. Vaikka sitä kuinka oli valmistautunut vähäunisiin öihin, vauvan itkuun ja muihin juttuihin, tuli kaikki silti ihan yllätyksenä.
Ehkä voimakkaimmin on yllättänyt avuttomuuden tunne. Se, kun pieni raukka itkee, eikä tiedä mitä voisi tehdä hänen oloaan helpottaakseen. Kun vaippa on vaihdettu, masu on täynnä ruokaa ja läheisyyttä on annettu ja halittu, mutta silti itkettää. Onneksi nyt on myös alkanut olemaan niitä hetkiä, kun vauva on hereillä ja vain toljottelee ympäriinsä. 🙂 Tarkkailee ja kuuntelee.
Toiseksi eniten yllätti väsymys. On hauskaa kuinka olin ajatellut, että ne ”äitihormonit” kyllä pitävät virkeänä vaikken nukkuisi yhtään. Olin kuullut niistä niin paljon. Että ”onneksi on ne hormonit, kyllä niiden avulla jaksaa”.. Minä en ole huomannut mitään piristyshormonia erittyvän.. 😉 En tiedä onko minussa sitten jotain vikaa. 😀
Joka tapauksessa väsymykseen tottuu ja kaikkeen muuhunkin. Rakkaus pientä kohtaan kasvaa päivä päivältä ja ihan oikeasti se, että menen makuuhuoneeseen päikkäreille Tuukan vahtiessa vauvaa, iskee jo ikävä sydämeen. Päikkäreiltä onkin ihana herätä ja tulla heti ottamaan pieni lämmin ja pehmeä tötterö syliin. ❤️
Meidän pikkuinen on nukkunut syntymästään lähtien 2-3h pätkiä ihan säännöllisesti. Välillä on sellaisia pidempiä, kolmen tunnin pätkiä kun vain itkettää. Mutta pääosin vauva on ihan hirmu kiltti ja ihana. ❤️ Meillä on muodostunut hyvä tyyli öiden kanssa, Tuukka on vastuuvuorossa alkuyön (21-03) ja minä loppuyön (03-09). Usein molemmilla on sitten yksi tai kaksi herätystä ja molemmat saa kuitenkin pidemmän unipätkän sitten toisen vastuuvuorolla. 🙂 Tämä on meillä toiminut todella hyvin.
***
On hurjaa miettiä, että neljä viikkoa sitten tuo pikkuinen vasta syntyi tähän maailmaan. Ja nyt se on jo osa meidän elämäämme. Ihana pikkuinen. ❤️ On myös hurjaa miettiä synnytystä nyt, kun siitä on kulunut jo aikaa. Nyt sitä vasta alkaa hiljalleen ymmärtämään mitä kaikkea meidän kohdalla siinä tapahtui.
Ihanaa toista adventtia kaikille! ❤️ Täällä Helsingissä paistaa aurinko ja elämä. 😉 ❤️
13 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Saako udella, miten Tuukka hoitaa syöttämisen ”omalla vastuuvuorollaan”? Suostuuko vaavi pullolle? 🙂 Täällä odotellaan elämän mullistumista, reilu viikko laskettuun!
Juu, suostuu. Opetettiin vauvalle heti synnytyslaitoksella jo sekä vauva, että tissi. 🙂 <3
Tsemppiä sinne viime metreille raskauteen!
Meillä lapsi nukkui ainakin 4kk ikään asti vain 2h pätkissä. Sitten piteni hiljalleen 3h väleihin ja sitten 4h. Siis öisin. Nyt tuo ihansinen lapsi on parivuotias, eikä edelleenkään nukuta täysiä öitä vaan 8-9h 1-2 herätyksellä. Itse siis nukun edelleen noin 6-7h yössä ja herään
luvattoman aikaisin :). Mutta se on totta, että väsymykseen tottuu!
Meillä on isä osallistuu lapsen hoitoon niin 110%:sti, että täytyy kyllä sanoa olevani onnekas <3. Ihana isi, kun on ja haluaa olla paikalla. Otin kyllä itse yövuorot haltuun isin palatessa työelämään, koska pystyin itse ottamaan päikkäreitä päivällä vauvan kanssa. Ja ne päikkärit kyllä kannattaa, että jaksaa :)!
Ja mä olen edelleen sellainen, että kun olen hetken lapsen luota pois, niin ikävä on suunnaton! Sen, että syön tai meikkaan rauhassa, on sen jälkeen pussattava lasta ainakin sata kertaa! Mutta mä tykkään olla läsnäoleva äiti ja olenkin miettinyt, etten varmaan koskaan tule katumaan yhtään pusua tai hetkeä jonka lapselleni annan :). Aika menee niin nopeaan ja lapset kasvaa vauhdilla!
Onnea koko perheelle suloisesta tytöstä ja tsemppiä & jaksamista vauva-arkeen!
Meillä on jo nyt välillä ollut 4h pätkiä. Se on kyllä aika hienoa! Ja tuntuu itsekin niin paljon virkeämmältä tällaisten pätkien jälkeen. 🙂
Ihana kuulla, että teilläkin isä ollut noin paljon mukana hoidossa! <3
Kiitos!
Ihana pikkuinen! Meidän vauva on nyt jo 4 kk ja nyt kun katsoo taaksepäin niin tajuaa, että olisipa silloin alussa ottanut iisimmin ja hötkyilemättä. Sanonut joskus vierailijoille, että tänään ei tarvi tulla jos väsytti. Se alku on niin erityistä aikaa! Nauttikaa 🙂
Kiitos! <3 Niinhän se on.. 🙂 Jotenkin sitä ei meinaa vaan raaskia sanoa hyville ystäville ja sukulaisille, että ei älkää tulko – kun he niin innoissaan haluavat vauvaa nähdä. 😀 Mutta nyt päätettiin rauhoittaa vierailuhommat jouluun asti. 😉
Juotteko te kotona paljon kahvia, oletko luopunut siitä esimerkiksi raskauden tai imetyksen aikana? Sitähän sanotaan että se kofeiini siirtyisi vauvaankin ja sitä myötä ei vauva sitten nukkuisi niin hyvin… Itse olen huomannut kofeiiniriippuvuutta enkä tiedä oikein pitäisikö raskaana ollessa yrittää lopettaa se kahvi ja mitä sitten siihen tilalle ottaisi. 😐 Pakuriteetä kokeilin jo ja sehän oli aivan hirveen makusta ettei sitä pystyny juomaan.
Hei!
Ekana Monnalle onnittelut suloisesta vauvasta.
Toisekseen juuri jostain katsoin tai luin kahvin juonnista imetyksen aikana. Siinä kerrottiin että on turvallista juoda 1-2 kuppia päivässä (jos ei ole sellaisia 0,5l kuppeja vaan normeja) . 😀 Parempi kuitenkin ensin syöttää vauva ja juoda jälkeen päin, koska siinä meni jonkin aikaa että kofeiini suodattui pois maidosta. Kuitenkin alle 1h, tarkempaa aikaa en muista ikävä kyllä.
Itse asiassa juon vain pari kuppia päivässä kahvia. Ja usein reishikahvia, joka on kofeiinipitoisuuksiltaan pienimpi kuin normikahvi. 🙂 Muutenkin vatsaystävällisempää.
Raskausaikana oli pitkät pätkät, kun en voinut edes haistaa kahvia.. 😉 😀
Siskoni tytöt ovat olleet kiekkujia pienestä asti, äitinsä veteli kahvia suruttu ja välillä kokeili taas olla ilman. Hänen tytöille ei vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Itse olen ollut lähes kahvittomana molemmat imetysajat ja toinen nukkuu ja toinen ei.. Mutta selkeästi minun vauvoja valvottanut kahvi jos erehdyin kupinkin juomaan.
Huomasinpa ettei sulla ole ripsienpidennyksiä. En tiedä kärsikö ripsesi niistä vai ei mutta suosittelen risiiniöljyä jos haluat kasvattaa tai tuuheuttaa nykyisiä räpsyttimiäsi. Joutuu kylläkin aika kauan käyttämään että vaikuttaa. Itse olen kesästä asti joka ilta sivellyt ripsirajaan öljyn ja molempiin silmiin on tullut huomattavaa tuuheutta. Toisessa oli ollut ”kolo” ehkä pari vuotta ja nyt siihenkin kasvanut uudet ripset.
Jaksamiseen ja valvomiseen olen MEIDÄN LASTEN KANSSA todennut parhaaksi täyden symbioosin imetysaikana. Vauvalla yksi hoitaja, yksi syli ja yksi turva. Rauhoittuneet hyvin, nukkuneet syvää unta jne. Mutta heti kun uuvahdin ja mies hoito välillä niin vauvakin äksympi. Ei välttämättä toimi kaikilla mutta jos väsyttää kannattaa kokeilla. Myös siis perhepeti tässä ratkaisussa mukana. Vauva äidissä kiinni lähes tauotta.
Meidän nuorempi on kokenut tämän täysillä ja itse jaksoin paremmin ja nyt vauva (10kk) nukkuu täydet yöt kun taas veljensä (2v. Ns.harjoituskappale) on vieläkin turvaton ja levoton nukkuja.
Joo, mä juon kahvia kyllä aika vähän. Maksimissaan kaks kuppia päivässä. 🙂
Ja juu, nyt on ollut parin kuukauden ripsitauko ihan tarkoituksella. Oon vahvistanut omia ripsiä talikalla ja ne tuntuukin jo mukavan tuuheilta taas. Mutta oon kyllä menossa itseasiassa parin viikon päästä ottaamaan ripset takaisin. On ne vaan niin helpot myös tässä vauva-arjessa.. 😉
Okei, täällä tulikin hyviä vinkkejä kahvi-asiaan, kiitos näistä! Tuli heti paljon huojentuneempi fiilis 🙂 . Pitää testata tuota reishikahvia ja lähinnä aamuisin tulee kahvia muutenkin vaan juotua.
Kiva lukea sun ajatuksia! 🙂 teillä on super söpö tyttö!
Mietin myös sitä että olisiko pitänyt enemmän vauvakuplailla keskenään kotona alkuun. Mietin ehkä oliko mussa äitinä jokin vikana etten näin tehnyt. Mutta oon tullut siihen tulokseen, että me tehtiin niinkuin parhaaksi nähtiin ja mikä hyvältä tuntui 🙂 Oltiin jo vikko oltu vain sairaalassa, joten kotiin päästyä oli ihana päästä liikkeelle. Toki siis vain pikaisia reissuja alkuun ja vanhemmillemme jne. Joka päivälle kuitenkin ohjelmaa ja joku tulossa kahvittelemaan. Ja musta se oli vain kiva, kun kavereita kävi ja olihan itselläkin halu päästä näyttämään pientä muruaan <3 varsinkin kun ne kasvaa niin nopeasti ettei ole sama nähdä 2kk ikäisenä. Ja on myös ihana nyt kun se isoin ruuhka on ohi ja varmaan tää kaikki pimeys ja jouluntulo yms rauhottaa niin nyt ollaankin paljon oltu vaan kotosalla ja tehty jotain jos mieli tekee, mutta kalenteri ollut aika tyhjänä 🙂 Vauvan kasvamiseen liittyen mua myös alkuun ärsytti ja jopa ahdisti ihmisten toitotukset "nauti nyt, se kasvaa niin äkkiä" ja tuli olo että millä nyt saan maksimoitua sen nauttimisen jokaisesta hetkestä ja pelko siitä miten äkkiä se tosiaan sitten kasvaakaan. Ehkä sana vauvakuume on niin kirjaimellisesti läsnä kun odottaa sitä pienenpientä että ajatus sen isommasta tuntuu vieraalta. Nyt toi ihana naurunappula on kohta 4kk ja väläyttää leveän hymyn kun herää, höpöttää ja kikattaa ääneen… onhan se ihan parasta <3 rakkaus häntä kohtaan kasvaa tosiaan joka päivä 🙂