Välttele pahaa!
10
* sis.mainoslinkin
Me käytiin Emman kanssa tiistaina Hatsolon kirjan ”Elämä breikkarin silmin” julkkareissa. Pistettiin parhaat plääkät jalkaan ja lähdettiin Emman ensimmäisiin julkkareihin. Kirja kertoo mm. unelmien tavoittelemisesta ja siitä, että aina pitää luottaa ja uskoa itseensä. Olen niin samaa mieltä! Kaikki lähtee siitä, että itsearvostus on kunnossa. Jos ei itse usko itseensä, ei kukaan muukaan usko. Odotan kovasti, että pääsen tämän kirjan kimppuun.
Juttelin julkkareissa vanhojen tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa tärkeistä asioista, kuten epämukavuusalueelle astumisesta, vanhemmuudesta ja negatiivisesta kommentoinnista. Oli hauska kuulla ihmisten mielipiteitä näistä asioista ja huomata mm. se, kuinka kaikkia hämmästytti negatiivisen energian määrä sosiaalisessa mediassa. Kuulin myös Suomi24:n takana olevalta henkilöltä, että klo 03 on pahimmat paskamyrskyt yleensä käynnissä. 😉
Pohdin näitä asioita myös kotiin ajellessa.
Itselleni epämukavuusalueelle astuminen tapahtui tänään äitiyden puitteissa. Olin aina ajatellut, että sitten jos minulla joskus on lapsia – tällaisiin tilaisuuksiin menen yksin. Nyt olin julkkareissa ainoa, jolla oli lapsi mukana. Julkkareihin ajellessa jännitin, miten Emma jaksaa olla. Kuitenkin halusin Emman ottaa mukaan, vaikka Tuukka olisikin ollut kotona ja olisin voinut hyvin jättää Emman kotiin. Halusin voittaa pelkoni ja mennä paikalle vauvan kanssa. Mitä sitten jos Emma olisi alkanut itkemään kesken Hatsolon puheen tai olisi muuten vain ollut huonolla tuulella? Varmasti kaikki olisivat tilanteen ymmärtäneet. Emma nökötti julkkareiden ajan sylissä, eikä pienintäkään kitinää ollut ilmassa. Hän nautti ihmisistä ja niin nautin minäkin.
Mietin myös kotimatkalla taas kerran sitä, kuinka paljon negatiivisuutta on. Miksi niin usein negatiivinen palaute sanotaan ääneen ja positiivinen jätetään sanomatta? Miksi ihmiset voivat nykyään niin huonosti? Ja edelleen hämmästelen sitä, auttaako sen paskakommentin kirjoittaminen sen kirjoittajaa oikeasti?! En usko. Olen ennenkin puhunut sen puolesta, että hyvyyttä pitää jakaa. Positiivisuus luo positiivisuutta. Jos jotkut voi pahoin, ei siihen kelkkaan kannata hypätä mukaan. Aionkin pitää omasta positiivisesta energiastani täysillä kiinni ja jakaa iloa niin paljon ympärille kuin ikinä vain osaan.
Aion opettaa tyttärellemme positiivisuuden sanoman ja sen, että itseensä pitää uskoa. Niillä kahdella asialla pääsee niin pitkälle!
Tapasin tänään kaksi uutta ihmistä. Toinen heistä tuli esittelemään itsensä minulle, koska kertoi seuraavansa blogiani. Juteltiin hetki. Hänestä huokui positiivinen energia. Hän hymyili ja jakoi positiivisuutta. Tapasin myös toisen ihmisen julkkareiden jälkeen toisaaalla, hän ei katsonut silmiin kätellessä ja käänsi selän minulle heti. Hänestä ei huokunut positiivinen energia.
Nämä kaksi tapaamista parin tunnin sisään näytti taas sen, kuinka positiivisuus tuo positiivisuutta. Hyvä luo hyvää. Se, että katsoo toista silmiin ja hymyilee on hienoa.
Olen varma, että keskittymällä hyvään ja välttelemällä pahaa, saa elämästä niin paljon enemmän irti! Jakamalla positiivisuutta ympärilleen, tekee hyvää niin itselleen kuin toisille!
***
Kuvissa olevat Adidakset TÄÄLTÄ!
Samankaltaisia SuperStareja myös nämä:
***
PUS!
10 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Vautsi noi kengät! 🙂 Hyvä teksti, tuli vain tuosta silmiin katsomisesta mieleen että se ei välttämättä ole mitään henkilökohtaista. Itse saatan tietyissä tilanteissa jännittää vähän ja tuolloin silmiin katsominen ei tule niin luontevasti. 🙂
Joo, se on totta. ? Ja en siis tarkoittanut, että olisi henkilökohtaisesta olla katsomatta tai katsoa silmiin. Tarkoitin sitä kokonaisuutta, miten käyttäytyy toisille ihmisille. ?
Mulla heräsi tästä paljon ajatuksia ja kirjoitin siitä postauksen. Sanon jo tässä etukäteen ennen kuin julkaisen etten viittaa henkilökohtaisesti sinuun tekstilläni, tuli vain paljon juttuja mieleen tästä. Kiitos siitä ja mukavaa viikkoa! 🙂
Noi kengät on niin makeet! 🙂
Mä oon miettinyt, miten muissa kulttuureissa lapset saa näkyä ja kuulua ja olla läsnä. Jotenkin tuntuu, että Suomessa niiden pitäisi olla joka paikassa niin kuin ei olisikaan. Meillä on kahdeksan kuukauden ikäinen vauva ja olen aina jännittänyt, jos hän alkaa pitämään mekkalaa esim. kaupassa tai ravintolassa ja yritän aina ennakoida tilanteet mahdollisimman hyvin, jotta emme ole kenellekkään häiriöksi.
Meidän vauva on tosi sosiaalinen ja yrittää esim. kaupassa usein nauraa ja jokellella vieraille ihmisille. Toiset alkavat juttelemaan, toiset hymyilevät takaisin ja sitten on niitä, jotka näyttää siltä, että nenässä haisee suoraan sanoen paska. Ei kaikkien tarvitse tykätä lapsista, mutta itse positiivisena ja iloisena ihmisenä on vaikea ymmärtää, että eikö tee mieli hymyillä edes pikaisesti takaisin, eikö se kuulu jo ihan perus käytöstapoihin?
Koitan jättää tälläiset ihmiset omaan arvoon ja pyrin nauttimaan siitä, että itse olen oppinut, että kun antaa hippasen positiivisuutta ympärilleen niin saa sitä runsaasti takaisin.
Voi olla, että lähdin hieman hakoteille, mutta kiitos kun jaksat jakaa meille positiivista, ihanaa, värikästä itseäsi somessa kaikista puskahuutelijoista huolimatta! 🙂
”Olen varma, että keskittymällä hyvään ja välttelemällä pahaa, saa elämästä niin paljon enemmän irti”
Mä uskon, että pahaa ei tässä elämässä oikein voi vältellä, elämään vaan kuuluu monia negatiivisiakin asioita, halusi tai ei. Ennemmin omalla suhtautumisella siihen miten asiat ottaa, voi vaikuttaa.
Jos mä kohtaan jonkun ihmisen joka ei ”mun standardien mukaisesti” nyt täytä sitä oletusta miten mä haluaisin et mua kohtaan käyttäydytään niin eihän se kerro mistään muusta kun mun kriittisyydestä ja tarpeesta tulla huomioiduksi tietyllä tavalla!
Mun mielestä Tarun kirjoitus, jo otsikko, tiivistää hyvin jotenkin tän hullunkurisen ” ole aina vain js ainoastaan positiivinen” ja mihin se johtaa ”älä ole oma itsesi, ole positiivinen”.
Musta tuntuu et ihmiset ei ymmärrä hyvien käytöstapojen ja positiivisuuden eroa. Sä voit olla kohtelias toiselle, mut en mä ainakaan koe et mun täytyisi erityisesti huokua jotain positiivisuutta ympärilleni ollakseni miellyttävä. Mun tehtävä ei ole kannatella muita ihmisiä, heidän tehtävä on tehdä se itse ?
Näin on elämässä meillä erilaisia mielipiteitä. 🙂 Mä olen sitä mieltä, että ei ole sama asia ”yrittää miellyttää” tai kannatella toisia ihmisiä, kuin olla vaan aidosti positiivinen. 🙂
Mutta sitten on erilaisia ihmisiä, jotka ei ajattele näin kun minä. Ja siitä vain. Ei se ole minulta pois. 🙂
Ja joo, maailmassa ja elämässä tapahtuu rakas Sanna niin paljon pahaa, että ei sitä voi vältellä. Mutta kyllä mä ainakin teen kaikkeni, että voin tehdä niitä onnellisia asioita ja jakaa ympärille positiivisuutta. Sen kaiken pahan keskelle. ?
Mutta kukin tyylillään! ?
Ehkä toi mun edellinen kommentti kertoo siitä et mul tulee ainakin kamalat paineet kun kaiken tän raskaahkon arjen päälle, olkoot nyt sit vailla ruuhkauvuodet jota elän, ni pitäisi koittaa jaksaa huokua koko ajan positiivisuutta. Et ehkä se alkuperäinen aihe ei vähä liian iholle. Siitä noin yksoikoinen kommentti.
Kyllä mä ymmärrän Monna sen sun ajatuksen ja olen kyllä samaa mieltä siitä et peruspositiivisella asenteella elämä on paljo helpompaa ja tavallaan sitä on ymmärtäväni ja kohteliaampi ehkä luonnostaan muille.
Jotenkin ehkä mä oon kokenut sit sen niin, että sellaisen ”yltiopositiivisuuden” taakse kätkeytyy paremmuutta, johon mä en todellakaan tässä elämäntilanteessa kykene ja se ottaa pannuun. Siis yltioposituus tässä hyvällä tarkoitan. Mut kai sen voi ajatella niin et peruspositiivisena, jollainen itsekin olen, vaikka ei ehkä uskoisi ?, niin tässä elämäntilanteessa suon armollisuutta itselle ja olen ja elän niin hyvin kun pystyn tällä jaksamisella ?
Ihanaa helmikuuta teidän perheelle ja kiitos sun kommentista, vuoropuhelu on hyvästä, avaa aina omiakin silmiä, eikä juurru vaan omaan näkökulmaan!
Siis todellakin Sanna näin! 🙂 Ruuhkavuodet täälläkin menossa ja ei todellakaan koko ajan jaksa olla positiivinen. Kyllä mullakin on niitä ihan hemmetin p**koja päiviä! 😀 Mutta ehkä itse toimin just sen vuoksi sitten niin, että haluan niiden väsyneiden päivien ja kamalien uutisotsikoiden rinnalle sitä positiivisuutta tuoda. <3
Ja ihan ehdottomasti pitää suoda itselleen armoa tunteissa, ei koko ajan pidä yrittää olla super positiivinen! 🙂
Mä tällä mun tekstillä myös vähän kirjoitin käytöstavoista. Tosiaan kun tapasin samana päivänä kaksi ihmistä joista toinen oli ihan eri maata. Eikä se kohtelias ja positiivinen tuntunut mun silmään mielistelevältä tai teeskentelevältä. Mutta se epäkohtelias tuntui mun silmään ynseältä ja koppavalta, vaikka mä yritin itse hymyillä hänelle ja olla ystävällinen. 🙂
Ihanaa helmikuuta myös teidän perheelle Sanna! 🙂 <3
Positiivisuus tuo kaikkea hyvää elämään, niin se vain on. Kalseutta ja negatiivisuutta hohkaavat ihmiset eivät ole kovin onnellisia, vaikka usein muuta väittävätkin. Kun tällaisia ihmisiä seuraa/tuntee pidemmän aikaa, huomaa paljon. Toki mikään ei ole 100% totuus, mutta no jos 98% ainakin.
Positiivisuudella saa vaikka mitä. Vaikka terveys ei toki viimeiseen asti ole hallinnassamme, negatiivisuus tuo myös terveyttä alentavia tekijöitä. Jne. Vastavuoroisuus ei myöskään toimi, negatiivinen ei itse ymmärrä yleensä jos joku kohtelee häntä samoin kuin hän muita 😉 Testatkaapa.
Omia läheisiään voi valita. Olen itseni ympäröinyt ekstraonnellisuudella eli en ryhdy edes tekemisiin ihmisten kanssa, jotka yrittävät murentaa toisia, tai nostaa itseään mollaamalla muita. Oma lähiperhe toki voi olla millainen sattuu, ymmärrän kyllä sekin, että heitä ei voi valita. Itsellä käynyt tuuri, mutta tiedä monia, jotka ovat saaneet onnellisuuttaan takaisin irtautumalla repivistä ja rikkovista isä- tai äitisuhteista. Kaikki eivät ole lainkaan malliyksilöitä. Mutta ystävät voi valita <3
Minulta on usein kysytty, miksi hymyilen niin paljon. No tyypillinen suomalainen kysymys, mutta itse ihmettelen, että mikä kummallinen kysymys! Miksi en hymyilisi, sen vaikutukset kyllä huomaa, ihmiset tykkäävät. Sikäli se onkin hassua, että hymyilyyn ja positiivisuuteen voidaan suhtautua noin, mutta samalla kyllä tykätään jos joku on sulle ystävällinen, avulias tai hymyilee.