Mistä sinä olet kiitollinen?

Tänä aamuna facebook muistutti minua vuosi sitten kirjoittamastani toivepostauksesta Kiitollisuus toimivaa kehoa kohden. Eilen juttelin myös hyvän ystäväni kanssa kiitollisuudesta. Me ihmiset usein kun tuppaamme unohtamaan ne asiat, jotka on hyvin. Murehditaan ehkä jostain tulevasta tai tässä hetkessä olevasta huonosta. Mutta ei muisteta, että moni asia on kuitenkin erittäin hyvin.

Törmäsin viime viikolla instagramissa kuvaan, joka oli mielestäni älyttömän hyvä. Nyt en enää muista tarkalleen miten se meni, tai kuka sen oli julkaissut, mutta siinä oli tämän tyylinen viesti:

Tiskit on tiskaamatta, mutta meillä on astioita.

Pyykkivuori on iso, mutta meillä on vaatteita.

Pölyä on lattioilla, mutta meillä on koti.

Tämä oli mielestäni ihan älyttömän hyvä oivallus! Niinpä niin! Eihän tässä arjen häsellyksessä useinkaan tule miettineeksi sitä, että oikeasti on se katto pään päällä, on astioita jota tiskata ja on niitä pyykkejä joita pyykätä. Tulee vaan helposti kiukustuttua siitä, että on likaista ja sotkuista ja pitäisi ehtiä sitä ja tätä.. 

Kävin eilen osteopaatilla hoidatuttamassa erkaumaani. Olen nyt syönyt säännöllisesti kollageenia ja jättänyt kaiken treenamisen pois. Ainoa treeni mitä olen tehnyt on ollut vaunulenkit ja lantionpohjalihasten aktivointi ja harjoitteet syville vatsalihaksille. Eilen sain kuulla, että erkauman tilanne on lähtenyt paranemaan! Voi että, kuinka iloinen olin siitä!! Pikku hiljaa kehoni paranee, kun vain jaksan maltilla tehdä näitä juttuja enkä höyryä salille treenaamaan. 😉 Olen kiitollinen siitä, miten vartaloni toimii ja ottaa vastaan apua.

Puhuimme ystäväni kanssa siitä, että sitä tulee väsyneenä huokailtua ja tuskasteltua jos kaikki ei kotona ole tiptop ja koirat hilluu ja vauva itkee. Mutta puhuimme myös siitä, että minulla on ne koirat, koti ja pieni ihana rakas tytär, sekä ihana mies. Ystäväni taasen on raskaana ja hänellä on ihana mies ja ihana koti. Kun lauantaina luin itkua tihrustaen juttua eräästä naisesta, joka oli joutunut synnyttämään kuolleen vauvan viikolla 39+6, mietin kuinka kiitollinen olen siitä, että meillä on tämä pieni rakas pakkaus tässä näin. Ihan sama, vaikka se välillä olisi vähän kiukkuinen. Oikeasti ihan sama!

Vaikka kuinka välillä väsyttää ja turhauttaa jokin tilanne, yritän ainakin itse nyt ajatella taas sitä, että miten hyvin minulla on asiat. En oikeasti halua valittaa siitä, että en pääse vielä treenaamaan, sillä minulla on kuitenkin toimiva vartalo ja siinä nyt vain pieni tilanne joka korjaantuu ajan kanssa. En halua valittaa siitä, jos kotona on kaksi roskapussia eteisessä, eikä niitä ole ehditty viemään, koska meillä on kuitenkin se koti. En halua turhautua Emman itkuun, koska hän on hyvin tyytyväinen lapsi ja itkee oikeasti todella vähän, vain silloin kun väsyttää tai on nälkä. En halua hermostua koirille, kun ne vinkuvat tai sähläävät kotona, sillä meillä on ne ihanat koirat. En halua kiukutella Tuukalle pienistä asiosita, sillä minulla on maailman ihanin mies.

Mutta koska ihmisiä me vain olemme, välillä kiukuttaa ja suututtaa ja turhauttaa, vaikka kaikki asiat olisivatkin todella hyvin. <3

***

Mutta mistä sinä olet juuri nyt kiitollinen? 

Ihanaa päivää toivotellen,