Treenin määrä
16
Nyt mä meinaan vähän paasata.. 😀 Treenin määrä puhuttaa usein. Joko sitä on liikaa tai liian vähän. Siis toisten ihmisten mielestä. Itse en ole saanut tästä kuulla ( ihme ja kumma ;D ) , mutta olen lähiaikoina keskustellut muutaman ystävän ja mieheni kanssa asiasta. Miksi ylipäätään ihmisillä on tässäkin asiassa ”oikeus” arvostella toisen ihmisen tekemisiä? Sitä mä en taaskaan ymmärrä. Eikö jokainen saisi päättää itse kuinka paljon treenaa jos siitä tykkää?
Ihminen joka ei treenaa leimataan usein laiskaksi kun taas ihminen joka treenaa paljon leimataan jotenkin sairaalloiseksi helposti. Jossain vaiheessa treenissä pääsee sen ”pakkopullakynnyksen” yli, että se on vaan ihan älyttömän ihanaa eikä enää yhtään pakkopullaa. Ja mulle on käynyt viimeisen vuoden aikana näin. Tai oikeastaan puolen vuoden aikana vielä suuremmin.
Treeni tuottaa endorfiinia kehoon ja se fiilis minkä mä saan treeneistä on vaan niin hiton hyvä että haluan sitä vaan koko ajan lisää. Niinkun on täällä aiemminkin sanonut, treenaaminen vaan on siisteintä mitä voi vaatteet päällä tehdä. ;D
Tätä samaa fiilistä moni muukin paljontreenaava ihminen hakee. Ja ihmetystä pienessä päässäni onkin nyt aiheuttanut se, että miksi tästä hyvänolontunteesta tykkääminen voi olla jonkun mielestä väärin? Tottakai tässäkin on ääripäät olemassa, mutta jos normaali ihminen tykkää treenata paljon ja syö hyvin ja on terve, niin mikä siinä on silloin väärin?
Onko se taas se suomalainen kateus mikä tässäkin asiassa nostaa päätään? Vai onko se pelko siitä, että ystävä muuttuu jotenkin myös henkisesti kun treenaa paljon? Ootteko te kohdanneet tätä? Tiedän ainakin pari ihanaa bloggariystävää, jotka saavat kommentteja ”liikaatreenaamisesta”. Myös mieheni kirjoitti asiasta hyvän jutun blogissaan.
Mulla on nyt takana kevyt treeniviikko. Treeniä tuli vain kolmena päivänä ja vain kaksi salitreeniä. Mutta nämä kaksi salitreeniä oli ihan huippuja. Nyt kun keho on saanut rennomman viikon, niin jo ihan täpinöissäni odotan huomista ja ensi viikkoa kun saan taas treenata täysillä ja PALJON! 😀
Tässä kuvia eiliseltä. Asiakkaille treenejä Märskyssä ja illanviettoa rakkaan ystäväni Annukan kanssa. Ja jopa vähän drinksuja.. 😉
.JPG)
.PNG)
Instagrammissa: monnatreenaa 🙂
Lounas Märskyn kahviossa: kanaa, riisiä ja salaattia
Minä ja Annukka
2013 @ Apollo
2004 @ Studio 51
Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! Muistakaa nauttia elämästä ja tehdä siitä sellainen kuin itse haluatte.
Kaikki voisivat mun mielestä keskittyä enemmän omaan elämäänsä ja vähemmän muiden elämän arvostelemiseen. Eikö? 🙂
pus ♥
16 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Monna, olen samaa mieltä loppu kommentista, jokainen olisi varmasti paljon onnellisempi jos keskittysi siihen mistä itse tykkää ja mikä tuo hyvää oloa kuin käyttäessään energiansa muiden arvostelemiseen. Mukavaa sunnuntaita sullekn!
Ton pakkopullakynnyksen yli pääseminen on kyllä hienoo. Sen jälkeen treenit vaan on itsestäänselvä osa omaa elämää. On hienoo kun ei tartte patistella itteensä liikkeelle.Mää pistän negatiiviset kommentit toisten liian paljosta liikkumisesta kateuden piikkin.Tsemppiä treeneihisi!
Ihan samaa mieltä, miksi puuttua jos ihminen on onnellinen ja terve? Tarkoitan siis juurikin että vaikka liikkuu paljon, ymmärtää myös sen levon ja ruoan tarpeen. Sitten on taas nämä ääritapaukset joista meillä koulussakin on ollut puhetta, eli hyppää salilla ja jumpissa pakkomielteenomaisesti ja syö kuin pikkulintu.. Mutta jos niin sanotusti osaa asiansa niin get over it and get a life! Jokaiselle juttunsa 🙂 auta armias jos penkkiurheilijalle menis sanomaan että hei rajoita vähän..!
Mmhh, oon samaa mieltä sun kaa. Mullekin sanotan vähä välii et hei sä treenaat ihan liikaa, ja mähän en ees treenaa paljoo jos vertaa ’oikeisiin’ treeniblogeihin 🙂 Kateushan se varmaan taas on joka jyllää, ei tässä maassa olla ilosia toisten onnistumisista ja toisten hyvästä fiiliksestä..
Tuo normitreeneistä valittaminen kuuluu varmaan samaan kategoriaan kuin ”Relaa vähän, ota pulla, ota nyt. Ota.” -tyyliset tyrkytykset 😀 Treenan kun tykkään siitä enkä ota pullaa, jos en tahdo.En tiedä onko se kateuttakaan, kai ihmiset vain tosiaan ajattelevat, että tossa toikin raukka treenaa ihan väkisin, kerronpa sille, ettei sen tartte stressata :DToisaalta, omalla kohdalla kyllä katson aika kriittisesti aikaisempia jumppamääriäni. Määrässähän kyse on siitä, mihin kroppa on tottunut, eli hiljalleen sitä treenimäärää kyllä pystyy nostamaan. Jossain kohtaa toki ne treenillä saavutettavat hyödyt (muut kuin ne endorfiinit ja hauskuus) vaan tietysti minimoituu tai loppuu kokonaan, ja siksi pitäisi osata jaksottaa sitä treenaamista, että pystyisi kehittävästi tekemään kaikkea kivaa ja hienoa. Eihän tässä mulle kyllä olisi auttanutkaan jonkun random kaverin ”sää treenaat liikaa” -kommentti, itse pitää ne omat juttunsa miettiä.
Samoilla linjoilla mennään kuin sinä ja edelliset kommentoijat: miks ihminen ei saisi tehdä sitä, mistä tykkää? Miksi ystävät ja läheiset valittavat sitä, jos ja kun mäkään en valita heille heidän päivittäin syömistään suklaalevyistä? Oon sitä mieltä, että se on se kateus, josta itsekin mainitsit. Mulla pari ystävää, jotka ovat joko lievästi tai selkeästi ylipainoisia, mutta eivät tee asialle mitään. Valittavat kyllä kun eivät koskaan ole kesäkunnossa. Itse aloitin oman laihisprojektini syyskussa ja nyt lähtenyt 6,6kg ja rasvojakin varmasti jonkin verran (en oo tehny mittauksia niin en tiedä paljonko) ja ne on muuttanut mua niin fyysisesti kuin henkisestikin; mä en saa enää samaa tyydytystä fasun levystä kuin vuosi sitten. Saan sen nykyään treeneistä, joissa huomaan pystyväni treenaamaan kovemmin tai isoimmilla painoilla sekä kehityskuvista, joissa oon huomattavasti pienempi kuin vuosi sitten. Tämä varmasti ärsyttää läheisiäni, jotka ponnistelevat läskiensä kanssa. Myönnän, että muakin ärsyttäis.. 🙂
Aina löytyy niitä jotka arvostelee ja tietää asiat paremmin…. aina! Eivätkä ne ihmiset tule koskaan loppumaan… ja juuri nämä ihmiset ovat yleensä vielä niitä, jotka tuovat sen OMAN mielipiteen esille ja se oma mielipide on yleensä se OIKEA! Minä oon saanut kuulla saman ihmisen suusta ensin, että kannattais sunkin liikkua taas enemmän (raskauden jälkeen) . Nyt, kun mun treenit on taas entisellään niin nyt sain kuulla liikkuvani liikaa…. Minä oon oppinut, että en välitä pätkääkään muiden kommenteista.
Ihana kirjotus! <3 Juu kyllähän tuota on saanut kuulla että treenaa liikaa. Liian vähän, ei koskaan 🙂 Mutta sillon kun sen kuulen, kysäsen itteltäni että mitä mieltä oon, miltä tuntuu? Ja ainahan siihen on tullut vastattua että mahtavan hyvältä ja eiku menoks vaan 😀 Moiset kommentit pitää laittaa toisesta korvasta sisää ja samaa tietä ulos 🙂 Kyllä mä ymmärrän, että esim sellaset ihmiset, jotka hyvä jos kerran viikossa käyvät lenkillä niin kommentoivat kun oon menossa kolmatta kertaa salille viikossa tai seittemättä kertaa tunnin lenkille. Tollasissa tilanteissa tuleekin usein tokaistua että lähe mukaan! 😉
Ihan älytöntä. Treenata voi niin eri tavoin. Eri intensiteetillä. Tosiasia on se, että treenata voi vaikka joka päivä kun sen tekee oikein. Aika läheltä pitäisi toisen treenielämää katsoa, etä pystyy sanomaan yhtään mitään mihinkään. Älytöntä sanon minä ja turhanpäiväiset kommentit pitäisikin jättää omaan arvoonsa.
Hyvä kirjoitus 🙂 Itse en esimerkiksi voi edes puhua treenimääristä yhden ystäväni kanssa, sillä hän alkaa varoittelemaan heti ylikunnosta jne. Itse kuitenkin tunnen kroppani ja tiedän esimerkiksi, että vähään aikaan en ole nostamassa treenimääriäni jos tuskin koskaan 😛 Samainen ystävä pelästyi, että lopetan herkkujen syönnin ku sanoin ettei huvita possuttaa kauheasti jäätelöä, kun oon hyvin pärjännyt herkkujen suhteen, en ymmärrät et miksi se olisi kamalaa jos en söisi sipsiä ja karkkia kun herkutella voisi terveellisemminkin 🙂 (en kyllä siis ole lopettamassa herkkujen syöntiä, tuli vaan tuo mieleen tekstistäsi)
Monna, siun tekstit ovat niin hyviä, että näille soisi jonkun oman palstan jossain treeniä, hyvinvointia jne. käsittelevässä lehdessä 🙂 En taas osaa lisätä siun sanoihin yhtään mitään. Tärkeintä treenatessakin on se, että ite tietää mitä tekee ja miksi – voi kunpa vain jokainen tämän ymmärtäisi! :)<3
Joskus on myös iso riski tulkita asioita väärin tai liioitella mittasuhteita. Ihmset puhuvat mitä sattuu ja milloin sattuu, ilman että siihen kätkeytyisi sen suurempia tarkoitusperiä. Jotkut ajattelevat ääneen ja myös hölösuisia näppäimistön kautta. Erityisesti netissä on paljon helpompi antaa tuomitseva ja negatiivinen mielikuva, kuin olla todella sitä mieltä asiasta syvemmin keskusteltaessa. Kateuteen vetoaminen on aivan liian helppoa ja sillä voisi selittää melkein kaiken maailmassa tapahtuvan, mutta usein sen taakse jäävät ne todelliset syyt. Syyllisyys, omistushaluisuus, henkinen pahoinvointi, etc. Kuvitelmat kateuden kohteena olemisesta voivat olla haitallisiakin ja voivat ylpistää, enkä nyt viittaa Monna sinuun tai muuhunkaan bloggaajaan. P.S Mainio blogi, tätä on ilo seurata. Jatka samaa rataa, äläkä murehdi liikaa muiden marmatuksesta. Matalammilla stressitasoilla on kivempi treenata ja nauttia elämästä 🙂
Niin enhän mä tosiaan vedonnut kateuteen, mietin sitä yhtenä vaihtoehtona. Ja niinkun tuolla alussa kirjoitin, en itse ole tällaisia kommentteja saanut, joten en kuvittele olevani myöskään kateuden kohteena. :)Kiva että viihdyt blogissani ja en murehdi enkä stressaa, blogiani ehkä paljon lukeneneena tiedät etten ole kovin negatiivinen henkilö. 😀
Moikka! Olen huomannut että etenkin blogeissa ja netin keskustelupalstoilla on aina näitä ”asiantuntijoita” kommentoimassa ja kertomassa miten kannattaisi milloin mikäkin juttu tehdä paremmin. Tällainen tyyppi tuntuu aina löytyvän jostain. Jotkut heistä tarkoittavat ehkä ihan hyvääkin, mutta eivät tunnu ymmärtävän miten tuollainen neuvominen ja tyhmänä pitäminen saattaa ärsyttää. Elämäntapamuutoksen/treenaamisen kritisoijat saattavat olla kyseisiä hyvää tarkoittavia neuvojia, kateellisia ihmisiä, jotka eivät itse pysty samaan tai huolestuneita läheisiä. Joillain ihmisillä saattaa esim. syömishäiriössä olla sivuilmiönä pakonomainen treenaaminen, mikä yhdistelmänä tietysti huolestuttaa lähimmäisiä. Toisaalta tässäkin tapauksessa se syömishäiriö taitaa olla se oikea ongelma. Omassa lähipiirissäni ei ole ihmisiä jotka olisivat ihmetelleet tai osoittaneet kateutta minua kohtaan, mutta olenkin treenannut vasta 3.5 kuukautta aktiivisemmin. (Ei sillä että haluaisinkaan!) Lähinnä positiivisia kommentteja olen saanut osakseni! 🙂 Allekirjoitan täysin viimeisen kappaleen sisällön. Live and let live. 🙂 Sulla on ihana blogi, kiitos inspiraatiosta! <3
Aina on joku, joka tietää paremmin. Minulla on pari sellaista kaveria, joiden mielestä lähtökohtaisesti kaikki, mitä teen on väärin. Ihan myös treeniasioita myöten, vaikka kukaan heistä ei pahemmin salilla heilu. Rasittavaa! Ei mun asia ainakaan oo arvostella toisten liikkumisia ja elämäntapaa..Mutta tehdään me justiin niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja nautitaan elämästä <3
Aivan loistokirjoitus! Sinun ja Annan blogiin hurahtaneena vakkarilukijana tuli kyllä tästä mieleeni nimenomaan, että jatkossakin aion treenata mieleni mukaan, syödä terveellisesti ja voida hyvin. Vuosien sohvaperunoinnin jälkeen olen löytänyt liikunnasta sellaisen henkireiän ettei sen jälkeistä endorfiiniryöppyä mikään suklaa voi ylittää =)