Onko se uupumusta?
31
Olin kirjoittanut eilen maanantaina tän otsikon blogiin. Mietin, että tänään tiistaina kirjoitan siitä. Maanantaina silmiini osui Hannan teksti Uupumus – salakavala ja vaarallinen seuralainen. Olin lauantaina sivusilmällä katsonut samaa ohjelmaa kuin Hannakin: Nina Rahkolan ja Kirsi Alm-Siiran Studiota. Siinä aiheena oli uupumus.
Oon puhunut paljon siitä täällä blogissa, että kun kaikki tekeminen on kivaa – on tosi vaikea pysähtyä! Se on! On myös pirun vaikea myöntää, että nyt joku juttu pitäis jättää pois, koska en jaksa kohta enää.
Sanotaan, että uupumuksesta kärsivällä ihmisellä ei uni tule, vaikka väsymys tuntuu kaikennielevältä. Mä samaistun tähän. Oon aina ollut ”hyvä nukkuja”. Nyt kuitenkin jos herään aamuyöllä Emman ääniin tai äiti-huutoihin, palatessani sänkyyn ei uni tuu takaisin, vaan työasiat alkaa pyörimään saman tien päässä. Mietin myös usein nykyään, että pitäisköhän vaan herätä ja nukkua sitten päikkärit jos väsyttää. Tän viikon aloitin juurikin näin. Heräsin maanantaina 04.30 Emman äiti-huutoon, kävin peittelemässä tytön, mutta omaan sänkyyn palattuani ei uni enää tullut. Nousin ylös ja aloin tekemään töitä. Lounaan jälkeen ajattelin, että nukun nyt pienet päikkärit. Uni ei kuitenkaan meinannut tulla, vaikka väsytti ihan älyttömän paljon. Olin jotenkin hermostuneen oloinen tai siis mun vartalo oli. Hengitin syvään ja mietin jotain rauhoittumisharjoituksia päässäni. Sitten uni oli tullut onneksi.
Uupumuksen merkkejä on myös ruokavalion heikentyminen. Tai siis se, että ei jaksa kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Mä allekirjoitan täysin. Uupumuksen merkkejä on myös liikkumisen väheneminen. Siis se, että ei jaksa treenata. Allekirjoitan tänkin. Juuri viime viikolla kirjoitin teille tästä liikkumis-asiasta. Keho ja mieli on yhtä, kun mieli on väsynyt eikä ymmärrä pysähtyä, keho tekee omat ratkaisunsa. Mä en oo varmaan ikinä ollut näin paljon kipeenä, kuin viimeiset puol vuotta. Taas on flunssa päällä. 🙁
Mulla on vakava raudanpuute, joka vie energiat alas ja muistin huonoksi. Lisäksi mä oon erityisherkkä, jonka vuoksi kuormitun helposti ja kaipaan lepoa, taukoja ja hiljaisuutta tasaisin väliajoin. Sitten vielä päälle uupumusko? Se tunuu sellaiselta diagnoosilta, jota en halua. En halua saada jotain sellaista määritettä itselleni, että mun on pakko pysähtyä. Vaikka samalla tajuan, että se ois varmaan tarpeen. Samaan aikaan suunnittelen ja teen intoa puhkuen asioita ja toisaalta mietin, onko joku juttu jonka voisin jättää tekemättä.
Mua ärsyttää, että miksi mä en jaksa kuten muut! Mä haluaisin olla yhtä reipas ja energinen kuin moni muu. Mä en todellakaan halua olla se, joka joutuu skippaamaan upeita työjuttuja sen takia, että on pakko levätä. Se on tosi vaikea juttu. Se on vaikeaa mielelle ja se on vaikeaa yrittäjän kukkarolle. Mä en todellakaan oo missään tapauksessa hyväksynyt vielä sitä asiaa, että saattaisin olla uupunut. Pistän tän nyt sen varastoraudan piikkiin! Kun saan infuusion, mulla on taas energiaa kuin pienessä kylässä! Eikä mun tartte skipata mitään tai pakkolevätä.
Onko uupumuksen yksi merkki se, että haluaa kieltää sen itseltään?
—
Monna
31 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mulle ehkä itselle lopulta selkein uupumuksen merkki oli tuo, että odotin kokoajan että kohta tämä tai tämä asia loppuu, tähän tulee selvyys ja sitten kaikki helpottaa. Voin kokemuksesta kertoa, että ei se sillä helpottanut, vaan sen myöntämisellä että siinä vaiheessa oltiin menty jo vuosia liian pitkään aivan liian lujaa ja yksinkertaisesti oli pakko pysähtyä. Kyllä ihminen keksii niin paljon hommaa aina lisää, että se pysähtyminen pitää ottaa siinä hetkessä eikä ensi viikolla tai puolen vuoden päästä.
Joo, mä kyllä mietin monesti tota, että tää asia on kohta loppuunhoidettu jne.. Mutta toisaalta, mä oon aina ollut sellainen. Mua tavallaan ahdistaa, jos joku juttu on keskeneräinen.
Mutta siis joo, kyllä ihminen keksii aina niin paljon hommaa, sen stopin tai jarrutuksen pitää tulla omasta päästä.
Mun unenlaatu parantunut, kun rauta-arvot parantuneet. Tosin vielä on matkaa…. eka kunnon flunssakin päällä, vaikka en normisti ole ikinä kipeä.
Odotan niin sitä infuusiota!! <3
Mä tiedän tän! Keho on viisas. Mieli yrittää selittää, väistää, kierrellä. Sen on vaikea hyväksyä että kehollakin on rajat. Suosittelen tutustumista psykofyysiseen fysioterapiaan, missä voi opetella kuuntelemaan kehon viestejä. Tai tutustumalla kirjaan Kehon viisaat viestit 🙂
Kiitos näistä vinkeistä! 🙂 Tutustun mielelläni!
Minusta sinulla (teidän perheellä) on koko ajan karuselli käynnissä. Siis on uutta duunia, on projektia oman kehon kanssa, on reissuja jne. Välillä jonkinlainen kateuskin on pistänyt rinnasta, mutta sitten oon miettinyt omia voimavarojani. Meidän elämä pyörii duunin ja lasten ympärillä. Itse käyn salilla kolme kertaa viikossa, nyt talvella pyrin hiihtämään sen 3 kertaa. Pyöräilen aina työmatkat. Toisaalta lapset harrastaa 5 iltana viikossa. Minä teen kolmivuorotyötä, puoliso perusarkea. Mistä en tingi on yksi yhteinen hetki ruokapöydän ääressä. Minun töiden takia tämä ei ole aina päivällinen, joskus se on esim. aamupala. Siinä jutellaan kuulumiset läpi.
Tästä oravanpyörästä ei lähdetä reissuun ( ainakaan ex-tempore), mutta en uuvukkaan tämän alle. Töissä riittää se minkä siellä läsnäolevan teen. En kykenis olemaan itseni pomo. Ahdistuisin sen taakan alle.
Voimia sinulle.
Niin, mä luulen, että some näyttää tässä vähän liiotellun kulman meiän touhuista. 😀 Meillä kuitenkin on aina viikonloput vapaata ja pääosin myös arki-illat. Meillä on toki paljon projekteja, mutta ne on meiän työtä.
Onhan muillakin projekteja töissä, oman kehon kanssa, reissuja jne.. 🙂 Eikö vaan?
Kun kerrot, että sä teet töitä, oot lasten ja perheen kanssa, käyt salilla ja hiihtämässä – tuntuu se musta aika samalta määrältä hommia mitä mullakin on. 🙂 Ja sanon tän siis vaan ihan hyvällä. <3
Kiitos! <3
Moikka Monna!
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin ja nyt toivon, että oot mua järkevämpi ja himmaat! Mä en myöskään antanut viime vuoden lopulla uupuneelle ja ylirasittuneelle ololle periksi, vaikka selkeästi tunnistin, etten pysty rentoutumaan oikein missään, esim edes kampaajalla käydessä tms. Koko ajan tekemättömät asiat ja aikataulut rullas päässä ja piti kropan ylikierroksilla. Nukuin samalla lailla kuin sä, mutta en myöskään kokenut sitä suureksi ongelmaksi.
Nyt vuoden alusta mulla oli mahis vähän ”höllätä” välissä ja yritin ottaa iisimmin ja omia hetkiä lapsiarkeen, koska olen sun tavoin sellainen ihminen joka tarvitsee omaa rauhaa. Koin voivani jo hieman paremmin. Kunnes pari viikkoa sitten mulle iski totaalinen unettomuus. Tein kaikki rentoutumisharjoitukset mitä keksin, kuuntelin äänikirjoja, katsoin yöt sarjoja, söin melatoniinia, mutta yöllä en pystynyt nukkumaan. Alkuillasta saatoin nukkua tunnin kaksi ja loppuyön valvoin. Nyt unilääkkeillä mennään ja seuraavaksi unettomien vertaisryhmä kutsuu. Olen myös aina ollut ”hyvä nukkuja” ennen tätä. Voin kertoa, että kannattaa nyt rauhoittua, ettei aamuyön heräilyt muutu tämmöiseksi. Tätä en haluais pahimmalle vihamiehellekään!
Samaistun niin . Nyt rautavarastot parantuneet, olo parempi sen osalta. Herään edelleen aamuyöllä, mutta sitten otan vaikka ” aamupalaa ” ja jatkan unia. Olen opetellut pitkään ja hitaasti sitä pysähtymistä ja itsensä kuuntelemista . Kaikkea ei oikeesti tarvitse tehdä tänään 😉
Tekemättömät asiat ja aikataulut on kyllä pahoja. Mua on vähän auttanut se, että teen joka päivälle To Do-listan. Kun sen päivän hommat on tehty, voin rauhallisin mielin sulkea koneen. Ei se aina toimi, mutta joskus ainakin. 🙂
Tosi tosi kurja kuulla, että sulla meni yöunet. Ihan kamala juttu. 🙁 Toivottavasti pian pääset taas kunnolliseen unirytmiin, myös ilman unilääkkeitä. <3
Jos ihmisellä on joka päivälle todo-lista, kertoo se jo uupumuksen syyn ennemmin kuin varastorauta.
Tiesitkö, että moni työssäkäyvä ihminen käyttää kalenteria, jotta tietää kunkin päivän hommat ovat. 🙂 Sitä ovat to do-listat. Tuskin kukaan niitä vapaapäivinä käyttää. 🙂
Mulla on paljon kokemusta uupumuksesta, sekä työn kautta että oman burn outin jäljiltä. Ja nyt onkin taas ihan uusi tilanne, kun odotan esikoista. Olen edelleen uupumuksen jäljiltä toipilas (kulunut jo puolitoista vuotta) ja jo tää asia on ollut vaikea hyväksyä, saati nyt kun raskaus vaatii veronsa. Joten saat kyllä mun sympatiani. On turhauttavaa kun ei jaksa vaikka niin haluaisi. Mut hyväksyminen auttaa. Siis ensin sen hyväksyminen, että on tosi turhautunut. Sitten voi alkaa opetella rennompaa suhtautumista, jotta ei käy niin, että alkaa kertyä eräänlaista taistelustressiä, joka sitten uuvuttaa entisestään. Toivottelen sulle kovasti myötätuntoisia hetkiä ja voimia ❤️
Kiitos Anna-Maria! <3 Joo, mä oon sitä mieltä myös, että jo sen väsymyksen tunnistaminen on tärkeää. Se, että antaa itselleen aikaa ja armoa. <3 Rennompaa suhtautumista!
Moi Monna ❤️ Samaistun tosi paljon näihin fiiliksiin. Tuntuu että koko ajan tulee kaikkea uutta juttua mutta kivojakaan juttuja ei oikeen meinaa enää jaksaa kun on menty liian lujaa jo vuosia.. On vaan ihan pakko kuunnella kroppaa ja oppia sanomaan ei. ❤️ Voimia ihan hirmuisesti!!
Kun kaikkea ei tarvitse jaksaa, eikä kuulukaan. Vaikka se olisi kuinka kivaa.
Tee itsellesi lista vaikka viikon ajalta, että mitä kaikkea päiviisi kuuluu. Mitä projekteja, tapaamisia, menoja ja harrastuksia. Jääkö kaiken tekemisen jälkeen aikaa vain olla?
Itselläni on nyt noin kahden kuukauden pituinen hetki, jolloin sekä työelämässä on kiire ja 2-3 kertaa viikossa 10 tunnin päivät ja muina päivinä ehkä kotona vielä vähän työskentelyä. Lisäksi samaan aikaan pitäisi saada pari opiskelukurssia valmiiksi.
Se tarkoittaa itselläni sitä, että mitään ylimääräisiä työpäivän jälkeen tapahtuvia menoja ei sovita. Salille mennään jos on fiilis, muuten voi treenata vaikka kotona 20 minuuttia. Ja vähintään toinen viikonlopun päivistä pyhitetään ihan vain kotona olemiselle ilman suunnitelmia ja ”pakkotekemisiä” (opiskella ehkä vähän täytyy).
Näin on pakko tehdä oman jaksamisen ja yöunien säilymisen vuoksi. Olen ajautunut myös sellaiseen stressiin, että uni ei tule ja ruoka ei maita ja laihduin 5 kiloa. Ei hyvä, ei päälle eikä kropalle.
Suosittelen siis vähän hölläämään. Ei nuorikaan kroppa kaikkea jaksa.
Samaistun sun mietteisiin ❤️ Kamppailen myös matalien varastorautojen kanssa, arki on ihan super väsynyttä. Arki meillä on tosi ”simppeliä”, olen kotona hoitamassa kotihoidon tuella 2v lastamme. Ja joskus saan tsempata täysillä päivän, että jaksan jotain aktiviteettia järjestää. Kerhoa, puistoa jne kaiken arkisen perusjutun lisäksi. Teillä kyllä on superisti enemmän hommaa menossa koko ajan ?
Syksyllä koittaa töihin paluu ja olen hieman kauhuissani. Samaan syssyyn saattaa tulla vielä paikkakunnalta toiselle muutto, mutta perheellemme lopulta vain positiivinen asia ? jotenkin vain ite pohdin jatkuvasti sitä, mihin haluan satsata elämässä.. perhe tärkein, oma hyvinvointi yhtä tärkeä (eikä vain hyvä kunto, vaan henkinen hyvinvointi myös), työ (hieman pakolliselta tuntuu). Lapsen myötä elämää /arkea on ollut pakko karsia, esim kodin ulkopuoliset harrastukset ei juuri onnistu. Toisaalta nautin tästä vähän ”hitaammasta elämästä”, mutta hyvässä kunnossa haluaisin olla. Tsemppiä! ❤️
Se uupumus näkyy susta, oot väsyneen näköinen ja suru silmissä, vaikka hymyilet kuvissa. Aiemmin sulla ylsi ilo silmiin asti, mutta pitkään aikaan ei ole yltänyt. Oletko itse huomannut? Samoin uupumukseen liittyy pöhöttyminen ja ehkä lihominenkin. Oot sanonut, että et käy vaa’alla (fiksua!??), mutta varmaan olet itsekin huomannut, että lihas on muuttunut läskiksi?
Väsymys voi näkyä silmistä, mutta ei suru. 🙂 En oo masentunut, tai surullinen mistään. Väsynyt vain. Ja kuten oon kertonut, myös alhaisten ferritiiniarvojen vaikutuksesta keho turpoaa ja painoa kertyy. En ehkä sanois sentään ihan noin karusti, että kaikki lihas on muuttunut läskiksi. 😀
Minä allekirjoitan tämän myös.
Kuvissa olet todella huonovointisennäköinen ja näytät siltä että olisit vanhentunut ihan hirveästi. (Vaikka oikeastihan et ole, vaan se varmasti on vain oire nyt kaikesta!) Tuntuu että teet pakolla asioita siksi että olet yrittäjä . Että on pakko jaksaa. Mutta tiedäthän että jos liian pitkään oikeasti jatkat, entistä vakavammaksi asia menee ja siitä toipuminen vie vielä entistä kauemmin..
Ja silloin se uupumus, se voi johtaa masennukseen.
Mitä jos kävisit kokeilemassa terapiaa? Purkaisit kaikki ajatuksesi sinne. Sieltä voi tulla uusiakin tunteitakin tulla ja näkökulmaa miten juuri sinun tilanteessasi olisi parasta toimia. Monethan käyn ihan siksikin terapiassa että esim lapsiperhe arki kuormittaa. Eli vähänkuin ennaltaehkäisevästi, vaikkei tilanne ns vielä olisi ”Päällä” 🙂 <3
No aika karua kyllä sanoa, että oon tosi huonovointisen näköinen. 🙂
Tämä on jo vähän ikävää kommentointia mielestäni. Eikä ihan vähääkään… Sanotaan lihonneeksi, huonovointisen näköiseksi ja vanhentuneeksi. Minusta nämä asiat eivät pidä paikkaansa, enkä ymmärrä miksi joku on halunnut tuollaista kirjoittaa toiselle ihmiselle. Itse ainakin loukkaantuisin moisista, en pidä asiallisena.
Itse en näe näitä kommentteja ihan näin. Eikä minusta ole ”karua” jos asioista puhutaan suoraa. Kirjoitat itse suoraan asioista, joten ehkä lukijat ajattelevat että hekin voivat sanoa asioista sinulle suoraan? Koska kuten useat ovatkin jo huomanneet sinun muuttuneen olemuksen. Kannattaa ajatella se ehkä niin että lukijasi, seuraajasi eivät välttämättä sano sitä ilkeyttään vaan suoraan siksi, että se herättäisi sinut? Ihmisen silmät ovat sielun peili, eivät ne valehtele. Ehkä ihmiset oikeasti ovat huolissaan? Sinulla on valtava kirjo oireita, osa jo hyvin huolestuttavia merkkejä (uni, ruokahalu, hiusten lähtö, nuutunut olemus, ihon vanheneminen) voit toki ajatella että ihmiset arvostelevat vai sitten miettiä että ehkä avun paikka olisikin tarpeen ja hyväksyä se tosiasia? Koska jos et pian herää tähän ongelmaan, voi tulla päivä kun sängystä ei pääse enää ylös. Tai ei oikeasti enää mikään kiinnosta. Meillä suomalaisilla on valtavasti kokemusta siitä. Kun jarruttaa ajoissa ei niin välttämättä pääse käymään. Kaikella rakkaudella! Olen pitkäaikainen seuraajasi, ja kyllä minäkin sen voin sanoa että sinä näytät siltä että tarvitset nyt apua ?
Kiitos Kattilavuoren äiti tästä pointista. Niinhän se on, että varmasti suurin osa on huolissaan. Mutta kun tiedän itse paremmin kuitenkin asiani, niin siksi ehkä välillä sitten kärkkäästi reagoin. Koska en kaikkea tänne kerro. 😉 Nuo oireet, jotka luettelit on kaikki raudanpuutteen oireita. Tunnistan ne toki, mutta nuo kaikki oireet tosiaan kuuluu raudanpuutteen oireisiin.
”Rautavajeen oireet voivatkin muistuttaa masennusoireita hämmentävän paljon: väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan laskua.
Muita oireita voivat olla sydämentykytys, lisälyönnit, hengenahdistus ja heikentynyt rasituksensietokyky.
Lisäksi raudanpuute voi näkyä kalpeutena, hiusten ja kynsien huonokuntoisuutena tai iho-ongelmina.” Tämä on lainaus sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Wideniuksen haastattelusta.
Apua tarvin tähän asiaan ja eilen juuri sainkin lääkäriltä puhelun ja pääsen rautainfuusioon! <3
Mun unenlaatu on vähitellen parantunut kun olen ollut nyt rautakuurilla lähes 3kk. Ferritiini ei ollut edes mikään hälyyttävän alhainen (32), mutta kärsin nukahtamisvaikeuksista ja yöheräilystä. Nyt yöt ovat muuttuneet levollisemmiksi ja koen olevani taas lähempänä omaa itseäni. 🙂 En ole käynyt uusintamittauksessa, mutta koska ferritiini nousee aika hitaasti, rautakuuri jatkunee vielä toiset 3kk ja sitten kontrolloidaan. Olin ennen ihan älyttömän hyvä nukkuja ja ahdisti ihan hirveästi kun nuo univaikeudet hiipi mukaan kuvioihin. Väsymys on niin super lamauttavaa ja ”tappavaa”. Puhutaan aina miehenkin kanssa että elämässä olisi ongelmat paljon pienempiä jos ei olisi ikinä väsynyt. Riidat vähenisi 90% 😀
Toivon että sulla auttaa tuo infuusio ja saat taas olla oma itsesi! Toki voihan tuosta osa johtua siitä että teillä on todella hektisen oloinen arki, mutta varmasti suurin syy on tuo matala ferritiini ja siitä aiheutuva harmitus ja väsymys. Tsemppiä kovasti!
Ihana kuuulla. Mutta siis 32 on alhainen. 😉 Onneks oot saanut apua rautakuurista!
Joo, on meillä paljon meininkiä, mutta itse asiassa meillä on viikonloput aina vapaata ja samoin arki-illat pääosin. 🙂 Ehkä SoMe antaa väärän kuvan meiän arjesta. Kiitos tsempeistä! <3
Täällä painitaan myös vakavan raudanpuutteen takia samoista ongelmista. Ensi kuussa aika Sopille ja toivon myös infuusion pääsystä.
Miulla ainakin raudanpuute tekee tämän koko kropan väsymyksen, joka vaikuttaa väkisinkin mielialaan. Itselläni väsyy lihakset esim pelkistä kotitöistä hapoilla asti. Aamulla ei meinaa saada itseään ylös mitenkään, ja päivisin vois torkkua vähän väliä. Olen tällä hetkellä 3 pienen lapsen kanssa kotona ja harmittaa, kun en jaksa/pysty olemaan oma itseni.
Olen normaalisti todella pirteä, iloinen, aktiivinen ja ajattelen asiat positiivisen kautta. Nykyään joutuu tsemppaamaan ihan kunnolla kaikkien noiden piirteiden kanssa. Ja en todellakaan ole masentunut, haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta voimat ei riitä.
Tsemppiä sinne! Pidän todella peukkuja, että infuusio auttaa mahdollisimman pian vointiisi. ❤️
Tuuli on sanonut kommentissaan hyvin, ”keho on viisas ja kertoo kyllä”. Itselläni oli ennen viime viikon sairaslomaa, pinna todella kireällä työpaikan tiimin todella negatiivisen ilmapiirin takia, mieliala maassa, ehkä hieman uupumusta, omituista tunnetta kurkussa, yöunet huonoja jalkasäryn ”plantaarifaskitiitti” takia, joten onneksi olin panostanut itseeni ostamalla Fitfarmin uutiskirjeen perusteella kattavan naisten labrapaketin, joissa oli mm. tuo ferritiini ja selvisi, että se oli alhainen 36. Aloitin vahvemman raudan ja nyt tuntuu, että elämä rupeaa hieman voittamaan.
Hei, elämän ruuhkavuosissa olen itsekin sairastunut uupumukseen. Maksoin siitä kovan hinnan. 20 vuotta sitten asiaa ei ymmärretty esim. töissä.Toipuminen on ollut hidasta. Elämän arvot piti laittaa uusiksi.
Emme ole koneita. Onneksi! ❤ Toivon kaikille rohkeutta pysähtyä ja levätä. Ei ole häpeä myöntää uupumusta. Älykkäät ja tunnolliset ihmiset tässä hektisessä maailmassa tuntevat noin.