Muutos(ko?)
41
Tänään on tekstiä. Toivonkin teiltä kärsivällisyyttä lukea se ajatuksella alusta loppuun. Mä olen kuulkaa tässä lähiaikoina taas pohtinut kaikenlaista.Yksi syy tähän on ystävät.
Aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, en muista tarkalleen. Mulla oli alkuun blogi nimeltä ”Truly Me”. Se oli vähän sillisalaattia suuntaan jos toiseen. Sitten perustin treeniblogin.
Tämä mun treeniblogimatka on ollut aika iso. Iso myös henkisesti, tarkoitan.
Kun aloitin kirjoittamaan olin fyysisesti erilainen kuin nyt. Painoin sen kymmenen kiloa enemmän ja naama pöhötti. 😉 Henkisesti olin kuitenkin ihan sama Monna mitä olen edelleen.
Se miksi tämä treeniblogimatka on ollut iso kuitenkin henkisesti on se palaute mitä tästä olen saanut.
Kun Monna treenaa-blogi alkoi Bloggerin puolella, lukijoita päivässä oli n.100. Ja niistä suurin osa ystäviä. Kirjautuneita lukijoita oli pitkään alle 20. Pikku hiljaa klikkauksia per päivä alkoi kertymään samoin kuin kirjautuneita lukijoita.
Aika nopeasti sain kuitenkin huomata, että kirjautuneita lukijoita oli jo yli 350 ja klikkauksia per päivä yli 2000. Tästä ei mennytkään kauaa kun minuun otettiin yhteyttä FitFashionista.
Joku mun höpötyksissäni siis oli alkanut kiinnostaa myös muita kuin ystäviäni.
Vuoden aikana treenimäärät on kasvaneet samaa tahtia kun lukijamäärät. 😉
Kroppa on muokkaantunut parempaan suuntaan ja saankin kuulla siitä paljon positiivista palautetta. Kiitos niistä mielettömästi. Jokainen kommentti merkitsee mulle paljon.
Mikä tässä blogin kautta tuomassa näkyvyydessä on hyvää, on myös se että tätä kautta moni on löytänyt tiensä mun yritykseni sivuille ja olenkin saanut myös ison osan pt-asiakkaistani tätä kautta.
Mutta on tässä myös varjopuolia.
Elämäntapamuutoksen myötä valitettavasti osa ystävistä on kaikonnut ympäriltä.
”Ei enää Monnan jutut kiinnosta, kun se vaan treenaa ja näyttää omaa mahaansa ja pärstäänsä joka puolella.”
Niin, tuossa mä taas peilin edessä seison. En mä kauheen erilaisia näistä kuvista saa vaikka kunka yrittäisin. Joka päivä mulla on toi sama pärstä kun mä herään.
Suurin osa lukijoista kun haluaa kuvia ja tykkää niistä, niin niitä on ja tulee aina olemaan.
Ristiriitaisia fiiliksiä tämä toki mussa aiheuttaa.
Ja välillä myös mietin, että pitäiskö lopettaa koko bloggaaminen…
Mutta sitten taas muistan tämän tuomat positiiviset asiat. Kuinka paljon saan tästä. Kuinka paljon tiedän motivoivani monia teistä lukijoista. Kuinka hienoa on se, että voi olla esimerkkinä joillekin. Ja kuten joku lukija taannoin kommentoi tähän tyyliin: ”On mahtavaa miten osaat tehdä treenaamisesta ja elämäntapamuutoksesta jotenkin helpon oloista, sellaista että heti ajattelee, että kyllä mäkin tohon pystyn.”
Nää on niitä syitä miksi jatkan.
Se, että yhtäkkiä ihan liiankin läheltä, ihan parhailta ystäviltä (tai no ei kai tässä pitäisi puhua edes monikossa) tulee kommenttia kuinka typerää tämä touhu on. Se pistää miettimään.
Onneksi mulla on kuitenkin suurin osa lähimmistä ystävistäni samanhenkisiä kuin minä. Ja monet, jotka ovat olleet jo monia monia vuosia ystäviä, säilyvät edelleen.
Yksi näistä ihanista ja todella rakkaista ystävistäni on tietysti teillekin monelle blogimaailmasta tuttu Anna.
Eilinen ”iltapala”
Mä olen täällä tottunut kirjoittamaan asioista niin kun ne oikeasti on.
Siksi välillä on hyvä teidänkin tietää, että ei tää mun elämä aina pelkkää hymyä ole.
Eiliseen postaukseen kirjoitinkin, että ”Lähettäkää mulle jotain positiivista energiaa. Mulla alkaa olee se nyt loppu. 
Kun katkeria ja kateellisia ihmisiä rupee löytymään myös liian läheltä, niin se vie multa kaiken voiman.”
Ja täytyy kyllä myöntää, että teidän ihanat kommentit taas kyllä piristivät.
TÄSSÄ on linkki toiseen videotervehdykseen! Kaksi videotervehdystä kahden päivän sisällä! 😀 Mitä ihmettä?!
Tänään aamupalaksi marjoja ja jugurttia 🙂
Tänään mulla vain tällaista asiaa.
Toivon teille ihanaa päivää ilman murheita! <3
Pitäkää ystävistänne huolta! Ja itsestänne myös! <3
41 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
kuulostaa erittäin tutulta. itse olen ollut blogimaailmassa vuodesta 2009, vuoteen 2012 asti mulla oli kans sellainen sillisalaattiblogi ja 2012 keväällä aloitin nykyisen blogini. treeniblogi siitäkin piti tulla, mutta välillä rönsyilee muuallekin 😀 mutta vaikka mulla on ns. ystävien suhteen ollut ennenkin epäonnea, taisi piste iin päälle tulla kun aloin treenaamaan. ei se mitään, kun oli blogi, mutta perhana kun mimmi jauhaa treeneistä ja syömisistä ja salista yms livenäkin, ja vielä instagrammissa, ja facebookissakin! eikö se muuta tee??? (no en) ja hyvin paljon tullut palautetta myös tuosta ”ittensä esittelystä” ja että pitääkö joka s**tanan salireissu raportoida faceen ja laitella niitä hapakuvia. NO PITÄÄ tai siis minähän teen kuinka huvittaa! ja minä en saa mussuttaa kun joku päivittää samaan tahtiin kuinka hienot kakat löytyi vaipoista tai kuinka meidän musti meni taas nii hianosti agilityssä? mikä siellä kankuissa hiertää??
joo, kaverit on kaikonneet, mutta onneksi on sentään pari helmeä jotka oon päinvastoin saanu innostumaan liikunnasta. blogissa lukijoita on tullut koko aikana erittäin verkkaaseen tahtiin, päivittäisiä kävijöitä ei nyt niin hirmuisesti ole, ja kommentteja tulee hyvin harvakseltaan. mietin myös että miksi edes jaksan vaivautua? mutta jostain syystä mä täällä vielä olen… 😀
Moi Monna! Musta sun blogi on ihana, ja kuten sanottu, tosi motivoiva. Lisäksi se on myös hauska ja tuntuu, että kuvastaa sun persoonaa hyvin, vaikka en tietysti sua tunnekaan. Oot tehnyt tosi upean työn itsesi kanssa ja musta sulla on oikeus olla ylpeä ja iloinen siitä, mitä oot saavuttanut ja tulet vielä saavuttamaan. Mä oon lukenut tätä alusta asti ja palaan aina uuden postauksen tullessa – tykkään siis tosi paljon. Keep on going!
T. Sini
Ps. Mä ainakin oisin ilonen jos mulla olisi sun kaltainen ystävä!
Mä pidän just sen takia blogia, etten raportoisi kaikkia livenä tai fb:hen 😀 Kun en määkään aina-aina-aina tahdo kuunnella vaikka kaverien penkkiurheilu- tai autontuunausjuttuja, joskus toki, mutta enempi tykkään puhua niistä yhteisistä jutuista. Blogissa voi meuhkata ja jauhaa, ja parhaassa tapauksessa saa samanhenkistä meuhkaamisseuraakin 😀
Mitä noihin kuviin tulee, mulla on vähän sama ongelma. Mulla on aina se samat salikuvat (ja myös sama naama, oma, ei siis toi sun). Mutta kun blogissa pitää olla kuvia, muuten se on aika tylsänpaksua tekstimössöä. Ja mää tykkään, että ne on bloggaajasta itsestään, eikä netistä haettuja random-abseja.
Treeniblogissa mun mielestä erityisen kiva katsoa, miltä se treenaaja näyttää, vaikka se olisikin tuttu naama (ja reisipalat).
Ja onhan se vaan hurjan kivaa ja innostavaa, kun oman treenin tulokset näkyy vaikka hauberissa, vaikka ultimaattinen tarkoitus onkin olla vahvempi ja terveempi 😀 Toisaalta, aattelisin, että olisihan se vielä itserakkaampaa, jos oikein hakemalla hakisin poseerausasentoja ja -paikkoja ympäri salia. Nyt vaan räpsin sarjatauolla.
<3 Yhteisvastaus alempana.
Halauksia ystävä rakas <3 Mä ainakin oon täällä ja just siksi kun oot nyt sellainen kuin olet! Iloinen, onnellinen ja hyvinvoiva ja paljon aiempaa tyytyväisempi itseesi! Tää elämäntapa pukee sua ja musta on ihanaa et jaetaan se yhdessä. Oot rakas! <3
Kiitos Anna kulta <3 <3
Jatkat juuri näin Monna! Kateellisia on. Jokapuolla. Ikuisesti. Piste. Paitsi, että paskat niille!
Tsemppiä Sinulle!
<3 Yhteisvastaus alempana.
Voi Monna! Sä oot niin huippu tyyppi ja tää blogi kuvastaa sua niin mahtavasti, se vaan vahvistu kun tapasin sut livenä! 😉
Olen tosi pitkälti samoilla linjoilla aikasempien kommentoijien kanssa, blogi on hyvä paikka meuhkata omasta kiinnostusken kohteesta, harrastuksesta ja vapaa-ajasta. Löytää varmasti samanhenkistä seuraa! Miksi sellaisten kavereiden täytyy tätä blogia vilkuilla jos heitä ei kiinnosta ja pahimmassa tapauksessa ärsyttää? Olisivat vain tyytyväisiä toisen hyvään oloon ja elämäniloon <3 Sä olet Monna niin piristävä tuulahdus ja energiapakkaus ja pysty ihanasti välittämään sitä myös virtuaalisesti, joten älä lannistu muutamista hölmöistä jotka eivät sitä ymmärrä. Toki läheiset ystävät ovat rakkaita, ja yleensä aina sillon sattuu kun sieltä suunnalta tulee kuraa. Elämä kuitenkin kuljettaa ja jos niitä yhdistäviä tekijöitä ja halua vain on tarpeeksi niin kyllä se ystävyys säilyy jos on säilyäkseen.
Mä olisin kyllä toooosi ilonen sun kaltasesta ystävästä <3 Pus!
Kiitos Iina! 🙂
<3 Yhteisvastaus alempana.
Voi Monna, älä vaan missään nimessä lopeta bloggailua! En ole hirveän pitkään ollu sinun blogin lukija, mutta olen jo nyt koukuttunut! Joka ainoan postauksen luen ja jos olet vapailla esim. viikonlopun, ettet postaile mitään niin heti maanantaina pitää aamusta tulla katteleen joko olet kerenny kirjotteleen ”meille”. 🙂 Ite en treenaa salilla, mutta elämäntaparemontti ruokakuvioiden ja painonpudotuksen kanssa on käynnissä. Sinusta, Annasta ja Sarasta innostuneena olen varannut itselleni PT:n ja hänen kanssaan saliharjoittelu + muunlainen kunnon kohotus starttaa elokuussa. Jännää!
Mie ymmärrän, että kaverit voi kaikota terveellisen elämäntavan ”myötä”, koska itelläni kaveripiiri on muuttunut, kun olen saanut lapsia. Ennen lapsia kaveripiiri oli laajempi, nyt lapsellisena ihmisenä kavereita ei kovin montaa ole, mutta laatu sitäkin parempaa. 😉
Häntä pystyyn vaan Monna! Mie ainaki fanitan sinua ja olen varma, että tämän bloggailun innoittamana pystyn itekkin muokkaamaan itelleni unelmavartalon. Aikaa ja hikikarpaloitahan se vaatii, mutta olen siihen valmis. Ja kuten moni aikaisempi kommentoija on kirjoittanut niin olisin ikionnellinen jos mulla olisi sinunlainen ystävä. <3 Mukavaa loppuviikkoa ja hymyä huuleen energiapakkaus.
<3 Yhteisvastaus alempana.
Ensimmäinen kommenttini tähän blogiin 🙂 Oon lukenu tätä blogia – hmmh – varmaan jo vuoden. Ja saan ainakin ite tästä älyttömästi motivaatiota. Välillä kun en jaksa mennä lenkille tai salille, katton Monnan blogia jonne on tullut postaus ja lähden sen luettuani urheilemaan. En tiedä mikä siinä on, mutta motivoit minua hurjasti! Oot aina jotenkin tosi ilonen, tosi kaunis ja energinen. Niin että ei mulla muuta kun että oot mahtava tyyppi!
Kiitos Elisa! On mahtavaa jos saat motivaatiota täältä!! 🙂
Joo tuttu meininki. Rupesin just miettiin tätä kun luin postauksesi että tosiaan lähes kaikki on mut pistäny sivuun facessa, silleen että mun päivitykset ja muut ei niiden seinälle ilmesty. Alkuun se johtui varmasti siitä että päivittelin sinne urheilukertojani ja muuta aiheeseen liittyvää, sitten rupesin likeen ja shareen motivoivia kuvia ja muita artikkeleja, ja näiden lisäksi tykkään cairnterrierien kuvista ja postailen omasta koirastani sinne. Jostain syystä mä en enää siis kiinnosta siellä juuri ketään 😀 Muutama vakikommentoija ja tykkääjä sieltä kavereista löytyy mutta eipä kovin montaa siihen nähden mitä oli aika ennen elämäntapamuutosta. Mutta eipä se mua haittaa 🙂 Jos ärsytän jotain ihmistä nii ei mua tartte kattella. Ja kyllä mä tiedän että se on kateuttakin! Harvempi ihan oikeesti jaksaa urheilla säännöllisesti ja sitten vielä kiinnittää huomiota syömisiinsä. Puhumattakaan niistä, jotka on onnistunut laihtuun näin paljon ja vielä pysyyn siinä painossa. Kyllä se ärsyttää, ei tää oo täydellinen tää maailma, eikä varsinkaan suomalaiset.. Ite oon onneksi sellanen, että pienempikin kaveripiiri riittää ja vielä vähempi määrä ystäviä 🙂 Tosiystävät ovat harvassa! Ja hyvinhän sitä voi kaveruutta testata sillä, että kirjottelee sinne faceenkin juuri niistä asioista mitkä itseä kiinnostaa ja on osa sua. Jos se jotain ärsyttää, niin se henkilö ei varmaan susta sillon pidä, eikä sellasen kanssa kannata edes kaveerata. Elämäntapamuutoksen myötä tosiaan on erottunut jyvät akanoista. Alkuun se oli ikävää, outoa ja jopa shokeeraavaa, mutta sitten kun sitä rupes tajuaan että mistä tuulee niillä henkilöillä, niin se ei enää hetkauta. Sit jos joudun kasvotusten johkin tilanteeseen niin heitän sen huumoriksi, enkä jatkossa enää keskustele mistään paitsi säästä sellaisten ihmisten kanssa. Itse asiassa nyt kun koko elämäntapamuutos alkaa oleen jo aivan täysin normaali asia omassa elämässä, niin oon oppinut, että eipä näistä parane oikein juuri kenenkään kanssa keskustella. Eikä varsinkaan osallistua yhteenkään laihdutusta tai terveellisyyttä käsittelevään keskusteluun!!! Viimeksi esim työpaikan pikkujouluissa alkoi suuri laihdutuskeskustelu isossa ruokapöydässä, jossa aivan selkeesti vain minä olin laihduttanut pysyvästi. Minä olin myös ainut joka siihen keskusteluun ei osallistunut, mä vaan nyökyttelin ja hymyilin ja pysyttelin omissa oloissani ja ruuissani kunnes aihe vaihtui 🙂 Noista keskusteluista on meinaan kokemusta. Ne menee siihen tapaan, että sanot jotain kaikkiin ihmisiin pätevää tai sitten vain sinun tapauksessasi toiminutta, jonka jälkeen alkaa sellanen ryöppy kaikenlaisia selityksiä ja sen asian lyttäämistä ja lopulta sinun lyttäämistä. Ja sitten kun mulla on ainakin iso suu niin en osaa olla hiljaa. Tää toimii mulla parhaiten kun oon alusta asti hiljaa niin kaikki menee hyvin 😀 Vaatii buddhalaisuutta. Yksi työntekijä (nuori, lapseton) siellä osoitti ajatukseni todeksi 🙂 Hän alkoi selittään omaa metodiansa niin siitä alko ihan hirvee rymäkkä, jossa otettiin niitä sen henkilön ominaisuuksia aseeksi. ”Sää oot niin nuori, me ollaan vanhoja/Ei sitä lapsiperheellisellä ole aikaa/Mitä säkin mistään tiedät”……. Siinä vieressä sitten hymyilin ja nyökyttelin 🙂 Jonkun monennennen kerran jälkeen päätin, että minä en enää ikinä aio joutua tuollasen rymäkän keskelle, ja ainoa tapa välttää se, on ollut pitää se turpa kiinni seurassa näistä jutuista ja korkeintaan vastata lyhyesti jos joku kysyy sulta jotain suoraan. Ja sillonkin pitäytyä vain faktoissa ja unohtaa mielipideasiat. Viimenen kerta tais olla se, kun kerroin jotain miten voi jättää gluteenin pois jos tahtoo kun mä oon joutunut niin tekeen (valmistuneelle kokille), niin voi jumalauta kun meni 2min ja sitten tultiin melkein itkien päälle, että mitä sä rupeet mua opettaan haista vittu mä oon opiskellut näitä asioita 😀 Olin siinä sitten että selvä. Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen toiseen asiaan mikä saa ihmiset käyttäytyyn samalla tavalla kuin onnistuneen elämäntapamuutoksen kanssa: nimittäin tuo koulutus. Sekin saa monen varpailleen ja puolustuskannalle. Kerran selitin asiallisesti vanhalle mummulleni että mitä se mun serkun metalliartesaani-koulutus meinaa, kun ei mummu oikein tajunnut, niin serkun äiti sattu kuuleen tän ja tuli erittäin kovaan ääneen sanoon mulle ja mun miehelle joka seiso vieressä että ”EI KAIKKI VOI OLLA INSINÖÖREJÄ!” 😀 Joo näinhän se menee, me diplomi-insinöörit katsotaan kaikkia muita koulutuksia alaspäin ja pidetään niitä roskasakkina 😀 Ja siis tämähän kumpusi tosiaan jälleen samasta asiasta, jonkin asteisesta kateudesta, kun se on ihan koko suvun tiedossa, että he olisivat halunneet että heidän lapsi kävis ihan kaikki mahdolliset koulut jne. Huhhuh sanon minä.
Mutta mulla on nyt elämäntapamuutosta takana jo reilu 2v, sulla on siis vielä opittavaa miten ihmiset (suomalaiset) toimii 😀 <3 Koitahan jaksaa! Jyvät erottuu akanoista ja jyvien kanssa ollaan sit vaan tekemisissä 😉 Ystävyyden ja ihmisten aitouden testaaminen ei oo pahitteeks aina sillon tällön, ja varsinkin loppujen lopuksi näin vähäpätösellä asialla. Ite en jaksa nimittäin ymmärtää että jos joku haluaa täyttää elämäänsä ja vapaa-aikaansa liikunnalla, urheilulla, terveellisillä elämäntavoilla ja terveellisillä herkuilla ym, että miten se on sen vähäpätösempää tai väärempää kuin jonkun muun elämän täyttötavat. Yksi blogaaja sano kerran viisaasti: "Ihmiset ovat toki kateellisia, mutta sanoisin, että pääasiassaa ollaan epävarmoja omista tekemisistämme." Omia epävarmuuksia on ikävä kohdata. Tästä sitten kumpuaa tuota käyttäytymistä, joka vaikuttaa kateudelta.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaa ja ollaan omia ittejämme ihana Monna! <3 🙂
Kiitos pitkästä kommentista Joan! 🙂
<3 Yhteisvastaus alempana.
Mä niin tiiän mistä sä puhut ja oon monesti miettiny itekkin ihan samoja juttuja 😀 Tsemppiä ja leuka pystyyn!<3 Oon tullu ite siihen lopputulokseen, että ne jotka ei ymmärrä mua ja mun elämäntapaa niin ei sitten ymmärrä. Eikä ne mun ystävät jotka ei tätä älyä niin mun blogia viitsi luekkaan ja silloin kun yhdessä hengaillaan niin puheenaiheet on aivan toiset 🙂
<3 Yhteisvastaus alempana.
Tähänhän käy se vaatetus kirjoituksen Batman kuva, eikö? Tärkeintä on miusta se, että tekee sitä omaa asiaa mistä nauttii. Muut ei aina halua muuttaa mielipiteitään minun vuoksi, enkä minä halua muuttaa itseäni muiden mielipiteiden vuoksi :D!
Kyllä! Se kävisi myös tähän! 🙂
Yhteisvastaus alempana.
Tervehdys taas pitkästä aikaa etelä-Saksasta!
Käyn lukemassa blogiasi juuri siksi kun olet hyvin positiivinen ihminen, erinlainen suomalainen.
”Elämäntapamuutoksen myötä valitettavasti osa ystävistä on kaikonnut ympäriltä.”
Voi tuo on todella surullista mutta tuon olen itsekkin saanut kohdata kun totetimme suuren haavemme ja muutimme ulkomaille asumaan, vaikka aina tuo asia on elänyt puheissani. Tuo sukulaisten ja osan ystävien suhtautuminen muutokseen on ikävää mutta minä ajattelen niin etteivät he ole ystäviäni. Kopio blogistani: ”En minä anna omaa aikaani kovinkaan paljon noille ilkeille ihmisille jotka ovat vain katkeria omaan elämäänsä, he eivät ole ansainnet sitä. Kerran täällä eletään ja pitää nauttia tästä hetkestä vaikkakin flunssa on juuri nyt. Eikä minun tarvitse muuttua puhumattomaksi ja sulkeutuneeksi. Se en olisi minä silloin.”
Mitä enemmän uskoo kauneuteen ja hyvyyteen, sitä ihanampia ihmeitä kohtaa. 🙂
NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ, KUN UUSINTAA EI TULE! Eletään meidän omia unelmiamme. 🙂
Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Heippa Soleil! Oot kirjoittanut tosi järkevästi omassa blogissasi!!
<3 Yhteisvastaus alempana.
Olen lukenu sun blogia jo pidemmän aikaa, en muistaakseni vielä ole kommentoinut kertaakaan. Yritän myös itse tehdä elämäntapamuutosta ja eipä aina jaksa muita kiinnostaa mun intoilut hyvistä treeneistä ja laihtumisestakin tuli positiivisia kommentteja siihen asti, kunnes aloin olla ”hoikemmassa” kunnossa kuin jotkus ”kaverini”. Nyt onkin outoa se, etten olekaan enää se lihavin porukasta… Silti aidot ystävät kannustavat edelleen ja olen erittäin onnellinen heistä. Ja tietenkin oma pt:ni on todella tärkeä tässä asiassa, kuten varmasti sinä olet omille asiakkaillesi. Minusta kaverisi jotka viitsivät kommentoida noin tylysti asiasta joka ilmeisestikin on sinulle tärkeä ja saat siitä itsellesi hyvää mieltä, eivät ole todellisia ystäviä. Olet ihanan positiivinen, iloinen ja aito motivaation lähde, kiitos siitä! 🙂
<3 Yhteisvastaus alempana.
Mä en juuri ole blogejani kenellekään tutulleni vielä mainostanut just siksi että haluun tavallaan pitää mun nettiminän vain itselläni. Kaikki ei kuitenkaan ymmärrä miksi haluun kirjoitella ja kuvata mun ruokia ja jumppia.. toistaiseksi ainakin näin. Toki ehkä mäkin sitten hehkutan blogiani ympäri facebookkia kun oon bikinimitoissa ja vedän enkkoja maratoneilla.. vielä ei ole juuri mainostettavaa =)
Niin. Tää on tavallaan vähän surullista, että eikö se tuki pitäisi tulla juuri eniten sieltä tutuilta? 🙁
Voi Monna sä olet niin ihanan aito ja mahtava persoona. Oon jäänyt niin koukkuun sun blogiin ja motivaatiota tästä saa paljon!! Sä vaikutat vahvalta ihmiseltä ja ainahan elämässä noita vastoinkäymisiä on, mutta niistäkin vaan vahvistuu..:)
Itselläkin jokunen ystävä on todella katkera siitä että treenaan. Mutta kyllä tosiystävät pysyy vierellä. 🙂
Tsemppiä sulle! Olet ihana!
<3 Yhteisvastaus alempana.
Monna-kulta! Bloggaamisella ja treenijuttujen jakamisella oot varmasti levittänyt sellaista ”ilosanomaan” ja tsemppiä, mihin monikaan muu ei ole pystynyt 🙂 Oot varmasti saanut uskomattoman monet ihmiset ylös sieltä kotisohvilta reippailemaan, ja samalla saanut myös itsellesi meiltä lukijoilta lisätsemppiä omaan tekemiseesi. Ymmärrän täysin siun fiilikset, ja toivon ettet lannistu niistä liikaa! Sie teet upeaa työtä ja tiedät miten paljon meitä sitä arvostavia täältä ruutujen takaa löytyy 🙂
Olet rakas! <3
<3 Yhteisvastaus alempana.
Kohtalotovereita näyttää täällä olevan enemmänkin. Eikö ystävyys ole sitä että pitää ihmisestä sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen? Missä vaiheessa se on ystäviltä pois jos itse toteuttaa asioita joista saa energiaa, hyvää mieltä ja jaksamista päiviinsä?
Itsellänikin siinä vaiheessa kun aamulenkit rupesivat tulemaan rutiineiksi ja salikäynnit olivat muutakin kuin musiikin kuuntelua ja jonninjoutavaa painojen pyörittelyä, alkoivat hiljaisen syyllistävät katseet kiertää kaveriporukassa.
En tiedä onko se kateutta että toinen jaksaa pitää itsensä kunnossa vai kilpailua ’kumpi on parempi ihminen’ . Toisella mielenkiinnon kohteena ovat ne lihakset, toisella penkkiurheilu, toisella shoppailu, mutta nykyään tuntuu kuin kuntosaliharjoittelusta tai lihaksista olisi tullut kielletty sana, tai jos vietät aikaa salilla muutaman tunnin päivässä, muutut ihmisenä.
Iso käsi meille kaikille jotka taistelevat terveellisen elämäntavan puolesta, vaikkakin se verottaisi ”ystävyyssuhteita”. Oikeat ystävät pysyvät rinnalla- vaikka söisit maitorahkaa ja protskujuomaa herkkujen sijaan.
<3 Yhteisvastaus alempana.
Olet Monna ihana! Jatka vaan samaan malliin. Videotervehdykset olivat ihania 🙂
<3 Yhteisvastaus alempana.
Anteeks aiheen vierestä mut tää fitfashion ei vaa toimi… Mun kaikki suosikkiblogit täällä ja missää ei ees lue et vikaa korjataan. Mä joudun rullaamaan tosi pitkälle alas ennenkuin mikää blogibanneri ees näkyy.. aargh!
Joo tää ei aina toimi. 🙁 Palautetta on annettu eteenpäin ja toivon että pian kaikki jutut toimisivat kunnolla!
Olet Monna ihan huippu just tollasena omana itsenäsi! Jatkat vaan sillä linjalla mikä susta itsestäsi tuuntuu hyvältä. <3
Mie olen useaan kertaan miettinyt sitä, että miksei blogeissa sais olla kuvia itsestään! Mun mieskin aina sanoo (jos asiata tulee puhetta), et olishan se nyt idioottia lukea esim. mun omaa blogia jos sielä olis kuvia jostain Pertsasta eikä musta! 😉 Ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mut ymmärrät pointtini kuitenkin… 😉
<3 Yhteisvastaus alempana.
No voihan nakki sentään ihmisten kanssa. Ymmärrän niin hyvin mitä pohdit kun tätä kirjoitat ja millaisiksi ystävyyssuhteet on voineet muuttua. Katkeruutta ja kateellisuutta, ei siinä sen kummempaa. Oot niin elinvoimainen ja räväkkä, että moni siinä jää varjoon. Eikös jokainen puhu omista harrastuksistaan mielellään paljon ja jaa innostustaan eteenpäin. Onneks jaatkin, koska kuten oot itsekin huomannut, niin moni saa susta energiaa yrittää itsekin samaa. Oikein! Toivon, että jatkat juttujasi ja teet sen mikä parhaalta tuntuu, kuvailet juuri niin paljon kun sielu sietää ja pölötät sen mikä parhaalta tuntuu! Onko se muka joltain pois, jos jaat täällä intoasi? Onnistumisiasi? Ei ole.
En nyt viitsi toistaa kaikkien muiden sanoja, mutta kunhan halusin sanoa, että oot hieno persoona ja mun silmissäni on arvostettavaa että olet sivuillasi juuri oma itsesi.:) <3
<3 Yhteisvastaus alempana.
KIITOS YHTEISESTI KAIKILLE SUPER PALJON!!!!
Kaikki teidän tuki ja ymmärrys on oikeasti asia joka merkitsee minulle paljon.
Vaikka tämä onkin virtuaalista tukea, niin tiedän näiden kaikkien sanojen takana olevan ihan juuri samanlaisia normaaleja ihmisiä kuten minä. 🙂
On todella surullista miten paljon tällaista samanlaista tarinaa on. Nyt kun olen omastani puhunut muiden ystävien ja tuttujen kesken. Varsinkin ignooraus, vähättely ja jotenkin ehkäpä jopa halveksunta, niitä piirteitä suomalaisissa löytyy sen kateuden lisäksi. (omassa tilanteessani en siis usko kateuden olleen syy) Mutta nämä kaikki on ihmeellisiä piirteitä. Miksi ihmiset ja varsinkin lähellä olevat ihmiset eivät vain voi iloita toisten puolesta ja keskittyä sitä kautta myös omaan iloon ja onneen? Ei se negistely varmasti kenenkään omaa mieltäkään paranna.
Tai se, että pistetään koko ystävyys poikki. 🙁 On se ihmeellistä välillä tämä elämä.
KIITOS VIELÄ! <3 <3 <3