Me päätettiin keskiviikkkona, että nyt pidetään vielä pieni miniloma ennen kun syksyn duuniputki painaa päälle. Elokuun parit ekat viikot ollaan tehty töitä niska limassa ja vähän päälle, joten tämä pidennetty viikonloppu Suomen suvessa teki terää.

Aloitettiin meidän minilomamme Naantalista.
Perjantaina aamusta pakattiin eväät ja yökamppeet reppuun ja lähdettiin kohti Turun saaristoa. Se on ihana paikka ja siellä käydään melkein joka kesä.

Naantaliin päädyttiin ensin. Siellä etsittiin kiva laiturinpää, jossa kaivettiin eväskipot esiin. Dieetti-eväät odotti purkeissa ja salaatin päälle käytiin hakemassa Naantalin torilta lohta. Kyllä maistu hyvältä. 🙂 Aurinko paistoi ja leppoisa lomafiilis iski heti päälle.

Kun salaatit oli syöty, lähdettiin käppäilemään Naantalin super kauniiseen Vanhaan kaupunkiin. Siellä pistäydyttiin myös kaffeilla.

Sitten lähdettiin ajelemaan kohti Turkua ja hotelli Scandic Juliaa. Siellä meille oli varattu lemmikkihuone. Ihan mahtavaa, että Scandiceissa on mahdollisuus myös yöpyä koiran kanssa.

Jeee!! Onko tää huone varattu mulle?

Anteeksi, hieman peilailen tässä itseäni.

Auringossa oleskelu ja dallailu pisti vähän väsyttämään, joten päätettiin jäädä nukkumaan päikkärit ihanan vilpoisaan hotellihuoneeseen.

Päikkäreiltä herättyämme alkoi mahassa taas jo kurnimaan ja päätettiin lähteä etsimään ravintolaa. Kriteerinä ravintolalle oli se, että sinne saa ottaa koiran mukaan ja se, että listalta löytyy jotain mitä voin syödä dieetin nimissä. Kierreltiin jonkin aikaa kunnes löytyi ravintola nimeltään Bryggman’s. Siellä onnistui molemmat, Pimu sai tulla terassille mukaan ja listalta löytyi kalaa vihanneksilla ja vielä kun sai jättää sitruunakermakastikkeen pois, niin avot.

Myös Pimulle tarjoiltiin ravintolasta.

Tuukan lohi.

Mun ahven.

Syötyämme hyvät annokset lähdettiin vielä käppäilemään joenrantaa. Paljon oli ihmisiä liikkeellä ja kesämieltä ilmassa.
Turku on oikeasti sellainen kaupunki, että jos johonkin pitäis Helsingistä muuttaa, niin sinne.

Huomenta <3

Aamulenkin erilaiset maisemat.

Aamu aloitettiin aamuaerobisella. 45min hölkättiin ympäri Turkua ja sitten mahat kurnien aamupalalle. Myös aamupala oli helppo koota dieetin nimissä, Scandiceissa kun on tunnetusti erittäin hyvä ja kattava aamupala.

Aamupalaa Pimulle huoneeseen.

Pimu odotti aamupalan ajan kiltisti huoneessa ja saikin sitten lautasellisen herkkuja aamupalapöydästä. 😉
Levänneillä mielillä ja täysillä masuilla kiitimme taas kerran hyvästä hotellista, palvelusta siellä ja aamupalasta ja lähdimme ajelemaan kohti saaristoa.

Käytiin vielä Paraisilla ja Nauvossa viettämässä lauantaipäivää. Oli niin ihana ilma ja saariston leppoisa tunnelma oikein taas painui sisuksiin asti. Paraisilla käytiin vastaantulleessa Kotiseutumuseossa kävelemässä puujaloilla ja muuten vaan pällistelemässä. Nauvossa käytiin syömässä kanasalaatit ja nauttimassa auringosta meren äärellä.

Illansuussa ajeltiin takaisin Helsinkiin.

***

Ihana miniloma teki hyvää. <3 Nyt on taas akut ladattu ja aurinkoenergiaa koko kroppa täysi.
Tähän loppuun vielä kuva mahtavasta kyltistä elämänohjeineen ja toivotukset ihanalle sunnuntaille! Pus! <3

* Hotelliyöpyminen saatu yhteistyössä Scandic Suomen kanssa.

Tämä otsikko-luonnos mulla on odotellut kirjoittamistaan jo pari kuukautta. Viime viikolla luin samankaltaisen tekstin aivan huikealta ja ihanalta personal trainerilta ja valmentajalta Laura Peipolta. Sen tekstin innoittamana päätin kirjoittaa nyt tämän oman version asiasta.

Elina ja minä keskiviikkona Märskyssä treenin parissa. 🙂

Tässä suora lainaus Lauran kirjoituksesta:

On hauskaa miten ihmiset mieltää automaattisesti PT:n ja PT palvelut suoraan vain ja ainoastaan salitreeniin. PT ei ole lyhenne Puntti Treenistä, Puntti Tapiosta, Painon Työnnöstä vaan Personal Trainingistä ELI henkilökohtaisesta valmennuksesta.

Näin juuri. Personal training on ehdottomasti henkilökohtaista valmennusta. Valmennettavat ovat jokainen oma juttunsa, jokainen oman tarinansa kanssa. Jokaisella valmennettavalla on omat tarpeet ja tavoitteet, sen vuoksi on äärimmäisen tärkeä muistaa ettei kaikkien valmentajienkaan tarvitse tai pidä olla samanlaisia.

Tämä taas on loistava muistutus siitä, että on ihan turhaa sanoa kuka pt on hyvä ja kuka ei. Tai kuka on toista parempi. Personal trainereita löytyy todella paljon ja mikäs siinä, niinhän valmennettaviakin löytyy. On vain hienoa, että asiakkailla on varaa mistä valita. Ei kaikille sovi samanlainen valmennustyyli. Eikä toisaalta kaikki pt:t osaa valmentaa kaikenlaisia ihmisiä. Kuten Laurakin kirjoitti, en minäkään antaisi itseni ikinä valmentaa fitness-kisaajia tai kehonrakentajia, koska en siitä mitään tiedä. Mutta voin ohjata asiakkaita sellaisille, jotka sen taitavat. Kun taasen ehkä joku kaikista kovin ja tiukin kehonrakennuksen valmentaja ei välttämättä osaisi kuunnella kaikkia henkisen puolen juttuja, missä taas itse koen olevani vahva.

Jos pitäisi määrittää jotenkin hyvä pt, käyttäisin samoja määreitä kun Laura.
Hyvä pt osaa kuunnella asiakastaan, hyvä pt osaa räätälöidä jokaiselle valmennettavalleen omanlaisen sisällön. Hyvä pt myös myöntää jos ei jostain asiasta tiedä ja ottaa siitä joko itse selvää tai ohjaa asiasta enemmän tietävälle. Hyvä pt on kuitenkin monipuolinen.

Mun mielestä on hassua ja jopa vähän surullista, että miksi tällä alalla on niin kamala kilpailu paremmuudesta. Tällä alalla tuntuu tulevan puukkoa selkään ja pitkiä katseita nenänvarren pituudelta. Itse en ole tätä kohdannut, mutta kuullut turhankin monen kokemuksia. Olen myös  muutamassa Facebook-ryhmässä, jossa erilaiset liikuntaan ja valmennukseen suuntautuvat ammattilaiset jakavat vinkkejä ja kysymyksiä. Mutta näihin kysymyksiin tulevia vastauskommentteja on välillä aika surullista lukea. Siellä on toinen toistaan paremmin kertomassa oikeasta tavasta ja jopa vähän piikittelemässä muiden vastauksiin. Ei aina, eikä kaikki. Mutta tämän saman ilmapiirin on huomannut moni tuttavani, jonka kanssa olen asiasta keskustellut.

Tietysti kilpailua on muillakin aloilla. Sehän on ihan normaalia.
Silti olen sitä mieltä, että jos itse tietää hoitavansa hommat hyvin ja palvelevansa jokaista asiakasta 100%, voi seistä omien sanojensa ja ammattitaitonsa takana rinta rottingilla, niin muut saman ammatin harjoittajat eivät ole uhka vaan mahdollisuus. 🙂

***

Kirjoitin noin vuosi sitten aika samankaltaisen jutun, siitä mistä tietää mikä on hyvä pt? Laitan siitä pienen otteen tähän, koska siinä oli hyvä pointti.

Aina kaikkein parhain valmentaja ei ole jo vuosikymmeniä alalla työskennellyt, yhtä hyvä voi olla juuri valmistunut pt, jolla on hyvä tietotaito taskussaan ja intoa täynnä.
Molemmat voivat olla hyviä. Hyvä pt myös ylläpitää taitojaan ja opiskelee koko ajan uutta tietoa. Pitää silmät ja korvat auki ja on monipuolinen.

***

Kiitos kaikille banneri-kilpailuun osallistuneille! <3
Voittaja on arvottu ja uusi banneri julkaistu. Voittajaan olen ottanut yhteyttä sähköpostitse. 🙂
Kiitos isosti kaikille tosi hienoista luomuksista!! Hassua muuten oli se, että varmaan 90% banneri-ehdotuksista sisälsi tuon saunakuvan. 🙂
Tässä alla siis vielä tuo ihanaakin ihanampi banneri, jonka valitsin voittajaksi kaikista hyvistä.
Tämä tuli itse asiassa ihan viimeisenä ja jo kun varsinainen kilpailuaika oli päättynyt, mutta tämä vaan välähti mulle hyvistä kaikkein kirkkaimpana:

Hauskaa Taiteiden yötä tyypit ja kivaa viikonloppua! 🙂

Tää pt-perhe suuntaa tiensä minilomalle ja maanantaina taas back in business. 😉
Pus!