Kävin puolitoista viikkoa sitten laitattamassa varpaankynnet kesäkuosiin Bio Sculpture Helsingin salongissa Lönnrotinkadulla. Sain super ihanat geelilakkaukset kynsiin ja samalla luin erittäin mielenkiintoisen artikkelin.

Siinä kun istuin hoidettavana luin Anna-lehdestä Eveliina Lauhion juttua kesälomamoodista.
Monesti (myös itse) lomaa tulee odotettua ihan törkeän paljon ja ekasta lomapäivästä asti oikein odottaa sitä lomafiilistä. Lomaan lataa myös paljon toiveita ja odotuksia.

Kun koko vuoden tekee töitä tukka putkella stressitasojen koko ajan kasvaessa, voi loman ekat päivät ja jopa viikot mennä toipuessa. Kun lomalle lähtee stressimörön pitäessä pääkopasta vielä kovaa kiinni, voi olla tosi vaikeeta päästä siihen lomamoodiin ja fiilikseen. Siksipä tämä lukemani artikkeli kolahti mulle aika kovaa. Tunnistin itseni monesta kohtaa.
Laitan tähän alle suoria otteita artikkelista.

1. ”Kehon ylikierrokset purkautuvat tyypillisesti ärtyneisyytenä, jännityksenä, levottomuutena, ahdistuksena ja keskittymiskyvyn puutteena.”
Kun nyt mietin mun viimeistä paria viikkoa tai jopa reilua kuukautta ennen lomaa, tunnistan täysin itseni tuosta. Olin lyhytpinnainen, en jaksanut keskittyä mihinkään ja moni asia tuntui ahdistavalta.

2. ”Tutkimusten mukaan unohtelu liittyy erityisesti pitkään jatkuneeseen stressiin. Tyypillinen oire on lähimuistin pätkiminen, jolloin ihminen unohtelee sovittuja asioita. Syynä on aivokapasiteetin kuormitus, koska muistettavia asioita on yksinkertaisesti liikaa.”
Tähän voisin sanoa, että been there, done that.
Mulla on oikeastaan koko elämä aika pitkälti kalenterin varassa. Säännöllisiä työaikoja ei ole, joten on ihan mahdotonta muistaa milloin tapaan kenetkin asiakkaan ja koska on mikäkin treeniryhmä. Myös vapaa-ajalle sovitut ystävien tapaamiset mun on merkattava kalenteriin. Sillä nekin meinaa unohtua, varsinkin kiireisimpinä työviikkoina.

3. ”Stressi häiritsee myös monin tavoin unta. Nukahtamisvaikeudet ja heräily aamuyöllä kertoo kerhon ylikierroksista. Univaikeudet näkyvät päivällä jatkuvana väsymyksenä ja vaikeutena tarttua töihin.”
Mä olen aina ollut hyvä nukkumaan, oon sitä edelleen. Nukahtaminen on helppoa. Ja yleensä nukun minimissään sen 8h ja sitten heräilen aamusta virkeänä. Ennen lomaa kuitenkin heräilin aamuyöllä ja mietin, että josko nyt jo heräisin niin ehtisin tekemään sen ja tuon ja tämän jutun tänään. Kuitenkin se väsymys teki tenät, en meinannut jaksaa tarttua normitöihinkään.

4. ”Monet fyysiset vaivat voivat johtua pelkästään stressistä. Oireina voi olla mm. sydämentykytystä, päänsärkyä, huimausta, verenpaineen nousua, pahoinvointia, hikoilua, tiheentynyttä virtsaamisen tarvetta ja selkäkipuja.”
Mulla on tainnut olla noita kaikkia. Tai ei ehkä verenpaineen nousua. Tai no en tiedä, koska ei ole mittaria kotona. Mutta huimausta, hikoilua ja pahoinvointia – ne ainakin tunnistan. Aika hurjaa oikeasti..

Jos sitä jotenkin osaisi lähteä lomalle niin, että saisi jo vaikka pari päivää aiemmin laskettua vähän niitä stressitasoja. Aloittaisi sellaisen hitaan laskeutumisen lomamoodiin. 🙂
Vai mitä ootte mieltä? Tunnistatteko itseänne näistä stressimörön oireista?

Mulla on vielä 1,5 viikkoa lomaa jäljellä ja nyt tiedän ettei stressitasot ehdi siihen mennessä nousta ja saan lomamoodin heti päälle. 😀 Koska jo ensi viikolla lähdetään reissaamaan Itä-Suomeen mökkihömmiin.
Itseäni helpottaa stressin vähentämiseen aika paljon somen ja tietokoneen käytön vähentäminen.

***

Tuli muuten ihanat kynnet. Ja tuo geelilakkaus on ihan paras kesävarpaille. Nyt puolitoista viikkoa hoidon jälkeen kynnet näyttää edelleen siltä kun olisin ne eilen lakannut. 🙂
Suosittelen!! <3 Kiitos Bio Sculpture Helsinki ihanasta hoidosta ja kauniista kynsistä!

***

Ihanan rentoa maanantaipäivää ja vähemmän stressimörköilyä! 🙂

Eilen, 10.7.2015 tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun sanottiin Tuukan kanssa toisillemme tahdon.

Kuva: Ossi Pietiläinen

Meillä on ollut tapana, että hääpäivä vieteään aina kahdestaan ja tehdään sellaisia juttuja mitkä on kivoja. Me ei kaivata hääpäivään mitään ihmeellistä tai luxusta ja glamouria, se on sellainen päivä jolloin halutaan olla mahdollisimman rauhassa ja leppoisasti. Nauttia hetkestä ja kivoista jutuista.

Eilen me aloitettiin hääpäivämme treenillä. 🙂 Koska se on sellaista, mistä me nautitaan molemmat. Mentiin Kampin Motivukseen ja tehtiin treenit, ihan rauhassa.
Motivuksesta suunnattiin matkamme nälkäisinä kohti Kluuvikadun Fazeria. Runsas aamupalapöytä houkutteli meitä ja haluttiin mennä kahdestaan syömään puuhääpäivän aamupala sinne.

Kun mahat oli täynnä puuroa, karjalanpiirakoita ja herkullista suklaakakkua, lähdettiin palloilemaan keskustan kauppoihin. Ihanan rento ja kiireetön tunnelma oli läsnä ja se fiilis haluttiin säilyttää koko päivän.

Päätetiin ihan extempore lähteä äitini miesystävän mökille Lopelle. Pyöräiltiin kotiin hakemaan saunomiskamppeet ja koirat matkaan mukaan ja sitten kurvattiin kohti Loppea.
Mökille on lyhyt ajomatka ja oli ihana mennä sinne, kun tiesi että koirat saa juosta rauhassa vapaana ja käydä uimassa. Ja me voidaan vaan jatkaa rentoilua ja käydä hyvässä puusaunassa ja myös uimassa.

Välillä ropisi sadekuurot mökin kattoon ja välillä paistoi aurinko. Ihan parasta.
Sauna lämpesi ja mentiin porukalla uimaan.

Vesi oli +20c ja aluksi kyllä tuntui siltä, että sinne en mene. Mutta sitten painelin crocsit jalassa Tuukan perässä ja vesi tuntuikin ihanan raikastavalta. Gere yritti pelastaa meitä vedestä ja ui selkiemme päälle ja Pimu haukkui rannassa.. 😀 Parasta tämäkin.

***

Niin se on vierähtänyt viisi vuotta avioliiton auvoisessa satamassa. 😉 Aina ei tietysti ole ollut pelkkää auvoisuutta, mutta kenellepä olisi? Kyllä me molemmat uskotaan, että pitkän parisuhteen saloihin kuuluu myös hyväksyä ettei ihan jokainen hetki ole pelkkää linnunlaulua ja auringonpaistetta.
Mutta jos niihin kiviin siellä parisuhteen tiellä osaa suhtautua oikein ja sillä, että ne kuuluu matkalle, niin vankka tie jatkuu. <3 Ja tietysti se myös auttaa, että niitä kiviä ei ole liikaa. 😉

Me ollaan toistemme aviopuolisot, me ollaan myös parhaat ystävät. Me ollaan sen lisäksi yhtiökumppaneita ja kollegoita. Värikästä ja hyvin tapahtumarikasta on usein meidän arki ja siksi tällaiset rentoilupäivät on tärkeitä meille välillä. Ettei se parisuhde huku sinne yhtiökumppanuuden ja kaveruuden alle.

Joskus multa kysytään, että mikä on pitkän parisuhteen onnistumisen avain. Mä en todella osaa sanoa siihen mitään yhtä vastausta, mutta uskon että jos molemmat tosissaan rakastaa toisiaan ja haluaa olla yhdessä, niin ne kivikkoisetkin tienpätkät halutaan selvittää yhdessä.

Toisen arvostaminen ja kunnioittaminen on myös tärkeää. Ja sen oman minänsä säilyttäminen. Toista ei voi muuttaa, eikä pidäkään. Molemmilla on hyvä olla parisuhteen ulkopuolella ”omaa elämää” ja juttuja mitä on kiva tehdä jonkun ystävän kanssa. Tänään kun Tuukka lähtee pelaamaan tennistä (toiseksi 😉 ) parhaan ystävänsä Antin kanssa, niin en minä sinne änkeä mukaan. Enkä haluakaan, minä teen silloin omia juttujani. 🙂 Ja kun minä näen tyttökavereitani, ei Tuukalla tulisi mieleenkään tulla mukaan. Ja hyvä niin. Omaa aikaa ja aikaa kavereiden kanssa tarvii, sitä mieltä me olemme molemmat.

***

Nyt on ihana rentoutunut fiilis edelleen. Yksi päivä ilman tietokonetta ja työjuttuja ja taas on virtaa koneessa ihan älyttömästi paljon enemmän. 🙂

Tänään meinaan nostaa ehkä hieman maljaa veljeni juhlissa ja pitää tämän ihanan fiiliksen yllä koko viikonlopun. <3
Puspus ja oikein rentoa ja kivaa viikonloppua kaikille!!