Maanantaina aamusta tallustelin auringon jo paistaessa, kello vasta vajaa kahdeksan, Kurvi Hair Premiereen meikkiin ja hiuksiin. Tiedossa oli kuvauspäivä! 🙂

Kirjoittelin teille jokunen aika sitten siitä, että tykkään olla kuvattavana ja kerroin myös, että pian on tulossa ensimmäiset kuvaukset sitten raskauden. Olin todella innoissani kuvauksista jo aikaa sitten! Toki innostus kasvoi kuvauspäivän aamuna, kun aurinko paistoi ja Laura oli loihtinut minulle upean kampauksen ja meikin. <3

Me olimme sopineet ystäväni Nanan kanssa, että mennään  yhdessä kuvauksiin! Se on aina kiva, kun on ystävä mukana. Kertomassa (kuvaajan lisäksi) miltä mikäkin kuvausasento näyttää ja muutenkin luomassa fiilistä. <3

Mietiskelimme jotain kaunista ja ihanaa kuvauspaikkaa tälle päivälle ja kuin sattuman kaupalla samoihin aikoihin instagramissa silmiini pompsahti FemiHealthin kuva. Olin kuullut tästä paikasta jo aiemmin ystävältäni Saralta. Ja nyt näin tästä super kauniista salista kuvan instagramin feedissä, laitoin siltä istumalta viestiä Pirittalle, josko pääsisimme kuvaamaan tähän upeaan tilaan.

FemiHealth on siis vastikään avattu naisten terveystalo. <3 Siellä on valmennusta ja hoitoa päästä varpaisiin; synnytyksestä palautumiseen, on osteopatiaa, on fysioterapiaa. On kaikkia mahtavia ryhmäliikuntatunteja äideille, naisille ja synnytyksestä palautuville. Ja vaikka mitä! Kannattaa oikeasti tutustua heidän tarjontaan! <3

Otettiin kuvia erään Suomeen juuri saapuneen uuden treenivaatemerkin puitteissa ja sitten lopuksi Tuukka tuli Emman kanssa vielä paikalle ja saatiin minusta ja Emmasta äiti-tytär-kuvia! <3 Niin ihania kuvia tuli, että en meinaa malttaa niitä valmiita kuvia saapuvaksi! 😉 Treenivaatekuvat tulee myös tänne blogiin sitten ja kerron lisää tuosta uudesta merkistä, ehkä pienen alekoodin kera. 😉

Kuvaajana meillä toimi siis huikea Ossi Pietiläinen, jonka kuvattavana olen ollut monia monia kertoja!

Mietin myös, josko näistä treenikuvista tai sitten minun ja Emman yhteiskuvista tekisin uuden bannerin blogille. Saas nähdä. 😉 Mutta voi ihanuus sentään miten oli ihana aamupäivä kuvausten parissa! <3 Ja oikeasti tuo aurinko!! Tästä päivästä lähtien päivä taas pitenee, tiesittehän sen? <3

SuperStarit TÄÄLTÄ

***

Loistavaa viikon alkua kaikille! <3

Milloin on se vaihe, että nyt äiti tarvitsee lepoa? Onko se silloin, kun ei ole nukkunut puoleen vuoteen, kuin viisitoista minuuttia putkeen? Vai onko se juuri ennen kuin romahtaa? Vai olisiko se kenties jo hetki ennen näitä kumpaakaan vaihtoehtoa? Kestääkö joku väsymystä paremmin kuin toinen? Entä voiko joku toinen äiti väheksyä toisen äidin väsymystä? Voiko verrata, että meidän lapsi itkee 24/7 ja teidän vain 23/7, niin miten sinä voit muka olla väsynyt? 

Vähän ennen kuin hankin blogilleni ulkopuolisen kommenttien moderoijan, olin aika lähellä jonkinlaista henkistä romahtamista. Olin saanut kuulla, että olen itsekäs paskiainen. Äiti, joka ei välitä lapsestaan, vain itsestään. Olin vasta kaksikuukautisen tyttäreni väsynyt äiti, ensikertalainen äitinä. Se, että äitiyttäni arvosteltiin tuntui pahemmalta, kuin mikään muu koskaan saamani arvostelu. Se tuntui pahalta, koska tein ihan kaiken, ihan joka ikisen asian tyttäreni hyvinvointi edellä. Se tuntui pahalta siksi, että olin äitiyden ensimetreillä ihan vasta-alkajana.  Se tuntui pahalta, koska olin todella väsynyt. Se tuntui pahalta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi arvostella toista äitiä paremmaksi kuin toista tietämättä koko totuutta. Ja tietäen koko totuuden, pitäisi asua samassa taloudessa.

Silloin päätin, että en enää kirjoita blogiin niin paljon meidän vauva-arjestamme tai muistakaan perheen asioista. Samalla lopetin oikeastaan kokonaan snapchatin käytön. Sinne olin kertonut aika paljonkin omia fiiliksiäni päivien aikana, sinne oli tullut ihan itkettyä ja monesti naurettuakin. 😉 Tiesin, että moni sai vertaistukea videoista ja kirjoituksistani. Tiesin, että moni tykkäsi niistä.

Nyt kirjoitan suurpiirteisemmin. Käytän instagramin MyStorya, mutta sinne en juttele tuntemuksiani samaan tapaan kuin snapchattiin. Se on enemmänkin sellainen, tällaista on tullut tänään tehtyä..

Myös ulkopuolinen kommenttien moderoija on ollut älyttömän hyvä ratkaisu! Ja olenkin nyt ymmärtänyt, että sitä suurinta p*skamyllyä ei enää kommenttiboksissani esiinny. Koska ne, jotka ovat halunneet minua satuttaa kommenteillaan, eivät enää viitsi vaivautua. Enhän kuitenkaan tule näkemään niitä ilkeilyjä, joten ne menevät vähän kuin hukkaan.. 😉 😀

Mutta se on valitettavasti kerrottava, että nämä idiootit onnistuivat pistämään piikkinsä minuun heikommalla hetkelläni. Siitä näen tuloksen nyt. Siksi poden nyt monesti syyllisyyttä, jos en ole Emman kanssa 24/7. Mieheni on saanut tästä varmasti kärsiä, koska olen monesti kysymässä, että onko nyt ok jos käyn siellä tai täällä, olen poissa tunnin tai kaksi. Äitini sanoi, että vaadin itseltäni liikaa äitinä.. Luulen, että nämä asiat johtuvat siitä, että he ketkä minua halusivat satuttaa, onnistuivat siinä pahemman kerran. He onnistuivat horjuttamaan omaa varmuuttani äitinä.

***

Nyt minun on todella vaikea sanoa ääneen, että olen väsynyt. Minun on paljon paljon vaikeampi ottaa sitä omaa aikaa edes silloin tällöin, ilman syyllisyyttä tai sellaista fiilistä, että ei, en saisi olla täällä, kun minun pitäisi olla nyt kotona Emman kanssa. Ehkä nämä asiat korjaantuvat ajan kanssa. Onneksi on tämä ihana rakas Emma. <3 Väsyneenäkin, kun näkee hänen yksihampaisen hymynsä, ei voi olla hymyilemättä. On ihanaa, kun hän painaa pehmeän poskensa poskeani vasten. Rakkaus on suunnaton ja ääretön.