Olen erityisherkkä

Mä olen kirjoittanut blogissa joskus siitä, että olen erityisherkkä. Jossain vaiheessa tuo käsite oli jotenkin ”huonossa valossa”, että sitä muka suurin piirtein jokainen analysoi olevan itsellään ja kaikki oli yhtäkkiä erityisherkkiä. Mun mielestä se on kuitenkin hassua jotenkin lytätä sitä, mitä joku tuntee. Erityisherkkyydestä on alettu puhumaan enemmän vasta muutamien vuosien aikana, mäkin olen siitä kuullut ekan kerran vasta joskus nelisen vuotta sitten. Varmaan moni muu mun lisäksi. Onko siis ihme jos jonkin asian tullessa kansan tietoisuuteen voikin moni löytää siitä jotain mikä tuntuu olevan osa omaa itseä?

Luin jostain, että erityisherkkiä ihmisiä on noin viidesosa kaikista ihmisistä. Erityisherkät kokee monesti siis olevansa vähän erilaisia ja joskus jopa ulkopuolisia. Tuon ulkopuolisuuden tunteen mäkin tunnistan. Välillä se tulee vahvemmin pintaan ja joskus vähemmän. Sanotaan, että erityisherkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin – ja unohtaa siinä samassa huolehtia itsestään. Myös tämän tunnistan tosi hyvin itsessäni.

Erityisherkkyys liittyy siis erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään. Tää tarkoittaa sitä, että erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet eriyisherkkä ihminen kokee huomattavasti voimakkaammin, kuin ei-erityisherkkä. Kaikki herkät ei oo introvertteja tai ujoja, erityisherkkä voi olla myös ulospäinsuuntautunut ja tosi sosiaalinen. (kuten mä) Syvällisyys on yhdistävä piirre herkillä: meillä on taipumusta reagoida vahvemmin omiin ajatuksiin, tunteisiin ja havaita erilaisissa tilanteissa ja ihmisten kohtaamisissa laajemmin asioita ja vivahteita kuin vähemmän herkän ihmisen.

Erityisherkkä kuormittuu herkästi, jos hän joutuu elämään stressaavassa tilanteessa eikä saa riittävästi lepoa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Erityisherkkä kaipaa tavallista enemmän omaa tilaa. Erityisherkkä saattaa kokea hyvin kuormittavana tilanteen, joka toisesta ei tunnu mitenkään erityiseltä vaan pikemminkin mukavan haastavana. Erityisherkkä kaipaa ympäristöltään ymmärrystä ja tukea.

Erityisherkkä ihminen voi olla hyvin luova ja älykäs, mutta ympäristö vaikuttaa häneen enemmän kuin muihin. Erityisherkkä ihminen aistii herkästi melun, tuoksut, kosteuden, lämmön, muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat. Erityisherkkä ihminen tarvitsee säännöllisesti yksinoloa. Erityisherkkä ihminen voi kokea suurta ahdistusta meluisassa ympäristössä. Erityisherkkä ihminen aistii tavallista paremmin toisten tunteita ja voi kuormittua niistä.

Lainaus: terve.fi

Allekirjoitan tämän!

Mä niin allekirjoitan! Muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat! Mä tunnistan niin hyvin niitä muissa, toki myös itsessäni. Mä oon huomannut myös, että osaan tosi hyvin nähdä ihmisissä aitouden tai sitten sellaisen päälleliimatun ystävällisyyden tai positiivisuuden. Koska tunnistan ja aistin tällaisia juttuja niin herkästi, ajattelen myös monien muiden tunnistavan niitä mussa itsessäni. Se on yks syy, minkä vuoksi en osaa tai halua olla mitään muuta kuin sitä mitä oon oikeasti.

Joskus mä mietin, että tunnenko tai aistinko liikaa? Analysoinko liikaa omia ja toisten ajatuksia? Mutta sitten toisaalta, en osaa olla tekemättä sitä. En voi kieltää itteäni ajattelemasta tai tuntemasta. Mun perhe ja lähimmät ihmiset tietää mun olevan herkkä. Joskus se tosin unohtuu esim. Tuukalta. 😉 Tiedän ettei se tarkoita sillä mitään pahaa, mutta kun Tuukka taas itse ei oo herkkä, voi moni juttu tulla edelleen (kohta kahdentoista yhteisen vuoden jälkeen) yllätyksenä.

Erityisherkkyys ei ole kaikilla samanlaista

Erityisherkät ihmiset ei oo kaikki mitenkään tasan samanlaisia. Kaikki ei koe aistiherkkyyttä äänissä, hajuissa, majuissa, siitä miltä joku vaate tuntuu ihoa vasten. Kaikki ei aisti samalla tavalla tunnetiloja tai toisten ääneen sanomattomia asioita. Jonkun hermojärjestelmä voi olla erityisen erityisen herkkä ja jonkun toisen himpun vähemmän erityisen herkkä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Mä en esim. oo mitenkään kamalan herkkä mauille. Mutta hajuille ja äänille oon. Varsinkin äänille. Mulla on sellainen juttu, että jos telkkari on päällä ja kotona sekä Emma, että Tuukka selittää jotain ja pahimmassa tapauksessa vielä tietokoneelta pauhaa jotain lastenlauluja – niin mulle tulee ihan pahaolo. Musta tuntuu sellaisessa tilanteessa, että hengitys on vaikeampaa ja ajastus menee pauselle. Mun on aina pakko sanoa välillä Tuukalle, että oota nyt on pakko laittaa joku väylä mutelle. Suljen telkkarin ja pistän läppärin kannen alas ja sitten voin taas kuunnella, hengittää ja keskittyä.

Muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat mä aistin tosi vahvasti. Pelkkä katse tai sen välttely kertoo paljon, kehonkieli kertoo paljon. Mä nään ihmisten silmistä tosi paljon. Myös se miten ihminen seisoo mun lähellä, kertoo paljon. Jos mä aistin jonkun tunteen tai asian, jota ei sanota ääneen, en osaa olla hiljaa. Se asia jää painamaan mun mieltä ja sitten mä kysyn suoraan. Saatan laittaa jollekin ystävälle viestiä, että tietkö musta tuntuu nyt tältä... Suurin osa ystävistä ymmärtää ja kertoo, että joo – oli tässä yks juttu. Mutta on myös niitä, joille se mun suoruus on liikaa. Mä en taas sitten halua esittää kaiken olevan kunnossa, jos aistin jonkun olevan pielessä. Sen takia haluan aina mieluummin nostaa kissan pöydälle, vaikka se välillä vaikeeta onkin.

***

Joskus varmasti olis helpompi jos ei olis niin herkkä. Mutta toisaalta, mulle joskus on joku sanonut, että erityisherkät ihmiset kokee rikkaammin ja monipuolisemmin kaiken. Väheksymättä vähemmän herkkien ihmisten tunteita, näin se taitaa mennä. Vähemmän herkillä ihmisillä on varmasti helpompaa ja yksinkertaisempaa mm. monien tunnepuolen asioiden kanssa, mutta ehkä me herkemmät ihmiset sitten nähdään ne sateenkaareen kaikki mahdolliset värit ja vähän niitä mahdottomiakin. 😉

– Monna <3

Kaupallinen yhteistyö: Royal Caribbean Suomi ja Apollomatkat

Neljä päivää takana Välimeren risteilyä, upealla ja maailman suurimmalla risteilijällä Symphony of the Seasilla. Me ollaan nautittu 100% ja vähän yli!! Vielä on kolme päivää jäljellä, enkä usko meiän fiiliksen tästä yhtään huononevan! 😉 Me Tuukan kanssa ollaan nautittu ihan älyttömän paljon ja nautinnollisuudesta täyden kympin on tehnyt se, että Emma viihtyy täällä ihan täysillä! 🙂

Laitan tähän liudan kuvia meidän neljästä ensimmäisestä päivästä. Kerron kuvien alla vähän aina lisää. 🙂 Yleisiä asioita mitä matkan aikana on tullut mieleen ja joista on multa kyselty paljon:

• Laiva ei keinu juuri nimeksikään. Vähän öisin tuntuu keinumista, mutta tosi pientä sellaista. Eikä joka yö sitä pientäkään. Mitään pahoinvointilääkkeitä täällä tuskin joutuu kukaan ottamaan, mutta toki jos on ihan super super herkkä tasapainoaisti, voi pieni keinutus tuntua välillä. Tuukka ei tunne oikeastaan juurikaan keinumista, mä tunnen ihan vähän.
• Henkilökunta on ihan super super ystävällistä!! Kaikki tervehtii ja juttelee. Laivalla on 7000 matkustajaa ja silti moni henkilökunnasta muistaa jo Emman nimeltä ja sille juttelee. 🙂 Muutenkin palvelualttius on täällä ihan kympin luokkaa.
• Ravintoloita on PALJON! Risteilyn hintaan kuuluvista esim. pääravintolassa oleva aamupala on ihan super! Samoin Central Parkissa oleva kahvila, josta saa hakea mitä vaan syötävää mukaan. Pizzaa saa Sorrentos Pizzasta ja huonepalveluakin ollaan kokeiltu. Ollaan käyty myös syömässä lisämaksullisissa ravintoloissa. Nälkä täällä ei tuu! 😉
• Laivalla on tosi paljon tekemistä myös näille pikkutaaperoille. Täällä on ihan pikkuvauvoista teini-ikäisiin lapsiin ja varsinkin yli 3-vuotiaille on paljon myös järjestettyä ohjelmaa.

Sunnuntaina laiva starttasi matkaan Barcelonasta klo 17. Me tultiin laivaan jo vähän ennen klo 13.. saatiin hytti heti yhdeltä ja käytiin tottakai ihastelemassa sitä ensin. Sen jälkeen pyörittiin pää pyörällä ympäri laivaa pari tuntia, klo 16.30 oli koko laivalle pidettävä turvallisuusharjoitus. Ekana iltana käytiin syömässä kolmen ruokalajin illallinen pääravintolassa. Tämä kuuluu risteilyn hintaan joka ilta!! 🙂

Maanantaina aamusta laiva saapui Palma De Mallorcan satamaan. Ei oltu kumpikaan siellä koskaan käyty, mutta kuultu hyvää. Lähdettiin bussikuljetuksella satamasta n.7km matka keskustaan. Ihana paikka!! Varsinkin se vanhakaupunki oli tosi kaunis! Muutenkin jotenkin ihana henki oli siellä, uskon että voitaisiin joskus uudestaan matkustaa Mallorcalle pidemmäksikin aikaa.

Maanantaina illalla mä kävin katsomassa Hairspray-musikaalin laivan teatterissa. Se oli tosi ihana! 🙂 Taitavia laulajia ja tanssijoita. Oli myös ihana päästä nauttimaan siitä ihan itekseen! 😉 Emma ei olis jaksanut sitä katsoa, toki sieltä pääsi kulkemaan pois ja sisään takaisin ihan oman mielen mukaan.

Tiistaina vuorossa oli Ranska ja Marseille. Lähdettiin taas bussikuljetuksella satamasta, mutta kurvattiin aika pian takaisin laivalle. Marseille osoittautui meille vähän levottomaksi, kaksi mielenosoitusta ja joku paukkupommi sai meiät kipittämään pikaisesti takaisin satamaan menevään bussiin. 😀 Marseille ei toki aina oo mitenkään levoton, mutta meille se tällä kertaa näyttäytyi niin.

Se ei sinänsä haitannut, koska päästiin laivaan nauttimaan uima-allasosastosta ja kaikesta muusta, kuten tilaamaan huonepalvelusta ruokaa meiän parvekkelle. 🙂

Aamiainen laivan pääravintolassa on varmaan yks parhaimpia! Tosi monipuolinen ja runsas! On pekonia, kebabia, donitsia, lettua ja sitten taas tosi paljon hedelmiä ja vähän ”terveellisempiä” valintoja! 😉 😀 Laivan kannelta 16 löytyy iso ravintola Windjammer, jossa ollaan käyty syömässä lounasta. Se on aivan super iso buffet, josta löytyy ruokaa ihan joka lähtöön.

Laivalta löytyy myös minigolf-rata ja koriskenttä! Kuntosali on tosi iso ja siellä on myös ryhmätunteja. Laivalla on kauneushoitola, surffisimulaattori, kiipeilyseinä ja vaikka mitä! Me ei todella olla vielä nähty kaikkea!

Keskiviikkona laiva saapui Italiaan, La Spezia nimisen kaupungin satamaan. Me rakastuttiin tuohon paikkaan ihan satasella!! Ihan super kaunis pieni kaupunki, josta mentiin vielä 30min pituinen junamatka Cinque Terre -nimiseen kylään. Se oli kuin suoraan jostain aurinkoisesta italialaisesta elokuvasta! Ihan älyttömän upea paikka!

Me ollaan aina tykätty Tuukan kanssa Italiasta, jotenkin se miellyttää silmää, ruoka on hyvää ja myös palvelukulttuuri Italiassa on meiän mielestä parempi kuin esimerkiksi Ranskassa.

Huomenna on vuorossa Napoli, sieltä me tehdään ehkä pieni retki vielä Sorrentoon. Lauantaina on meripäivä, jolloin laiva seilaa takaisin kohti Barcelonaa. Sunnuntaina aamulla sitten pakataan kimpsut ja kampsut kasaan laivalta ja lennetään kotiin. Vielä on paljon nähtävää täällä laivalla, kuten aquateatterin näytös ja paljon muuta.

Karusellissa tullaan varmaan pyörimään vielä monet kerrat ja karkkikaupassakin meinataan ehkä tänään käydä. Kuntosali on ollut ihana tapa aloittaa päivä, vuorotellen salille ja toinen jo aamupalalle Emman kanssa. Paitsi, että Emma on nukkunut täällä laivalla aivan kuin tukki 11-12h yössä, joten toinen meistä on aina ehtinyt salille aamulla jo ennen kuin Emma edes on herännyt. 😀

Täällä on tosi helppoa ja turvallisen oloista olla. On ihana juttu, kun ruoka on niin helposti saatavilla ja on tarjolla kaikenlaista, Emmalle on maistunut monenlainen ruoka täällä laivalla. Kohdekaupungeissa ei niin hyvin! 😉

Mä, Tuukka ja Emma suositellaan tätä matkustustapaa niin perheille, kuin pariskunnille tai vaikka ystäväporukoille! 🙂 Joskus vielä me meinataan Karibian risteilylle! Ja sitten kun mennään, valitaan sama laivayhtiö!!

Sain teille mun seuraajille nyt alekoodin Apollomatkoilta!!

Alennuskoodilla saat -100 euroa/varaus Royal Caribbeanin risteilyistä Apollomatkoilta.

• Koodi on voimassa: 10.10-10.11.2018

• Matkustusaika: 10.10.2019 saakka

Alennuskoodi: MONNARISTEILY

TÄSSÄ vielä kerran linkki, mistä pääsette risteilyitä ihastelemaan ja ehkä varailemaankin! 😉

SUURISUURISUURI SUOSITUS!!! Jos ei vielä tullut selväksi! 😉 😀 Haha! Meiän storyistä voitte seurailla vielä loppumatkan ajan kaikkea mitä täällä tapahtuu! @monnapursianen ja @tuukkapursiainen , sekä myös @apollomatkat-tiliä päivitän vielä tän viikon lauantaihin asti. 🙂

***