Siinä se nyt on!! Kirjamme kansi ja nimi!! Eikö olekin HIENO?!?! Niin hieno!! Tämä nimi tuli meille mieleen ensimmäisenä, kun mietimme kirjan sisältöä ja meitä.

Tammi otti meihin yhteyttä alkukeväästä, heillä oli ideana saada iloinen ulkoliikuntakirja. Sellainen, jossa olisi monipuolisia treenejä ulos. Treenejä, joita voisi tehdä missä vain, yksin, kaksin, lapsen tai koiran kanssa ja vaikka ryhmällä. He halusivat meidät kirjan tekijöiksi ja keulakuviksi. Minut ja Tuukan.

Otimme ilolla ja innolla kirjaprojektin vastaan! Kesällä alkoi kuvaukset ja monen monta kuvauspäivää tehtiin yhdessä mahtavan kuvaajan Teemun kanssa. Jostain syystä meille sattui melkein joka kerta vähän harmaa ja sateinen päivä kuvauksissa, mutta hymyllä ja energialla kuviin saatiin iloa ja väriä.

Myös Emma on kirjassa mukana, niin treenipainona kuin seurana. 😉 Haluamme kirjan avulla tuoda ilmi mm. sitä, että kun aika on valitettavasti rajallinen, ei treeniä silti ole pakko jättää väliin. Sen voi tehdä vaikka leikkipuistossa, koiran kanssa lenkillä tai mökillä sillä välin kun sauna lämpenee.

Kirjan teema on se, mikä meillä on niin omassa treenissä, kuin myös asiakkaiden kanssa treenatessa – ILON KAUTTA! Kirjassa on paljon monipuolisia treenejä. Suurin osa on kehonpainotreenejä, jotta niitä on helppo toteuttaa missä vain. Muutama kahvakuulatreenikin kirjaan sisältyy. Sekä kehonhuoltoakin löytyy.

Liikkeet ovat yksinkertaisia, selkeitä ja tehokkaita. Lisäksi pari ns. ”taitotreeniä” kirjasta löytyy myös. Treenit on suunniteltu niin, että jokainen pystyy tekemään ne omalla tasollaan. Kirja ei siis ole suunnattu ainoastaan vaikkapa aloittelijalle tai ihan hc-treenaajalle, vaan jokainen voi ottaa hyödyn irti tästä kirjasta.

Kirjasta tulee niiiiin hieno!! Kaikki kuvat ovat loistavan Teemu Kuusimurron ottamia ja editoimia, taiton tekee huippu Oskari Sarkima ja kirjan tuotannosta vastaa Tammella ihana Jenny Belitz-Henriksson. Me Tuukan kanssa olemme suunnitelleet kaikki treenit, kirjoitamme myös kaikki treeniohjeet ja muun sisällön. Meillä on apukätenä onneksi mahtava Jenny, joka kertoo meille ohjeita ja neuvoo tarpeen tullen.

Kirja tulee uunista ulos ensi keväänä! Maalis-huhtikuussa ilmestyy tämä super huikea Ylös, ulos treenaamaan! -kirjamme!

***

Tiedättekö, olen sitä mieltä ettei yksimielisyys ole trendikästä tällä hetkellä. On paljon trendikkäämpää keksiä toinen toistaan nasevampia ja napakampia vasta-argumentteja. Päteä ja päsmäröidä, varsinkin jos ympärillä on muitakin kuulijoita.

Miksi ajatellaan, että henkilö, joka on samaa mieltä toisten kanssa, on jollain tapaa yksinkertainen? Onko sitä tullut koskaan ajatelluksi, että entä jos joku ei pidä väittelystä? Tai miten se vanha sanonta ”viisas vaikenee”?

Ihan pikkutytöstä asti minulla on noussut karvat pystyyn pätemisestä. Minua on aina hieman ärsyttänyt sellaiset ihmiset, jotka kovaan ääneen huutelevat (usein vielä sellaiseen ylimieliseen ja kettuilevaan sävyyn) omia totuuksiaan. Toki on olemassa faktoja, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki ja Suomi on itsenäistynyt vuonna 1917. Mutta sitten on paljon asioita, joista ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Tapoja elää, tapoja treenata, tapoja syödä, olla isä tai äiti, mielipide-eroja ja sen sellaisia.

Asiavirheistä voi toki huomauttaa, mutta eikö senkin voi tehdä hyvillä käytöstavoilla? On aivan eri asia sanoa, että ”voivoi tyttönen, ei se noin mene – se menee näin”, kuin ”aa, sinä olet tuota mieltä, mutta oletko ajatellut asian ehkä sittenkin olevan näin?” Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

On hassua ja ihan älyvapaata ajatella, että itse olisi se ainoa, joka tietää faktat ja toinen ei. Toisten neuvominen ilman, että neuvoa on pyydetty on mielestäni toisen älykkyyden aliarvioimista. Eikä edes tarvitse olla älykkyyden, vaan ihan maalaisjärjen aliarvioimista. Tiedättekö niitä sellaisia tilanteita, joissa olet juuri tekemässä (tai jo tehnyt) jotain ja joku tulee sanomaan, että tiesithän sinä, että sinun pitäisi tehdä näin ja noin?

Minkä vuoksi sen ajatellaan olevan jotenkin heikkoa, jos on yksimielinen muiden kanssa usein? Että kyllä vahvat ja viisaat ihmiset uskaltavat sanoa eriävän mielipiteen ihan kaikkeen. Minkä vuoksi toisten mielipiteet otetaan loukkauksena omia valintoja kohtaan? Eikö vain sillä ole merkitystä mitä mieltä itse on omista valinnoistaan?

Jos minä teen asiavirheitä, otan palautteen vastaan. Ainakin heiltä, jotka sanovat sen asiallisesti. Jos joku bloggaaja kirjoittaa postauksen jostain herkästä aiheesta (tai ihan mistä vain mielipideasiasta) täyttyy kommenttikenttä useimmiten niistä juuri toista mieltä olevista kommenteista. Miksi samaa mieltä olevat pysyvät hiljaa? Koetaanko se vain myötäileväksi lässytykseksi ja miksi niin? Onko se vähän sama asia, kuin negatiivinen palaute asiakaspalvelutöissä. Aina enemmän annetaan sitä negatiivista palautetta kuin positiivista. Vai kuinka usein tulee kaupassa sanottua, että kiitos erittäin ystävällisestä palvelusta? Tuleeko herkemmin sanottua, jos on tyytymätön palveluun?

***

Lue myös: Miniloma Sappeella.