Vajaa kymmenen kuukautta sitten meillä alkoi vaipparalli! 😀 Me olimme molemmat sitä mieltä, että meillä ei kestovaippailla, vaan alusta asti käytetään ihan ns. ”normaaleja” vaippoja. Ei siinä, että kestovaippailussa olisi jotain vikaa – hienoahan se on kun moni sitä tekee. Mutta tiesimme jo ennen vaipparallin alkamista, että meidän juttu on joka kerta uusi vaippa paketista.

Ekat kuukaudet käytössä oli teippivaipat ja nyt taas parin kuukauden ajan ollaan käytetty enää vain housuvaippoja. Meidän touhutiina on sellainen viuhottaja ja vipeltäjä, että teippivaippaa on mahdotonta kiinnittää. Housuvaipan saa lennosta vaihdettua. 😉 Ja muutenkin tykkään sen vapaammasta liikkuvuudesta pikkuisen päällä.

Varmasti kaikkia vaippamerkkejä on tullut tämän vajaan vuoden aikana kokeiltua ja kyllä tässä hommassa kokemus on se paras arviontimittari. Meille tärkeää on, että vaippa ei paina tai purista mistään ja siinä on helppo liikkua. Tietysti imukyky on plussaa.. 😉 Meillä on sekä päivisin, että öisin tytöllämme samainen vaippamalli käytössä.

Yksi ehdottomista suosikkivaipoista on ollut Liberon housuvaippa ja vielä se Touch-malli. Libero Touch on super pehmeä housuvaippa, jonka sanotaan istuvan kuin alushousut. Vaippa myötäilee konttausta, seisomaan nousemista tai jopa kävelyä. Ja tämä onkin ollut meille tärkeää, kuten jo kertaalleen sanoin. Se, että tyttömme on helppo liikkua ja touhuta ympäriinsä, ettei mistään kohtaa paina tai hierrä. Kaikki Libero Touch -housuvaipat on myös Joutsenmerkittyjä. Niillä on myös FSC-sertifikaatti, joka kertoo työstä vastuullisen metsänhoidon hyväksi.

Ihan ensimmäinen vaippapaketti, joka Emmalle ostettiin marraskuussa 2016 oli Liberon. Käytettiin Liberon vaippoja silloin alkuun todella mielellämme, koska niissä on kosteusindikaattori. Se oli ihan super kätevä varsinkin silloin, kun ei vielä oikein edes ymmärtänyt milloin sitä vaipantäytettä on tullut ja milloin ei. Vaipassa oleva keltainen viiva siis vaihtaa väriä siniseksi, kun pissa on tullut.

Oletteko kuulleet Liberokerho:sta? Kannattaa käydä tutustumassa tuohon. Siellä on kaikenlaista kivaa niin odotukseen, kuin sitten vaipparalliin. 😉 Kaikista vaipoista voi myös kerätä pisteitä ja pisteitä vaihtaa vaikkapa leluihin tms.

***

Ihania päiviä loppuviikkoon ja ihania hetkiä pienten mussukoiden parissa!

Kaupallinen yhteistyö: Libero

Elo-, syys- ja tammikuu ovat varmasti vuoden ahkerimmat kuukaudet. Silloin halutaan eroon kesäkiloista, joulukiloista, bikinikuntoon tai grillikunnosta pois. Eikä siinä mitään! Hyvähän se on, että ihmiset ovat kiinnostuneita elintavoistaan. Harmillista on se, että se tehdään usein vähän liian kovaa ja radikaaleilla muutoksilla. Silloin nämä ahkerat kuukaudet loppuvat usein yhtä napakasti kuin ovat alkaneet.

Kaikki tehdään ihan täysillä! Samalla kertaa jätetään pois viljat, maidot, sokeri ja makeutusaineet. Kieltolista on suurempi kuin se mitä saa syödä. Treenejä aikataulutetaan kalenteri täyteen ja lepopäivät on kirosana, eikä niiden merkitystä ymmärretä. Myöskään omaa lähtötasoa ei osata arvioida, katsotaan vain mallia jostain ja lähdetään rykimään. Kovaa tahtia, älyttömiä ruokakieltolistoja ja liian kovaa treeniä kukin jaksaa vähän omasta itsekurista riippuen parista viikosta pariin kuukauteen. Sen jälkeen palataan takaisin tuttuihin tapoihin. Tai aletaan huijaamaan itseään.

Tiukan tahdin uuvuttamana yht’äkkiä treenimäärä tippuu kuudesta kerrasta viikossa kertaan per viikko. Samaan aikaan todistellaan itselle, että kyllähän minä tässä kuitenkin edelleen kävelen työpaikallakin monta askelta päivässä ja käyn kerran kahdessa viikossa jumpalla. Niistä kieltolistalla olleista raaka-aineista onkin yhtäkkiä kaikki taas sallittuja, jos nyt ihan vaan vähäsen. Kaupasta ostetaan salaattia, mutta siihen pistetään puoli litraa salaattikastiketta niskaan, ”elän edelleen terveellisesti koska syön salaattia”. Yht’äkkiä karkkipäivä vaihtuu jokapäiväiseen herkutteluun, koska ”enhän minä ole tänään ehtinyt syödäkään mitään”.

Itseään on helppo huijata myös siinä, missä kunnossa on. Pahinta huijaamisen seuraus on silloin, kun sillä saattaa tehdä itselleen hallaa. Kuten vaikkapa synnytyksestä toipuminen. Kaksi viikkoa synnytyksestä 95% naisista on vielä äärimmäisen heikossa kunnossa ja kahdeksan viikkoa synnytyksestä ei todellakaan suurimmalla osalla ole lantionpohja valmiina treenirasitukselle, kyykkäämään ja juoksupoluille. On turhaa huijata itseään, että on ihan samassa kunnossa kuin ennen raskautta ja palata samoihin treeneihin niin pian kuin mahdollista. Tämä pätee myös ihmisiin, joilla on pitkä treenitauko, vuosi tai jopa kaksi.

***
Jos ihan tosissaan haluaa kesäkiloista eroon tai jouluksi kuntoon tai kohti bikinikuntoa tai mitä ikinä, niin kannattaa olla rehellinen itselleen! Mikä on oma lähtötaso liikunnan suhteen? Sen ei tarvitse olla samanlainen kuin jollain toisella tai edes samanlainen kuin itsellä kolme vuotta sitten. Mitkä on niitä omia kompastuskiviä ruokavalion suhteen? Onko koko päivän syömättä ja sitten mättää kaksin käsin klo 18-21 välisen ajan? Onko herkuttelu lähtenyt käsistä? Luuletko syöväsi terveellisesti ja liikkuvasi tarpeeksi? Mieti vielä. 😉 Kun on rehellinen itselleen, ymmärtää hyvinkin nopeasti missä ne omat kompastuskivet on. Sekä treenien puolella, että ravintopuolella.