..epäonnistumista!?

Näin pari päivää sitten ihanan Marian IG:ssä tämän kysymyksen ja se jäi mulle päähän. Mä oon ajatellut, että mä en pelkää epäonnistumista. Jos mulla on joku haave tai unelma, pistän sen korvan taakse ja usein alan tekemään tiedostamatta jo askelia niitä kohti. Jossain välissä huomaan, että hitsi vie, tässähän mä olen jo lähellä sitä unelmaa ja sitten pistän vielä tiedostamalla vähän vipinää kinttuihin. 😉

Mä uskon, että tosi moni asia on saavutettavissa jos itse niihin uskoo. Tai siis uskoo itseensä ja siihen, että ne haaveet on toteutettavissa. Mä kerroin teille jokunen aika sitten, että mun pari unelmaani toteutui tänä keväänä, kun sain tehdä oman treenivaatemalliston ja pääsin Fit-lehden kanteen. 🙂 Sitä ennen myös kolmas unelma oli toteutunut; olin alkanut pyörittää vaikuttajatapahtumatoimistoa kollegani ja ystäväni Johannan kanssa.

Mulla on jo nyt muutama uusi haave ja unelma korvan takana. Uskon niiden onnistumiseen, mutta joku pieni prosentti mussa pelkää epäonnistumista sitten kuitenkin. En halua kertoa ääneen vielä näitä mun unelmia ja uskon sen johtuvan juurikin siitä, että pelkään niiden epäonnistuvan. Mua ei itseäni oo koskaan haitannut se, jos en oo jossain hyvä tai en onnistu jossain mitä yritän. Mutta näin julkisen blogin kautta on tullut sellainen uusi juttu mun elämään; mua harmittaa epäonnistua jos joku muu saa sen tietää.

Tiedättekö kun on sellaisia ihmisiä, jotka yksinään ähertää jonkun jutun parissa ja perklaa yksinään, kun ei onnistu? Mä saatan kokeilla asioita yksin ja jos ne ei onnistu, oon vaan, että okei. Tää ei ollut mun juttu. Mutta jos mun pitäisi kokeilla sitä asiaa satojen ja tuhansien silmäparien katsoessa, olisin ahdistunut.

Onko sulla jotain asioita joita tekisit tai kokeilisit, jos et pelkäisi epäonnistumista?

Mulla tuli äkkiseltään omalle kohdalle mieleen nämä:

1. Laulaa taas vuosien jälkeen jossain julkisesti
2. Aloittaa joku ihan uus harrastus, esim. taitoluistelu
3. Kokeilla siipiä jossain toisessa ammatissa

Toisaalta, niinhän sitä sanotaan ettei epäonnistumisia saa pelätä. Tiedän kyllä sen! 🙂 Moni muukin varmaan tietää! 😉 Myös moni muukin siellä ruudun takana varmasti uskaltaa kokeilla asioita, vaikka voisi epäonnistua. Mutta sitten on kuitenkin joitain asioita joita pelkää.

Monia saattaa pelottaa ottaa askel yksityisyrittäjäksi. Mua se ei pelottanut. Alkutaipaleella koin monia epäonnistumisia, mutta niistä opin aina lisää, eikä ne lannistaneet. Me tehtiin viime viikolla julkaistuun Rakkautta ja Kaaosta -podcastin tokaan tuotantokauteen avausjakso: Yrittäjyys ja parisuhde. Sieltä voi käydä kuuntelemassa lisää mun mietteitä epäonnistumisesta työelämässä. Ja tietysi myös Tuukan ajatuksia. 😉 Kerrotaan myös siitä, miten meiän parisuhde on kokenut yrittäjyyden. 😀

—

Monna

Tänä viikonloppuna lentäminen taaperon kanssa on ollut tapetilla meidän perheessä. 🙂 Perjantaina lensin Emman kanssa Helsingistä Kuusamoon ja tänään sunnuntaina lennetään takaisin.

Emma oli innoissaan, kun pääsi lentokoneeseen. Me ollaan lennetty Emman kanssa yhteensä kolme kertaa. Tai no kuusi, jos meno-paluut ottaa huomioon. 😉 Mutta siis kolme matkaa ollaan tehty. Uskon, että viime syksyn matka Barcelonaan ja takaisin saattaa olla vielä muistissa, mutta aiempia lentoja ei Emma muista.

Nyt oli eka kerta, kun Emmalla oli oma penkki. Mua vähän jännitti, että jaksaako Emma istua omalla paikalla nousun ja laskun ajan. Tai jos häntä jotenkin pelottaa nousun tai laskun aikana ja haluaa sitten äidin syliin.. Mutta turhaan jännitin! 😀 Emma oli kuin vanha lentäjä! 😉 Hän istui omalle paikalleen ja pisti turvavyön kiinni. Sen jälkeen hän reteästi huusi kovaan ääneen, lentokone lennä jo! Liiku!

Kun lentokone oli noussut otettiin Muumi-väritystaulu esiin. Ostettiin se lentokentältä ja se oli uusi lelu, jonka Emma sai käyttöönsä lentokoneessa. Tää on eka vinkki: lapselle mukaan jokin uusi lelu lennolle.

Väritystaululla piirrettiin ja välillä otettiin vähän huikkaa mehusta ja syötiin Muumi-keksejä. Sen jälkeen otettiin ”padi” esiin ja pelattiin pelejä, jotka ei tarvi nettiyhteyttä. Toinen vinkki: lataa puhelimeen tai padille muutama pelisovellus ennen lentoa. Sillä lapsi jaksaa pelata jonkin aikaa.

Emmaa nauratti ilmakuopat ja se, kun lentokone heilui. Mua ei niinkään naurattanut. 😀 Lennettiin Finnairin pienimmällä koneella Norralla ja mä en siis tykkää yhtään! Oon joka kerta varma, että nyt se on tässä ja me tiputaan alas. Joka kerta myös vannon, että en lennä pienellä koneella enää ikinä. Itse asiassa tätä sunnuntain paluumatkaa varten kattelin jo junalippuja.. Mutta toisaalta sitten 3h bussissa ja 6h junassa saman vuorokauden sisään, niin ehkä se lento on kuitenkin helpompi taaperon kanssa.

Mäkin olisin tarvinut oman ”turvakaverin”. 😀

Kyllä olin huojentunut, kun lento laskeutui turvallisesti (joskin pomppuisesti) maan kamaralle. 😀

Rukalla vietettiin ihana viikonloppu. Lauantai meni kokonaan CitySurvivorsin parissa, minä ja Tuukka oltiin hommissa klo 07-20. Mummi huolehti Emmasta ja vaari oli töissä narikassa. Vapaaehtoiset oli taas huippuja ja kilpailijoita oli mukana 200. Päivä meni huikeasti ja ilma helli meitä +28c lämmöllä. Se oli kyllä kilpailijoille tiukkaa settiä, mutta hienosti kaikki suoriutui!!

Mä pääsin kulkemaan mönkijän kyydissä rinteitä ylös ja alas ja otin taas kaikki kilpailukuvat.

Muutama tunti vielä Rukalla ja sitten kohti Kuusamoa ja lentoa! Sen tiedän, että Emma selviytyy hienosti lennosta! Nyt tarvii vaan psyykata itsensä reippaaksi! 😉 Kolmas vinkki onkin nimittäin se, että lapselle ei oo ehkä kaikkein fiksuinta näyttää omaa lentopelkoaan.

Ihanaa sunnuntaita ja kivaa viikon alkua! 🙂

—

Monna