Hammaslääkäripelko selätetty?
Kaupallinen yhteistyö: Oral.fi
Muistatteko, kun kerroin teille viime syksynä, että hammaslääkäripelko on mulle tuttu juttu? Mä oon kärsinyt aina hammaslääkäripelosta, mutta se on vahvistunut nyt ihan parin vuoden sisällä. Se tosiaan vahvistui jopa niin paljon, että en varannut aikaa reiän paikkaamiselle, vaikka tiesin suussani reikiä olevan.

Oral Erottajalla Emman kanssa viime syksynä
Viime syksynä tosiaan sitten otettiin härkää sarvista ja asteltiin Oral Erottajalle. Käytiin tekemässä Emmalle ensimmäinen hammastarkastus ja samalla mulle. Emmalla meni hienosti ja seuraavan kerran Emma toivotettiin tervetulleeksi parin vuoden päästä, jollei mitään ihmeellistä sinä aikana ilmene.
Mulle kävi pikkasen eri tavalla. Multa löytyi hammaskiveä ja neljä reikää. Lisäksi hammaslääkäri huomasi mun leukojen olevan todella kireät ja kertoikin mulle, että taidan purra hampaita öisin tosi kovaa yhteen. Tämän vuoksi edessä olisi myös hammaskiskojen teko.

Hammaslääkäri Helena Lehtonen o.s. Lahti ja hammashoitaja Salla Suokas otti mut vastaan ekalla kerralla ja sen jälkeen joka kerta. Mun on pakko sanoa, että heidän ansioistaan mulla hävisi jo iso osa pelkoa. Ekan kerran musta tuntui, että hammaslääkärillä ja hammashoitajalla oli oikeasti aikaa ja halua kuunnella ja tehdä hoito niin ettei tarvitse pelätä eikä tarvitse sattua yhtään.
Mitä mä oon pelännyt?
Varmaan eniten sitä kipua. Hammaskiven poisto on oikeasti kivuliain asia mitä mulle on tehty ikinä! Edes tatuoinnin ottaminen ei oo sattunut nii paljon. Edellisen kerran kun multa otettiin hammaskiveä pois, se sattui niin paljon, että aloin itkemään.
Tietysti se mikä on ollut myös jotenkin inhottavaa, on se kamala määrä instrumentteja suussa ja suu auki tunnin putkeen.
Miten nää asiat on nyt?
Ensinnäkin jo se hammaskiven poistamisen sattuminen otettiin vakavasti. Hammaslääkäri sanoi, että tehdään se puudutuksessa. Ensimmäisellä kertaa sain esilääkityksen, 1 tabletin jotain rauhottavaa. Menin siis Oral Erottajalle 30min ennen varsinaista aikaa, sain tabletin ja istuskelin aulassa odottamassa sen vaikutusta.
Esilääkitys rahoitti ja tuli sellanen olo, kuin olis ottanut pari siideriä. 😀 Sen jälkeen mulle laitettiin puudutus ikeniin ja vasta sitten aloitettiin hammaskiven poisto. Voin kertoa, että ikinä ei ole ollut niin helppoa ja kivutonta hammaskiven poisto.
Vähän väliä myös kaikki instrumentit otettiin pois suusta ja sain nieleskellä rauhassa ja multa kysyttiin, että onhan kaikki kunnossa eikä mihinkään satu. <3
Kun oli porauksen vuoro, sain 1,5 tablettia esilääkitystä. Lisäksi myös puudutuspiikki ikeneen. Täytyy sanoa, että varmasti ekan kerran porauksen yhteydessä mä nauroin. Oli tosi rento olo ja edes puudutuspiikin laitto ei sattunut. Myös toisella porauskerralla sain 1,5 tablettia esilääkitystä ja puudutuspiikin. Kaikki meni yhtä hienosti kuin edellisellä kerralla.
Viimeisellä kerralla, tän viikon tiistaina sain sitten ne yökiskot puremisen estämistä varten. Tai eihän ne kiskot tietysti puremista estä, mutta ne vähentää sen voimaa, joka auttaa heti siihen ettei niskat oo aivan jumissa joka aamu. Plus tietysti se poistaa kitkan hampaiden väliltä, joka tottakai on hampaiden hyvinvoinnille parempi asia.

Vikan kerran jälkeen
Hymyssä suin kävelin vikalta kerralta ulos. Mun on pakko sanoa, että jollain tapaa mun hammaslääkäripelko on nyt poissa. Se ei oo pois ehkä kokonaan, koska en haluais mennä kelle tahansa lääkärille ja haluan ainakin jonkin aikaa vielä seuraavissakin käsittelyissä sen esilääkityksen. Plus myös sen puudutuksen hammaskiven poistoa varten.
Se työ mitä Helena ja Salla tekivät mulle, oli niin upeeta, että mä en aio enää ikinä mennä kenenkään muun vastaanotolle. 😉 😀 Mutta oikeasti! Me varattiin jo nyt mulle seuraava tarkastus-aika lokakuulle. Jos vaan on mahdollista käyn niin pitkään kuin olosuhteet sen suo, Helenan vastaanotolla.
Helena on erikoistunut pelkopotilaisiin ja sen kyllä oikeasti huomasi 100%. Asenne pelkäävää potilasta kohtaan Helenalla tai Sallalla ei ollut vähättelevä, eikä myöskään sellainen ylimenevä hössötys. Jotenkin tosi skarpisti kerrottiin miten nää hommat toimii ja minkään ei kuulu sattua tai pelottaa. Ekalla kerralla mulle annettiin myös se vaihtoehto, että jos esilääkitys + puudutus -yhdistelmä ei toimi mun kohdalla, on aina mahdollisuus tehdä toimenpide nukutuksessa.
Tietysti nukutus ei oo se ensisijainen, jota tarjotaan. Mutta mua ainakin helpotti jo tieto siitä, että okei jos tää ei toimi, niin multa pistetään taju kankaalle ja hommat hoidetaan sen aikana. 😀
KIITOS Helena ja Salla ja Oral Erottaja! Tulen teille tästä lähtien joka kerta! Ja suosittelen kaikille 100% ja papukaijamerkit päälle! 😉
—
Monna
Mun päivä – mitä tein tiistaina?
Klo 05.55 Havahdun hereille, mietin kuinka valoisaa on ja mietin, että kello on varmasti jo hyvin lähellä herätyskellon soimista. Kellon olin laittanut soimaan 06.30.
Hiivin alakertaan, että Emma ja Tuukka ei herää. Keitän kahvit ja istun koneen ääreen. En uskalla vielä tehdä joka-aamuista aamupalaani smoothieta, koska siihen nuo kaksi herää.

Klo 07.30 Emma herää. Pieni rakas, unenpöpperöinen tyttö tulee syliin. <3 Käydään hakemassa mun vaatekaapista Tuukalle pieni synttärilahja ja Emman piirtämä kortti. Tullaan alakertaan ja lauletaan yhdessä Tuukalle ”Paljon onnea vaan…”
Istutaan yhdessä sohvalla ja katsotaan Pikku Kakkosta, juodaan smoothieta ja ollaan hetki vaan lähekkäin.
Klo 08.15 Kipitän autolle ja kurvaan Elixiaan kuntosalille. Treenitreffit siellä klo 08.30 hyvän ystäväni Lauran kanssa. Vedetään 1h20min sika hyvä treeni kahvakuulalla, trx:llä ja kehonpainolla.
On ihana käydä ystävän kanssa treenamassa, koska treenin lomassa pystyy aina vaihtamaan kuulumiset.

Klo 10.30 Istahdan työpöydän ääreen ja syön lounaaksi Tuukan tekemää lohikeittoa. Teen töitä pari tuntia.

Klo 12.15 Kipitän taas autolle ja lähden ajamaan kohti Helsinkiä.
Klo 13.00 Istahdan hammaslääkärin penkkiin Oral Erottajalla. Viimeistä kertaa tällä erää. Nyt on vihdoin suu pistetty kuntoon, eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta. 😉 Monta käyntiä, (myös monta ajanvaihtoa mun vuoksi), poraukset, hammaskiven poistot jne.. Vikalla kerralla saan mukaani yökiskot. On selvinnyt, että puren hampaita voimakkaasti yhteen öisin. Se kuluttaa sekä hampaitani, että leukaperiäni, että tekee niskat tosi jäykäksi.

Klo 13.30 Tilaan kupin vaniljalattea soijamaitoon ja ”overnight oats”-puuron Espresso Housessa ja otan läppärin hetkeksi esiin. Vastaan pariin meiliin, syön välipalan ja juon kahvia. Muokkaan kahvakuulatreenin videot instgramiin valmiiksi ja julkaisen treenin.

Klo 15.00 Koputan ovea ja ravintoneuvojani tulee avaamaan. Alkaa tapaaminen, jossa ravintoneuvojani antaa palautetta viime viikon ruokapäiväkirjasta. 😀 Opin taas paljon uutta ja ymmärrän myös, että syön liian vähän.
Klo 16.30 Istun autossa ja syön välipalaa. Maissikakkuja, kalkkunametwurstia ja maidotonta juustoa. Ei mikään gourmet-elämys, mutta nälkä lähtee. Suunnittelen kohta alkavan treeniryhmän treenin sisällön ja selaan vähän IG:tä.

Klo 18.00 Sanon: Moikka ja tervetuloa taas kaikille treeneihin! Vedän tunnin treenin treeniryhmäläisille Finlandia-talon takana ilta-auringossa.

Klo 19.30 Kaarran kotipihaan ja nään Tuukan ja Emman keinumassa pihalla. Ihana olla kotona lentävän päivän jälkeen. Mennään yhdessä sisään ja aletaan syömään iltapalaa.
Istutaan sohvalla, leikitään olkkarin matolla ja jutellaan kuluneesta päivästä. Mua sattuu vähän mahaan pitkästä aikaa ja mietin, että mistä ihmeestä se voi johtua.. Tajuan, että ne maissikakut ei olleet mulle hyviä. Maissi on mun masulle sopimatonta ja sanonkin Tuukalle, että syö sä nää loppuun. 🙂
Klo 20.30 Vaihdan Emmalle yökkärin päälle ja kävellään käsi kädessä yläkertaan. Suihkutetaan Dinosauruksen karkoitus-suhketta Emman huoneeseen ja luetaan iltasatu. Sitten Emma kömpii sänkyynsä ja lauletaan unilaulu ja silitän Emman päätä. Emma nukahtaa ja hiivin hiljaa huoneesta alakertaan.
Menen kylppäriin puhdistamaan meikkejä pois naamasta ja kuulen, että Emman avaa ovensa. Hän on havahtunut hereille ja on hädissään. Tuukka ehtii ensin Emman luokse ja nappaa pienokaisen syliin. Mä tulen perästä ja laitan Emman uudestaan peiton alle. Pussaan otsalle ja sanon, että ei oo mitään hätää, äiti ja iskä on tässä ihan vieressä. Emma sanoo pienelle ja hennolla äänellä: ”joo, äiti silittää”. Ja äiti silittää. <3 Emma vaipuu uudelleen uneen ja hiivin huoneesta ulos.

Klo 21.30 Kömmin oman peiton alle. Luen hetken ja nukahdan ennen kuin kello lyö 22.00.
—
Monna


1

