Näin Even blogissa mielenkiintoisen postauksen, aiheena oli persoonallisuustesti. Tää oli mielenkiintoinen testi ja teinkin sen heti myös itselleni. Mikä oli mun tulos? Mä olen aktivistipersoona, joka on hyvin intuitiivinen ja ekstrovertti. Näin mm. mun persoonasta sanottiin:

Aktivistipersoona on todellinen vapaa sielu. Aktivistit ovat usein juhlien sielu, mutta siitä huolimatta he eivät ole niinkään kiinnostuneita pelkästä huvista ja hetken mielihyvästä, vaan nauttivat sosiaalisista kontakteista ja saavuttamastaan tunneyhteydestä. Nämä hurmaavat, itsenäiset, energiset ja myötätuntoiset yksilöt muodostavat 7 prosenttia väestöstä, ja heidän läsnäolonsa huomataan. He ovat enemmän kuin pelkkiä sosialisoivia miellyttäjiä. Aktivisteja luonnehtii visionäärisyys, jonka ansiosta he ovat kykeneviä lukemaan rivien välistä uteliaina ja energisinä.

Mä kyllä tunnistan tosta kaikesta itseni! 😀 Mutta silti mä pidän itseäni myös introverttinä. Mä en todellakaan jaksaisi joka päivä olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, siis suurimmissa määrin. Mä nautin kun saan tehdä yksin töitä hiljaisessa kodissa. Mutta kyllä mä myös nautin sosiaalisista kontakteista. Sanotaan, että jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa introvertiltä kuin ylläpitää sitä. Tästä mä oon ihan samaa mieltä, tuon tunnistan itsessäni tosi vahvasti!

Sanotaan, että ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Esimerkiksi tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, kuten introvertit. No, siis mä oon todellakin enemmän (tai jos vaikka Tuukalta kysytään TÄYSIN) impulsiivinen, kuin harkitseva.

Erityisherkkyys välillä ehkä jopa ”sotii” ekstrovertin piirteitä vastaan. Kun tuntuu, että liian paljon sosiaalista kanssakäymistä lyhyen ajan sisällä tuo kuormaa mielelle, eikä energiaa. Mutta sitten taas toisaalta rakastan kohtaamisia ihanien ystävien kanssa ja työn kautta tutustumista uusiin ihmisiin. Jos sosiaaliset tilanteet on jotenkin rajatussa määrin, tuo ne lisäenergiaa. <3

Mun mielestä tällaiset persoonallisuustestit on tosi mielenkiintoisia. Joskus oon myös miettinyt, että olis mielenkiintoista mennä tällaisen asian puitteissa jonkun ns. ammattilaisen pakeille. En tiedä olisiko se psykologi vai mikä, mutta hirveän mielenkiintoisia nämä asiat on, joiden kautta voi tutkia itseään ja tutustua myös lisää itseensä. On mun mielestä myös mielenkiintoista oppia, että mistä minkäkinlainen käytös johtuu.

Oletteko te tehneet persoonallisuustestejä?

—

Monna

Oonko mä ainoa, jolta tuntuu siltä, että meinaa tulla kurkusta ylös se kaikki sellainen tietoisuus ja säännöt, miten somessa pitää käyttäytyä?

Mä ehdottomasti peräänkuulutan edelleenkin rehellisyyttä ja vastuuta somessa. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että niin mikro-, keskisuurien, kuin suurienkin vaikuttajien pitää miettiä minkälaista sisältöä kanaviinsa tekee, juuri sen vaikutuksen vuoksi.  Mutta nyt just musta tuntuu, että koko ajan tulee joka tuutista sellaista ”tiedäthän vastuusi ja olethan tietoinen tästä ja tuosta asiasta” niin ja tietysti tämä, että ”ethän puhu asioista, joista saa puhua vain tietyt”.

Mä en sano, että se olis huono asia kun tehdään pelisääntöjä. Enkä myöskään sano, että somessa vois hoitaa hommia kuin ellun kanat konsanaan. Tiettyjä sääntöjä on, jotka koskee mm. kaupallisten yhteistöiden merkitsemistä. Mä myös peräänkuulutan tosi kovaa valmentajien vastuuta somessa. Missään tapauksessa ei oo ok myydä omia dieettivalmennuksia ja sanoa, että kärsimys kuuluu laihdutukseen ja salilla on pakko käydä, jos haluaa onnistua. Eikä oo myöskään ok myydä valmennuksia alaikäisille ilman huoltajan suostumusta.

Mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei oikein tiedä mistä voi puhua ja mitä voi kertoa. Pitääkö kaikkeen KOROSTAA sitä, että TÄÄ ON MUN MIELIPIDE? Mua jotenkin väsyttää ja ahdistaa sellainen, että just nyt ei tiedä mistä voi puhua ja mistä ei. Mistä uskaltaa puhua, että ei tuu lynkatuksi joko toisten vaikuttajien tai seuraajien toimesta?

Mulla on sellainen ylitsepursuavan ähky fiilis siitä kaikesta tietoisuudesta mitä some jakaa. Mä haluan pystyä olemaan sellainen kuin oon, niin somessa kuin muuallakin. Mä en jaksais, että jokaiseen postaukseen, IG-kuvaan tai IG-storyyn pitäisi aina muistaa kertoa vähintään kolme eri näkökulmaa ja sitten vielä loppuun sanoa, että eihän tämä ole muuta kuin mun mielipide ja kokemus.

On tyhmää, että jos kertoo omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, niin aina on joku joka olettaa, että ”toi ei ymmärrä tai tiedä asian tätä puolta”.. Kyllä mä ainakin tiedän monen monta puolta monestakin asiasta, mutta silti voin kokemuksen kautta kertoa vain omasta puolestani asioista.

Jos joku lähtee syyttelemään somessa nimellä toisia, että kuka tekee yhteistyötä jonkun ”väärän brändin” kanssa, on menty aika kovaa metsään. Mitä se kellekään kuuluu kenen kanssa kukin vaikuttaja on valmis lyömään yhteistyöhanskat yhteen? Jos vaikuttaja ei kehota KAIKKIA seuraajiaan toimimaan näin ja ostamaan tätä ja tuota tuotetta, ei hän tee mitään väärin. Hän kertoo vain oman mielipiteen ja kokemuksen. Jos vaikuttaja ei kerro, että TÄMÄ ON AINOA OIKEA TOTUUS, hän ei tee mitään väärin.

Jos joku vaikuttaja haluaa puhua masennuksestaan somessa, ei kukaan voi tulla sanomaan ettet sinä ole oikeasti masentunut, koska jaksat käydä töissä. Jos joku puhuu itsensä hyväksymisestä ja kehonsa rakastamisesta, on oltava todella tarkka miten puhuu ja mitä termejä käyttää, koska aina on niitä joilla menee huonommin. REALLY?? Kuka ikinä pystyy puhumaan toisen kokemista tunteista?? Kuka voi olla se, joka sanoo ettet sinä tiedä asiasta mitään, koska olet etuoikeutettu vaaleaihoinen nainen? Kuka voi olla se, joka sanoo ettei joku voi kokea surua, pahaa mieltä, ahdistusta? Kuka voi olla se, joka kertoo toisen olevan epäaito, koska on aina hyvällä mielellä ja positiivinen? Tai kuka on se, jolla on oikeus sanoa toista miehen näköiseksi, koska treenaaminen on mennyt jo liian pitkälle?

UGH! Sormet sauhuaa ja mielessä räiskyää. Onko nää hommat menneet jo liian pitkälle?

—

Monna