Sellaiset selkeät postaukset Emmasta on jääneet blogista pois. Kerroin tänne Fit-lehdelle muuttaessani, että aion keskittyä blogissa nyt vielä entistä enemmän hyvinvointiin ja rajaamaan ”Emma-postauksia” pois. Perheestä ja vapaa-ajastamme kirjoitan toki edelleen ja siellä Emma vilahteleekin mukana, mutta halusin rajata kuitenkin vain Emmasta kertovat postaukset pois.

Joka tapauksessa, multa usein kysellään Emman kuulumisia. Miten Emman päiväkoti sujuu, minkälaisista ruuista hän pitää tai ei pidä? Miten Emma nukkuu ja mitä Emma tykkää tehdä / leikkiä?

Päiväkoti

Emma on nyt pian 2,5-vuotias energinen pieni neiti. Päiväkodissa Emma viihtyy älyttömän hyvin. Harvoin tulee sellaisia hetkiä, kun ”tuntuisi pahalta” viedä Emma päiväkotiin, koska Emma aina oikein innosta hihkuen sinne menee. Emman ryhmän hoitajat ja opettajat on Emmalle tärkeitä ja hän monesti niistä puhuu myös kotona. Jos joku heistä on joskus pois, Emma kyllä kertoo sen kotona ja saattaa jopa olla vähän vihainen, kun se tai tuo ei ollut tänään päiväkodissa.

Emmalla on 2 ”parasta kaveria” päiväkodissa ja kolmistaan he puuhaavat kaikenlaista päivittäin. Toki myös ryhmässä yhdessä ja muiden lasten kanssa, mutta tää kolmikko on sellainen, jonka tiedetään kulkevan käsikädessä pitkin poikin, milloin on mukana käsilaukut + aurinkolasit, milloin leikkirattaat ja pehmoleluja. Tää kolmikko myös tekee temppuja yhdessä, kuten karkailee, menee piiloon, kikattaa omille vitseilleen ja käy laittamassa musiikin päälle ”nukkumishuoneessa” vaikka muut vielä nukkuu..

Mitä Emma tykkää tehdä / leikkiä?

No Emma rakastaa hevosia, edelleen. Jos voisi, hän varmasti joka päivä haluaisi ratsastaa. Onni on, että Emman yhdellä kummitädeistä on kaksi hevosta ja kaksi ponia. Poni on se, jolla ratsastetaan, mutta kerran on päästy istumaan vähän isomman hevosen selkäänkin. 🙂

Kotona Emma tykkää piirtää, ”tehdä meille ruokaa”, kasata palapelejä, laulaa, tanssia ja pomppia. Niin ja kiipeillä ja ratsastaa iskän selässä. 😀 Lääkäriä Emma myös tykkää leikkiä ja työntääkin kovalla vauhdilla milloin mitäkin kynää tai lusikkaa äidin ja iskän suuhun ja sanoo ”avaa suu aaaaa”.. Emma laulaa tosi tosi paljon. Niin päiväkodissa kuin kotonakin. Lempilaulut (I-ha-haa, Hämä-hämä-häkki ja Jänis istui maassa) raikaa vähän väliä. Ruokakaupassa käydessä Emma tykkää laulaa jotakin näistä lauluista ”kovaakovaakovaa”.

Emma alkaa olemaan kiinnostunut myös ”prinsessa-jutuista”. Hän mm. haluaa monesti, että laitan hänelle poskipunaa ja kynsilakkaa. Sitten hän ylpeästi kertoo, että ”Emma on pinsessa”. Jos Emma saisi valita omat vaatteensa joka päivä, pukeutuisi hän oikeastaan vain pinkkiin ja eläinkuvio-vaatteisiin. Myös Ryhmä Haun vaatteet ja Frozen-teemaiset vaatteet on kovaa huutoa.

Ruokajutut, mistä Emma pitää ja ei pidä?

Emma on tosi kaikkiruokainen. Hänelle maistuu mm. parsakaali ja porkkana ihan super hyvin. Monesti lautaselta ensimmäisenä häviääkin keitetyt porkkanat ja parsakaali tai joku muu vihannes, jota on tarjolla. Tomaatista hän ei oikein vielä välitä. Se on varmaan se koostumus, joka jotenkin ihmetyttää. Ainakin silloin, kun sitä on ollut lautasella ja Emma on laittanut sen suuhun, niin se on tullut nopeasti takaisin ”YÄK”-sanan saattelemana.

Lemppariruokaa on varmasti kala, se tarkoittaa meillä useimmiten lohta. Perunamuussi on myös hyvää ja nakkeja Emma varmaan voisi syödä useimminkin. 😉 Silloin kun meillä on herkkupäivä Tuukan kanssa, annetaan myös Emmalle jotain. Usein riittää esim. yksi Muumi-tikkari tai pari irtokarkkia. Vaikka Emma tykkääkin karkista, ei hän syö sitä mitenkään isoja määriä. Meillä ei myöskään koskaan oo kaapissa karkkia, joten sitä ei tuu napsittua pitkin viikkoa.

Sellaisia ruokia mistä Emma ei pidä on tosi vähän. Ei tule oikeastaan mieleen mitään sellaista yksittäistä juttua, koska Emma lähes tulkoon aina maistaa ja syö samaa ruokaa kuin mekin.

Emma viihtyy ulkona paljon, jos ei sada vettä tai lunta, hän voisi varmasti keinua ja leikkiä hiekkalaatikolla tai vaan juosta ympäriinsä monta tuntia. Muutenkin Emmasta huokuu sellainen ”liikunnallisuus”. Hän tykkää tosi paljon kaikista mahdollisista temppuiluista, kiipeämisestä, juoksemisesta, tanssimisesta jne.. Emma myös monesti sanoo, että ”Emma teenaa” (treenaa) ja sitten hän menee pää alaspäin lattialle ja yrittää tehdä kuperkeikkoja tai tekee jotain kyykyn tapaista. 😀

Meillä on renkaat odottamassa kiinnitystä kattoon ja puolapuitakin ollaan harkittu. Halutaan myös laittaa Emma johonkin voimistelu/sirkuskouluun syksyllä, kun iän puolesta saa mennä. <3

Emman kanssa on älyttömän mukavaa. Hän haluaa tehdä paljon ja osallistua moneen. Toki hänellä on myös aikamoisen voimakas luonne ja tahtotila. 😀 Joskus tulee iso itku, kun pitää lopettaa vaikka joku leikki ulkona ja mennä sisään syömään. Tai esim. jos ruokakaupassa olevaan leikkiautoon ei oo äidillä ja iskällä kuin yksi euro mukana ja kierroksia on vaan yksi.. 😉 Emma myös haluaa tosi paljon tehdä itse ja vaikka annetaankin hänen tehdä paljon itse, on jotain asioita (vaikkapa hampaiden pesu), jossa vielä vähän tarvii äidin ja iskän apua.

Joka tapauksessa Emma on sellainen oikea ilopilleri ja tosi harvoin huonolla tuulella.

Niin ja ne nukkumishommat. 🙂 Emma nukahtaa iltaisin n.klo 21.30 ja herää arkiaamuisin klo 7.30. Viikonloppuisin, kun ei pidä herätä päiväkotia varten, annetaan Emman monesti nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Silloin hän heräilee siinä klo 8-8.30 maissa. Yöt menee nykyään joitain poikkeuksia lukuunottamatta katkeamattomilla unilla. <3

Sellaista tälle meidän touhutiinalle kuuluu. <3

—

Monna

Luin Sanna Mämmin Vapaudu Huolista -kirjaa. Kirja kertoo mindfulnessista ja meditaatiosta. Oon pitkään miettinyt, että haluaisin lukea aiheesta, mutta moni kirja on tuntunut jotenkin vähän sellaiselta ”too much” -jutulta. Mutta tän kirjan alkusanoissa oli jotain, mikä kolahti.

”Mindfulness on tutkittu työkalu päänsisäisen kaaoksen hiljentämiseen. Se auttaa suhtautumaan positiivisesti itseen ja hillitsee stressiä ja ahdistuneisuutta. Läsnäolon taito luo pysyvän elämänhallinnan tunteen, jota vaikeudet eivät pysty romuttamaan.”

• Lainaus: Sanna Mämmi

Mutta siis, tää postaus ei oo tuon kirjan mainospuhe. 😀 Aloitin vaan sillä, koska se sai mut miettimään tätä asiaa. Mä ymmärrän nyt, että mä kävin viime syksynä ylikierroksilla. Mun oli vaikea rauhoittua ja pysähtyä ja silti halusin ja kaipasin niitä vapaapäiviä ja rauhallisia hetkiä hulluna.

Tuossa kirjassa kirjailija sanoo, että jokaisella pitäisi olla päivän aikana lounaan jälkeen pieni lisätauko meditaatiota varten. Se voi kuulostaa alkuun aika hurjalta, mutta kun miettii sitä miten hektistä ja vaihtelevaa meiän monen työ ja arki nykyään on, ei se tekis yhtään pahaa kellekään! Aivot käy ylikierroksilla jo lounasaikaan mennessä. Pieni latautumishetki keskellä päivää, ihan vaan siinä oman työpöydän ääressä istuen tekis varmasti monelle, ellei ihan kaikille hyvää.

Me ihmiset ollaan oikeasti tosi paljon levottomampia nykyään. Työaika 8-16 on edelleen joillekin arkea, mutta monelle kuitenkaan ei. Työaika on venähtänyt ja monet tekee töitä niin aamulla kuin illalla. Kotona on aina mukana työkone, jotta voi myös viikonloppuisin vastata muutamaan meiliin. On etätöitä, avokonttoreita, kahviloissa töiden tekoa, palavereita, työmatkoja ja somea. Toki palavereita ja työmatkoja on tehty ennenkin, mutta etätyön ja avonkonttoreiden määrä on kasvanut.

Esim. mulle itselleni olis oikeasti vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta työskennellä avokonttorissa, jossa olis kymmeniä ihmisiä ympärillä hälisemässä. Jonkun puhelin soisi, toinen puhuisi puhelimassa, kolmas ja neljäs juttelis keskenään jostain työasiasta jne.. Mulla ei tulis töihin keskittymisestä mitään. Jos mä teen joskus töitä jossain kahviossa, enkä omassa työhuoneessa kotona, mulla on pakko olla vastamelukuulokkeet korvilla ja siellä joku rauhallinen musiikki (mielellään ilman laulua), jotta pystyn keskittymään töihin.

Musta tuntuu, että käsitys esim. siitä milloin sähköposteihin on vastattava on muuttunut. Moni olettaa, että vastaus tulee mihin tahansa vuorokauden aikaan n. 5 minuutissa. Jos ei vastausta kuulu vuorokauden sisään, kysellään perään. Vaikka on työsähköposti, ihmiset lähestyy työasioilla somen kautta. Työasiat muistuttaa IG:n directissä ja FB:n messengerissä. Sellainen selkeä sääntö, että työasiat hoidetaan työajalla ja vapaa-ajalla ei häiritä työasioilla, on jotenkin kadonnut.

Mua itseäni rauhottaa tosi paljon se, että pidän puhelimen aina äänettömällä iltaisin ja viikonloppuisin. Mulla on sähköpostista ilmoitukset pois päältä mun puhelimessa, joten en näe niitä ellen mee erikseen katsomaan. Instagramista on pois push-ilmoitukset, samoin Facebookista. Vaikka en vielä varsinaisesti ole mindfulnessia harrastanut tai harjoittanut, teen tietoisia stoppeja työpäivään. Ne myös rauhoittaa.

Kun meidän pitää olla koko ajan valppaina kaikessa nykyään, on oikeasti tosi tärkeetä miettiä niitä keinoja, jotka on itse kullekin niitä latautumisjuttuja. Jollekin se voi olla treeni, jollekin kävely metsässä. Joku voi saada rauhan päähän vain meditaation avulla ja toinen vain sulkee mielestään työasiat vapaa-aikana. Mutta tosiaan myös työpäivän aikana olis hyvä saada edes 15min breikki aivoille. Mä ainakin huomaan, että jos pidän jonkun hengittelyhetken tms., oon sen jälkeen aina valppaampi ja skarpimpi jatkamaan työntekoa.

Onko teistä joku kokeillut meditaatiota? Tai harjoittaako joku sitä päivittäin?

Rauhallista ja tarmokasta päivää! 😉

—

Monna

Kuvat: Johanna Varis