Mun hiukset on nyt olleet melkein kolme vuotta vaaleat, persikkaiset tai rose goldin väriset. 🙂 Aiemmin värjäsin hiuksia oikeastaan kaks kertaa vuodessa: syksyllä tummaksi ja kesää kohti vaaleaksi. Kun tulin raskaaksi 2016 helmikuussa, silloin mulla oli tummat hiukset. Mutta sen jälkeen en oo jostain syystä kokenut tummia hiuksia omakseni. Se jokavuotinen ”syksyllä tummaksi”-fiilis ei vaan enää tullut, vaaleat hiukset tuntui omimmalta.

Kunnes… Parisen kuukautta sitten ekan kerran rupesin taas miettimään niitä tummia hiuksia. 🙂 Katselin vanhoja kuvia, mutta en tehnyt sitä mun normaalia juttua: kauppaan saman tunnin sisällä ja pari purkkia mustaa hiusväriä päähän. Haha! Mä jäin pohtimaan asiaa. Jouluna mä yhtäkkiä sain sellasen fiiliksen, että ei hitto mä haluan ne tummat hiukset!

Pistin mun ihanalle kampaajalleni Jennalle viestiä. Jenna vastasi, että ootko sä nyt ihan varma, ne ei sitten vaalene ihan hetkessä takaisin. Mä sanoin, että mä OON TÄYSIN VARMA! Varattin aika ja samalla pyysin, että otetaan pidennykset pois.

Tästä lähdetiin liikkeelle! 😀

Omat hiukset oli aika pitkät jo! 🙂

Tänään mä sitten astelin ihan innosta hihkuen Jennan luo. Yllätys oli kuinka pitkät mun omat hiukset pidennysten alla oli! Syyskuussa laitettiin pidennykset mulle ja yhden kerran huollettiin välissä. Omat hiukset oli melkein puoleen selkään asti. Jenna otti tosiaan kaikki teipit ja sinetit irti ja laittoi ne jemmaan. Pidennyshiukset on niin hyvänlaatuiset (BP Hair Premium Slavic), että niitä voi käyttää vieläkin uudelleen. Jos haluan esim. tummiin hiuksiin pidennykset jossain välissä, voi nää värjätä ja käyttää taas uudelleen!

Nyt mä olen sitten brunette!! Ja ihan omilla hiuksilla kaiken lisäks! ? Ihanaa!! Tykkään ihan hulluna!! Jenna napsasi muutaman sentin pois hiusten latvasta ja OMG – mun ensimmäisen harmaan hiuksen!! HAHAHA!! ?

Mitäs te ootte mieltä? ? Ai, että mä tykkään!!!! <3 <3 <3

—

Monna

Monesti kuulen edelleen, että ”mä tiiänkin mitä sulle kuuluu, kun oon lukenut sun blogia” tai, että ”no susta mä taidankin tietää kaiken, koska luen sun blogia”. Tää on kuitenkin vähän harhaa. 😀

Kun aloitin blogin pitämisen vuonna 2011 ( KAHDEKSAN VUOTTA SITTEN!! 😀 ), blogi oli pitkään tosi päiväkirjamainen. Siellä oli kuvia mun äidistä, mun veljestä, mun ystävistä ja ylipäänsä ihmisistä mun ympärillä, sellaisista joilla ei itsellään välttämättä silloin ollut mitään somekanavia. Facebook-tilit oli varmaan silloin jo melkein kaikilla, mutta esim. IG oli tosi uusi juttu ja harva mun ”piiristä” sitä käytti. Oikeastaan vain mun ”somekaverit” ja kollegat. Silti saatoin laittaa kuvia blogiin niistä ystävistä tai perheenjäsenistä, joilla ei mitään blogia tai ig-tiliä ollut.

Blogi keräsi nopeasti kuitenkin tuhansia tuntemattomia lukijoita. Pikkuhiljaa aloin jättämään blogista pois ystäviä ja perheenjäseniä, joilla ei itsellään ollut blogia tai muuta somekanavaa. Silloin tällöin saattoi olla jotain ”ryhmäkuvia”, joissa ystäväni vilahtivat, mutta niihinkin pyysin ystäviltä tai perheeltä luvan.

Kun blogin lukijamäärät jatkoi nousemistaan aloin rajaamaan entistä enemmän mun vapaa-aikaa ystävien kanssa blogista pois. Ajattelin, että ei ne kuulu blogiin. Ei blogi kerro mun ystävistä tai mun äidistä tai veljestä tai tädistä tai appivanhemmista. Toki he kaikki kuuluvat olennaisesti mun elämään ja blogi on kertonut aina enemmän tai vähemmän mun elämästä, siispä joskus jonkun ystävän kuva on blogissa saattanut vilahtaa. Kuitenkin käyn kahvilla ja lounaalla ja treenaamassa ystävien kanssa niin, että siitä ei tule mitään jälkeä someen. 😀

Tätä samaa tyyliä oon jatkanut edelleen. Ihan jokaisesta tapaamisesta en siis ”raportoi” someen. 😉 En vaikka tapaisin ystävää, jolla on somekanavia. Edelleen haluan pitää blogin pääpainona mun jutut, eihän blogi vieläkään kerro mun äidistä, veljestä, appivanhemmista tai ystävistä.

Somen kautta tulee helposti se vaikutelma, että bloggaajat tai ig-tähdet kertovat elämästään kaiken. Mutta iso osa meistä rajaa kuitenkin paljon asioita pois somesta. Uskon, että mitä suurempi on somekanavan tunnettuus ja lukijoiden/seuraajien määrä, sen tarkemmin tulee mietittyä mitä siellä kertoo. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se mitä kertoo olisi jollain tapaa epäaitoa. Mun oma targetti on olla aito ja rehellinen kaikessa mistä somessa kerron, mutta tietyistä asioista en kerro mitään. 🙂

Eilen vietettiin mun ystävän Saran babyshowereita. Päästiin yllättämään Sara oikein kunnolla ja oli ihana nähdä, kuinka moni ystävä oli siellä paikalla toivottamassa pieni vauva sitten lähiaikoina maailmaan. Sara oli silminnähden hyvillään. Mukana showereissa oli tietysti myös Anna. <3

Me ollaan Annan ja Saran kanssa oltu ystäviä jo yli kymmenen vuotta. Vaikka ei joka viikko tai edes joka kuukaus nähdä, me kuitenkin soitellaan ja viestitellään kuulumisia usein. 🙂

Mun mielestä ystävyys on sellaista, että vaikka ei aina ehitä näkemään niin usein, on ystävä kuitenkin mielessä. Some on myös ihana juttu, koska sitä kautta voi sitten nähdä ainakin jotain mitä ystäville kuuluu. Ja jos ystävä ei oo somessa, voi aina laittaa viestiä tai soittaa mitä kuuluu.

—

Monna