Eletään taas sitä aikaa vuodesta kun moni miettii pää hiessä, että mikä ois mun uudenvuodenlupaus..
Monilla se liittyy treenaamisen aloittamiseen tai painonpudotukseen.
Toki on myös muita terveyteen liittyviä lupauksia, tai sitten ihan vain niitä ”elän parempaa elämää”-lupauksia. Tai olen itselleni parempi ihminen tms.tms.

Mä en oo tehnyt moneen vuoteen uudenvuodenlupausta.
Mun mielipide on, että uudenvuodenlupaukset ei ikinä pidä.
Varmasti tässäkin asiassa hyviä poikkeuksia on, mutta tää on mun näkemys asiasta.
Ja siksipä en niitä ole tehnyt.
Ehkä mun oma näkemys johtuu siitä, ettei mun omat uv-lupaukset oo joskus pitänyt?! Tai sitten oon vaan kuullut/nähnyt niitä tapauksia.

Nyt kuitenkin taas pyörii tavoite-asiat mielessä. Ne aina silloin tällöin nostaa päätään.
Varmaan kaikilla, jotka vähänkin treenaa.

Onko tavoitteet sellaisia, että niitä pitää olla? Pitäisikö sitä tänä vuonna tehdä poikkeus ja tehdä uudenvuodenlupaus?

Mä luin ystäväni blogista inhottavia kommentteja tuossa yksi päivä. Ja siitä tuli taas mieleeni, kuinka ihmeellisesti ihmiset kokevat oikeudekseen kertoa mitkä tavoitteet on hyviä ja minkälaisia tavoitteita pitäisi asettaa. Itsekin saan tuon tuosta kommenttia, että mitkä sun tavoitteet oikein on ja pitäisikö niitä reisiä nyt treenata vähemmän ja persettä enemmän, vaiko kenties yrittää hankkia sixpack?!
Vai voiko sitä vain olla ja treenata hyvänmielen vuoksi? Sillä intensiteetillä mihin juuri se elämäntilanne antaa myöden? Vai onko se huonoa itsekuria jos ei koko ajan treenaa hiki hatussa ja hauikset pumpissa?

Mitä mieltä te olette tavoitteista tai uudenvuodenlupauksista?
Kuinka moni teistä meinaa tehdä lupauksen? Ja liittyykö se treenaamiseen vai kenties vain muuhun hyvinvointiin?

Tänään vielä vietän lepopäivää ja aion vain olla. <3
Lepoviikko on sujunut hyvin ja ei ole tehnyt edes kovin tiukkaa olla treenaamatta! 😀
Lauantaina jos olis ollut enemmän aikaa, niin olisin ehkä halunnut jo vähän treenata. Mutta kiireinen aikataulu esti sen.

Tällä viikolla mä olen myös viettänyt kahdet ihan huippu juhlat. Kyllä, mäkin juhlin välillä! 😉
Kahdet hyvin erilaiset juhlat tosin.
Toiset olivat firman pikkujoulut ja toiset olivat ihanan ystäväparimme häät.

Torstaina astelin Hiushuone Dandyyn laitattamaan itseni juhlakuntoon.
Mun mielestä on ihanaa käydä välillä kampauksessa ja meikissä. Varsinkin jos on vähän spessummat juhlat tiedossa.
Mulla oli laukussa mukana Magic Hair:lta saamani Clip-On-pidennykset.
Mulla ei oo ikinä ollut klipsipidennyksiä, sinettejä ja teippejä kyllä. Oon kuullut, että ne on helppo laittaa ja hyvä pidennystapa jos ei halua koko ajan pitää.
Ja ne tosiaan oli helppo laittaa! 🙂

Tässä kuvassa omat hiukseni krepattuina ja sitten kampaajani laittoi klipsit päähän, jotka hän oli krepannut myös kuten mun oman tukan.

Ja siinä sitten ihan super makee kampaus ja meikki valmiina. 🙂

Kotiin pukemaan mekko ylle ja laittamaan vielä punaa huuliin ja sitten kohti firman pikkujouluja.
Ja kokonaisuutena illan lookki oli tämän näköinen. 🙂
Oli kyllä super hauskat juhlat. Tanssittua tuli paljon ja ”parit” napanderitkin otettua.

Itsenäisyyspäivä meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Katsoin kaksi elokuvaa, söin herkkuja ja makoilin sohvalla. Katsoin toki myös Itsenäisyyspäivän vastaanoton ja sytytin kynttilän itsenäiselle Suomelle.

Lauantaina työntäyteisen aamupäivän jälkeen tulin kotiin vaihtamaan taas mekon ylle ja lähdin Kurvi Hair Premiereen. Taas laittamaan hiukseni. 😀
Tällä kertaa itse laitoin kyllä meikin, mutta ponnarikampauksen halusin laitettavan mulle häitä varten.
Sitten olinkin valmiina hääjuhlaan.
Ensin kirkkoon ja sieltä aivan upeaan juhlatilaan.
Mieheni sai kunnian toimia yhtenä Bestmaneista upean hääparin päivässä. Ja minä sain olla ylpeä vaimo hänen rinnallaan. 🙂

Ihanat häät, tanssia, todella hyvää ruokaa, ihania ihmisiä ja ennen kaikkea todella kaunis ja rakastunut hääpari. Onnea tuoreelle avioparille vielä tätäkin kautta! <3
Viimeisessä kuvassa bestmanit ja osa kaasoista. Ihana oli olla häissä, missä kaikki sujui kuin rasvattu ja kaasot ja bestmanit siivittivät illan kulun todella hienosti.

Nyt on sitten juhlat juhlittu taas vähäksi aikaa. 🙂
On ihanaa välillä irrotella ja nähdä ystäviä. Mutta kyllä mä taas kaipailen jo sinne salille tämän lepoviikon jälkeen. Ja ennen kaikkea on ihanaa kun tiedän että kohta on joulu, jolloin saan vaan nukkua ja herätä virkeänä. Ilman mitään valvomisia tai pieniä krapulan poikasia. 😉

Musta tuntuu, että mä olen tähän postaukseen kirjoittanut jotain aivan älytöntä tekstiä, ilman mitään punaista lankaa. Joten kerronpa vielä erään aatteen, mitä eilen mietin, mikä ei liity taas mihinkään mitä tässä postauksessa olen jo kirjoittanut. 😀

Sekä torstaina firman pikkujouluissa, että eilen ystäviemme häissä todella moni ystävä, tuttu ja vähän tuntemattomampikin kaveri tuli kiittämään mua tämän blogin pitämisestä.
Heidän joukossaan oli myös hyvin paljon miespuolisia ystäviäni ja tuttujani.
Lähes tulkoon kaikkien suusta tuli kuitenkin samantyylinen lause: ”On mahtavaa miten paljon sun blogista saa positiivista energiaa ja motivaatiota omiin treeneihin.”
Kiitos jokaiselle teille, jotka erikseen tulitte sanomaan. Nöyrästi kiitän jokaista teistä siellä ruudun takana. Niin ystäviä kuin tuntemattomiakin.

Joskus oli sellainen vaihe, että juuri kukaan tutuista ja ystävistäni ei myöntänyt lukevansa mun kirjoituksia. Ainakaan kukaan mies. 😀 Nyt on mun mielestä aivan ihanaa kun tutut ihmiset ovat tulleet kertomaan lukevansa ja tykkäävänsä.

Kun mä kirjoitan näitä juttujani, mä en oikeestaan ikinä ajattele että kuka tätä lukee. Kaikki teksti tulee vaan ajatuksenvirtana. En mieti, että lukeekohan se tai se ystävä tätä. Tai mitenköhän se joku ”heitteri”, lukeekohan se taas tänkin jutun ja keksii jotain negatiivista ja ilkeetä sanottavaa. Ainoa mitä mietin on se, että kirjoitan omana itsenäni, omista treeneistäni, ruokailuistani ja pienen siivun elämästäni. Että pidän blogin sisällön sinä minä se on aina ollut. Pääosin treenijuttuina siis.

En tiedä oliko tässäkään nyt mitään järkeä. Mutta halusin vaan ihan näin ”julkisesti” kiittää teitä ihan jokaista, joka mua tukee lukemalla näitä höpötyksiäni.
Lähes joka päivä mä yllätyn siitä kuinka monta tuhatta ihmistä näitä juttuja lukee päivittäin!!
Siis oikeesti tuhatta!! Se pistää välillä hyvin nöyräksi. Ja kiitolliseksi.
Ja erityisen paljon tottakai haluan kiittää vielä teitä ystäviäni ja tuttujani, jotka olette ”uskaltaneet” tulla kertomaan mulle, että luette ja vielä kaiken lisäksi tykkäätte. 🙂 <3
Nyt mä meinaan ruveta itkemään täällä, niin taidan lopettaa.

Kaunista sunnuntaipäivää jokaiselle! <3

Sara ja minä <3
Kuvaaja: Ossi Pietiläinen