Hae
Monna Pursiainen

MiniBootcamp!

Kesällä on kiva treenata ulkona. Treenaaminen on super kivaa ja motivoivaa porukalla.

Nyt on mahdollisuus molempiin! 🙂
Meillä MT Personal Trainigilla on erilaisia treeniryhmiä pitkin vuotta. Ne on olleet todella tykättyjä ja suurin osa, jotka niissä on ollut – ilmoittautuu mukaan aina myös seuraavaan. Siksipä meidän viimeisin ryhmämme Kesätreeniryhmä täyttyi nopeasti ja kasvoi todella suureksi osallistujamäärältään. Siihen piti pistää ”sold out”.

IMG_1574-2Nyt päätettiin kuitenkin pistää kesälle vielä toinen ryhmä käyntiin.
Treeniryhmä, jonka tapaamiset on heinäkuussa. ”MiniBootcamp

Tämän treeniryhmän tapaamiset on neljä kertaa heinäkuun aikana ja ryhmään osallistuminen maksaa 20€/hlö! 🙂

MiniBootcamp
– 20€/hlö
– 4 tapaamista
– Treenit keskiviikkoisin
– Mahtava fiilis
– Uusia juttuja
– Uusia haasteita

Tarkat treeniajat:
* 1.7 klo 17
* 8.7 klo 17
* 15.7 klo 17
* 22.7 klo 17

Ilmoittautumisia otetaan vastaan HETI osoitteessa pt.monna@gmail.com
Jos ryhmä täyttyy samalla vauhdilla kuin aiemmat, se on sold out pian sekin, joten kannattaa toimia nopeasti. 🙂

Tässä muutama kuva meidän menneistä treeniryhmän treeneistä.

BootCamp kbc kesäbc portaat tyttöjenbcTreeneissä tullaan tekemään paljon kehonpainotreeniä, kahvakuulilla, kuminauhoilla jne erilaisia liikkeitä. Treenit on aina suunniteltu niin, että jokainen pystyy tekemään oman tasonsa mukaisesti. Joka tapauksessa kuitenkin hiki lentää ja nauru raikaa. 😉

monna tuukka***

Sitten vielä infoa InBody-mittauksesta. Tulevana sunnuntain 7.pvä järkätään taas mittaustapahtuma Crossfit Sataman tiloissa ja ryhmiin on vielä tilaa. Tapahtuman Facebook-sivulle pääset tuota linkkiä klikkaamalla. Ja jos sinulla ei ole Facea, niin pistäpä meilillä ilmoittautumista.
Ja muista ilmoittautuessa Facebookissa kertoa mihin ryhmään haluat. 🙂

Mittauksen hinta on 25€/hlö.

***

Aurinkoista perjantaita! <3

Vääristyneet kehonkuvat ja hyväksytyt syömishäiriöt

Sohaisenko nyt ampiaispesään? Ehkä. Mutta haluan kirjoittaa tästä aiheesta, olen halunnut pitkään.

***

Olen monesti kirjoittanut itsetunnosta ja sen tärkeydestä. Olen kirjoittanut kehonkuvasta ja siitä kuinka paljon on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on normaali kehonkuva ja minkälainen vartalo on hyväksytty jnejne…

Sain viime viikolla sähköpostia eräältä nuorelta naiselta, joka kertoi saaneen blogini kautta apua mitä ei ole saanut ammattilaisilta, paranemaan askel askeleelta syömishäiriöstä.
Olen saanut ennenkin samankaltaista sähköpostia.

Tämänlaisia meilejä lukiessa mulla herää monta ajatusta.
Ensin herää suru siitä, miten kamalasti onkaan niitä nuoria tyttöjä ja myös poikia joilla ei ole tervettä kehonkuvaa. Syystä tai toisesta oma vartalo näyttää ja tuntuu liian isolta ja sopimattomalta yleisiin normeihin. Vaikkei se olisi edes oikeasti totta. Peilistä katsoo isompi peilikuva takaisin mitä muut näkevät.
Kaikenlaiset photoshopit ja muut kuvanmuokkaus-ohjelmat lisäävät vääristyneitä kehonkuva-illuusioita.

Toiseksi herää fiilis siitä, että kuinka jumalattoman hienoa se on, että joku oikeasti oppii arvostamaan itseään ja askel askeleelta kasvattamaan itsetuntoaan ja itsearvostustaan lukemalla mun kirjoituksia. Että mä ihan oikeasti teen tätä täydestä sydämestä ja se näkyy, se mikä on mun pointti ja se kuinka haluaisin joka ikisen oppivan arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Se tuntuu kuin saisin maailman suurimman palkinnon, kun kuulen auttaneeni jotain ihmistä. Se hyväolo mikä mut valtaa kun tiedän osaltani antaneen avaimet parempaan oloon henkisesti. Se fiilis on iso.

Kolmanneksi mua vähän kyllä pelottaa, että kuinka vähän apua saa ammattilaispuolelta. Tai oikeastaan se, että miten hiton ylikuormittuneita ne ammattilaiset on. Tiedän, että siellä on resurssit liian pienet asiakkaita kohden. Psykologit ja muut ammattiauttajat saa painaa niska limassa hommia ja silti jää ihmisiä ulkopuolelle, jotka ei saa apua. Se tuntuu todella pahalta, että säästetään sellaisista asioista millä korjataan ihmismieliä.

Kun joka tuutista tulee kuvaa toinen toistaan rasvattomammista vartaloista, niin ei se ole ihme kun pienen ihmisen mieli järkkyy ja kehonkuva vääristyy. Kun tällaisen vähän isommankin ihmisen mieli meinaa välillä järkkyä.
Lapsi tai nuori ei ymmärrä sitä mikä on ero vaikkapa edelleen pinnalla olevan fitnesskisaajan kisapäivän kunnossa ja tavallisen treenaajan hyvässä ja normaalissa treenikunnossa.
Lapsi katselee omia reisiään saunassa ja sanoo äidilleen, että mulla on ihan kamalan isot reidet.

***

Tänään aamulla luin Metallisydämen julkaiseman hienon kirjoituksen, viime viikolla kuulin asiakkaaltani samankaltaisen tarinan. Kuulin myös kuinka eräs asiakkaani kertoi hänen perhetuttavansa lapsen sanoneen juurikin nuo edellämainitut sanat omista reisistään saunassa. Se on surullista, että lapsilla on jo paineita oman vartalonsa suhteen.

Nuoret pohtivat enemmän ja enemmän sitä mitä syövät ja missä on minkäkin verran kaloreita.
Anoreksian ja bulimian rinnalle on tullut enenevissä määrin ortoreksia. Niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.
Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, että ortoreksia on jotenkin hyväksytympi syömishäiriö.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä mikä vastuu bloggaajilla on tämän asian kanssa. Yhä nuoremmat lukee blogeja kuin raamattuja ja jos joku laittaa omat diettikalorinsa ja tarkat ruokaohjeet blogiin, joku saattaa niitä käyttää itsellään ymmärtämättä ettei ne ole tarkoitettu hänelle, vaan jokainen fitnesskisadieetti on yksilöity.
Ja tämä asia mun mielestä jokaisen bloggaajan pitäisi ottaa vakavasti!!

***

Myös se, että yhä useampi on koko ajan jollain dieetillä on ihan hurjaa. Syödään jokin tietty aika tietyillä kaloreilla ja vedetään sata miljoonaa tuntia treeniä liian lyhyessä ajassa, eikä korppa ehdi palautua ja nuorilla tytöillä jää pahimmassa tapauksessa kuukautiset pois ja vanhemmat tytöt näyttää kireiltä kuin viulunkielet, kun ne vähillä kaloreilla painaa menemään tuolla peppu sauhuten lenkkipolulta suoraan salille tekemään pakkotoistoja.

Niinpä niin, olen kyllä personal trainer ja teen myös ruokavalioita asiakkailleni. Mutta yritän kaikkeni etten viljelisi dieetti-sanan käyttöä ja kasvattaisi vain entisestään sitä rasvattoman kropan ihannointia.

Yritän opettaa, että jos tavoitteena ei ole kisalava, kannattaa ihan tosissaan miettiä sitä miten niitä kiloja alkaa pudottamaan jos siihen on tarvetta. Onko se tyyli millä syö sellainen, jolla voi elää loppuelämänsä? Vai onko se jonkinlainen tarkka ja tietty punnitse ja laihdu -systeemi, jolla laihtuu nopeasti ja paljon? Mutta kuinka kauan sillä dieetillä voi olla? Ja mitä kroppa sen jälkeen sanoo? Usein ne ylimääräiset kilot kuitenkin tippuu pysyvästi jo muutamalla helpolla ja yksinkertaisella tavanmuutoksella ja ei se prkleen rasvakaan pala jos ei saa tarpeeksi energiaa koneeseen.

***

Haluan vielä sanoa, että mielestäni myös nämä joka tuutista tulevat dieetit sekä osalle myös fitness on sallittua syömishäiriötä. Se on vain oma mielipiteeni, eikä se kaikille ole niin. Mutta osalle varmasti on.

Voitko juuri sinä auttaa osaltasi tuomaan terveempää kehonkuvaa nuorille ja vähän vanhemmillekin?

Ja jos niin miten sen teet? Kerro, josko joku muukin saisi vinkkiä siitä miten voisi toimia ja ehkä ennaltaehkäistä jonkun syömishäiriöitä tai korjata niitä kehonkuvia terveemmäksi.

<3 Monna

Monna Pursiainen, Töölö kisahalli 21.5.2015 Helsinki. Anssi Lauri Photography

Monna Pursiainen, Töölön Kisahalli 21.5.2015 Helsinki. Anssi Lauri Photography