Mitä syödä iltaisin kun tekee mieli herkkuja?

Miksi illalla tekee mieli herkkuja?

Siksi, koska päivän aikana ei ole saanut tarpeeksi energiaa.

Yleisin virhe, jonka ihmiset tekevät ravinnon suhteen on sen vähäisyys.

Suurin osa syö siis liian vähän. Aamupalan jotkut syövät hyvin (ihan super hyvin) ja toiset eivät ollenkaan. Liikkeelle saatetaan lähteä pelkän kahvikupillisen voimin. Töissä on niin kiire ettei mitään välipaloja ole aikaa syödä ja ensimmäinen ateria mikä päivän aikana tulee syötyä on lounas. Eli noin keskimääräisesti kuusi tuntia heräämisen jälkeen! Mitäpä luulette, mitä elimistö siitä tykkää?

Lounaalla mätetään joko aivan hulluna ruokaa poskeen, koska on niin jumalaton nälkä ja energiavaje kropassa. Sen jälkeen töistä ei meinaa tulla mitään, koska alkaa väsyttämään. Toinen vaihtoehto on syödä ”kevyt keittolounas”. Varsinkin naiset sortuvat tähän, eihän sitä nyt kehtaa työkaverien läsnäollessa mitään isoa lautasellista ruokaa mättää naamaan. Mitähän ne muutkin ajattelis?

Lounaan jälkeen ei ehdi syödä välipalaa, koska on vastattava kaikkiin meileihin ja istuttava palavereissa. Välipalaksi jää kupillinen kahvia.

Töistä suoraan treenaamaan, salilla vähän harmittaa ja ärsyttää kun ei treeni kulje. Ihme homma.

Treeneistä kaupan kautta kotiin ja kaupassa ostoskori täyttyy täyttymistään. Kotona ruokaa valmistaessa ensimmäinen leipäviipale ja noin kymmenen juustoviipaletta siinä sivussa ja pari metwurstiviipalettakin.
Ruoka valmiiksi ja aah, nauttimaan.

Kas kummaa, nälkä ei lähtenytkään. Vaikka tuli syötyä iso lautasellinen pastaa ja jauhelihaa. Ja puol litraa maitoa ja toinen leipäviipalekin.

Kaikki tietää, mutta kuinka moni toteuttaa?

Kolmen tunnin välein energiaa koneeseen. Kun elimistö saa tasaisin väliajoin energiaa, se myös vapauttaa sitä. Jos koko aamupäivä menee tyhjällä mahalla, on kroppa ihmeissään. Aineenvaihdunta hidastuu ja keho pitää rasvoista kiinni kahta kauheemmin.

Iltaherkuttelu jää pois, kun kroppa on kylläinen. Sitten se on enää taistelemista mielen kanssa. 😉
Niin painonpudottaminen, lihasmassan kasvattaminen kuin iltaherkuttelun kuriin saaminenkin tapahtuu kaikki syömällä tarpeeksi!

Tarpeeksi usein syöminen on vähän sama juttu kuin tarpeeksi veden juominen. Siihen on opeteltava. Kello soimaan kolmen tunnin välein: ruokaa koneeseen ja samalla iso lasillinen vettä.

Hyviä välipalavinkkejä löytyy meiän Välipala-kirjasta! 😉 Hihi.
Puspus ja kivaa viikkoa!

Vuosi sitten en vielä tiennytkään, että tammikuussa 2015 tulee kauppoihin kirja, jossa minä olen tekijänä!

Niin se on!! 🙂
Minä ja kolme ihanaa naista Aino, Hanna ja Maiju teimme kirjan terveellisistä välipaloista.

Meidän oma Puuha-Petemme Maiju otti meihin muihin kolmeen yhteyttä viime keväänä ja kertoi ideastaan, josko kirjoittaisimme yhdessä kirjan. Kirjan joka käsittelisi terveitä välipaloja, helppoja välipaloja ja toisi superfoodit vieläkin tutummaksi ihmisille. Kaikki meistä taisi vastata viestiin vajaassa viidessä minuutissa, että MUKANA!!!

Kokosimme kirjaan yhteensä 60 reseptiä herkullisista välipaloista. Jokainen kehitti 20 reseptiä.
Meillä oli neljä kuvauspäivää, joissa sitten loistavat kirjamme kuvaajat sekä taittajat Kirsikka ja Tuukka kuvasivat välipalat. Me kokkailimme Hannan keittiössä aina annos kerrallaan valmiiksi. Ja annos sitten kuvaukseen. Osa välipaloista oltiin tehty jokainen kotonamme jo valmiiksi ja tuotiin kipoissa ja kupeissa mukana.

Voitte arvata, että kuvauspäivien jälkeen oli mahat täynnä. 🙂 Kun maisteltiin toistemme kehittämiä reseptejä niin, että lusikat kilkkas. 😀

Me kaikki oltiin sitä mieltä, että välipalatarjonta on huonoa. Esim. huoltoasemoilla jne.. Välipalat on myös erittäin tärkeä osa päivän ruokailua ja usein se jää väliin, koska mitään ei ole saatavilla. Haluttiin kirjan myötä tuoda kansalle helppoja mukaan otettavia välipaloja. Haluttiin myös kertoa, että superfoodit ei ole vain jotain hifistelyä ja pelkkää spirulinaa ja macaa.. 😉 Vaan superfoodeiksi voidaan luokitella myös esim. kananmuna ja mustikka.

Kuvauspäivät oli ihania myös tunnelmaltaan. Juttua riitti ja naurua myös. Opittiin toisistamme ja toisiltamme paljon näiden päivien aikana. <3
Mulle jäi näistä päivistä aina tosi lämmin olo. Sellainen, että hymyilytti vaan monta päivää. Neljä hyvin erilaista naista, mutta jollain tapaa kuitenkin samanlaista. Kaikilla sydän paikallaan ja iloa niin, että se tarttuu ympärillä oleviin.

Mahojemme lisäksi kamerat oli aina kuvauspäivien jälkeen ihan täynnä, sekä kännyköissä että järkkäreissä. Oli hauskaa kun jonkun välipala valmistui ja se aseteltiin kauniisti lautaselle, lasiin tms. niin oltiin siinä heti pyörimässä jokainen oman kameramme kanssa, että ”Oi, kun näyttää ihanalta! Mä haluun kuvan tosta.”

Varsinkin ekan kuvauspäivän jälkeen mulla oli ihan pakahduttava olo, kun kuvia ei saanut julkaista eikä muutenkaan vielä kovasti puhua jutusta. Ainakaan julkisesti. Mä olin muiden mukana niin älyttömän innoissani, että olisin halunnut huutaa joka tuutista, että heiiii me tehään kirjaa!!!

Mutta nyt se on julkista ja nyt se on sillä mallilla, että kirja tulee painosta tammikuun loppuun mennessä!!! Ääääk!!!!
Julkista tästä tuli viime vuoden lokakuussa iLoveMe-messuilla, jossa meillä oli kirjan julkistamistilaisuus. Kyllä kuulkaa jännitti!

Siellä me seistiin lavalla, neljä tulevaa kirjailijaa. 🙂 Tai no Hanna ja Maiju on jo julkaisseet aiemmin kirjoja, mutta minä ja Aino ollaan ensikertalaisia! On se vaan jännää!! Jännää oli myös se, että julkistamistilaisuuteen oli saapunut ihan hurjan paljon ihmisiä kuuntelemaan. Kaikki penkitkään ei riittäneet, vaan osa ihmisistä joutui seisomaan.
Mietin siinä ennen haastattelun alkamista, että voi ristus sentään, onko tää totta!

Välipalat – Virtaa Superfoodeista, kirja ilmestyy vajaan kuukauden päästä. Kannessa lukee Monna Pursiainen ja kolme muuta ihanaa naista. Ihan tosi. Tää voi olla jollekulle vähäpätöinen juttu, mutta mulle tää on iso juttu! Ei jumankekka! Tää on sellainen asia mitä voin muistella sitten vanhana mummona kiikkustuolissa; minä tein kirjan.

Kiitos teille ihanille naisille tästä mahdollisuudesta, kiitos Kirsikka ja Tuukka.

Ja kiitos myös mun Tuukka, joka oli isosti tukena ja apuna tässäkin asiassa.

Kirjan Facebook-sivut