Mitkä asiat tekee onnen? Mitkä on onnentekijät? 🙂 Mikä saa onnellisuuden tunteen leviämään koko vartalon läpi?

Mulla tulee onnellinen olo aika monesta asiasta, myös sellaisista ihan pienistä jutuista.. 🙂 Ajattelin listata tähän niitä teille. Ehkä joku teistäkin saa onnellisen olon jostain samasta asiasta.

Mulle tulee onnellien olo kun…

* …menen illalla nukkumaan puhtaisiin, juuri vaihdettuihin lakanoihin.

* …katson maustekaappiin ja nään siellä paljon erilaisia mausteita.

* …tulen kotiin pitkän päivän jälkeen ja saan olla Tuukan kanssa.

* …sähköpostikansiossa ei ole yhtään lukematonta meiliä.

* …tiskit on laitettu ja aamulla keittää kahvit siistissä keittiössä.

* …olen tehnyt kuukausittaiset kirjanpitohommat (tilityksen ja laskutuksen).

* …näen että mun äitillä ja veljellä on hyvä olla ja ne on iloisia.

* …kaapissa on ruokaa, niin että jos jostain syystä pitäis jäädä kotiin moneksi päiväksi niin ei ainakaan kuolisi nälkään.

* …sytytän kynttilöitä aamutuimaan tuomaan valoa ja lämmintä tunnelmaa kotiin.

* …lauantai- tai sunnuntai-aamuisin kun ei ole kiire mihinkään.

Mulle tulee onnellinen olo myös monista muista jutuista. Kun joku mun hyvä ystävä on iloinen, mun läheiset on onnellisia, tanssiessa, kotona ollessa, auringonpaisteessa, rakkaiden seurassa jnejne..

Eikös se oo parempi, että niitä onnentekijöitä on paljon? 🙂

Yksi onnentekijä mulle on ollut muutama kuukausi sitten tekemäni Oman elämäni inventaario. Se ammentaa edelleen mulle asioita ja ahaa-elämyksiä. Suosittelen ihan puhtaasti koko sydämestäni tuota taas kerran teille ihan jokaiselle siellä ruudu toisella puolen. 🙂 Sen aikana voit kartoittaa kuudessa viikossa elämäsi ja hyvinvointisi nykytilaa ja selvittää tulevaisuutesi suuntaa! Seuraava Oman elämäni inventaario -hyvinvointihaaste starttaa maanantaina 5.1.2015. Ilmoittautuminen on nyt käynnissä!

Eilen mut teki onnelliseksi ihana ilta GreenStreetillä.
Ihana Johannes oli kutsunut meidät GreenStreetin ”ActionCrew:n” paikalle Kalevankadulle GreenStreetin tiloihin. Hän oli kertonut vain ajan koska pitää olla paikalla ja sitten loppu olikin yllätystä. Johannes itse on tällä hetkellä Australiassa, mutta hän oli meille järjestänyt ihania juttuja koko illaksi. Kiitos siitä Johannes!!

Ilta alkoi uuden kosmetiikka-aplikaation esittelyllä. CosmEthicsin toimitusjohtaja oli paikalla kertomassa uudesta appsista, jonka voi ladata puhelimeen. Tällä appsilla voi skannata minkä tahansa kosmetiikkatuotteen viivakoodin ja nähdä mitä kaikkea tuote sisältää. Jos esimerkiksi haluaa käyttää vaan vegaania kosmetiikkaa voi sen tällä appsilla selvittää. Tosi mielenkiinttoinen, latasin heti. 🙂

Sen jälkeen oli vuorossa suklaakuorinnan tekeminen. Paikalla oli Flouncen Elina, joka kertoi meille reseptin suklaakahvikuorintaan, jonka pystyi tekemään GreenStreetin aineksista. 🙂 Me päätettiin tehdä naamio vain yhdelle, koska muilla oli meikit naamassa eikä puhdistusaineita mukana. 😀

Tämän jälkeen oli vuorossa raakasuklaan valmistus. Jokainen meistä sai tehdä omaa mielisuklaata levyllisen. NAM! Ja sen sai sitten syödä kokonaan itse. Hihi.

Marissan kanssa meillä meinas mennä taas ihan hysteeriseksi toi toiminta.. Tai no ei ehkä ees meinannut, vaan meni. Varsinkin siinä vaiheessa kun alkoi viinitasting! 😀

Tosiaan, sitten kun suklaat menivät pakkaseen tekeytymään – meillä alkoi viinimaistajaiset.
Minä, joka en todellakaan tykkää viineistä olin vähän kauhuissani. Että nyt sitten maistellaan viinejä, hyi. 😀 Mutta yllätyin positiivisesti, erittäin positiivisesti!

Paikalle oli saapunut Luomuviinit.fi:n ihana tiimi.
Tastinigissa oli valkoviiniä, punaviiniä ja kuohuviiniä. Kun maistoin valkoviiniä ekan kerran, ajattelin että otan tästä ihan niin pienen määrän suuhun kun pystyn. Että saan sen alas. Mutta se maistuikin hyvältä! 🙂 Oikeasti. Kuohuviini myös oli todella hyvän makuista, eikä siinä ollut edes lisättyä sokeria. Huippua! Punaviinikin oli ihan jees, mutta siitä ei tullut mun suosikkia. Vieläkään.. 😉

Joka tapauksessa sain uutta tietoa luomuviinituotannosta ja sain maistaa viiniä joka oikeasti maistui hyvältä. Voisin tuolta tilatakin kuoharia tai valkoviiniä, sen verran hyviä olivat.

Ilta päättyi sitten ryhmäkuviin ja halailuihin. 🙂

Paikalla meitä oli Elli, Sara, Janina, Marissa, Elina, Tiia ja Nana. Ihana porukka ja ihana oli tutustua uusiinkin mahtaviin tyyppeihin! 🙂

Onnentekijöitä oli tässäkin illassa siis paljon. <3

Kotiin tulin kolmen onnentekijän luokse; Tuukan, Geren ja Pimun.

Ihanaa keskiviikkopäivää! <3 Onnellista sellaista! 🙂

Mitkä pienet tai isot asiat tekee teidät onnelliseksi?

♥: Monna

Pelkäätkö epäonnistumista? Ajatteletko, että en mä tähän pysty. Onko joku ehkä joskus sanonut sulle, että et sä tohon pysty?

Jokunen aika sitten opin tankotanssitunnilla seisomaan päälläni tankoa vasten. Se tuntui hurjalta! Minä!! Minäkö pystyn seisomaan päälläni, ilman että niskat katkee?!

Joskus ajattelin, että en pysty. Enhän minä tuollaista osaa tai ainakaan opi. En edes viitsinyt alkaa opettelemaan uusia juttuja, koska en uskonut itseeni. Pelkäsin vaan mokaavani ja saavani ehkä kuulla jotain tyyliin ”no mitä mä sanoin, ei sun kroppas oo tehty tuota varten, et sä tollasta opi”.

Nykyään ajattelen toisin. Kyllä mä pystyn ja perkules sentään aivan varmana opin. Luotan itseeni ja kehoni vahvuuteen. Ja ainakin yritän, enkä sano heti ei, en mä pysty.

Eilen tapasin ihanan ystäväni Jennin Töölön Kisahallilla. Oltiin sovittu oikein kunnon tempputreenit. Jenni on valmistunut sirkustaiteen ohjaajaksi ja toimi vuosia sirkusopena. Jenni on myös mun todella hyvä ja rakas ystäväni jo lapsuudesta asti. Jennillä on uskomaton voima antaa uskoa itseensä, tuoda iloa ja hyvää oloa.
Jenni oli suunnitellut meille treenin, joka sisältäisi erilaisia hyppyjä, kärrynpyöriä, kuperkeikkoja ja sitten päälläseisontaa sekä käsilläseisontaa.

Olin salaa toivonut, että Jenni opettaisi mulle päälläseisonnan ilman tukea ja käsilläseisontaa hiukan pelkäsin.
Molemmat oli treenisuunnitelmassa.
Sanoin Jennille, että mä en osaa vielä seistä päälläni ilman tukea. Ja että käsilläseisontaa en oo kokeillu sitten lapsuuden, ja se pelottaa.
Jenni sanoi tähän vaan, että juu ei se mitään, tänään sä osaat molemmat.

Hetkeäkään en epäillyt Jennin sanoja.
Lähdettiin lämmittelemään kroppaa ja tekemään erilaisia hyppysarjoja. Ihania sellaisia voimistelijoiden juttuja. <3 Olin ihan fiiliksissä. Kuperkeikat onnistui ja löysin niihin vielä uuden tavan tehdä. Seuraavaksi oli vuoro kärrynpyörien. Sen osasin. Toiselta puolelta. Mutta Jenni sanoi, että tänään tehdään molempia. Kyllä sä Monna osaat. Ja minä osasin. Toiselta puolelta nätimmin ja toiselta puolelta vähän koukkujaloin. Mutta en pelännyt kokeilla.

Jos pari vuotta sitten Jenni olisi vienyt mut Kisahallille, keskelle sinne voimistelumatolle mihin jokainen näkee joka puolelta Kisistä, tekemään kärrynpyöriä koukkujaloin – olisin ollut kauhusta kankeana. Olisin luultavasti jännittänyt niin paljon, että maha olisi ollut sekaisin. Olisin pelännyt epäonnistumista ja ajatellut, että mitähän noi muut tuolla ajattelee tästä mun räpiköinnistä. Nyt en edes huomannut muita. Keskityin tekemiseen, koska olin niin fiiliksissä.

Ja minä opin!! Opin seisomaan päälläni, ilman tankoa tai seinää tukena. Ilman, että Jenni piti kiinni. Opin myös seisomaan käsilläni!! Olin päättänyt, että tänään opin. Jenni uskoi muhun ja mä uskoin itse siten vielä vahvemmin. Käsilläseisonnassa pysyin ehkä 3 sekuntia ja päälläseisonnassa jalat kohti kattoa ehkä 5 sekuntia, mutta silti tein sen! Nyt aion harjoitella lisää ja kohta teen molempia pidemmät pätkät. Uskon ja tiedän, että pystyn siihen.

Iltapäivällä ennen asiakkaitani Märskyssä, mun oli vielä kokeiltava osaisinko ilman Jennin henkistä tukea. Tottakai osaisin. Ja sain tehtyä vielä sellaisen ihanan asennonkin jaloilla. 🙂 Alla video, jossa ensin on epäonnistuminen. Mutta sitten onnistuminen.

Ajattelen niin, että jos haluaa opetella jonkin uuden asian, pitää hyväksyä se ettei taito tule tuosta noin vaan ekalla kerralla. Vaan on ehkä koettava niitä epäonnistumisia, mutta niiden kautta oppii. Uskottava itseensä ja ajateltava heti alusta asti, että KYLLÄ, MÄ PYSTYN!!
Mä yritän opettaa aina myös mun asiakkaille, että itseensä uskomisen kautta oppii paremmin. Jos aina ensin ajattelee, että en mä pysty – se hidastaa varmasti tahtia ja luultavasti ei pystykään. Mutta kun ajattelee, että mä pystyn ja mä osaan – se myös toteutuu!

…

Heitän teille haasteen, johon liittyy palkinto. 🙂

Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 1 palkinto:
Fit-lehden määräaikainen 6 kk tilaus (6 numeroa).

Uskotko sinä itseesi? Onko joku joskus saanut sinut epäilemään omia taitojasi? Kerro miten sinä luot uskoa itseesi? Voit kertoa myös jostain onnistumisesta, jonka olet oppinut kun olet uskonut itseesi vahvasti.

Kilpailu käynnistyy NYT ja on voimassa 3.joulukuuta asti!

USKO ITSEESI! ♥