Kirjoitin juhannuspäivänä Facebookissa näin:

”Ei tullu avattua sitä uhoamaani kossua eilen. Eikä liioin skumppapulloakaan. Klo 13-23 välillä join huimat 5 Garagea ( lonkerotyyppistä ) ja sitten nukkumaan. Nyt mietin noin vartin välein, että riipaisisko pienet päiväkännit vai ei. Minä entinen kossuhirmu olen ihan hämilläni kun pikkusen enemmän sen päiväkännin sijaan koko ajan tekis mieli kaivaa auton takakontista kahvakuulat ja tehdä pieni juhannustreeni.”

Perjantaina, juhannusaattoaamuna kun Gere oli jo onnellisesti Itä-Suomessa mökillä, me lähdettiin kavereiden kanssa Tammelaan eräälle vuokramökille.

Mä olin jotenkin ihan täpinöissäni, että nyt juhlitaan pitkästä aikaa ja meinasin että otan sokan irti ihan kunnolla. 😉
Ostin Alkosta kuoharipullon ja otin kaapista mukaan vodkapullon, jonka olin ostanut Tunisian matkalta keväällä.

Oltiin perillä jo joskus yhden maissa ja aluksi tehtiin vähän lounasta ja oltiin vaan. Otettiin pari erää rantalentistä ja sitten taas chillailtiin.
Meitä oli 11 henkilöä mukana matkassa, loistavia tyyppejä, ihania ystäviä ja nauraa sai ihan reissun ekoilta minuuteilta vikoille minuuteille asti.

Pelattiin mölkkyä, käytiin soutelemassa, saunottiin, uitiin, syötiin.

Mutta jostain syystä mulla ei auennu se kuohari, eikä se vodka.
Mä join juhannusaaton aikana viis pulloa Garagea aikavälillä 13-23.30. Mä en humaltunut missään vaiheessa, mutta mulla oli tosi rento ja kiva fiilis.

Juhannusaattona mietin koko ajan, että jokohan sitä pitäis aukaista tuo kuohari tai tehdä joku drinkki vodkasta ja karpalomehusta. Mutta heti perään mietin, että en mä vielä. Mulla on hyvä näin. Mulla on kivaa just nyt näin.

Mitä enemmän kello oli, sitä vähemmän mun teki mieli avata kumpaakaan pulloista. Mietin vaan, että no enpä nyt sitten tänään ottanu sitä sokkaa irti ja saanpahan herätä huomenna aamulla ilman krapulaa.

Juhannuspäivänä aamusta mietin heti, että hitto vieköön, tänään mä kyllä vedän jotkut pienet päiväkännit. Että kyllähän sitä nyt pitää vähän ottaa juhannuksena. Oonhan mä vanha kunnon bilettäjä. En mä nyt voi tällee sluibailla juhannuksena. Nössöillä. Piru vie.

Mitä pidemmälle päivä jatkui, sitä vähemmän teki taaskaan mieli avata kuoharia tai vodkaa.
Mulla oli edelleen tosi kivaa ja hyvä just niin. Mä oon ihan samalla tavalla mukana näissä geimeissä kun muutkin. En jää yksin, vaikken dokaa. Eikä toki muutkaan ollu ottanut kovin montaa kuppia siinä vaiheessa päivää. Tunnelma oli leppoisa ja rento.

Menin päikkäreille joskus iltapäivällä ja siinä mökin sängyllä maatessani mietin tätä alkoholiasiaa.
Kirjoitin pari kuukautta sitten alkoholista kirjoituksen täällä. Ne samat ajatukset pyöri päässä, mutta tällä kertaa oli jotenkin taas yksi askel eteenpäin-fiilis tän asian kanssa.
Nyt mulla oli samaan aikaan rauha ja hämmennys päässä.
Rauha tuli siitä, että mä tiesin ettei mun tarvi juoda saavuttaakseni hauskan juhannuksen ja kivan fiiliksen. Hämmennys tuli siitä, että mä en osannut/uskaltanut myöntää, että ehkä se kossumonna on nyt oikeasti historiaa.

Laitoin mun hyvän ystävän kanssa viestiä siinä samalla tästä aiheesta. Hänkään ei juo kovinkaan usein, pari kertaa vuodessa. Silti mä oon aina ajatellut, että hän on super hauskaa ja ihanaa seuraa illanvietoissa riippumatta siitä juoko hän vai ei.
Mutta… Kuitenkin omalla kohdalla tän asian hyväksyminen tuntuukin isolta asialta. Oikeasti.
Pitääkö mun uskaltaa irrottaa kossumonnan roolista nyt vihdoin ja viimein?! Vaikka mä en olekaan enää käyttänyt alkoholia juuri lainkaan, oon silti halunnut pitää siitä kossumonnan roolista kiinni. Että hei kyllä mä oon edelleen hauska ja kivaa seuraa myös bilettäessä.
Mitä jos jätän sen kossuminän pois, niin oonko mä vielä yhtä hauska ja spontaani? Vai pidetäänkö mua kuivana niuhona?

Nää ajatukset tulee ihan tajunnanvirtana tähän kirjoitukseen. Mä haluan rehellisesti kertoa jokaisen fiiliksen. Ja toivonkin, ettei sieltä tule kuraa niskaan taas olan takaa.

Kuitenkin siinä asiaa pohdittuani ja vielä tänään kotimatkalla Tuukan kanssa asiasta puhuttuani ymmärsin täysin sen, että ei. Enhän mä oo kuiva niuho. Eli miksi ihmeessä joku mua sellaisena pitäis. Mä oon muutenkin spontaani luonne, niin miks mä en olis sitä juhlissa ja illanvietoissa? Niinpä. Kyllähän mä olen.
Kuitenkin yhden elämänvaiheen taaksejättäminen tuntuu isolta jutulta. Vaikka pikkuhiljaa oonkin koko ajan astellut poispäin kossuminästä, niin silti näin konkreettisesti asia ei oo tullut mulle esiin kuin vasta nyt.

Mä päätin, että mä en enää tee alkoholista asiaa. Mä juon silloin kuin juon. En suunnittele etukäteen, että niissä ja niissä juhlissa mä vedän perseet olalle, koska mun oletetaan tekevän niin. Mä lähden elokuussa Tampereella Block-festeille, katon siellä sitten miltä se siideri maistuu. Ja jos se maistuu hyvältä, niin totta pirussa otan sen sokan irti silloin. Mutta jos se siideri ei tunnu uppoavan silloinkaan ja mulla on muutenkin hauskaa, niin mä vedän sitten vaikka vichyä. Enkä tee asiasta numeroa.

Välillä on tosi hyvä kattoa peiliin ja miettiä juttuja.
Mä oon tosi usein ”syyttänyt” mun vanhoja kavereita täällä blogissakin siitä, että ne on hylännyt mut kun en enää dokaa… Mutta hitto vieköön, mähän olen ite ihan yhtälailla hylännyt ne. Jokaisessa asiassa on aina kaks puolta. Oikeasti. Ihan jokaisessa.

Tänä juhannuksena mä en irrottanut sokkaa, lähdin kahden pullon kanssa viettämään juhannusta, mutta palasin kolmen kanssa.
Ehkä ens viikonloppuna on jotkut huikeat bileet ja sokka irtoo. Tai sitten ei.

Tästä alkoholiasiasta mä olen tainnut itse tehdä isomman jutun mitä se oikeasti on kellekkään mun ystävistä tai kavereista. Niin nykyisistä kuin entisistä.
Nyt kun mä olen katsonut peiliin, niin mun on hyvä olla tämänkin asian kanssa.
Ehkä mä olen nyt taas askeleen lähempänä aikuisuutta. 😉 Ja se sisäisen hyvinvoinnin ympyrä vaan täyttyy pala palalta hyvistä asioista. Mun on hyvä olla. Näin.

Eilen oli taas ihana päivä! ♡
Musta tuntuu, että mä alotan nykyään jotenkin tosi usein mun postaukset noilla sanoilla. 😀
Haha! No mutta jos nauttii elämästään, ni nauttii. ♡

Heti aamulla herättyäni sain ihanan yllärin, kun Tuukka oli Geren kanssa aamulenkillä ollessaan kerännyt mulle kukkia!! ♡ ♡ ♡ ♡
Aamun aloitin suihkulla ja sain testata uusia Adidaksen GetReady-tuotteita. 🙂

Sitten vähän kiharaa hiuksiin ja punaa huuliin.
Me oltiin suunniteltu Saran kanssa meidän rakkaalle ystävällemme Annalle BabyShower-juhlat.

Jaettiin vähän vastuualueita Saran kanssa ja mun hommiin kuului hakea päivänsankari Anna kotoa.
N.45min ennen kun menin Annaa hakemaan laitoin Annalle viestiä, että valmistautuu kohta saamaan yllärin vastaan ja pistämään punaa huuliin! 😉 Anna oli herännyt 3min ennen mun viestiä. Hihi.

Hyvin ehti Anna laittautua valmiiksi päivään.
Sitten me suunnattiin kohti päivän hemmotteluosiota. ❤️
Määränpää oli Alppilassa sijaitseva kauneushoitola Natural State, jossa mäkin kävin kokovartalohoidossa hetki sitten.

Olin varannut Annalle sieltä 60min kestoisen jalkahoidon, varpaankynsien geelilakkauksella. 🙂
Anna pääsi Suvin käsittelyyn nauttimaan.

Hoidon jälkeen Anna sai kynsiinsä ihanan punaisen geelilakan, joka pysyy kynsissä kolme viikkoa. 🙂

Suvi tarjoaa nyt teille mun ja Annan lukijoille tämän saman hoidon hintaan 60€!!
Kannattaa pistää aikaa varaten! 🙂
Mä ainakin ajattelin käydä tekemässä itelleni kesävarpaat. 😉
Aikoja voi varata joko numerosta: 050 447 1676 tai sähköpostilla osoitteesta: info@naturalstate.fi

Hoidon jälkeen me suunnattiin kohti Kamppia. Sara oli hoitanut meille Huoneistohotelli Gellan kautta ihanan huoneiston ihan Kampin kauppakeskuksen yläpuolelta.
Siellä meitä odotteli Saran lisäksi ihana Katri ja ihana Päivi. 🙂
Oltiin ostettu yhdessä Annalle lahja. Monesti vauvakutsuilla (varsinkin ekan lapsen kohdalla) annetaan lahjoja vauvalle. Mutta me haluttiin nyt muistaa äitiä. Ostettiin Annalle lahjakortti Haikon kartanoon. Lahjaan osallistui myös Annan ystävät Jonna ja Kaisa, jotka ei valitettavasti päässeet paikalle.

Sitten päästiin syömään. Oltiin sovittu, että tuodaan jokainen jotain, vähän niinku nyyttääriperiaatteella. Sara leipoi ihan mielettömän hienon äitiyskakun!! Ja me muut tuotiin muuta purtavaa. 🙂
Ja sitten se UPEA kakku!! Sara on niin taitava käsistään!! ♡

Eikö oo hieno?!

BTW, oon ottanut suurimman osan tän postauksen kuvista (esim. noi ruokapöytäkuvat ylempänä) Canonin minijärkkärillä, jonka sain tuotelainaan Republic Showroomilta aiemmin tällä viikolla. Ja oon ehkä rakastunut. 😉
Mulla on hirveä hinku hankkia kunnon kamera. Kun nyt jostain syystä kuvaan aika paljon. 😉 Ja mä haluaisin myös ehkä jollekin valokuvauskurssille, että oppisin käyttämään sitten sitä kameraa oikein kunnolla.

Mutta sitten takaisin BabyShowereihin. 🙂
Meillä oli jotenkin tosi ihana tunnelma. Anna oli vilpittömän iloinen ja onnellinen ja sekös meitä muita ilostutti.
Syötiin niin, että napa naukui ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, botoxista asuntokauppoihin. Naurua ei puuttunut ja juttuakin olis riittänyt vielä vaikka koko illaks.
Ihania naisia! ♡

Ja tietysti, kun paikalla oli neljä bloggaajaa, niin kamerat räpsyi. Otettiin ryhmäkuvia, parikuvia, ruokakuvia, selfieitä ja vaikka mitä. 😀

Vauvakutsujen jälkeen me lähdettin Annan kanssa vielä käymään Annan asunnolla, jossa me ollaan vietetty meiän ystävyyden ekoja hetkiä yli kymmenen vuotta sitten. 🙂
Anna asui silloin siinä asunnossa ystävänsä kanssa ja nyt Anna perheineen on muuttamassa siihen hetkeksi ennen kuin oma talo valmistuu.
Oli hauska käydä siellä verestämässä muistoja. 😉

Siellä muistoja verestäessä mietittiin myös vähän syvällisempiä juttuja. Ja mm. tätä bloggaamista. Meillä on Annan kanssa aika samanlainen bloggaustyyli; paljon kuvia, omaa kokemusta, pientä raotusta omaan elämään.
Me annetaan molemmat aika hiton paljon blogeillemme. Ja ei siinä mitään, me tykätään siitä.
Mutta aina aika ajoin me molemmat tullaan miettineeksi sitä mitä kaikkea me täällä jaetaan.
Välillä se pieni raotus meiän elämiimme ei oo vaan ihan pieni raotus. Toki se silti on vain hyvin pintapuolista katsausta, mutta silti meiän asioista (tai oikeastaan asioista joita päivän aikana teemme) tietää moni.
Bloggaaminenhan on vähän niinkun julkista päiväkirjan kirjoittamista. On myös niitä blogeja paljon, jossa kirjoittaja ei kerro mitään omasta elämästä. Blogi voi olla sisustusta, muotia, treeniä – mutta silti vain kaikkea muuta kuin itse bloggaajan ”omaa elämää”.
Ja älkää käsittäkö väärin, en siis valita, sehän on kirjoittajan itse päätettävissä mitä haluaa jakaa.

Välillä se kuitenkin tuntuu hassulta, jotenkin myös pahalta, että jotkut sellaiset ihmiset jotka on olleet meidän elämissämme joskus, mutta lähteneet syystä tai toisesta, tietävätkin yllättävän paljon mitä meille nyt kuuluu.

Onneksi on näin ihana ja rakas ystävä, jonka kanssa tästäkin asiasta voi puhua ja jakaa samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. ♡ ♡
Eilen oltiin ihan samikset vaatteiden suhteen. 🙂 Great minds think alike! 😉

Yin ja yang – Palapelin palaset – Ystävät ♡

Iloista sunnuntaipäivää kaikille teille! 🙂 Niin tutuille kuin tuntemattomillekin. 😉 ♡