Taas voin esittää itselleni kysymyksen, että mitä kaikkea voikaan bloggaaminen antaa?
Se voi antaa esimerkiksi ihania uusia ystäviä. ♡
TÄÄLLÄ kirjoitin vähän aikaa siitä kaikesta mahtavuudesta mitä bloggaus on tuonut mukanaan.
Mulla on kaks rakasta ystävää bloggareina (Anna ja Sara) ja kuten tiedätte myös mieheni ja äitini pitävät blogia. 🙂

Eilen Nurmeksesta kotiin ajaessamme kurvattiin Joensuun kautta. Oltiin sovittu nimittäin mieheni kanssa kahvitreffit super ihanan Annan kanssa.
Annaan oon saanut tutustua blogimaailman kautta.
Ollaan kirjoiteltu suurinpiirtein saman aikaa näitä treeniblogeja ensin Bloggerin puolella ja nyt sitten täällä FitFashionin puolella.
Nähtiin eilen ensimmäistä kertaa. Tähän asti ollaan oltu yhteydssä vain Facebookin kautta ja puhelimitse.
Monna pätkä ja Anna pitkä. 😀 Haha! 😉

Se on tosi hassua miten voikin tuntua siltä, että olis tuntenut toisen aina vaikkei ikinä olla tavattu. Mutta niin se vaan on, että jonkun kanssa on sitä sielujen sympatiaa ja jonkun kanssa ei. Annan kanssa meillä sitä todella on! ♡

Nyt kun tästä aiheesta kirjoitan, niin haluan samalla kertoa, että olen saanut myös toisen ihanan ystävän bloggaamisen kautta. Nimittäin Heidin. Meidän piti alunperin lähteä Annan kanssa tänä kesänä Heidin luokse Skotlantiin, muttei saatu sitä toteutettua. Joku kerta vielä! 😉
Tämä blogimaailma on tavallaan ihan oma maailmansa. Se toki koko ajan kasvaa ja bloggaus ja blogien lukeminen yleistyy.
Mun mielestä on ihanaa ja korvaamatonta välillä jutella bloggaamiseen liittyvistä jutuista ystävien kanssa, jotka itsekin kirjoittavat blogeja.
Oli myös ihan mahtavaa kun kutsu kävi tänne FF:n puolelle, niin mukaan samaan portaaliin lähti kolme hyvää ystävää (Anna, Anna ja Sara).

Koko jengi 😉

Puhuttiin eilen kahvilla Annan ja Tuukan kanssa myös bloggailusta. Enemmän kyllä höpötettiin kaikkea muuta, mutta toki me kaikki blogia kirjoittavat ihmiset haluttiin jakaa siitäkin mietteitä.
Mitä enemmän lukijoita on sitä enemmän tulee kaikenlaisia ajatuksia meille kirjoittajille.
Bloggerin puolella kirjoittaessani sain jossain välissä aika paljon kaikkea ihmeellistä kommenttia. Samoin on saanut Anna.
Täällä FF:n puolella yksi positiviisista asioista on se, että tänne tulevat kommentit on asiallisia. Enkä tällä tarkoita sitä, että pitäis aina tulla vain positiivista kommenttia, en tosiaan. Negatiivistakin saa tulla ja rakentavaa, mutta nimenomaan se rakentava on se avainsana.
Joka tapauksessa, näistä ei rakentavista-kommenteista on ollut kiva keskustella sitten toisten bloggaajien kanssa. Ja saada tavallaan ”vertaistukea”. Hassua ehkä, mutta näin se oikeasti on.
(mä avaan tässä nyt näköjään jotain bloggaajien sielunelämää.. 😀 )
Mutta ehkei näitä asioita tuu mietityksi jos ei itse kirjoita blogia.
Meni nyt jotenkin ehkä sekavaks tää mun sepostus, joten lopetan tähän. Haha!
Pointti joka tapauksessa on se, että oli ihana tavata Anna! 😀 Ja että on ihana saada uusia mahtavia ystäviä! ♡

Joensuussa pyöriessämme saatiin pikaisesti tutustua myös Mariliihin. 🙂 Hauska olis ollut jutella enemmänkin, mutta ehkäpä tosiaan sitten myöhemmin isommalla porukalla. 😉

Kahvittelun jälkeen olikin aika siirtää auton nokka kohti Helsinkiä.
Pakko oli käydä ostamassa matkaevästä vielä Punnitse&Säästä-kaupasta ja sitten kohti Lappeenrantaa.
Päätettiin ajaa itärajan kautta kotiin tällä kertaa. Länsirannikko nähtiinkin viime viikolla. 😀

Taukopaikalla Geren juoksutusta

Kuvan alareunasta voi nähdä, että meillä asuu pentukoira. 😉

Tänään mulla onkin ollut paluu arkeen!
Nimittäin töihinpaluu. Tänään oli taas asiakkaitten treenauttamista ja saliohjelman tekoa ja kaikenlaista kivaa. Oikeastikin, oli ihana palata töihin kun työt on näin ihania! 🙂
(mä oon taas jossain positiivisuushuipussa tänään näköjään.. 😉 )

Parhaat buusterit treeniin: kahvikuppi ja supersmoothie! 🙂

Jos mulla on aikainen lähtö, niin teen itselleni supersmoothien. Oonkin ohjeen jo täällä jossain postauksessa jakanut. Rahkaa, bulgarian jugurttia, CocoVin kookosöljyä, macaa ja siitepölyä.
Ja sitten kupillinen kahvia, ni kyllä kuulkaa jaksaa.

Aamulenkillä

Ennen töitä ehdin tehdä ojentaja-rinta-treenin itselleni.
Sali oli taas lähes tyhjä.
Tällä kertaa treenin tein Viikin Unisportilla, koska siellä oli tapaaminen asiakkaan kanssa sitten heti oman treenin jälkeen.

Ranskalaista otsaan

Vinopenkkipunnerrusta

Perusrutistuksia pallolla

Ja onnistuneita itselaukaisuotoksia. 😉

Miehelläni on vielä tämä viikko lomaa ja työpäivän välissä ehdin käydä kotona nauttimassa super hyvän lounaan, jonka hän oli valmistanut taas.

Nyt mä lopetan tämän sekametelipostauksen.
Tuntuu, että tänään tässä mun ”postausloogisuudessa” ei ollu mitään järkeä. 😀 Oon tainnu nukahtaakin tässä välissä pari kertaa. 😉

Ainiin!! Loppuun vielä info!! Seuraavan InBody-kehonkoostumusmittauksen ajankohta on selvillä! Keskiviikkona 4.syyskuuta.
TÄSTÄ linkistä pääsette ilmoittautumaan. Ja jälleen kerran nopeat syövät hitaat. Vain tietty määrä mahtuu mukaan valitettavasti. Infoa lisää tuosta samaisesta linkistä.

Kauniita unia kaikille!
Kuten eilen illalla kirjoitin instagrammiin:
Borta bra men hemma bäst! ♡

Kuten teille olenkin jo kertonut, me olemme päättäneet ryhtyä pienen opaskoirapennun vapaaehtoiseksi hoitokodiksi.
Eilen sitten haettiin 7-viikkoinen Gere kotiin.

Opaskoirakoulun pihalla kotiin lähdössä

Kerron tästä aiheesta kohta vähän lisää koska on tullut toiveita, että kertoisin vähän miten ja miksi voi päästä opaskoirapennun hoitokodiksi.
Ensin kuitenkin vähän alkuviikon treeniä ja muuta meininkiä. 🙂

Maanantaina aamupäivällä laitettiin pyöräilyromppeet niskaan ja lähdettiin Tuukan kanssa pyörälenkille.
Tarkoituksena oli tehdä reilu 20km lenkki.
25km näytti Tuukan Polarin mittari lenkin kokonaispituudeksi. Ja lenkin puolessa välissä käytiin myös kiipeämässä Jätemäen portaat ylös. Lenkillä mulla paloi 1000kcal.

Eka pyöräilyosuus takana ja portaat edessä.

Portaat kivuttiin hyvällä temmolla ja pohkeissa alkoi tuntua jo puolivälissä, noin 200:nnen portaan kohdalla. 😀

Jei! 🙂

Tietääkö muuten joku, että kuinka monta porrasta on ne Pispalan pisimmät? Siellähän on eri pituisia.. Nää Jätemäen portaat on vähän reilu 400 askelmaa.
Alaspäin mentäessä oli helpompaa, mutta etureisissä alkoi kyllä tuntua sitten lähestyttäessä alimpia portaita.

Alaspäin! 🙂

Maanantai-illalla käytiin mieheni, veljeni ja äitini kanssa syömässä Töölössä ravintola Mamma Rosassa. Oli ihan super hyvät ruuat ja jälkkärit myös! 😉
Äitini jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja tarjottiin hänelle tämä illallinen.
Käppäiltiin vähän ympäri ämpäri Töölötä ennen syömistä ja ihasteltiin paikkoja. Mä oon syntynyt ja asunut ekat vuoteni Töölössä ja Tuukka on asunut siellä vähän vanhempana skundina. 🙂

Pääruuaksi siikaa, röstiperunoita ja punajuurikastiketta

Jälkiruuaksi pannacottaa, mangomelbaa ja kookosmoussea 

Eilen aamupäivällä lähdettiin kävelyretkelle Helsingin Tullisaareen. Mukaan lähti myös veljeni ja ystävämme Saija.
Käveltiin hyvinkin tuulisessa (joka paikassa kyllä tuuli eilen ja tänään), mutta kauniissa saaressa ja käytiin kahvilla ihan super ihanassa kahvilassa siellä.
Pöydät oli jokainen vähän eri sorttia, kun pöydät loppui niin loput asiakkaat istuivat vilteillä. Vanha suomalainen musiikki soi kaiuttimista ja oli ihan mahtava tunnelma.
Kahvikuppikin maksoi vaivaiset 1€! Ja kupit oli vanhoja Arabian kuppeja. 🙂

Sitten aiheeseen GERE! 😀
Joskus tuossa keväällä alettiin mieheni kanssa hauduttelemaan ideaa opaskoirapennun hoitokotina toimisesta.
Mietittiin hetken aikaa ja sitten laitettiin sähköpostia Opaskoirakoululle.
Opaskoirakoulu hakee vapaaehtoisia perheitä auttamaan pentujen kasvatuksessa.
Pentuja syntyy vuodessa aika paljon ja osan Opaskoirakoulu kasvattaa itse koululla, mutta kaikkia ei pystytä siellä kasvattamaan.
On siis tosi arvokasta työtä vapaaehtoisilta perheiltä lähteä mukaan tällaiseen toimintaan.
Toki tässä on se kurja puoli, että pentu ei ole hoitokodissa kuin reilun vuoden ja lähtee sitten opiskelemaan opaskoiraksi, jolloin toki hoitokodin on aika luopua pennusta.
Pikkupentuvaiheessa hoitokodeissa kasvatetaan pentua jo oikeaan suuntaan ja on tiettyjä erilaisia sääntöjä opaskoirapennulle kuin ns. tavallisille kotikoirille.
Mutta pääasiassa ihan perus tapakasvatus on opaskoirapennullekin se perusta; ei sängylle, ei sohvalle, pitää oppia sisäsiistiksi, pitää osata tulla luokse, kulkea vieressä jne.
Eilen ennen luovutusta oli parituntinen koulutus. Käytiin läpi näitä ihan ensimmäisiä opetusjuttuja. Miten opettaa sisäsiistiksi jne.
Tämän reilun vuoden aikana käydään sitten muutaman kerran opaskoirakoululla järjestettävissä koulutuksissa, missä opetellaan mm. vieressä kulkemista, luoksetuloa ja kaikenlaista muuta tottelemista. Pennun kanssa täytyy käydä tietyn väliajoin matkustamassa julkisilla ja ajeluttaa autossa. Pennun sosialistaminen on myös hoitokodin vastuista yksi tärkeimmistä. Kun pentu on tutustunut omaan hoitokotiperheeseen aletaan pentua viemään eri paikkoihin ja tutustumaan mahdollisimman paljon eri ihmisiin ja myös muihin koiriin.
Koirien pitää olla ns. turvallisia koiria, jotka on kasvatettu kunnolla. Jolloin pentu oppii turvalliseen ja rauhalliseen kanssakäymiseen toisten koirien kanssa. 🙂

Koulutuksen jälkeen oli sitten pentujen luovutus.
Olihan se nyt ihan super ihanaa saada tuo pieni valloittava Gere syliin ja lähteä kotiin sen kanssa. 🙂  ♡ ♡ ♡

Kotona! 🙂

Nyt pitäis sitten vaan yrittää pitää pää kylmänä ja muistaa koko ajan se fakta, että pentu lähtee reilun vuoden kuluttua meiltä pois.
Tosiaan sitten kun Gere on n.1,5-vuotias, se menee opaskoirasoveltuvuustesteihin. Jos se (tekee koko ajan mieli kirjoittaa hän 😀 ) läpäisee ne, alkaa opaskoiran ensimmäinen luokka. Siinä välissä koira tulee hoitokotiin sitten vielä hetkeksi ja sen jälkeen alkaa toka luokka ja sieltä lähdetään sitten töihin.
JOS pentu ei läpäise soveltuvuustestejä on hoitokotiperheellä mahdollisuus pitää koira itsellään ja korvausta vastaan koirasta tulee tällöin hoitokotiperheen oma koira.
Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata ajatella nyt ja koko ajan toivoa hartaasti, ettei meiän pentu läpäise testejä. Vaan on asennoiduttava koko ajan siihen, että Gere lähtee reilun vuoden päästä töihin ja sitten me ollaan ylpeitä pikku Gerestä kun se pääsee tekemään arvokasta työtä sokeiden oppaana.

Eilen ekalla lenkillä 🙂

Täällä on sujunut kaikki tosi hyvin ja Gere on ihan super kiltti kaveri. 😀
Eka yökin meni suht kivuttomasti, yhden kerran herättiin pieneen itkukohtaukseen.
(ja hei sanokaa jos mä rupeen kutsuu itteeni koiraäidiks!! 😉 😀 Haha..)

TÄSTÄ pääsette katsomaan pienen pätkän Geren tämän aamun aamulenkiltä. 😀

Tässä mä istun enkä muusta tiiä.

Me ostettiin Gereä varten autoon tollainen peite takapenkille. Tänään käytiin jo vähän kokeilemassa Geren käyttäytymistä autossa ja aivan super hyvin meni sekin.
Vähän aikaa se yritti istua ja maata tossa penkillä…
…mutta sit se löys paljon paremman paikan..
Siellä ”hän” nukkuu.. 😀

Noin. Nyt mä lopettelen tämän päivän osalta ja lähden ulos Geren kanssa.
Illalla meinaan mennä lenkille tai salille, tai sit en mee kumpaakaan. 😀 Fiilisten mukaan. Ja vähän myös tuon pikkukaverin. 😉

Gere instailee.. 😉

Ja jotten ihan täytä tulevaisuudessa koko treeniblogiani Geren kuvilla, niin niitä voi seurailla mun instagrammista. 😉

Iloista keskiviikkoa ja viikon jatkoa!
Kirjoittelen taas kun siihen on hyvä rako.
Vikaa lomaviikkoa viettelen, joten vielä pidän tämän ”löysemmän” päivitystahdin.