Uskoako itsekään?!
46
Lepopäivän kunniaksi ajattelin kirjoitella teille vähän omia fiiliksiäni tästä treenaamisesta ja sen tuomasta mielettömän hyvästä fiiliksestä ja oppimisesta olemaan tyytyväinen omaan vartaloon. (varoitus: sisältää kuvakaappauksia kommenteista ;D )
Vielä reilu vuosi sitten kun tulin (edellisestä) työpaikastani streessaantuneena ja ahdistuneena kotiin, halusin aina saman tien vaihtaa ”löysää ylle”. Mieltä ahdisti p*ska työpaikka ja kehoa ahdisti joka paikasta puristavat ja kiristävät vaatteet.
Kun silloin katsoin peiliin, ajattelin että eihän tässä oo kun pari kiloa ylimääräistä.. Totuuden myöntäminen itselle on aina se vaikein juttu. Kuvakulmilla saa makeita kuvia, jossa näyttää laihemmalta ja pitämällä löysiä paitoja ja pehmeitä legginsejä voi huijata jenkkakahvoja pysymään piilossa.
Kaksi kuvaa tässä vuoden 2011 juhannuksesta ja vertailuna eilen ja tänään otetut kuvat.. (tekee jopa vähän pahaa laittaa noita kuvia)
Tuloksia näkyy, kauniita kommentteja tulee niin blogimaailmassa kuin ystäviltäni ja perheeltäni ”irl”.. Mutta silti välillä tuntuu vaikealta uskoa, että onko se tosiaan niin. Kun katson tätä kuvaa jonka laitan tähän alle, (otettu eilen Märskyssä treenin jälkeen) niin mietin, että onko tuo oikeasti minä?! Kuva on otettu jopa alaviistosta, mitä aina kammosin ennen. Sanoin, että ”ei saa ottaa alaviistosta kuvia kun näyttää sit lihavammalta”. Tunnistatteko lauseen omaan suuhunne?
Joku kysyi, että aionko vielä pudottaa painoa? Kyllä mä haluaisin vielä pari kiloa rasvamassaa pois. En välttämättä halua kiloja pudottaa enää, mutta vielä kun pari kiloa muuttuisi rasvamassasta lihasmassaksi. Jos ensi kesänä olisi sitten ehkä bikinikunnossa? 😀 Bikineitä olen käyttänyt toki aiempinakin kesinä, mutta vain maatessani pyyhkeen päällä. Heti jos olen lähtenyt vessaan, hakemaan juotavaa tms, olen laittanut äkkiä jonkun mekon päälle, ettei maha lölly ja reisistä selluliitit lätise. Näin olen ajatellut. Nyt toivon, että ensi kesänä en tarvitse sitä mekkoa enää päälleni. 🙂
Tällaiset kommentit on ihan uskomattomia. Puhutaanko näissä minusta? Siis oikeasti? Oma äitinikin on kommentoinut niin kauniisti, että meinaa tippa silmään tulla. Miksi laitan tänne nyt taas kommenteista kuvakaappauksen, teen sen itseni vuoksi. En todistellakseni kenellekään lukijalle. Vaan todistaakseni itselleni, nämä kommentit tosiaan ON kirjoitettu minusta.
Tämä kuvakaapaus taasen on facebookista. 83 tykkäystä!! Enemmän kuin hääkuvassani taannoin.. ;D
Ystävät joista en ole kuullut vuosiin tykkäsivät, läheiset ystävät tykkäsivät. Itse en painanut tykkää-nappia, vaikka oisi ehkä pitänyt?!
Nyt aamulla otetut kuvat.
Kirjoitin tuolla ylhäällä siitä kuinka ennen halusin aina vaihtaa löysää ylle. Nyt 10% pienemmässä rasvaprosentissa ja 9kg kevyemmässä vartalossa viihdyin missä vain vaatteissani myös kotona. Pieni asia ehkä jonkun mielestä, mutta mulle iso asia.
Nyt tätä kirjoittaessani mielessäni pyörii ihmeellisiä ajatuksia. ”Onko tyhmää kirjoittaa tällaista tänne?” ”Kehtaanko laittaa noita ensimmäisiä kuvia?” Mutta nyt koko tekstin kirjoitettuani ajattelen, että näinhän tämä on mennyt. Mitä sitä totuutta kieltämään. Ehkä tällä voin kannustaa jotakin teistä lukijoista nostamaan kissan pöydälle. Jos ei ole tyytyväinen itseensä, kannattaa asialle tehdä jotain. Pienetkin asiat kannustavat ja motivoivat eteenpäin tavotteissa. Pitää uskoa itseensä ja painaa läpi harmaan kiven. Kyllä täälläkin suunnassa on kiroiltu vaikka kuinka usein kun on tehnyt mieli karkkia ja shipsejä. Mutta kun tarpeeksi haluaa voi tavoitteita saavuttaa ja sen jälkeen olo on niin uskomattoman hyvä, että ihan vaan sen psyykkisen hyvän olon vuoksi kannattaa yrittää!!
En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä tai saitteko mun pointista kiinni. Toivottavasti edes osa teistä sai. 🙂 En kirjoittanut tätä tekstiä kerätäkseni teiltä lukijoilta kauniita kommentteja ja kehuja, vaan kertoakseni oman fiiliksen ja yrittäen sillä kannustaa ehkä jotakin teistä lähtemään kohti omai unelmia ja bikinikuntoa! 😉
Ihanaa lauantaita kaikille! Uskokaa unelmiinne!! puspus
46 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllä tässä tekstissä oli järkeä ja paljon olikin! 🙂 Miusta on niin mahtavaa, että oot ylpeä omista saavutuksistasi, koska niin pitää ollakin! Miulla ei edes sanat riitä hehkuttamaan noita siun tuloksia ja mieletöntä asennetta ihan ylipäätään koko elämää kohtaan 🙂 Oot yksinkertaisesti vain niin WAU sekä sisäisesti että ulkoisesti, siskoseni <3 Iso halaus ja kiitos, kun olet!
Mulla taasen ei riitä sanat vastaamaan sulle siskoseni tällaiseen kauniiseen kommenttiin. Joten sanon vaan että ISO KIITOS!!!! <3 <3 <3Ja kiitos itsellesi kun olet!
Voin niin samaistua tuohon vaateasiaan 🙂 Ennen sitä pukeutu juurikin väljempiin vaatteisiin ja kuvitteli kaiken olevan ok, mutta nyt 15kg (ja vielä jatkuu miinustaminen) ”pienempänä” ihmisenä mä koen suurta hämmästystä ja siinä samassa onnellisuuden tunnetta kun vaatekaupassa alkaakin mahtua pienemmät koot ja jo se, että vaatteet itseasiassa näyttää hyvältä päällä! Joulualesta mun oli pakko ostaa yksi takki ja shortsit ihan vaan sen takia, että ne sai mut hymyilemään koska ne näytti hyvältä päällä 🙂 (Oon tosin pitänytkin niitä, että en todellakaan ostanut niitä pelkästään näön vuoksi). Kyllä tuollaiset pienet asiat, samoin kuin muiden, tässä tapauksessa siis sun onnistuminen inspiroi itseäkin vaan puskemaan vaikka sitten läpi sen harmaan kiven.
Ihan mahtavaa Reeta! 15kg jo pois ja edelleen jatkat miinustamista! On myös mahtavaa, että saat täältä tsemppiä ja motivaatiota. Ja ihana tunne tosiaan on kun saakin ostaa yhtäkkiä kahta kokoa pienempää vaatetta kaupasta! :)Jee, jatketaan vaan samaan malliin! 🙂
Tekee hyvää mielelle ja motivaatiollekin tehdä tällänen postaus! 🙂 Upea muutos kyllä 🙂 Ja ihan varmana ei tartte ens kesänä peitellä itteensä kun lähtee hakeen jädee uimarannalla 😉 Itellä on samaa vikaa ollut kans aina 🙁 Jatkuvasti peittelemässä, valitsemassa vaatteita siten missä ei jenkkakahvat näy (leggingsit ftw!), löysiä paitoja ja mekkoja… Tällä hetkellä fiilikset on sellaset että hitto vieköön mitään löysää en osta enkä pidä 😀 Esim Jutan superdieetti -ohjelmassa pitämät paidat niin onhan ne nättejä mutta en kyl yhtään samaistu siihen että laittasin mitään säkin kaltaista päälleni :DSun elämäntyyli vakuuttaa myös siitä, että kun tää virallinen SD on ohi, matka kohti tavoitekroppaa ja mielen bikinikuntoa (että uskoo siihen miltä näyttää ja unohtaa vanhat ajattelutapansa) jatkuu tasaseen tahtiin 🙂 <3 Oot todellakin älyttömän hyvä motivaattori siihen, että ihan normaalilla ruokavaliolla ja kovalla treenillä saa paljon aikaan, eikä siihen tarvita mitään sen ihmeempiä keinoja 🙂 Vai elätkö mielestäsi jotenkin kauheen erikoisesti?Ihanaa viikonloppua ja nauti kaikesta mieleisestä 🙂 Kova tammikuu takana, joten kelpaa kyllä hemmotella! Näytät superhyvältä ja onnelliselta! <3
Kyllä, normaali ruokavalio on mun motto! Millään nutrileteilla tai kaalikeittodieeteillä EI MISSÄÄN NIMESSÄ kannatta lähteä tekemään mitään. Se on kyse elämäntapamuutoksesta, silloin se on pysyvintä. :)Enkä tosiaan oo kauheen erikoisesti joutunut elämään, vähemmän alkoholia ja karkkia. 😀 Siinä on mun helpotukset ollut. :)BTW: Mun mielestä tollaset SD:t ja muut Go fat go-jutut on ihan hyviä alkutsemppareita, mutta mä en itse lähtis sellaiseen mukaan.
Superupeeta, Monna! Musta puhut varsin fiksuja (omalla turbopuputyylilläsi, toki :D) On tosi tärkeää, että viihtyy omassa kropassaan ja tykkää itsestään ihan kokonaisuutena. Mulla itsellä siihen auttoi jo pelkkä treenaaminen, toimistotyöläinen oppi näkemään kropan toiminnallisena kokonaisuutena ja kaikenlaisten fyysisten taitojen ja kykyjen toteuttajana, eikä vaan istuvana plösömakkarana 😀 Edelleen hämmästyn säälittävän usein, mihin kaikenlaiseen mun keho taipuu ja venyy, ja mitä kaikkea voisi oppia.Ja luulen, että monia tsemppaa se, että supersporttisimmaltakaan näyttävä ihminen ei välttämättä aina ole ollut semmoinen, ja että tosiaan monesti ne tulokset on kiinni vain halusta ja asenteesta.
Hahahaha! 😀 Tuebopuputyyli!! 😉 Voi jehna mikä sana! ;DKyllä, ihan täyttä faktaa joka sana! On mahtavaa kun tulee noita hämmästyksen tunteita, että perkele tällastakin mä pystyn?! Ja asenne ja halu, nehän on ne tärkeimmät!
toi on kyllä ihan mieletön toi sun muutos! ja niinhän se on ettei painonnousua itse kunnolla rekisteröi ennen jotain konkreettista pläjäystä; itsekin ajattelin että olen todella timmissä kunnossa eikä ylimääräistä ole, ja farkkujen kiristäminen pisti epäilemään mutta ei oikein kunnolla… sitten kun kuitenkin päätti alkaa tehdä jotain, ja näki ensimmäiset muutoskuvat, niin voi helkkari! jesus mikä pullamössömassu sitä onkaan ollut, eikä sitä muka silloin nähnyt?? missä ne silmät on sillon ollu, selässäkö? vai oliko silmillä sellaset laput jotka näytti peilikuvan perfettona, sellaista kuvaa mikä nykyään on jääkaapin ovessa motivaattorina? on se jännä juttu se, kun silmät aukeaa :)vaikka mulla oikeastikaan ei hirveästi matkaa ollut, niin ymmärrän kyllä ehdottomasti sua! mä oon monesti miettinyt sun kuvia katellessa, että ootko sä aina ollu noin pieni vai oonko mä huomannut sen vasta nyt vai oletko sä alkanut ottaa kuvia eri lailla, ja sit kuitenki oon ajatellu että pöh, ainahan sä olet noin hyvältä näyttänyt… mutta nyt kun todella vertaa näitä kuvia niin ou mai gaad, YOU GO GIRL!!
Se on todellakin jännä juttu! Mutta se siinä varmaan on, että johonkin tiettyyn pisteeseen asti sitä pystyy kieltämään itseltään pullamössömakkarat. Sitten tietysti kun ylipainoa on kymmeniä kiloja, niin uskon ettei enää voi kieltää.Niinpä, no mullakin ”matkaa” tuolta vuodesta 2011 tähän on ollut ”vaan” se 9kg, mutta silti. 😉
Mä en oo koskaan ollut bikinikunnossa vaan juurikin maannut vattallani rannalla. Koskaan en oo oikeestaan kropastani tykännyt. Monesti olen laihduttanut ja saanutkin painon alas, mutta kaunis se kroppa ei ole vielä kertaakaan ollut. Nyt on tullut stoppi sille kaikelle ja tosiaan palkkasin pt: koko vuodeksi. Mä todellakin aion tehdä asialle jotain. Ja mä toivon, että vuoden päästä mäkin voin laittaa tälläisen tekstin mun blogiin ja näyttää kuvia siitä minkälaisen muutoksen olen saanut itsessäni ulkoisesti ja sisäisesti aikaan. Tässä tekstissä oli oikeesti mun mielestä ajatusta ja mua tää ainakin tsemppasi taas ihan hirmuisesti! 🙂 Mä en ois varmaan tunnistanut sua edes noista ennen kuvista! :O Ja oikeesti, sä olet kaikkien noiden ihanien kommenttien ja tykkäämisten arvoinen. Sä näytät ihan älyttömän hyvältä!! Mäkin tahdon! 🙂 Mukavaa lauantaita! Ps. Miten pitkä sä oot? Kuvissa näytät jostain syystä mun silmään aika lyhkäseltä, mutta kun sen painon julkistit niin siitä päätellen oot varmaan ainakin 170cm, eikö?
Kyllä voit laittaa vuoden päästä tällaisia kuvia!! Ihan varmasti! Uskot vaan ittees, niin pystyt siihen! <3Oon 165cm! 🙂 Pätkäläinen.. 😉
Oijoi, kylläpä rouva näyttää hyvältä! Toi sun vyötäröshän on ihan mini, katkeet kohta kahtia 🙂 oletko muuten mitannut vyötärönympärystä? Ei varmaan paljon yli seitkyt ole…Hurjan on kyllä toi sun muodonmuutos ja ah noita ihania vaatteita! <3
Haha! 😀 Joo se oiskin ku pitäis varoa ettei katkee! ;D En oo muuten vähään aikaan mitannu, pitää kaivaa mittanauha esiin ja mitata. Tuli ihan sellanen kiinnostus nyt kun sanoit. 🙂
Huikea muutos on tapahtanut kropassasi. Olit ennen kaunis nainen toki mutta nyt vielä kauniimpi ja uusista kuvistasi välittyy elämänilo ja positiivisuus. Tottakai noista tuloksista ja omasta kropasta saa ja pitää olla ylpeä. Takana kuitenkin mieletön määrä työtä!
Kiitos Nanna! 🙂 <3
Aivan paras ja upea postausaihe! Tykkäsin paljon. Kiva lukea ja nähdä kuvista, miten olet pystynyt muutokseen, eikä siihen ole kulunut edes kamalasti aikaa. Itsekin olen aina halunnut olla laihempi, mutta vielä en ole päässyt mielestäni tarpeeksi ajantuksen tasolla siihen, että olisin valmis. Tällaiset postaukset saavat kyllä motivaatiota ylös päin ja taottua mun päähän, ettei siihen kulu monia vuosia, kunhan vaan saa ne omat ajatukset sille tasolle, että siihen on oikeasti valmis ja haluaa tehdä sen muutoksen. Myös sun (ja monien muiden bloggaajien) elämäniloisuus ja positiivisuus kannustaa. Vielä yksi postaustoive, mikä putkahti mieleeni: Voisitko tehdä postauksen siitä, kun aloitit kuntoilun tuolloin reilu vuosi sitten. Mistä ja miten aloitit ja miten se siitä muuttui? Myös jos sulla olis vinkkejä aloittelijoille niin olisi plussaa. Musta on aina kivinta kuulla vinkit ja kokemukset ko. asian kokeneiden suusta. Kiitos 🙂
Kiitos, mahtavaa jos tykkäsit. :)Voin laittaa jossain välissä postauksen tuosta miten aloitin jne..Urheilu ja liikunta on ollut siis osa mun elämääni aina, se jäi vaan n.1,5vuodeksi pois (eikä silloinkaan ihan kokonaan). Mutta mä kirjoittelen lisää tästä. 🙂
Hienosti ja rehellisesti kirjoitettu ja kyllä sain koppia mitä ajoit takaa. Itsellä raskaus ajat on olleet sellaisia, että olen antanut itselleni luvan syödä vapaasti ja onhan niitä kiloja tullut jokaisessa 4:ssä raskaudessa lähes parikymmentä per raskaus. Onneksi kilot on lähteneetkin aina pois jo ennen seuraavaa raskautta, mutta kyllä se muodonmuutos mikä on tapahtunut kilojen karistessa on sellainen, ettei meinaa pää pysyä mukana tahdissa. Neljä lasta kahden vuoden ikäeroilla ja nyt tuntuu että lapsiluku on täynnä ja oman kropan ”muokkaukselle” on nyt mahdollisuus. Ja kyllä se fiilis mikä salilta tulee kun on kaikkensa antanut ja treenannut täysillä on kaiken sen väärti, sen voimalla jaksaa uskomattoman paljon. Ja se, että peilistä katsoo timmi-mamma, on lisäbonusta joka ei harmita 😉 Näytät tosi upealta, nyt ja myös aiemmissa kuvissa, mutta ymmärrän ja uskon, että voit varmasti paljon paremmin henkisesti ja fyysisesti ”jälkeen” kuvissa 🙂 Mahtavaa viikonloppua Monnalle! 🙂
Nimenomaan Linda! Fiilis salilla ja sen jälkeen plus sitten se peilikuva, ne vaan tuovat hyvän mielen ja voimaa jatkaa samalla tavalla! :)Kiitos <3
Mä ihan hymyillen luin tämän läpi. <3Voin myös sanoa samaistuvani ihan tuohonkin, että mitä kotona pitää päällä. Mulla on ollut semmoinen koipi-/pyllykompleksi esimerkiksi vielä vuosi sitten, että eipä mua saanut nähdä kotona pienissä vaatteissa edes mies. Sitten jotain tapahtui ja löysi ittensä ihan pikkushortseissa kesällä sisätiloissa ja bikinikuvia oli yhtäkkiä blogissa! Mitä ihmettä!! En olisi koskaan uskonut, että tämmöstä voi tapahtua. 🙂 Kyllä se treenin kautta saatu tyytyväisyys omaa kroppaa kohtaan tuo ihan jäätävät määrät itsevarmuutta ja rohkeutta ja mikäs siinä sitten pällistellä ja olla pällisteltävänä!
Niinpä, tollanen on niin mahtava fiilis kun yhtäkkiä tajuu vetelevänsä just jossain minishortseissa ihan tosta vaan. 😀 Ja vaikkakin kotona, mutta mä tajuun täysin, niin minäkin nykyään teen! :)Ei voi muuta sanoa kun I <3 WORKOUT! 😉
Todella makea muutos, mutta kun oon blogiisi seuraillut jo jonkin aikaa, niin tiedän, ettei se ilmaiseksi oo tullut. Noi tummat hiukset sopii sulle tosi hyvin.
Niinhän se on. 🙂 Kiitos <3
<3
<3
Uusi lukija täälä hei!! :)Kuinka tuttu sinun tarinasi onkaan!! Itse myös vuosi sitten koin päässäni napsahduksen ja aloitin uuden elämän! -26kg on laihdutettu, nyt alkoi lihasmassa keräily. Tällä hetkellä treenaan Fitfarmin Litessä InShape-ryhmässä. Ennen peitin itseni juuri löysiin tunikoihin ja legginseihin, kuvittelin olevani laihempi kuin olin. Toki lasten kanssa rannalla kävin bikineissäni uimassa, vaan häiritsihän se, vaikka yritin itse uskotella muuta. Nyt olo on paljon parempi. Olen jaksavampikin äitinä, lapsia jaksan kiskoa pulkalla ja JUOSTA samalla!! Tunne on uskomaton. Ja peilikuva… se on muuttunut niin paljon vuoden aikana :)Toki on vastaan tullut sitten näitä karehtijoitakin. Löytyy ihan omasta perhepiiristäni myös 🙁 Mutta melkosta motivaatiota se antaa painaa eteenpäin, että pystyy näyttämään mistä mut on tehty!! ;DBloginkin perustin, en ole siitä huudellut. Ei löydy hakukoneilla mutta on kaikkien luettavissa. Blogin avulla koitan kerätä niitä lytättyjä itsetunnon arvoja kasaan. Koko elämänsä kun on saanut kuulla olevansa mitätön ja arvoton, niin jäljet on jäänyt.Vaan nytpä nostin itseni ylös. Mä aion näyttää kaikille mistä tämä kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti, yhden miehen vaimo on tehty!! 😉 Jatketaan hyvää työtä!! Sinä näytät Monna todella upealta 🙂
Joo tuo on tuttua mulle omien asiakkaiden kautta, että oma energisempi fiilis painonpudotuksen kautta on tuonut heille energiaa myös lasten kanssa enemmän! :)Ja kadehtijoitahan löytyy aina, niille vaan piutpaut ja nauttii siitä omasta fiiliksestä ja tietysti niistä kauniista sanoista mitä varmasti sinäkin olet saanut paljon. :)Kyllä, jatketaan hyvää työtä! (ja mä yritän etsiä sun blogin käsiini)
mahtavaa työtä monna! ♥Visit My Blog One Less Lonely Dancer♥
Kiitos Emma 🙂
Sä oot kyllä saanut todella hienoa tulosta muru! <3 Onnittelut siitä! 🙂 Oot nyt just sellainen naisellinen mutta lihaksikas ja kehitys vaan jatkuu! Ei kyllä tiedä mitä susta vielä tulee 😉 se vaparillinen fitness vois olla sun juttu! 😀 Mietiskele ;)Oot kaunis ja upea! <3
Kiitos muru rakas! <3 <3(voi kääk tota vaparillista fitnesstä! ;D )
Olet kyllä niin mun idoli. Upee mimmi. Kyllä ihminen näyttää hoikkana ja hyväkuntoisena vaan niin paljon nuoremmalta!
Hihi! 🙂 Kiitos Adelheid!!
Voi Monna! Tiedän niin tunteen kun välillä peilistä tai jostain kuvasta katsoessa sitä on välillä ihan ihmeissään, että ”onko tuo varmasti mie?”. Ja sitten kun katsoo niitä muutaman vuoden takaisia kuvia, niin on niin onnellinen, että nyt on tässä vaiheessa eikä siinä missä ennen. Vaikka en ole vielä tähänkään muotoon vielä läheskään tyytyväinen. Miun vanhat kuvat nyt on vielä niiiin paljon järkyttävämpiä kuin sulla, mutta kyllä noista siunkin kuvista tosiaan näkee sen, mikä muutos on tapahtunut. Ilmiselvän ulkoisen muutoksen lisäksi huomaa myös sen sisäisen muutoksen, näytät nykyisissä kuvissa niin paljon onnellisemmalta ja reippaammalta <3. Sie saat ja siun pitääkin olla ylpeä saavutuksistasi! 🙂
Ihanaa jos tämä sisäinen hyvä fiilis näkyy myös teille lukijoille. Se on yksi isoimmista pointeista mitä aina painotan myös omille asiakkailleni! 🙂
On kyllä huikea sun muutos! Oon melko uusi blogisi lukija ja mietin, miten päädyit muutoksen tielle vasta nyt? Jos oikein olen ymmärtänyt, olet ollut liikunta-alalla ja pt jo vuosia. Blogisi on kivan piristävää luettavaa ja tsemppiä viimeisiin kiloihin :))
No tää muutoksen tie ei tavallaan ollut mikään iso juttu.. Joo ja ei. Siis mä oon ollut vuosia jo liikunta-alalla, mutta välissä kävin pari vuotta vaatealalla jolloin myös liikunta väheni. Ei kylläkään täysin loppunut missään välissä. Mutta vuodet 2010-2011 oli pahimmat ja silloin liikuin TOSI epäsäännöllisesti.Pt:ksi valmistuin vasta viime vuonna. :)Kirjoittelen pian vähän lisäfaktoja blogiin. 🙂
Vau minkä muutoksen oot tehnyt! Ja oot kyllä tosi kaunis 🙂 Juuri äsken löysin sun blogin ja jäin kyllä heti lukijaksi 🙂
Hienoa jos tykkäät blogistani! 🙂 Kiitos!
Tuot motivaatiota postauksillasi ja unelmiin on todellakin uskottava. Jos et itse usko, ei usko kukaan muukaan 🙂
Näin juuri!! 🙂
Äiti täällä taas kirjoittaa. Kyllä itsestään saa olla ylpeä, kun saavuttaa tavoitteet. Ja olet ennenkaikkea esimerkkinä siitä, että pidät huolta itsestäsi hienolla tavalla. Toi kesän 2011 kuva on aika masentava. Kun sitä nyt vertaa sun nykyolemukseen. Eteenpäin vaan samalla mallilla.
Hihi 🙂 <3 Kiitos äiti <3
Tuo sun saavuttama muutos luo itseenkin toivoa, että saavutan vielä unelmakroppani (jollainen sulla nyt on!)Luin jo eilen tämän tekstin ja tunnistin tuon kotivaate”ongelman”. Tänään koulun jälkeen taidan vaihtaa korkeintaan farkut legginsseihin ja jättää normaalisti liian tiukaksi kokemani paidan päälle 🙂 Aina heikkona hetkenä luen sun blogia ja päivä kummasti kirkastuu 🙂 Jatka samaan malliin!
No ihan mahtavaa Stiinu! Hae jatkoassakin täältä heikkoihin hetkiin piristystä ja motivaatiota! Ihanaa kevättä sinulle! 🙂