Hyvä lukijani, istu alas, ota mukava asento, ehkä kupillinen kahvia tai jotain muuta juomaa ja vietä tovi blogissani. 😀 Tiedossa on nimittäin megapostauksien äiti.
Nyt kun aloitan tätä postausta kirjoittamaan, mietin taas että pitäiskö sitä kuitenkin jättää näitä lomakuvia vähän pois täältä.
Karsin jälleen muutamia, jotka olin jo valinnut. Ja kymmeniä kuvia jää vain omaan ja ehkä facebook-kavereille julkaisemismateriaaliksi.
Näin päätän taas. Näin oon päättänyt monta kertaa. Ja jälleen pidän saman linjan. Lomalta ja muista yksityisasioista raotan vähän ovea, mutten avaa sitä ihan kokonaan. 🙂

Tämä postaus alkaa viime viikon torstaista. Viime viikon keskiviikkona oon viimeksi teille kirjoitellut. Eipä oo tainnut näin ”pitkää” taukoa ollakaan aiemmin. Aika juoksee kuin siivillä täällä maalla ja ei ole tietokone ollut auki vasta kun tänään.
Mutta siis, viime torstaina aamusella jaettiin salivuorot Tuukan kanssa. Nyt kun meillä on toi koiravauva, niin ei voidakaan lähteä treenaamaan yhtä aikaa.
Mä heräsin jo klo 5.45 pissattamaan Gereä, joten aamiaisen sain napaani ekana ja tätä myöten myös treenivuoro oli ekana.
Tein käsivarsitreenin Meilahden Unisportilla. Olipa hauska treenata melkein tyhjällä salilla. Sali aukesi klo 7.45 ja about kasin maissa mä olin siellä jo. Muutama muu ahkera aamutreenari siellä oli myös, mutta yleensä niin täysi sali oli nyt lähes tyhjä.
Silti itse treenistä mulla ei oo yhen yhtä kuvaa. 😀
Treenin jälkeen pientä pullistelua toki peilin edessä. 😉
Vaikka itse sanonkin, niin vatsa näytti suhteellisen kivalta ja käsivarsiin ja olkapäihinkin näyttää ehkä jotain muutosta taas tulleen.
Ja tällaista kehitys-kommenttia tuli instagrammissakin. Kiitos niistä! <3
Molempien treenien jälkeen sitten pakattiin auto täyteen rompetta ja suunnattiin auton nokka kohti Pohjois-Karjalaa. Appivanhempien mökille Nurmekseen.

Gere näytti hienoa käytöstä koko matkan ja nukkui kiltisti koko automatkan. Välillä herätettiin se pissalle ja syömään ja juomaan.

Gere näyttää kilttiä käytöstä matkan varrella. 😉

Mökeillä ollaan nyt oltu lomalla paljon. Etelämmässä ja täällä idemmässä. Mökillä olo on ihanaa ja leppoisaa, mutta kyllä sitä kaipaa sitten jo taas takaisin kaupungin vilinäänkin kun on tavallaan tarpeeks pitkään saanut rauhottua maaseudulla.

Mökkikollaasia 😉

Tossa yllä olevassa kollaasissa näkyy itse mökki, vähän vanhaa aittaa ja uutta aittaa, maisemaa mökiltä tielle ja mun mökkiasua ja aamupalaa. 
Ja alla olevassa kollaasissa on vähän asukuvaa kun lähettiin Nurmes Cityyn kaupoille. 😉 Haha!
Täällä mökillä ollessakin me kyllä aika paljon tehdään koko ajan jotain. Toki myös möllötetään ja otetaan päikkäreitä jne. Mutta ollaan molemmat mieheni kanssa aika meneväistä sorttia, niin tykätään sitten kun on puuhaa.
Yhtenä iltana lähdettiin tähän lähelle Raesärkille kalaan koko konkkaronkka. Appivanhemmat, Tuukka, Gere ja minä. 🙂

Asiaan kuuluvat vermeet päälle.

Hyttyshatut ja systeemit päällä. 😀 Oli muuten hyvät, eipä häirinny ininä korvan juuressa kun ties ettei ne pääse pistämään.
Saaliiksi saatiin 54 pientä ahventa.

Appivanhemmat, Tuukka, Gere ja kalasaalis

Kalasaaliista Tuukan äiti valmisti meille herkullista kastiketta. Slurps!
On muuten aika ihanaa tulla valmiiseen pöytään. Täällä mökillä ollaan saatu olla aika tavalla Tuukan äidin herkkuruokapöydissä tekemättä itse mitään. Välillä tulee jopa sellainen olo, että voisinko nyt pliis auttaa tai tehdä jotain. Mutta porkkanan kuorimista enempää ei ole täytynyt/saanut tehdä. 😉 😀

 Vasemmassa yläkulmassa kalakastikeannos 🙂

Gere on seikkaillu täällä vapaana mökin pihalla ja siitäkös se on tykänny.
Hihnassa ollaan pidetty sitten mökkitiellä ja kaikkialla muualla paitsi pihalla.
Pari tyhmää punkkia ehti puremaan, mutta onneks huomattiin ne heti ja saatiin pois.
Inhottavia tyhmäläisiä hyökkäsi pienen Gere-paran kimppuun. 😉
Lauantaina aamupäivällä lähdettiin käymään Kolilla. Sinne on tästä mökiltä vain reilu 70km ja kun Tuukka juoksee siellä lokakuussa Vaarojen maratonin (43km) niin käytiin vähän tutustumassa jo maastoon.
Tuukka kävi lenkillä ja mun piti mennä salille, mutta sieltä oli lähtenyt sali pois.
Me käppäiltiin sitten Tuukan vanhempien ja Geren kanssa Akka-Kolit sun muut hienot paikat läpi. Maisemat oli aika huikeita. Eikä kuviin saa sitä tunnelmaa, mutta tässä silti yksi kuva.

Nykyään kun on kännykässä niin hyvä kamera, tulee liian harvoin otettua kuvia mun järkkärillä.
Täällä on nyt otettu kuvia sillä paljon ja ehkä tarkkasilmäisimmät huomaa tässäkin postauksessa eron että mitkä kuvat on otettu järkkärillä ja mitkä kännykällä.


No niin, kohti loppusuoraa tämäkin postaus alkaa kääntyä. 😉 Vähän vielä..
Tänään me ollaan käyty sitten kiipeilemässä tai siis oikeammin boulderoimassa, eli kiipeilemässä ilman köyttä. Ja käytiin myös salilla.

Terveellinen aamupala

Löydettiin netistä tieto, että Hyvärilässä eli ihan tässä lähellä on avattu PielisAreena jossa voi harrastaa boulderointia.
No mehän pistettiin treenivaatteet ylle ja lähdettiin paikan päälle.
Oli tosi makeeta!! Me oltiin ainoita koko hiton areenalla. Siellä ei siis ollut edes henkilökuntaa, vaan avaimet haettiin respasta ja me kaksi vain siellä sitten kiipeiltiin. 🙂
Ainoa miinus koko hommassa oli se, että mulla on rakennekynnet! 😀 Ei ollu ihan helppoa pitää otetta kynsien kanssa. Aikamoista sormitreeniä ja siis kokonaisuudessaan rankaahan toi oli. Mutta sika siistiä!!
Kiipeilyhommat toimi meille ”alkulämmittelynä” ja sitten kurvattiin kulman taakse tekemään vielä salitreeni päälle.

Salilla näytti tältä.

Mä tein selkä-hauis-hartia-treenin. Ja vähän myös keskivartaloa.

Tuukka pumppas rintaa.

Ja minä tein ylätaljaa kapeella…

..ja leveellä.

Russian twistiä.

Ilmeiden kermaaa taas.. 😉

Ja vähän vielä selkää.

Treenin jälkeen mentiin Hyvärilän lomakeskuksen ravintolaan syömään buffet-lounas. Ja kyllä ton treenirupeaman jälkeen ruoka taas maistui.
Lautaselta löytyi niin lohta, kuhaa kuin karjalanpaisitakin. 😀
Nyt mä laitan koneen kiinni ja nautin vikasta illasta täällä.
Huomenna me lähdetään taas kotia kohti.
Ihan pienen mutkan kautta.. 😉 Nimittäin tapaamaan ihanaa Annaa! <3

Postausten tekeminen on yllättävän aikaavievää hommaa yleensäkin. Nyt täällä mökillä hitaalla yhteydellä tekeminen oli aivan jumalattoman pitkä. Aloitin tekemään tätä klo 17.30 ja nyt klo on 20.15. Että sillä lailla. Toivottavasti oli hyvää luettavaa ja katseltavaa. 😉 Haha!

Pus och kram! 😉 Ja ihanaa uuden viikon alkua kaikille!

Kuten teille olenkin jo kertonut, me olemme päättäneet ryhtyä pienen opaskoirapennun vapaaehtoiseksi hoitokodiksi.
Eilen sitten haettiin 7-viikkoinen Gere kotiin.

Opaskoirakoulun pihalla kotiin lähdössä

Kerron tästä aiheesta kohta vähän lisää koska on tullut toiveita, että kertoisin vähän miten ja miksi voi päästä opaskoirapennun hoitokodiksi.
Ensin kuitenkin vähän alkuviikon treeniä ja muuta meininkiä. 🙂

Maanantaina aamupäivällä laitettiin pyöräilyromppeet niskaan ja lähdettiin Tuukan kanssa pyörälenkille.
Tarkoituksena oli tehdä reilu 20km lenkki.
25km näytti Tuukan Polarin mittari lenkin kokonaispituudeksi. Ja lenkin puolessa välissä käytiin myös kiipeämässä Jätemäen portaat ylös. Lenkillä mulla paloi 1000kcal.

Eka pyöräilyosuus takana ja portaat edessä.

Portaat kivuttiin hyvällä temmolla ja pohkeissa alkoi tuntua jo puolivälissä, noin 200:nnen portaan kohdalla. 😀

Jei! 🙂

Tietääkö muuten joku, että kuinka monta porrasta on ne Pispalan pisimmät? Siellähän on eri pituisia.. Nää Jätemäen portaat on vähän reilu 400 askelmaa.
Alaspäin mentäessä oli helpompaa, mutta etureisissä alkoi kyllä tuntua sitten lähestyttäessä alimpia portaita.

Alaspäin! 🙂

Maanantai-illalla käytiin mieheni, veljeni ja äitini kanssa syömässä Töölössä ravintola Mamma Rosassa. Oli ihan super hyvät ruuat ja jälkkärit myös! 😉
Äitini jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja tarjottiin hänelle tämä illallinen.
Käppäiltiin vähän ympäri ämpäri Töölötä ennen syömistä ja ihasteltiin paikkoja. Mä oon syntynyt ja asunut ekat vuoteni Töölössä ja Tuukka on asunut siellä vähän vanhempana skundina. 🙂

Pääruuaksi siikaa, röstiperunoita ja punajuurikastiketta

Jälkiruuaksi pannacottaa, mangomelbaa ja kookosmoussea 

Eilen aamupäivällä lähdettiin kävelyretkelle Helsingin Tullisaareen. Mukaan lähti myös veljeni ja ystävämme Saija.
Käveltiin hyvinkin tuulisessa (joka paikassa kyllä tuuli eilen ja tänään), mutta kauniissa saaressa ja käytiin kahvilla ihan super ihanassa kahvilassa siellä.
Pöydät oli jokainen vähän eri sorttia, kun pöydät loppui niin loput asiakkaat istuivat vilteillä. Vanha suomalainen musiikki soi kaiuttimista ja oli ihan mahtava tunnelma.
Kahvikuppikin maksoi vaivaiset 1€! Ja kupit oli vanhoja Arabian kuppeja. 🙂

Sitten aiheeseen GERE! 😀
Joskus tuossa keväällä alettiin mieheni kanssa hauduttelemaan ideaa opaskoirapennun hoitokotina toimisesta.
Mietittiin hetken aikaa ja sitten laitettiin sähköpostia Opaskoirakoululle.
Opaskoirakoulu hakee vapaaehtoisia perheitä auttamaan pentujen kasvatuksessa.
Pentuja syntyy vuodessa aika paljon ja osan Opaskoirakoulu kasvattaa itse koululla, mutta kaikkia ei pystytä siellä kasvattamaan.
On siis tosi arvokasta työtä vapaaehtoisilta perheiltä lähteä mukaan tällaiseen toimintaan.
Toki tässä on se kurja puoli, että pentu ei ole hoitokodissa kuin reilun vuoden ja lähtee sitten opiskelemaan opaskoiraksi, jolloin toki hoitokodin on aika luopua pennusta.
Pikkupentuvaiheessa hoitokodeissa kasvatetaan pentua jo oikeaan suuntaan ja on tiettyjä erilaisia sääntöjä opaskoirapennulle kuin ns. tavallisille kotikoirille.
Mutta pääasiassa ihan perus tapakasvatus on opaskoirapennullekin se perusta; ei sängylle, ei sohvalle, pitää oppia sisäsiistiksi, pitää osata tulla luokse, kulkea vieressä jne.
Eilen ennen luovutusta oli parituntinen koulutus. Käytiin läpi näitä ihan ensimmäisiä opetusjuttuja. Miten opettaa sisäsiistiksi jne.
Tämän reilun vuoden aikana käydään sitten muutaman kerran opaskoirakoululla järjestettävissä koulutuksissa, missä opetellaan mm. vieressä kulkemista, luoksetuloa ja kaikenlaista muuta tottelemista. Pennun kanssa täytyy käydä tietyn väliajoin matkustamassa julkisilla ja ajeluttaa autossa. Pennun sosialistaminen on myös hoitokodin vastuista yksi tärkeimmistä. Kun pentu on tutustunut omaan hoitokotiperheeseen aletaan pentua viemään eri paikkoihin ja tutustumaan mahdollisimman paljon eri ihmisiin ja myös muihin koiriin.
Koirien pitää olla ns. turvallisia koiria, jotka on kasvatettu kunnolla. Jolloin pentu oppii turvalliseen ja rauhalliseen kanssakäymiseen toisten koirien kanssa. 🙂

Koulutuksen jälkeen oli sitten pentujen luovutus.
Olihan se nyt ihan super ihanaa saada tuo pieni valloittava Gere syliin ja lähteä kotiin sen kanssa. 🙂  ♡ ♡ ♡

Kotona! 🙂

Nyt pitäis sitten vaan yrittää pitää pää kylmänä ja muistaa koko ajan se fakta, että pentu lähtee reilun vuoden kuluttua meiltä pois.
Tosiaan sitten kun Gere on n.1,5-vuotias, se menee opaskoirasoveltuvuustesteihin. Jos se (tekee koko ajan mieli kirjoittaa hän 😀 ) läpäisee ne, alkaa opaskoiran ensimmäinen luokka. Siinä välissä koira tulee hoitokotiin sitten vielä hetkeksi ja sen jälkeen alkaa toka luokka ja sieltä lähdetään sitten töihin.
JOS pentu ei läpäise soveltuvuustestejä on hoitokotiperheellä mahdollisuus pitää koira itsellään ja korvausta vastaan koirasta tulee tällöin hoitokotiperheen oma koira.
Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata ajatella nyt ja koko ajan toivoa hartaasti, ettei meiän pentu läpäise testejä. Vaan on asennoiduttava koko ajan siihen, että Gere lähtee reilun vuoden päästä töihin ja sitten me ollaan ylpeitä pikku Gerestä kun se pääsee tekemään arvokasta työtä sokeiden oppaana.

Eilen ekalla lenkillä 🙂

Täällä on sujunut kaikki tosi hyvin ja Gere on ihan super kiltti kaveri. 😀
Eka yökin meni suht kivuttomasti, yhden kerran herättiin pieneen itkukohtaukseen.
(ja hei sanokaa jos mä rupeen kutsuu itteeni koiraäidiks!! 😉 😀 Haha..)

TÄSTÄ pääsette katsomaan pienen pätkän Geren tämän aamun aamulenkiltä. 😀

Tässä mä istun enkä muusta tiiä.

Me ostettiin Gereä varten autoon tollainen peite takapenkille. Tänään käytiin jo vähän kokeilemassa Geren käyttäytymistä autossa ja aivan super hyvin meni sekin.
Vähän aikaa se yritti istua ja maata tossa penkillä…
…mutta sit se löys paljon paremman paikan..
Siellä ”hän” nukkuu.. 😀

Noin. Nyt mä lopettelen tämän päivän osalta ja lähden ulos Geren kanssa.
Illalla meinaan mennä lenkille tai salille, tai sit en mee kumpaakaan. 😀 Fiilisten mukaan. Ja vähän myös tuon pikkukaverin. 😉

Gere instailee.. 😉

Ja jotten ihan täytä tulevaisuudessa koko treeniblogiani Geren kuvilla, niin niitä voi seurailla mun instagrammista. 😉

Iloista keskiviikkoa ja viikon jatkoa!
Kirjoittelen taas kun siihen on hyvä rako.
Vikaa lomaviikkoa viettelen, joten vielä pidän tämän ”löysemmän” päivitystahdin.