Alkuun kiitos runsaista kommenteista eiliseen postaukseen.
Vastailen kommentteihin heti kun ehdin. <3

Tänään kirjoitan teille yrityksestämme MT Personal Trainingista.
Vähän reilu vuosi sitten perustin firman.
Sitä ennen olin valmistunut PTCA Personal Traineriksi ja oppia liikunnan parista olin hankkinut aiemmin jo Kisakallion Urheiluopistolta LOP-tutkinnosta.
Sieltä sain myös FISAF:n kuntosaliohjaajan lisenssin, sekä ryhmäliikuntaohjaajan valmiudet.
Välissä tein töitä vaatetusalalla. Toimin niin myymäläpäällikkönä, somistajana, stailaajana kuin myyntiedustajanakin. Parissa isossa ketjussa ja yhdessä suomalaisessa.
Tämä vaatetusala ja varsinkin se myyntipuoli oli mulle jotenkin kuitenkin luonnotonta. Pakkomyynti ja hirveät vaatimukset koko ajan myyntitavoitteista ja budjeteista ym.ym.
Sitten päätin miettiä, että mitä mä oikeasti haluan tehdä työkseni.
Äitini ja tätini sanoi, että palaa takaisin liikunta-alalle ja opiskele vähän lisää.
Näin tein.
Ja sitten perustin rohkeasti oman yrityksen. (tällöinkin riitti epäilijöitä)

Alussa oli tottakai taloudellisesti tiukempaa.
Mutta nopeasti pääsin hankkimaan asiakaskuntaa ja ihan ensimmäisestä päivästä ja ensimmäisestä asiakkaasta asti mä olen ollut 100% varma siitä, että piru vieköön TÄÄ ON MUN HOMMAA!! 🙂

Pian sen jälkeenPT-opinnot niin miehenikin opiskeli itsensä personal traineriksi.
Sen jälkeen me olemme yhdessä pyörittäneet yritystä ja kartuttaneet asiakaskuntaa myös juoksukoulujen kautta. Mieheni on juossut monta maratonia ja työskentelee pt-hommien lisäksi juoksun erikoisliikkeessä 4Runnersissa myymäläpäällikkönä. Joten juoksutekniikat ja kaikki siihen liittyen on hänellä erittäin hyvin hallussa.

Mieheni ammentaa tietoa ravinnosta ja lähes kaikesta liikuntaan ja hyvinvointiin liittyen. Ja jakaa tietonsa minulle. 🙂 Opetetaan siis molemmat toinen toisiamme työssäkin. Toinen saattaa tietää enemmän jostain asiasta kuin toinen, ja sitten neuvotaan ja opetetaan. Jotta voimme tarjota asikkaillemme parhaan mahdollisen palvelun.

Nyt yrityksemme vuosipäivän kunniaksi päätettiin pistää nettisivut uusiksi ja tehdä extrana vielä pieni esittelyvideo itsestämme.
Palkattiin loistavat ammattilaiset ja pistettiin kuvaukset pyörimään.

Viime sunnuntaina kävimme kuvaamassa videota yhteistyökumppanimme Crossfit Vantaan tiloissa. Sekä muutama juoksupätkä ympäristössä.

Tässä alla teille nyt siis MT Personal Trainingin aivan mahtavan hieno esittelyvideo!

Mitä tykkäätte? 🙂 Mä tykkään todella paljon!!
Samalla käykää katsomassa meidän uudistetut nettisivumme TÄSTÄ LINKISTÄ.

Nyt heitän teille mahtavan kilpailun käyntiin tämän videon tiimoilta.
Kerro minulle mitä mieltä olit videosta! Kerro myös onko crossfit sinulle lajina tuttu vai tuntematon?
Vastaajien kesken arvon yhteistyökumppanimme Crossfit Vantaan On Ramp-kurssin (arvo 169€).

Siispä nyt vaan videota klikkailemaan ja vastauksia raapustamaan! 🙂
Laita vastauksesi yhteyteen oma sähköpostiosoitteesi.
Palkinto arvotaan perjantaina 6.syyskuuta! 🙂
Videon kuvaus ja editointi, sekä kuvat yllä: Patrik Rikama-Hinnenberg

Iloa viikkoonne!! <3
Minä lähden nyt viemään isäni haudalle kukkia. Tasan kymmenen vuotta sitten hän nukkui pois. Ja ikävä taitaa säilyä aina.

-Monna
p.s. Mitä tykkäätte uudesta bannerista? 😉
Bannerin kuvat: Ossi Pietiläinen

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen
www.ophotos.kuvat.fi

Eilen pistin korkkarit jalkaan, hiukset kiharalle ja huuliin punaa.
Uuden mekon olin ostanut juhlia varten NewYorkerista pari viikkoa sitten ja tuunasin sitä kultaisilla niiteillä vielä vähän enemmän itseni näköiseksi.
Elokuun kondis-projekti oli tullut päätökseen ja lähdin ystäväni kolmekymppisille.
Illan aikana join mojitoja ja söin juustokakkuja.

Illan aikana puhuttiin ystävien kanssa myös aiheesta, joka pisti mut tosi vakavaksi. Tuli jopa kyynel silmään.

Joten nyt meinaan avata teille hiukan asiaa, joka mua mietityttää usein.
– ”Se on niin täynnä itseään kun laittaa niitä kuvia itestään joka paikkaan. Se on niiiin itserakas.”
– ”Sillä on niin huono itsetunto, että sen täytyy pitää blogia ja laittaa kuvia itestään nyt kun on vähän paremmassa kunnossa.”
Tämän tyylisiä lauseita mä kuulen liian usein nykyään. Näitä kertovat mun hyvät ystävät, jotka ovat kuulleet näitä lausahduksia mun vähemmän hyviltä tutuilta.

Miksi ihmiset luulevat tuntevansa ja tietävänsä aina kaiken jostain toisesta ihmisestä?

Ja nyt joku teistä (aika moni varmasti) ajattelee siellä nohevana, että ”miksi sä välität siitä mitä muut ajattelee”. Ei. En välitäkään. Ainakaan siitä mitä jotkut pällit, mulle ei-tärkeät ihmiset ajattelee. Mutta mulle merkitsee kuitenkin todella paljon se, mitä mulle tärkeät ihmiset ajattelee.
Ei kukaan voi kirkkain silmin väittää, etteikö kenenkään ihmisen mielipiteillä olisi väliä. Tai no ehkä jotkut narsistit eivät välitä.

Mä oon melkein koko ikäni ollut ”joojoo-mies”. Tehnyt kaiken, lähes kaiken aina muiden toiveiden mukaan. Tai siis en ole asettanut omia tahtojani kovin ylös.
Kyllä. Mulla on ollut huono itsetunto. Oon ollut epävarma itsestäni. Pitkään.
Mun lähimmät ystävät ja perhe tietää, että edelleen mä ajattelen monesti ensin toisten parasta ja sitten vasta omaani.
Silti nyt parin vuoden sisällä olen muuttunut.
Musta on kasvanut aikuinen nainen, jolla on omat halunsa, tahtonsa ja mielipiteensä. Enkä pelkää näyttää niitä.
Jos mä nyt kohta 33-vuotiaana oon ensimmäistä kertaa elämässäni 100% tyytyväinen kaikkiin elämäni osa-alueisiin, niin miksi mä en olisi onnellinen ja itsevarma?
Onko itsevarma ihminen sellainen, että se herättää mielipiteitä koska se varmuus ja hyväolo ehkä ärsyttää monia, jotka eivät ole niin tyytyväisiä elämäänsä? Vai onko se sitä suomalaisten elämäntapaa ”eihän siitä nyt tarvitse kylillä huudella ja kehuskella”? Ja jos joku vähän huutelee ja kehuskelee, on se sitten joko itserakas idiootti tai huonon itsetunnon omaava säälittävä raukka?

Huomenna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta isämme kuolemasta.
Se nostattaa isoja tunteita pinnalle.
Samalla se myös laittaa miettimään sitä miten on omalle kohdalle sattunutkin niin paljon menetyksiä näinkin nuoressa elämässä. Ja miten myös menetykset ja raskaat asiat opettaa elämään ja arvostamaan asioita eri tavalla.
Siksi toivonkin, että ihmiset oppisivat keskittymään elämässään tärkeisiin asioihin. Niihin ihmisiin joita rakastaa. Niihin asioihin mitä rakastaa tehdä. Ja jättämään vähemmälle negatiivisen energian, kaikesta valittamisen ja muiden arvostelemisen.