Itserakkautta tai huonoa itsetuntoa, vai kumpaakaan?!
59
Eilen pistin korkkarit jalkaan, hiukset kiharalle ja huuliin punaa.
Uuden mekon olin ostanut juhlia varten NewYorkerista pari viikkoa sitten ja tuunasin sitä kultaisilla niiteillä vielä vähän enemmän itseni näköiseksi.
Elokuun kondis-projekti oli tullut päätökseen ja lähdin ystäväni kolmekymppisille.
Illan aikana join mojitoja ja söin juustokakkuja.
Illan aikana puhuttiin ystävien kanssa myös aiheesta, joka pisti mut tosi vakavaksi. Tuli jopa kyynel silmään.
Joten nyt meinaan avata teille hiukan asiaa, joka mua mietityttää usein.
– ”Se on niin täynnä itseään kun laittaa niitä kuvia itestään joka paikkaan. Se on niiiin itserakas.”
– ”Sillä on niin huono itsetunto, että sen täytyy pitää blogia ja laittaa kuvia itestään nyt kun on vähän paremmassa kunnossa.”
Tämän tyylisiä lauseita mä kuulen liian usein nykyään. Näitä kertovat mun hyvät ystävät, jotka ovat kuulleet näitä lausahduksia mun vähemmän hyviltä tutuilta.
Miksi ihmiset luulevat tuntevansa ja tietävänsä aina kaiken jostain toisesta ihmisestä?
Ja nyt joku teistä (aika moni varmasti) ajattelee siellä nohevana, että ”miksi sä välität siitä mitä muut ajattelee”. Ei. En välitäkään. Ainakaan siitä mitä jotkut pällit, mulle ei-tärkeät ihmiset ajattelee. Mutta mulle merkitsee kuitenkin todella paljon se, mitä mulle tärkeät ihmiset ajattelee.
Ei kukaan voi kirkkain silmin väittää, etteikö kenenkään ihmisen mielipiteillä olisi väliä. Tai no ehkä jotkut narsistit eivät välitä.
Mä oon melkein koko ikäni ollut ”joojoo-mies”. Tehnyt kaiken, lähes kaiken aina muiden toiveiden mukaan. Tai siis en ole asettanut omia tahtojani kovin ylös.
Kyllä. Mulla on ollut huono itsetunto. Oon ollut epävarma itsestäni. Pitkään.
Mun lähimmät ystävät ja perhe tietää, että edelleen mä ajattelen monesti ensin toisten parasta ja sitten vasta omaani.
Silti nyt parin vuoden sisällä olen muuttunut.
Musta on kasvanut aikuinen nainen, jolla on omat halunsa, tahtonsa ja mielipiteensä. Enkä pelkää näyttää niitä.
Jos mä nyt kohta 33-vuotiaana oon ensimmäistä kertaa elämässäni 100% tyytyväinen kaikkiin elämäni osa-alueisiin, niin miksi mä en olisi onnellinen ja itsevarma?
Onko itsevarma ihminen sellainen, että se herättää mielipiteitä koska se varmuus ja hyväolo ehkä ärsyttää monia, jotka eivät ole niin tyytyväisiä elämäänsä? Vai onko se sitä suomalaisten elämäntapaa ”eihän siitä nyt tarvitse kylillä huudella ja kehuskella”? Ja jos joku vähän huutelee ja kehuskelee, on se sitten joko itserakas idiootti tai huonon itsetunnon omaava säälittävä raukka?
Huomenna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta isämme kuolemasta.
Se nostattaa isoja tunteita pinnalle.
Samalla se myös laittaa miettimään sitä miten on omalle kohdalle sattunutkin niin paljon menetyksiä näinkin nuoressa elämässä. Ja miten myös menetykset ja raskaat asiat opettaa elämään ja arvostamaan asioita eri tavalla.
Siksi toivonkin, että ihmiset oppisivat keskittymään elämässään tärkeisiin asioihin. Niihin ihmisiin joita rakastaa. Niihin asioihin mitä rakastaa tehdä. Ja jättämään vähemmälle negatiivisen energian, kaikesta valittamisen ja muiden arvostelemisen.
59 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Se on oikeesti niin inhottavaa, kun täysin tuntemattomat ihmiset tulee ja yrittää kritisoida sun elämää ja ns. elää sun elämää sun puolesta. Keksiä tarinoita, kertoa niitä ihan täytenä tosiasiana, naureskella päälle ja jatkaa sitä nenänvartta pitkin kattomista. Miksei ihmiset vaan voi olla iloisia siitä, että joillain ihmisillä vaan on elämä kunnossa ja ovat asiasta ihan hiton ylpeitä? Miksei voida keskittyä siihen oman elämänsä elämiseen ja jättää muiden tekemiset omaan arvoonsa? Kun loppujen lopuksi ainoa elämä johon sulla on vaikutusta, on sun oma.
Kyllä! Siis niin täysin samaa mieltä sun kanssa!!
Loistava kommentti Maria! 🙂
<3
…Voi kun kauniina olet ollut liikenteessä!
Ymmärrän tai ainakin luulen ymmörtäväni fiiliksesi,kirjoitin vähän samasta aiheesta jonkin aikaa sitten omassa blogissani.Nyt kun julkisesti kerroin haaveista,tavoitteista…minut teilattiin,tuomittiin itserakkaaksi,huonoksi äidiksi jne…:(
Olen noin pyöreästi viimeiset 11 vuotta pyhittänyt täysin 100% perheelleeni,en ole harrastanut mitään,käynyt missään,tarkoitan siis itsekseni tai ystävien kanssa,vaan minulla aina lapset joka paikassa mukana,aina.Nyt kun aloitin kuntosalitreenaamisen,sain sananmukaisesti kökköä niskaan oikeen kunnolla ja aika läheltä.Sehän se onkin,että aivan sama mitä jotkut puolitutut/tuntemattomat ajattelevat sinusta,mutta jos ihmiset joita olet pitänyt ystävinäsi tuomitsevT sinut,tuntuuhan se pahalta.Toki jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen.
Mutta en ymmärrä miten se on keneltäkään muulta pois?itseasiassa omasta elämästäni näin neljän tenavan äitinä,minusta tuntuu,että olen kuitenkin pirteämpi,jaksavampi äiti lapsillenikin,kun otan sen vajaan tunnin päiväsä ihan vaan itsekkäästi itselleni.Mutta joidenkin mielestä tämäkin liikaa,olen kuulemma itsekäs ja en huomioi lapsiani 🙁
En ole hirveästi noista kisahaaveista viitsinyt edes lähipiirille puhua,kun minut on tuomittu jo nyt aika kovin kääntein…mutta ei se haaveita mihinkään muuta,toki elämä olisi mukavampaa,jos olisi sellaisia ihmisiä ympärillä,jotka kannustaisivat sinua tavoitteissasi.Mutta onneksi on näitä ihania motivoivia blogeja kuten tämä 🙂
No tulipahan avautuminen 🙂 Pointti varmaanki se,että älä välitä,itse tiedät kuka olet ja olet upea sellaisena kuin olet 🙂
Just! Toi on ihan kauheeta, että sitten vielä tuomitaan ”huonona ätinä”. Mulla on paljon asiakkaita, joilla on pieniä lapsia ja juurikin kuntoilun alottamisen jälkeen he ovat jaksavempia äitejä ja virkeämpiä ja ja ja… 🙂
Tsemppiä sulle! <3 🙂
Ja kiitos kommentista! 🙂
Kateelliset huutelee, oot ansainnu sun hyvän olon ja onnellisuuden! Ja miksei sais olla ylpeä saavutuksistaan, mistä moni vaan haaveilee. Ja todellakin, jokainen kun keskittyy niihin omiin tärkeisiin asioihin, ei pitäis jäädä aikaa moiselle negatiiviselle valittamiselle. Tykkään niin sun blogista!
Kiitos Elisa! 🙂
Ja joo, kaikkien pitäis kyllä enemmän vaan keskittyä omiin juttuihinsa. Aina. 😀
On vaan pakko sanoa että laav juu! Oo vaan semmonen ku oot <3
Kiitos! 🙂
Ja juu, olen sellainen kuin olen. 😉
Osa on kateellisia, osa haluaa vaan huvin vuoksi lytätä ihmistä alas. Siis sellaista ihmistä, joka on saavuttanut ja menestynyt jossain. Ylipäätään iloiset ja positiiviset ihmiset ärsyttää toisia. Pakko itsekkin myöntää, että huonona päivänä, kun ei jaksa lähteä lenkille/salille tms. treeniblogien ja niitten lihaksetkasvaahyvätreenioonniinfitness-jutut ärsyttää. Mut en mee niihin avautuun kuitenkaan, sehän olis ihan hullua!
Sitä en ymmärrä että pitää lytätä ja haukkua ja koittaa latistaa toisen saavutuksia. Oon itsekkin saanut kuulla jos jonkinnäköistä viimeisen puolentoista vuoden elämäntaparempan aikana..toisinaan jopa ystäviltä, ei suorananaista, mutta pientä piikittelyä… mut ei auta kun porskutella eteenpäin 🙂 Varsinkin laiharin aikaan ammensin negakommenteista hirveesti voimaa, mitä enenmmän kuulin shittiä, sitä enemmän jalka nousi lenkillä. Että jossain määrin vois kiittääkin negailijoita ;D
En tiiä sivusiko tää mitenkään sun aihetta, mut tämmösiä ajatuksia pompsahti mieleen. Oot upee esimerkki miten omalla kovalla työllä saavutetaan tuloksia! Jatka pliis samaan malliin ja porskuta niin perhanasti eteenpäin ja koita vaan jättää noi kitkerät kommentit taka-alalle! 🙂
Joo mä oon samaa mieltä, ettei se pahantahtoisuus aina oo tosiaan kateutta. Vaan ihan vaan pahantahtoisuutta ja halua olla ilkeä muille ja sillä jotenkin pönkittää omaa oloa. 🙂 En ymmärrä. 😉
Kiitos ihanasta kommentista!
Sä et vaikuta ainakaan mun silmiini yhtään itserakkaalta tai siltä, että sulla olisi huono itsetunto, Monna! Pikemminkin näen kauniin, terveen ja itsevarman naisen, joka osaa olla ylpeä upeista saavutuksistaan! 🙂 Tollasia ikäviä asioita ihmiset sanoo pääasiassa kahdesta syystä: kateudesta tai ymmärtämättömyydestä. Inhoan tollasta pa*kan puhumista toisten selän takana – eikö omassa elämässä oo mitään iloisia asioita jaettavana? Miksi mässäillään muiden elämällä ikävään sävyyn? Oon tähän itekin joskus syyllistynyt, mutta se on tapa, josta en pidä ja koitan päästä eroon… Häntä pystyyn! <3
Ihana, kiitos Petra! <3
Se just, että eikö tosiaan omassa elämässä oo niitä iloisia asioita, miks pitää keskittyä muiden asioihin ja varsinkin siihen paskanpuhumiseen?! :/
Aina, AINA löytyy ihmisiä, joiden omat asiat ovat niin huonosti,
että pitää nostaa omaa arvoaan dissaamalla muita.
Kenenkään ei ole pakko lukea sun blogia,
tai katsoa kuvia.
Ja tottakai jokaisessa on vähän itserakkautta (rakkautta itseään kohtaan, for god´s sake!)
sekä vähintään palanen heikkoa itsetuntoa.
Cheekin sanoin, haters gonna hate.
Teet sitten niin tai teet näin, niin sinussa on jotain vikaa jollekulle.
Sinun blogissasi minä pidän erityisesti kuvista, positiivisuudesta ja rehellisyydestä.
Älä anna pahojen puheiden viedä meiltä tai itseltäsi pisaraakaan positiivisuudestasi.
Winston Churchillin sanoin:
“You have enemies? Good. That means you’ve stood up for something, sometime in your life.”
Keep on standing Monna!
Loistava kommentti Johanna!
Kiitos! 🙂
Haters gonna hate, näin se todellakin on!
Ja tosiaan niinhän se on, että ”vihamiehiä” taitaa löytyä aina silloin jos on jotain muuta kuin seinäruusuna..
Oon jo hetken aikaa lukenu blogiasi mutta ensimmäistä kertaa päätän kommentoida.
Kateellisia ihmisiä on maapallo pullollaan ja näitä löytyy aina jotka jaksaa ja viittii haukkua toisten saavutuksia kun ei itse saa mitään aikaiseksi. Vaikka tuo sanonta – Älä välitä – on helpommin sanottu kun tehty niin siihen pitää pyrkiä sillä niin kauan kun itse tiedät mitä teet ja olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi,ei muiden mielipiteillä todellakaan ole merkitystä. He eivät elä elämääsi vaan sinä,niin kuin itse haluat 🙂
Huippu blogi sulla ja itse ainakin innoissani aina odotan seuraavaa postausta. Olen saanut myös paljon motivaatioo omiin treeneihini lukiessani blogiasi. Kiitos siis tästä 🙂
Kiitos Anu kommentistasi! 🙂
Kyllähän se niin on, että nämä ”vihaajat” ei tosiaan elä mun elämääni ja niille ei pitäis antaa mitään arvoa. Enkä aiokaan! 😉
Wow mikä kissa! 🙂 Sulle sopii toi sininen väri ihan täydellisesti. Kateelliset idiootit jauhaa sontaa selän takana…tottakai niitä v*****aa, kun oot upeassa kunnossa ja sun ihana blogi on aivan varmasti yksi koko Suomen suosituimmista. Kuvat on ihan omaa huippua luokkaansa ja inspiroi meitä kaikkia. Nih!!! Näytetään yhdessä pyllyä niille ”tosiystäville” !! 😀
Kiitos Jenni! 🙂
Ihana olet ja ihana kommentti!
Pyllyä mä meinaan näyttää todellakin ”tosiystäville” ja nauttia vain oikeista ystävistä ja omasta elämäntyylistä! 🙂
Mietin samanlaisia ajatuksia itsekin tossa joku aika sitten ja törmäsin hyvään mietteeseen: There is only one way to avoid criticism: do nothing, say nothing and be nothing. Olet upea, itsevarma ja aito ihminen, ja se aiheuttaa jostain syystä aina kateutta. 🙂
Kiitos Henna!
Vitsit toi oli hyvä mietelause!! Tota meinaan kyllä käyttää tulevaisuudessa! 🙂
Upeena oot ollu liikenteessä! 🙂 Kateellisten panettelua.. Oot tehny huikeen duunin ittes kanssa, saat ollaki onnellinen ja ylpee saavutuksistas! Älä välitä Monna, jatka samaan malliin vaan! Oot niin aito ja positiivisen oloinen ihminen, moni vois ottaa mallia!!!
Kiitos Jenna! 🙂
En mä välitä, tai yritän ainakin suuressa mittakaavassa jättää taka-alalle paskanjauhannat! 😀
Ymmärrän täysin sun fiilikset. Itse en oikeastaan edes puhu näistä jutuista kuin muutamalle lähimmälle ihmiselle ja muut ei mitään tiedä. Helpompi ollut näin, kun tuntuu että ympärillä on ihmisiä jotka arvostelee ”fitness trendiä”. Onneksi on sun ja muutaman muun blogi, josta ammentaa positiivista energiaa ja inspistä! Kiitos Monna.
Ihana, kiitos Essityttö! 🙂
Tavallaan se on aika kauheeta, ettei voi puhua kaikille ystäville ilman tuomitsemista.
Mutta toisaalta siinä säästää itseään. 🙂
Voimia! <3
Olen lukenut blogiadi jo pitkään. Koskaan en ole kommentoinut, mutta nyt on pakko! Oot upea mimmi, huuhdo kuulemasi kommentit pois päästäsi, oot tehnyt upeaa työtä ja samalla innostanut satoja muitakin liukumaan ja elämään terveellisemmin, itseni mukaan lukien. Ei kaikkia voi miellyttää! Voin myöntää , että ensin en ollut blogisi suuri fani, räiskyvät taustavärit sattuivat silmiini, mutta silti löysin itseni entisestä blogistasi päivä toisen jälkeen, koska olit niin uskomaton tyyppi! Nyt uudella blogipohjalla melkein kaipaan niitä räiskyviä värejä jotka saivat minut ensiksi ärsyyntymään 😀 nyt kävelen itsekin Neon värissä salilla, koska ne piristävät ihanasti. Nyt vaan selkä näille piilittelijöille ja nokka kohti uusia haasteita! Paljon haleja täältä ja tsemppiä!’n
Voi kiitos Ulkkis! 🙂
Hauskaa, että et ole aluksi pitänyt ja sitten kuitenkin olet jäänyt ”koukkuun”. 😀
Tsemppiä myös sulle neon väreissä kulkemiseen! 😉 <3
Yhtään et tunnu väärällä tavalla itserakkaalta. Olet inspiraation lähde ja upea tyyppi. Kateelliset valittaa ja lässyttää selän takana. Suomalaiseen kulttuuriin nyt vaan kuuluu se että se kellä onni on niin sen kätkeköön. Kylillä ei kannata huudella jos sulla menee hyvin. Heti alkaa joku kateellinen nillittää. Se on vaan tämä suomalaisten peruskateus joka sen aiheuttaa. Olen itsekin oppinu oleen hiljaa monista asioistani.. että näinhän se menee.
Kiitos Adelheid! <3
En oo ihan varma edes onko kyse mistään kateudesta, se on vaan tuo "kel onni on se onnen kätkeköön"-uskomus täällä Suomessa niin vahva! 😉
En voi kuin yhtyä edellisiin kommentteihin. Sitähän se on, että kun on tyytymätön eloonsa ja oloonsa eikä saa riuhtaistua itseään liikkeeseen ja muutokseen. Sehän vaatisi nykytilanteen ja oman toiminnan kyseenalaistamista, epämukavuusalueelle siirtymistä, uuden elämäntavan omaksumista sekä sen puolustelua ja perustelua – kenties jopa kritiikin kohteeksi joutumista. Helpompaa lienee usein itse olla se toisten elämäntavan arvostelija. Siitä saatava tyydytys on kuitenkin kovin lyhytaikaista ja katkeroittaa kritisoijaa pitkällä tähtäimellä entisestään. Meikäläiseltä täydet pinnat Monna sulle. Elämäntyylisi, treenin ja ruokavalion tuomat upeat tulokset ja valokuvista näkyvä räiskyvä nuori nainen voivat vain innoittaa ja motivoida meitä kaikkia. Tsemppiä syksyyn!!
Kiitos kommentistasi Chérie!
Sitähän se just on pahimmillaan tää negatiivisuus, että se ei tosiaan tuo kellekään mitään hyvää. Ei edes sille negatisoijalle, sekin vaan katkeroituu raukka parka.
Iloista syksyä sulle! 🙂
Monna, sä olet tosi UPEA nainen. Olet tehnyt tosi paljon työtä tämän kaiken eteen. Ilmaiseksi et ole kehoasi tuohon kuntoon saanut. Mä sanon aina, että se on kateellisten ihmisten panettelua, kun ihmiset arvostelevat. Totta kai se arvostelu tuntuu. Täytyy olla tosi kova ihminen, jos ei tuntuisi. Vain toinen bloggari tietää, että mistä on kyse itsensä likoon laittamisella. Tsemii sulle sinä upea, ihana nainen.
Maiju juurikin näin!
Todellakin vain toinen bloggari tietää, mitä tämä on, miten likoon sitä itsensä oikeastaan tässä laittakaan.. :/
Tsemppiä sinullekin ihana! 🙂
No vau mikä kissa siel on ollut liikenteessä! Mielettömän ihana mekko 🙂
Ääh, noita selkään puukottajia ja paskan jauhajia on maailma pullollaan. Aina on joku jonka mielestä oit liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Tärkeintä on se mitä itse ajattelet itsestäsi ja teet juuri niitä asioita mistä nautit. Muut tekee mitä osaa, me tehdään mitä halutaan 😉
Ennen mullakin oli todella huono itsetunto ja ajattelin aivan liikaa sitä mitä muut minusta ajattelee. Nykyään se on ihan yks ja sama, oon tämmönen kuin oon ja teen tasan sitä mitä haluun 🙂 onneks on ihania, rakastavia ja kannustavia ihmisiä ympärillä, se on kaikista tärkeintä!
Kiitos Jonna! Ostin mekon NewYorkerista ja vähän tuunailin niiteillä. 😉
Näinhän se on. Onneksi ympärillä on niitä rakastavia ja kannustavia ihmisiä. Ja kaikki pällit voi haistaa pitkän p:n! 😉
Kyllä mua kieltämättä vähän ärsyttäisi ne ystävätkin, että miksi niiden täytyy tuollaisista kertoa? Jos joku dissaa mun frendiä, niin mä tarvittaessa puolustan ystävääni sille valopäälle itselleen, ja jätän muuten sen sanat täysin omaan arvoonsa. Mitä mä sillä saavuttaisin, että kertoisin niistä haukkujen kohteelle? ”Arvaa hei mitä toi yks tyyppi sanoi susta..” ihan kakaratouhua tuollainen juoruileminen. Pahaa mieltähän se vaan aiheuttaa.
Niin, ihan totta tämäkin puoli asiasta. Oot oikeassa. En mäkään kyllä haluaisi kertoa hyvälle ystävälle jotain mikä pahoittaa sen mielen ja millä tiedolla se ei mitään tee.
Nimenomaan vain puolustaisin sitä ystävääni tällaisille paskanpuhujille..
Voi Monna! Vaikka vakava kirjoitus olikin, niin mulla tuli siitä jotenkin tosi hyvä mieli – mun oli niin helppo samaistua tähän jotenkin. Mä oon edelleen hieman lammas eli liian kiltti ja osittain musta tuntuu tosi väärältä olla tyytyväinen mun elämään. En jotenkin aina edes kehtaa hehkuttaa sitä, kuinka hyvin mun asiat elämässä on – tai siis ”hehkuttaa” eli ylipäätään mainita kuinka opiskelen alaa joka on mun intohimo, käyn töissä jossa viihdyn ja vietän vapaa-aikaani just haluamallani tavalla.. ihan vaan siksi, että ihmiset on niin älyttömän kateellisia, että keksii kaikesta jotain kurjaa ja kokee muiden onnellisuuden olevan niiltä pois. Niin kökköä.
Mutta onneksi on myös niitä ihmisiä, jotka tuntee läpikotasin ja aidosti välittää, niillä ainoastaan on väliä – ei niillä pahanilmanlinnuilla.
PS. Vau kuinka upea ilmestys sä oot! Huhhuh 😉
Joo toi on Aino ihan totta!! Mullakin tulee tollainen olo monesti, etten nimenomaan ”kehtaa” hehkuttaa. Ärsyttävää. Mun mies aina sanoo, että miksi sitä ei sais olla ylpeä siitä mitä on saavuttanut? Niinpä!! Miksipä ei?!
Kiitos <3
Hitsi, tuli kyyneleet silmiin… Nyt 25 vuotiaana voin vihdoin sanoa itsestäni samaa kuin säkin. Olen kaunis ja itsevarma! Olen onnellinen! 3 vuotta sitten olin 25 kg painavampi ja itsetuntoni oli pohjalukemissa, vaikka näytin aina iloiselta. Sisältä surua täynnä. Nyt sen voi myöntää, mutta ei silloin. Hittoon kaikki arvostelijat sanon minä! Ei jaksa kiinnostaa 😀 tsemppiä Monna! Oot upea roolimalli! Ps. Upeat kuvat bannerissa! Ihanaa syksyn jatkoa!
Oi ihana Em! <3
Ihana.
Mullakin nousi ihan kylmät väreet kun luin sun kommentin. Kiitos.
Ja aivan mahtavaa miten voit ylpeästi sanoa nyt itsestäsi noin ja olla onnellinen!
Tsemppiä sinullekin ja ihanaa syksyn jatkoa! 🙂 <3
Hieno teksti jälleen Monna! Tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa, mutta en tiedä mistä aloittaa 😀 Mutta olet kyllä oikeassa siitä, että kyllä me kaikki välitetään edes vähän toisten puheista. Itselläni on tapana välittää vähän liikaakin muiden mielipiteistä ja puheista, pahoitan mieleni helposti ja yritän miellyttää (suurin piirtein) kaikkia.. Ei hyvä. Tiedän sen itsekin, mutta minkäs teet. Kuten sanoit on helppoa sanoa että ”älä välitä muista”, mutta sitten se toteuttaminen.. Liekö tosiaan meidän suomalaisten ongelma, että ei sitten osata iloita toisten onnesta vaan aletaan sitten puhua paskaa selän takana, minun mielestäni se on merkki huonosta itaetunnosta sekä ihmisten tyytymättömyydestä omaan elämäänsä!
Tämä teksti oli jälleen herätys myös itselleni, kiitos siitä Monna 😉 Hienoa että pohdit tällaisia asioita ääneen ja herätät keskustelua!
Kiitos Anniina! 🙂
Se on kyllä nimenomaan sitä, että ihmiset ovat niin tyytymättömiä omaan elämäänsä, eikä löydä siitä tarpeeksi kiinnostavaa sisältöä, että pitää puhua paskaa muista.
Upea RAKAS <3 Voimia huomiselle, oon hengessä mukana – tässäkin! Kohta on käsillä täälläkin tuo samainen "vuosipäivä", joka ei ole aina se helpoin. Toisaalta ehkä sen kautta ollaan myös jotain opittu 🙂
Kiitos kulta! <3 <3
Kyllä me tuon asian kautta tosiaan ollaan jotain opittukin. Vaikka se vaikeaa onkin ollut. 🙁
Hei! Läser din blogg varje dag, du ger mig sån inspiration till mera träning, till en bättre och mera positiv inställning till livet. Fortsätt blogga precis som du gör, med mycket bilder på dina framsteg. Varifrån är annars dina rosa träningsbh som du har på din header? Keep up the good work!
Tack så mycket Soufi! 🙂
Kul att höra att du får inspiration här.
Rosa träningsbh är från Lorna Jane: http://www.lavli.fi 🙂
Mulla on ollut aivan samanlainen tunne jo pitkään, mutten ole osannut sitä sanoiksi pukea. Jo joskus 15 vuotiaana ajattelin, että se mitä eteen tulee elämässä on se mitä minä ansaitsen ja mihin minun arvo riittää ja parempaa on turha pyytää, koska tämä kelpaa.
Sitten kun halusin muuttaa itteäni ja aloin liikkumaan ja syömään paremmin, niin tottakai kuulin joskus kommentteja siitä, että kuinka turhaa se on ja pahimmalta tuntui kun nämä kommentit tuli perheeltä. En miun tarkoitus ikinä ollut ylpeillä miun saavutuksilla enkä ole niin tehnykkään, kun tuntuu, etten ole vielä mitään saavuttanutkaan.
Tsemppiä siulle! Ole onnellinen 🙂
Joo se on kyllä kauheinta kun ilkeitä ja jotenkin katkeria kommentteja tulee yllättäen ihan lähipiiristä. Sitä en ymmärrä.
Tsemppiä sullekin ja ole sinäkin onnellinen! 🙂
Hitsit…en oikeen tiedä mistä alottais.
Ensiksikin voimia tuon ikävän merkkipäivän johdosta. En osaa samaistua kun en koskaan ole menettänyt ketään läheistä, mutta teksti sai kyyneleet silmille silti. Tuntuu kamalalta sun puolesta. Haleja vaan ja paljon!!
Toiseksi, oot aivan ihana ja positiivinen ihminen. Kyllä sun teksteistä huokuu se aito välittäminen lähimmäisistä, eikä koskaan, IKINÄ, ole tullut blogista sellaista oloa että sä leijut saavutuksillas jka oisit jotenkin muiden yläpuolella. Päinvastoin. Aito, lämmin ja tsemppaava tyyppi, sun kaltaisia pitäs olla enemmänkin! Mä ottaisin sut heti PT:ksi vaikka loppuelämäksi jos asuisin lähistöllä 🙂 Ihan pelkän persoonan vuoksi jo.
Mulla on huono itsetunto, ja koko ajan yritän saada jotain tolkkua itsestäni ja siitä, miksi aina sorrun yrityksissäni kiintetytyä ja voida paremmin. poikaystävä on ihana ja tsemppaa mua ja nyt palkkasin PT:n ja se on ollut loistava! Tuloksia ei vaan tule. Aloitin oman blogin, kun ajattelin että saisi tsemppiä ja paikan mihin laittaa kuvia ja iloita edistymisestä. Noh joo, mutta mä en ole kehdannut kertoa asiasat kelleen. Nyt mietin sun jutun jälkeen että miksi en? Osaksi mä luulen että en kehtaa paljastaa ”todellista” minää, mikä on naurettavaa koska kaikki näkevät minkä kokoinen mä olen, ei sellasta pysty peittelemään, ainakaan loputtomiin. Toki vaatetuksella voi parantaa/huonontaa asiaa, mutta et sä taio itsestäs kolmea vaatekokoa pienempää pelkästään pukeutumalla mustaan 🙂 Joten, nyt mä sitten päätin alkaa mainostamaan blogia kaikille tutuille, kavereille, ystäville ja vaikka mennä kaupungille huutelemaan nettiosoitetta 😀 Ei niin että sitä olis pakko lukea, mutta hitto, mä en halua enkä jaksa ajatella enää että se on jotenkin noloa pitää sellasta itse. Tai ehkä se on just sitä että mä aina selittelen kavereille että ”luin yhdestä blogista…”, mutta se oma kirjottaminen on noloa. Ehkä juuri siksi että mä kuvittelen, jotta loppupeleissä mulla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Mutta piru vie, ei sitä tarttee sitten lukea jos ei jotakin nappaa. Kiitos sun kirjotuksen, mä aion olla tästä hetkestä ylpeä itsestäni ja niistä millin saavutuksista joita olen tehnyt tähän mennessä ja jatkaa blogin pitämistä, ulkona kaapista!!
Olet ihana, mahtava, ja super hottis!!! Jatka samaa rataa, äläkä vaan muutu tai muuta mitään siksi, että joky typerä kateellinen muka-ystävä haukkuu selän takana. Naura sä niille kuinka raukkoja ne on, ja vedä enempi sitä maitorahkaa napaan ja ole upea! 😀 Pusmus kun oot super!
Kiitos Betty!
Ihana kommentti, paljon asiaa.
Ihan ensin mun pitää sanoa sulle, että nyt vaan ehdottomasti lähdet viemään sanaa eteenpäin, että sulla on tällainen blogi!
Mitä julkisemmaksi oman painonpudotus-tavoitteen asetat, sitä varmemmin se myös onnistuu.
Monesti julkinen paine auttaa tsemppaamaan vielä extra kovaa lisää!
Muista myös, että sulla on oikeus päästä sun haluamaasi ihannevartaloon. Älä pelkää sitä! 🙂
Olet varmasti upea ihminen!
Nyt vaan leuka pystyssä kohti omaa tavoitetta! TSEMPPIÄ!! <3
Vikassa kappaleessa on sanottu kaikki oleellinen. Negatiivista energiaa ympärilleen välittävät ihmiset pitää jättää omaan arvoonsa ja uskoa itseensä.
Mun isä kuoli 5 vuotta sitten. Hänen sairastuessaan syöpään havahduin tarkastelemaan omaa elämäntilannettani. Tiputin 10 kg ylipainon pois ja palasin kunnolla pitkäaikaisen, rakkaan lajin pariin vuosien vähemmän osallistumisen jälkeen. Jätin baarikierrokset vähemmälle ja keskityin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä. Tietyllä tavalla olen ehkä itsekkäämpi, mutta toisaalta tiedostan aiempaa paremmin mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä, kuten suhteet lähimpiin ihmisiin ja että tekee itselleen tärkeitä asioita, nauttii elämän pienistä onnen hetkistä eikä antaudu negatiivisuuden vietäväksi.
Saavutuksistaan saa olla ylpeä, yksityisesti ja julkisesti, eikä se tarkoita etteikö välittäisi muista. Päinvastoin, kun arvostat itseäsi voit arvostaa muitakin.
Tästä blogista saa aina hyvää mieltä ja energiaa! Positiivisia juttuja ja erityisen siistiä on se kun tunnustit että karkkia tekee joskus mieli, ihanan inhimillistä 🙂
Kiitos Tiina hienosta kommentista. <3
Ja näinhän se pitäisikin mennä. Silloin kun joutuu menettämään jonkun niinkin rakkaan ihmisen kuin oman isänsä, niin pitäisikin vähän pistää omia "sääntöjä" tiukemmiksi ja tehdä juuri sitä mikä tekee onnelliseksi ja olla niiden lähimpien ja rakkaimpien kanssa vielä enemmän. <3 Juuri kuten olet tehnyt.
Saavutuksistaan tosiaankin saa olla ylpeä!! Miksi ei?!
Kiitso kovasti vielä ja voimia ja tsemppiä sinulle kaikkeen! 🙂
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee 😉 Toki ne pahat sanat voivat sivaltaa ja tuntua hetken ikäviltä, mutta niitä vain ei pidä jäädä potemaan. Siinä on se vaikein kasvun paikka, kun on vuosikymmenien ajan vain ollut muille mieliksi ja tekemisiään kehittänyt niiden mukaan. Kun osaisi vain jättää sen turhan negatiivisen omaan arvoonsa eikä antaisi sen vaikuttaa omiin ajatuksiin. Kauhean vaikeaa, mutta varmasti kovalla työllä onnistuu sekin, olemalla vain rehellinen itselle omista tuntemuksista.
Sä vedit hienosti tänään, rautaisena ammattilaisena eikä yhtään näkynyt päivään liittyvät ikävät asiat. Kauheasti tsemppiä <3
Kiitos Ritu! 🙂
Näinhän se menee, pahojen sanojen pitää antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.
Kyllä sen pikku hiljaa oppii tämänkin.
Ja kiitos, hyvä että tykkäsit tunnista! 🙂
Omista saavutetuista unelmista PITÄÄKIN olla ylpeä. Ajatellaan, että haluaisin neuloa villapaidan ja uhoaisin, että vielä mä sen neulon. Sit kun saisin sen valmiiksi piiiitkän ja välillä jopa puuduttavan ajan päätteeksi, niin takuulla esittelisin sitä kaikille ja hehkuttaisin ääneen, miten upeeta oli saada se valmiiks. Ja saattaisin jatkaa valitsemallani tiellä ja tavoitella uusia neulomiseen liittyviä juttuja ja esitellä sit taas niitäkin ylpeänä. Käytännössä tässä on kyse ihan samasta asiasta. Ja hei, unohtuuko haukkujilta kokonaan vai eikö ne tajua ollenkaan, että sun kroppa on sun työkalu ja yrityksesi markkinointiväline! Et takuulla saisi kovin montaa pt-asiakasta, jos olisit todella ylipainoinen ja hymytön. Totta hitossa sitä kroppaa täytyy esitellä useissa kuvissa!
Banneri on tosi hieno, mä tykkään älyttömästi kuvista, joissa treenattu nainen on myös naisellinen tai naisellinen nainen on myös treenattu ja lihaksikas, kummin päin vaan. Hikeä ja huulipunaa, that’s the way I like it! 🙂 Oot esimerkilläsi varmasti lisänny väriä salille, eli muutkin uskaltaa vetää räväkämpää väriä päälle, kun lähtee treenaamaan.
Omista saavutetuista unelmista PITÄÄKIN olla ylpeä. Ajatellaan, että haluaisin neuloa villapaidan ja uhoaisin, että vielä mä sen neulon. Sit kun saisin sen valmiiksi piiiitkän ja välillä jopa puuduttavan ajan päätteeksi, niin takuulla esittelisin sitä kaikille ja hehkuttaisin ääneen, miten upeeta oli saada se valmiiks. Ja saattaisin jatkaa valitsemallani tiellä ja tavoitella uusia neulomiseen liittyviä juttuja ja esitellä sit taas niitäkin ylpeänä. Käytännössä tässä on kyse ihan samasta asiasta. Ja hei, unohtuuko haukkujilta kokonaan vai eikö ne tajua ollenkaan, että sun kroppa on sun työkalu ja yrityksesi markkinointiväline! Et takuulla saisi kovin montaa pt-asiakasta, jos olisit todella ylipainoinen ja hymytön. Totta hitossa sitä kroppaa täytyy esitellä useissa kuvissa!
Banneri on tosi hieno, mä tykkään älyttömästi kuvista, joissa treenattu nainen on myös naisellinen tai naisellinen nainen on myös treenattu ja lihaksikas, kummin päin vaan. Hikeä ja huulipunaa, that’s the way I like it! 🙂 Oot esimerkilläsi varmasti lisänny väriä salille, eli muutkin uskaltaa vetää räväkämpää väriä päälle, kun lähtee treenaamaan.
No jopas mä nyt kommentoin vahvasti, sekä anonyymisti että nimellä…
😀
Kiitos Katri kommenteista, niin nimettömänä kuin Katrinakin. 😉
Ihana olet. Ja juuri siis näin se on, että minähän olen yritykseni käyntikortti! Kyllä se vaan niin on. Ja piste. 🙂
Ja kiitos, olen kyllä itekin aikas tyytyväinen tuohon banneriin. 🙂
Ihanaa syksyn alkua sulle! <3
Heissan Monna, löysin nyt vasta blogisi ystäväni kautta ja mitä enemmän olen katsellut näitä kuvia, missä poseeraa jumalattoman kaunis ja energinen nainen, sitä enemmän olen sitä mieltä että miksi ihmeessä tälläisiä kuvia pitäisi olla ottamatta tai piilotella?! Never! Olen kovin ilahtunut siitä, että mun teiniaikojen (siis ihan muutama vuosi sitten..heh) tyyli ”ei musta saa ottaa kuvia”-meininki ei päde enää tänä päivänä. Ilolla katselen, kun 16v tyttäreni yhdessä cheerleader ystäviensä kanssa ottaa kuvia toisistaan ja itsestään ja ovat niistä aidosti ylpeitä! Ollaan katseltu kuvia ennen cheer harrastusta ja katseltu kuvia tältä päivältä ja mikä ilo on nuoren silmissä, kun näkee kroppansa kehityksen koko ajan vain parempaan suuntaan. Siitä sietääkin olla ylpeä ja onnellinen ja sen saa myös näyttää. Vanhat toteamukset ”kell onni on se onnen kätkeköön” joutaa romukoppaan.
Kuten tiedämme, elämä ei ole itsestäänselvyys, ja ne jotka haluavat tuhlata näitä kallisarvoisia päiviään miettimällä mitä joku muu tekee, se on heidän ongelmansa.
”Jang ei ole mitään ilman jingii
Ei maailma oo mitään ilman naista
Kehotanki joka pimuu ja mimmii
A-antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
Tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
Millään tavoin ikinä ujostella, että
Ootte täydellisiä noin
Voitte tehdä ja mennä
Nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Sä voit tehdä ja mennä
Nainen, sanon sulle
Hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!”
PS. PMMPn viimeinen keikka siis nähty 😉
PS2. Me ollaan muuten naapureita 😉