Tiiättekö mitä?! Mulla on taas asiaa!
Mua ärsyttää kun ihmiset suorittaa kaikkea! Siis oikeesti ihan KAIKKEA!!
Arkea suoritetaan, elämää suoritetaan, ystävien tapaamista suoritetaan, parisuhdetta suoritetaan.
Mä inhoon sanontaa, että ”viikko lusittu jo yli puolen välin” tai ”alkaa olee tääkin viikko taas lusittu”. Siis mitä?! Entäs sitten? Sitten on viikonloppu ja taas seuraava viikko lusittavana.

Onko elämä niin tylsää tai kauheeta, että joutuu vaan niska limassa lusimaan viikko toisensa jälkeen ja sitten viikonloppuisin pää täyteen ja hetkeksi arjen karseudet pois päästä?
Perjantaina ehkä suoritetaan vähän parisuhdetta saunan jälkeen ja huokaistaan, että huh, totakaan tarvi viikkoon taas suorittaa.
Maanantaina taas töiden pariin ja lusimaan sekin viikko ”alta pois”.
Mihin ihmiset tällä tähtää?
Odottaako jossain joku kirkkaampi tulevaisuus? Vai pitäisköhän itse tehdä asioille jotain jos elämä on pelkkää lusimista ja suorittamista? Miksei ihmiset nauti? Tai tee sitten asioista sellaisia, että niistä voi nauttia?
Minä vaan kysyn.

Mä elän itse aika hiton paljon tunteella ja yritän nauttia kaikesta täysillä mistä voin.
Suoritan asioita toki minäkin, mutta ne liittyvät jollain tasolla ehkä kuitenkin joihinkin urheiluSUORITUKSIIN ja pakollisiin kotiaskareisiin.
Muuten mä yritän välillä oikein ihan pysähtyä ja miettiä siinä hetkessä, että vitsit tää juttu on siisitä ja toi tyyppi tossa mun vieressä on siisti. 😀
Nimittäin tosi moni asia meinaa mennä helposti ohi siisteydellään, kun ei keskity tai meinaa lipsahtaa sinne suorittamisen puolelle.

Maanantaina olin taas tankotanssimassa Pole4Fitillä, sain houkuteltua myös parhaan ystäväni Inarin mukaan. 🙂
Ajellessani kohti Pasilaa ja tankotanssipaikkaa, mietin autossa että hitsit nyt tällä tunnilla mä kyllä teen jo sitä ja tätä ja suoritan sen liikkeen niin ja näin.
Kunnes onneksi heräsin, että ei hitto! Mä meen nyt sinne tunnille tekemään sitä mistä nautin. Uudesta lajista missä en oo vielä hyvä, mutta kehityn. Annan itelleni aikaa opetella, enkä yritä suorittaa tasoa tason jälkeen hirveellä kiireellä, ihan vaan suorittamisen vuoksi.

Tottakai tavoitteita kannattaa asettaa, varsinkin urheilussa, mutta ne olisi hyvä olla jotenkin edes realistisia. Ja ei kaikkea tekemistä kannata porrastaa johonkin tavoitekategorioihin välietappeineen.

Inari heittää läpändeerosta ja minä kikatan.

Ihan erikseen tästä aiheesta on kaikki ammattiurheilu ja kisoihin tähtääminen jne..
Mutta puhunkin nyt ihan vaan tästä normaalista elämästä. Tavallisen talliaisen elämästä.
Jos jonkin asian suorittaminen tuo hyvää mieltä, niin se on hyvä.
Mutta jos jonkin asian suorittaminen aina joka kerta ahdistaa ja suorituksen jälkeen voi huokaista helpotuksesta, kannattaa ehkä miettiä, että onko sen asian suorittaminen omalle elämälle tarpeellista? Jos on, voiko siitä sen asian tekemisestä tehdä jotenkin mukavemman? Nautittavamman?

Sitten kun tässä elämässä kuitenkin on niitä vastuita ja pakollisia suoritettavia asioita, niin miten niistä saisi vähemmän ahdistavia? Voisiko pienellä mindgamella auttaa?
Ootteko joskus kuullut sellaisesta, että hymyile omalle peilikuvallesi joka aamu? Vaikkei oikeasti hymylyttäisi, niin vääntää tekohymyn naamalle ja päättää, että tästä tulee hyvä päivä.
Ootteko koskaan testanneet? Vai ajatteletteko, että ”tuo on ihan huuhaataa perskules tuollainen, minä painelen tässä nyt suu mutrussa ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, lusimaan tätäkin viikkoa.” ?!
Kokeilkaa joskus! Omilla ajattelutavoilla voi vaikuttaa todella paljon oman päivän kulkuun ja fiilikseen siinä päivässä.

Mulla on selkeesti jotkut paasausviikot nyt taas käynnissä.
Löytyis painavaa sanottavaa asiasta jos toisesta! 😉

Suu on supussa ja ilmeet taas ihan parhaita näissä tankokuvissa. 😀
Mut hemmetti ku joutuu puristaa niin kovaa noita reisiä yhteen, että pysyy ees jotenkin tuolla tangolla ilman että roikkuu vaan käsivoimilla. Kyllä siinä menee suu suppuun väkisinkin! Haha!

Mä kävin maanantaina ottamassa vähän lisää väriä tuohon mun kylkikuvaan Hidden Bonesissa.
Nyt se on melkein valmis! 🙂
Yksi värityskerta vielä ja sitten on koko kauneus valmis!
Linda on tehnyt kyllä niin makeeta jälkeä, että huh!! Oon niin tyytyväinen, että annoin Lindalle vapaat kädet piirtää. Sanoin vain, että haluan siinä olevan tanssijan ja jollain tapaa musiikkia.

Tältä tatuointi näytti viime kerran jälkeen:

Ja nyt se näyttää tältä:
Tykkään ihan hulluna!!!
Vielä tosiaan viimeistelyt yhdellä kerralla ja sitten koko kauneus on valmis. Ja sitten voin kyllä sanoa helposti, mikä on mun lempitatuointini. 😉

Nyt onkin sitten tää viikko vähän hiljaisempaa treenaamisen osalta, koska parantelen tuota kuvaani. Perjantaina aikaisintaan ajattelin mennä tekemään jonkun kevyen käsivarsitreenin. Mutta katselen sitäkin sitten kuvan parantumisen myötä. Mulla on kaikki kuvat parantuneet noin viikossa tai vähän vajaassa. Sitä luulen sen tälläkin kertaa olevan.

Nyt toivottelen teille ihanaa keskiviikon jatkoa!
Mä lähden lusimaan töihin, onhan se viikko jo hyvänen aika puoliväliin asti lusittu.

Aika taas rientää ja meinaa kirjoitusaika vaan pienentyä ja pienentyä.
Nyt olis siis tiedossa vähän viikonlopun kuulumisista ja treeneistä höpötystä.
Mitäs muuten tykkäätte uudesta bannerista ja ulkoasusta?

Perjantaina oli ihana tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen kun mun veljeni ja mieheni oli tehnyt lihafondue-illallisen valmiiks! 🙂
Ei tarvinut kun pöytään istua.
Meillä on ollut perheessä toi fonduepannu jo jostain 80-luvulta.
Tällä kertaa keitinliemenä ei ollut öljy vaan lihaliemi. Oli tosi hyvä vaihtoehto, eikä tietystikään niin rasvainen. 😉

Lauantaina mulla oli aamulla töitä ja sitten suuntasin auton nokan kohti EtnoFitnesstä.
Siellä oli taas SuperLauantai ja tanssitunteja tooosi paljon!
SuperLauantai on kaikille siis avoin ja tarjolla on tanssitunteja tosi paljon erilaisia. Voi valita itselleeen niin monta tuntia kuin haluaa ja jaksaa eikä hinnatkaan oo pahoja.
1 tunti 10 €, 2 tuntia 14 €, 3 tuntia 19 €, 4 tuntia 24 €.
Mulla oli tällä kertaa varattuna paikat Super 90’s Dance Partyyn ja Dance Fusioniin.
Ekalla tunnilla jorailtiin ysäribiisien tahdissa, musavideoiden muuveilla. Ja tokalla tunnilla tehtiin vähän country-henkistä show-koreografiaa.
Molemmat tunnit oli ihan huippuja. Hyvin erilaisia, mutta molemmilla oli hauskaa! Dance Fusion oli selkeesti vaikeempi koreografialtaan ja 90’s Dance Party taasen oli enemmän sellainen hiki pintaan-tunti ja oli kyllä niin huippuja biisejä Spice Girlsejä ja BackStreetBoyseja! Lauloin varmaan koko tunnin mukana.. 😀

Sattumalta noille samoille tunneille oli ilmoittautunut myös tuttavani Saija. Saijaan tutustuin keväällä, kun juostiin Lorna Janen tiimissä ExtremeRun.
Oli kivaa törmätä tuttuihin siellä ja oli siellä mun yks asiakaskin! 🙂 Ihanaa tanssin huumaa kaikilla.

Ennen tuntia vähän kuulumisien vaihtamista.

Ensin siis oli tiedossa Spaissareita ja Bäkkäreitä! Hiki virtas ja oli tosi hauskaa!
Niin kova meno oli, ettei GoProokaan meinannu pysyä menossa mukana! 😉

Sitten oli 10min tauko ja jatkettiin seuraavan tunnin parissa. Dance Fusionin ohjaaja Anniina vetää tanssitunteja myös StepUpilla ja oli oikein ihana tunti. Myöskin haasteellinen koreografian puolesta. Mikä oli kivaa.

Pällistelyä ja odottelua 🙂

Tunnin lopussa vedettiin sitten vielä koko opeteltu koreografia läpi muutamaan otteeseen ilman ohjaajaa. Ja kivaa oli vaikkei ihan jokaista askelta osannutkaan. 😉

Loppuposeeraus!

Sunnuntaina me päätettiin lähteä Tuukan ja Geren kanssa Kaisankodille Espooseen.
Mun veljeni on siellä töissä ja mentiin sinne syömään lounasta ja treenaamaan salille.

Alkulämpö matolla

Mä tein jalkatreenin siellä. Ja teinkin muuten hyvän. Tai siis, että vieläkin tuntuu perC:ssä! 😀

Askelkyykyt liikkuen

SJMV

SJMV

Jalkaprässi

Yhden jalan jalkaprässi

Sain siis niin hyvin keskitettyä treenin pakaraan, ettei oo tosi!! Toi yhden jalan jalkaprässi on ihan hiton tehokas! Suosittelen kokeilemaan! 🙂

Parit punnurreksut ja vatsat perään.

Treenin jälkeen sitten mentiin syömään kartanoon. Kaisankodilla on siis erikseen kylpylä- ja hotellipuoli, jossa on tuo kuntosalikin ja sitten on vanha kartano, jossa on ravintola. Ihana paikka! Aikoinaan presidentinrouva Kaisa Kallion perustama lepokoti naisille.

Salin jälkeen oli ihana mennä buffet-pöytään! NAM!! Oisin voinu syödä vaikka mitä!

Salaattipöytä

Ja omalle lautaselleni alkupala/salaattipöydästä löytyikin vaikka mitä.
Pääruuaksi söin vielä possua ja kasviksia ja yhen pottusenkin. 🙂

Ruuan jälkeen mentiin vielä käppäilemään Oittaalle, ihan Kaisankodin lähelle.
Oli vaan ihan pirun kylmä, rannassa tuuli niin kovaa että naama meinas irrota.
Gere oli ainoa joka viihtyi tuolla ulkona. 😀

Mutta kyllä sekin sitten tyytyväisenä nukahti mun jalkoihin kotimatkalla.

”Hei mitä sä oikeen kuvaat siinä, mua väsyttää.”

Seuraavassa postauksessa luvussa taas vähän tankotanssikuvia, uutta tatuointia ja InBody-mittauspäivän infoa! 🙂

Pukekaa kunnolla päälle ja nauttikaa nyt siitä talvesta kun se vihdoin tuli! 😉
pus!