Believe ♡ in yourself!
17
Juuri edellisessä postauksessa kirjoitin, etten halua kirjoittaa negatiivisista ja katkeroittavista asioista blogissani.
No nyt kirjoitan negatiivisesta asiasta, mutta kerron miten tämän negatiivisen asian kautta olen oppinut taas edelleen olemaan kiitollinen siitä mitä mulla on. Ja uskoa, että omalla asenteella voi niin paljon vaikuttaa siihen miten elämä kulkee eteenpäin.
Kerron tässä kirjoituksessa omista fiiliksistäni, en syytä ketään, enkä osoita sormella.
Postauksen kuvissa olevat vaatteet saatu yhteistyössä Lorna Jane Finlandin kanssa.
Postauksen lopussa tiedossa myös alekoodia!!! 🙂
Eilen (taas kerran) lähdin kiukkuisena töistä kotiin.
Tunnit oli sujunut mainiosti kuten aina.
Mutta yhden henkilön käytöksen vuoksi pahoitin mieleni. Tai oikeastaan kiukustuin.
Kiukkusin n.3min ja sitten taas muistin, että mikä on tärkeää ja mikä ei.
Rakas ystäväni Anna kirjoitti hetki sitten koskettavan postauksen yksinäisyydestä.
Sitä lukiessani mietin omaa elämääni. Kuka on yksinäinen ja kuka ei? Tai että onko jollain oikeutta sanoa, että sä et oo yksinäinen, mä oon.
Some saattaa vääristää yksinäisyyden totuutta. Ja sosiaalisellakin ihmisellä saattaa olla oikeasti yksinäinen olo sisällään.
Kun mä ryhdyin yksityisyrittäjäksi, en arvannut, että tämän työn ohella saatan tuntea itseni yksinäiseksi. Tai ainakin ulkopuoliseksi.
Teen muutamassa liikuntakeskuksessa pääosin töitäni. Yritän tottakai keskittää asiakkaita yhteen paikkaan aina samana päivänä, jotta olisi myös mulle vähän helpompaa.
Nään paljon ihmisiä ja työyhteisöjä. Muutamassa paikassa olen tavallaan ”yksi heistä”, koska vedän myös ryhmäliikuntatunteja ja saliohjauksia.
Mutta en ole silti henkilökuntaa.
Varsinkin pt-urani alussa tunsin itseni monesti todella ulkopuoliseksi. Riippuen siitä kuka oli töissä näissä paikoissa, sain joko iloisen hymyn ja moikkauksen vastaani tai sitten naama norsun v*tulla katse äkkiä alas ennen kuin Monna ehtii tulla moikkaamaan-tyylistä temppuilua.
Pahoitin siitä monta kertaa mieleni.
Yksityisyrittäjyyteni aikana olen kuitenkin myös saanut uusia ihania ystäviä ja tutustunut moniin mahtaviin persooniin. Ja olen tavallaan todella iloinen siitä, että en nimenomaan kuulu mihinkään yhteen tiettyyn työyhteisöön. Mulla on kollegoita siellä ja täällä ja osa heistä on ihania ja osa ei.
Rupesin uskomaan siihen, että kulkemalla tätä polkua minkä olen itse valinnut, näytän näille nyrpistelijöille ja naama nutturalla olijoille, että ei mua haittaa. Mä olen tässä ja tällainen. Ottakaa tai jättäkää. Mä uskon itseeni ja tähän mun polkuun.
Ymmärsin myös sen, että vain sillä on väliä mitä mun lähimmät ystävät ja perhe musta ajattelee. Ja jos joku heistä ei noteeraa mua, jättää ulkopuolelle tai ei moikkaa, niin sitten pitää miettiä että mikä meni vikaan? Mitä mä olen tehnyt hänelle, ihmiselle jota rakastan..
Silti välillä tulee näitä hetkiä kun saan vastaani todella kylmää käytöstä ja se kirpaisee hetkellisesti.
Enhän mä ihan jäävuoreksi ole muuttunut, vaikka itseeni uskonkin.
Sain kuitenkin heti eilen purettua tän jutun mun mieheni ja parhaan ystäväni kanssa.
Sitten jo taas nauratti.
Muistakaa uskoa itseenne!!
Se on parasta mitä voitte antaa itsellenne. Pitää uskoa omiin tavoitteisiinsa, omiin valintoihinsa ja omaan minäänsä. Sen kun oppii, voi saavuttaa mitä vain.
Loppuun vielä ilouutinen:
Tästä hetkestä lähtien aina ensi viikon sunnuntaihin 4.toukokuuta asti Lorna Janen tuotteet alennuksessa -15% teille lukijoilleni!!! JEEE!!! 🙂
Klikkaa siis itsesi -> www.lavli.fi ja osta itsellesi (tai vaikkapa äidillesi äitienpäivälahjaksi) ihania ja laadukkaita tuotteita alennuksella!
Alekoodi on: MONNATR1514
Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua!
Uskokaa itseenne, kulkekaa omaa polkuanne ja luokaa oma auringonpaisteenne! 🙂
pus ♡
17 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Create your own sunshine – juuri niin <3
Niinpä! 🙂 <3
Oi Monna..tää on vaa niin tuttua että ihan naurattaa..:D Välillä oikein miettii että kuinka ihmisillä on edes aikaa laittaa heidän aikansa tollaseen???!?!??Ei ymmärrä!Could just care less!!Kuten sanoit,ne läheisemmät on ne tärkeimmät,ja tietty usko itteensä!U go girl!:)
No aivan Hanna! 😀
Ei tosiaankaan ymmärrä! Läheiset ja usko itteensä, ne on tärkeimmät! <3
Ihana toppi.
Mää teen myös töitä eri paikoissa kuten sinäkin enkä ole niitten virmojen henkilökuntaa. Ulkopuolinen olen ihan selvästi, mutta silti toiset myymälän henkilökunnasta on tosi ystävällisiä ja ottaa kontaktia kun taas toiset nyrpistelee nenuliansa ja saattaa jopa vastata tökerösti jos mulla on kysyttävää. Tökeröihin vastauksiin tai kommentteihin vastaan yleensä kans suht tökerösti (näsäviisaasti ehkä) ja ne saattaa loppua tolla tyylillä. Olen huomannut, että jos antaa jonkun päsmäröidä ihan typeristä asioista niin se ei kyllä sillä lopu, että antaa asian olla sanomatta mitään vaan päsmäröinti ja tökerö käytös jatkuu aina kun ollaan kontakteissa.
Työskentelen päivän aikana vaikka kuinka monen ihmisen kanssa kun kierrän myymälästä toiseen. Itse kun en ole mikään kovin sosiaalinen niin mua ei yhtään vaivaa se ulkopuolisuus mitä koen. Mulla se menee jotenkin ihan toisin päin, en tykkää olla töissä missä on työkavereita paljon, tai sanotaanko niin, että voin tykätä, mutta mieluummin teen työni yksin ulkopuolisten ympäröimänä. =)
Ja ne kekkä ei vaivaudu moikkaamaan niin niitä vaan moikkaan joka halavatun kerta kun nähdään niin kyllä sitkeinkin heppu lopulta yleensä alkaa oma-aloitteisesti sanoo terve. =D
Saatto olla vähän sekava kommentti, mutta tämmösiä ajatuksia tekstisi mussa herätti.
Joo toppi on ihana! <3
Ihana kommentti! Just näin pitäis munkin tehdä. Mutta sitten jotenkin jäädyn. Mä otan tästä sun tavasta mun metodin kanssa!! 🙂
Ihana postaus Monna taas kerran! 🙂 Piristi kyllä mieltä lukea tämä, kun päivä alkanut melko huonosti tenttien takia ja usko omaan tekemiseen meinaa horjua. Ei kuitenkaan pidä luovuttaa..
Kiitos mimmmu! 🙂
Ei pidä luovuttaa, koskaan! Jostain pitää aina kaivaa uskoa omaan tekemiseen! <3
Voimia!
Ihana postaus Monna! <3
Aihe on itsellenikin todella ajankohtainen ja taistelen parhaillani ajatusteni kanssa liittyen juuri todella kylmään käytökseen ihmiseltä, jolta sitä en missään nimessä olisi odottanut. Tuntuu pahalta, kiukuttaa ja olo on pettynyt, mutta pyrin silti näkemään kaikessa jotain positiivista – sinun ihanan iloiset kirjoituksesi antavat ainakin minulle ekstratsemppiä 🙂
Kaunista ja iloista kevätviikonloppua rakkaiden ihmisten kanssa sinulle! 🙂
Kiitos Merry! 🙂
Inhottava tilanne. 🙁 Varsinkin jos henkilö on joku läheltä, keneltä et tällaista käytöstä odottanut.
Tsemppiä kovasti ja toivottavasti tilanne ratkeaa hyvin.
Aurinkoista ja iloista viikkoa! <3
Oon huomannut, että olemalla vaan itse positiivinen ja kohtelemalla toisia niinkuin haluais itseä kohdeltavan, vaikkei ne ihmiset välttämättä olisi sitä omalla käytöksellään ansainneet, saa monesti loppujen lopuksi parempaa kohtelua 🙂 Mä oon kans kahdella eri salilla töissä, josta toinen toisella on osa henkilökunnasta ollut hyvin välinpitämättömiä eikä tyyliin katsoneet alkuun päälle vaikka moikkasin ja esittelin itseni kun tapasin ensimmäisen kerran. Tästä huolimatta päätin joka kerta moikata niin äänekkäästi ja iloisesti, että kaikki varmasti huomaa ja jutella jotain ohimennen ennen tunteja ja pikku hiljaa on huomannut, että saa myös takaisin positiivisempaa kohtelua. Meillä oli myös talvella sellaiset henkilökohtaiset keskustelut jonkun, jossa sai kertoa omia mietteitä työhön ja työpaikkaan liittyen ja siellä kerroin tästä kokemuksesta niin sain ihanan kannustavaa palautetta, että ”jatka tota, se on todella hienoa, että suhtaudut asiaan noin ja teet omalta osalta parhaasi” Liian helposti sitä lähtee itse siihen ajatteluun, että ”pitäkää sitten tunkkinne” kun oikeasti pitäisi vaan olla entistäkin positiivisempi koska myös se tarttuu 🙂
Ja olipas mulla kirjotusvirheitä, apua! 😀 ylimääräsiä sanoja lennelly väliin
Mä oon ihan samaa mieltä Eve!
Siis kohtelemalla kaikkia kuitenkin iloisesti ja hyvin saa varmasti aikaan parempaa.
Mutta välillä tekis vaan mieli olla yhtä v*ttupää takaisin! 😉 😀
Ja myönnän, että välillä mulle tulee toi ”pitäkää tunkkinne”-ajatus. Haha!
Just niin, omasta asenteesta se on kiinni. Kyllähän siihen välillä tarvitaan vähän läheisten tukea, että se oikee asenne löytyy, mutta ei kaikkea voikaan aina kestää yksin. Ei kukaan kestäisi ikuista yksinäisyyttä. Yksinäinen voi olla koska vain ja miten isossa porukassa tahansa. Eikä ulkokuori, facebook tai mikään muukaan kerro aina totuutta. Siksi nykyään porukka onkin toisiaan kohtaan usein niin kateellisia ja ilkeitä kun seurataan somen kautta jokaista liikettä ja luodaan mielikuvia täydellisestä elämästä. Vaikkei se sitä oliskaan. Oikeasti voi olla todella yksinäinen ja vain näyttää jotain muuta.
noniin, nyt mä aloin taas jo eksyä aiheesta. Piti vaan sanoa, että joojoojoo kaikesta samaa mieltä! 🙂
Niinpä Marissa! <3
Välillä tosiaan tarvitaan läheisten tukea. Ja yksinäinen tosiaan voi olla koska vain.
Ja oot ihan oikeessa, että ehkä ihmiset on niin kateellisia nykyään just somen takia, kun annetaan sitä kauniimpaa mielikuvaa omasta elämästä, mitä se ei sitten kuitenkaan ehkä ihan 100% ole.
Mä olen kanssa joutunut työssäni kohtaamaan monenlaista, jopa kiusaamista jonka jälkeen paloin totaalisen loppuun. Yritin kaikesta muiden negatiivisuudesta huolimatta olla positiivinen ja jaksaa töissä parhaani mukaan hymyillä ja esittää ettei mua pikkuset pilkat ja seläntakana puhumiset lannista. Hymy ei mulla herkästi hyydy. No kotona en sitten enää jaksanu mitään, makasin vaan ja ajattelin, että huomenna pitää taas jaksaa hymyillä asiakkaille ja niille negatiivisille työkavereille. Pian mun oli pakko pyytää esimieheltä paikan vaihtoa ja samalla sydämmenipohjasta toivoin ettei kukaan muu joudu sielä enää samanlaista kokemaan. Toivoin oikeesti myös, että jokainen niistä olis peiliin katsonu ja etsinyt sitä pahaa oloa sieltä. No osasta niistä negapirkoista jäi kavereiksi ja osan kanssa en kyllä halua olla missään tekemisissä. Eikä tarvitsekaan mä en tarvii ympärilleni sellasia ihmisiä joiden elämä pyörii oman navan ympärillä ja saa toisia sättimällä egoonsa lisää boostia. (Ja oon mäkin jonkisortin läyhäämiseen sortunu, etten toki mikään ”pyhimys”ole. 😉 )
Tarttu mullekin muutama vaatekappale Lorna Janelta, toivottavasti ovat sopivia, kun merkki oli mulle entuudestaan uusi. 😉 Ei malta odottaa! Aurinkoista viikonloppua !
Tosi inhottava kuulla 🙁 Työpaikkakiusaaminen on ihan kauheeta! Aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä!! Käsittämätöntä! 🙁
Kenenkään ei tarvi sietää ympärilleen tollasia ihimisiä.
Toivottavasti nyt on jo parempi olla vaihdon myötä! 🙂
Aurinkoista viikkoa! 🙂