Alkoholittomuus vakavassa harkinnassa.
101
Tänään kirjoitan teille mietteitäni alkoholista.
Asiasta, joka on yllättävän monelle iso asia.
Perjantaina olin tekemässä jalkatreenin ja eilen olin ennen aamupäivän asiakkaita tekemässä rinta-selkä-treenin.
Oltiin sovittu jo pidemmän aikaa sitten rakkaan ystäväni Saran kanssa, että lähdetään lauantaina drinksuille yhdessä.
Me ei olla kaksistaan oltu ulkona varmaan kymmeneen vuoteen. 😀
Siispä korkkarit jalkaan ja hiuksiin kiharaa. 
Tarkoitus oli mennä kevään (kesän) ekaa kertaa terassille. Mutta illan suussa oli kuitenkin sen verran viileetä, että jätettiin terassit muille.
Aloitettiin ilta Sling In-drinkkibaarista. Sinne tuli myöhemmin myös muutama muu ystävä ja sitten mentiin käymään meidän kaikkien yhteisen ystävämme synttäreillä On the Rocksissa.
Jo reippaasti ennen puolta yötä me päätettiin lähteä kotiin. Oli ollut kiva ilta siihen asti, oltiin nähty keskenämme ja oltiin käyty onnittelemassa synttärisankaria ja juhlistamassa iltaa hetken aikaa hänen kanssaan.
Olen viimeisen parin vuoden aikana vähentänyt todella paljon alkoholin käyttöä.
Sitä ennen oli ajanjakso jolloin join oikeastaan melkein joka viikonloppu.
Olin ihan burn outin partaalla silloisen työpaikkani takia. Olin ihan hukassa koko likka. Ainoa keino jolla silloin tajusin stressiä lievittää oli pään täyteen vetäminen joka viikonloppu.
Ja sekös sitä stressiä oikein urakalla lievensi? No ei todellakaan.
AHAHAHAHHAHAHAHAHAAA!! 😀 😀 😀 😀 OMG oikeesti!! Varsinkin toi ihana blondikuva tuossa ylimpänä. 😉
Kun mä vähensin alkoholin käyttöä mun henkinen, että fyysinen hyvinvointi lisääntyi.
Se mikä vähentyi oli kaverien määrä, mutta pois jäivät vain ne joille olin vain kossua ja karpalomehua. He jäivät kenen kanssa on muutakin.
Nykyään kun tiedän, että on tulossa jotkut kekkerit tai joku muu erikoisempi tapahtuma tai ilta, jossa olen ajatellut vähän juoda, ottaa muutaman ja pitää hauskaa – mietin jo monta päivää ennen tällaisia iltoja, että en halua olla kauheessa humalassa, enkä varsinkaan sitä kauheaa oloa seuraavana päivänä.
Sekä eilen, että muutamalla edellisellä kerralla kun olen ollut juhlimassa, mulle on tullut hyvin aikaisessa vaiheessa iltaa (ennen suurta humalatilaa) sellainen olo, että nyt riittää. Nyt en oo vielä humalassa ja on ollut hauskaa tähän asti. Nyt loppuilta vain vettä ja ajoissa nukkumaan.
Tänä päivänä kokonaisvaltainen hyvinvointi henkisesti ja fyysisesti, mutta tässä tapauksessa varsinkin henkisesti on avannut mun silmäni ja varmuuden siihen, että mä itse päätän myös tämän alkoholiasian suhteen miten käyttäydyn.
Joskus aiemmin kun voin henkisestikin huonosti, ajattelin että joo vitsit mä oon hyvä muija kun vedän näitä salmareita ja kossua niinku muutkin JÄTKÄT!! Mä olin pidettyä ja taatusti hauskaa bileseuraa. Oli etkot ja lähes aina valmiina myös jatkoille.
Nyt mä uskallan pitää hauskaa myös ilman alkoholia.
Mä päätin, että tulevana vappuna en aio juoda pisaraakaan. En varsinkaan sen takia, että ”no nyt on vappu, kyllähän sitä vähän pitää juhlia”. Ai miksi? Pää täyteen ja juhlitaan työväen juhlaa! Kuinka moni ees oikeesti ajattelee vappua työväen juhlana? Aika harva sanon mä.
Alkoholittomuus ihan kokonaisvaltaisena elämäntapana myös houkuttaa ja mietityttää mua nykyään entistä enemmän.
Mutta silti, mä sanon nyt sen mitä ajattelen (kauheeta terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilainen): mä tykkään myös olla hiprakassa.
Mutta ero siihen entiseen Monnaan on se, että mä en halua olla enää super KÄNNISSÄ.
Enkä mä halua olla edes siinä hiprakassa kovin usein. Enää en halua lähteä ulos vaan sen takia, että on viikonloppu.
Joku valitsee elämäänsä täysin alkoholittoman linjan, joku toinen vetelee joka viikonloppu ja pari pulloa arkenakin saunan jälkeen. Minä otan silloin tällöin, harvoin. Mutta en tee sitä viikottain, en kuukausittain. En pidä tipattomia, ei tarvi. Olen ollut nyt pari vuotta lähes koko ajan parin kuukauden jaksoja tipattomalla huomaamatta. Sitten on tullut jotkut juhlat ja olen ottanut jos on tehnyt mieli. Mutta nyt haluan harkita vielä näitäkin juhlia, onko niissäkään pakko ottaa. Mitä jos olisinkin tästä lähtien koko ajan vain vesilinjalla? Ja viineistähän mä en tykkää. Mä en näe itseni kohdalla ”mitään järkeä” siinä, että ottaisin yhden siiderin saunan jälkeen tai että opettelisin juomaan punaviiniä pihvin kanssa. Ei. Mun mielestä pihvi maistuu oikein hyvältä veden tai ananas lightin kanssa. Ja saunan jälkeen tekee mieli enemmänkin iso kylmä lasillinen vettä ja hyvä iltapala.
Kuinka moni teistä aikoo viettää selvän vapun? Ja kuinka moni on päättänyt olla muutenkin ilman alkoholia? Onko se muuttanut teidän elämäänne? Onko teiltä hävinnyt ystäviä kuten minulta alkoholin käytön vähentämisen myötä? Kertokaa fiiliksiänne ja kokemuksianne tästä arasta aiheesta.
Mä lähden nyt nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaipäivästä koiran ja mieheni kanssa ulos. 🙂
101 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Monna, asiaa. Mä jätin alkoholin pois varmaan vuonna 2001. Sillon otin joskus muutaman kerran vuodessa ja kun otin harvoin, niin mullahan oli sitten tosi huono viinapää. No jätin sen sitten pois, kun päätin, että mä en halua enää kokea mitään superkrapuloita, joka tuli vähäisestäkin määrästä. En kuitenkaan ole täysin absolutisti. Saatan joskus ottaa sen yhden lasillisen skumppaa, mutta yleensä se on vaan joku kilistelyhetki. En kaipaa alkoholia elämääni, mielestäni on upeaa tehdä asioita selvinpäin. Eikä katua mitään mitä on tullut tehtyä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Maiju, en tiennyt että sullakin on jäänyt alkoholi noin kokonaisvaltaisesti pois.
Joskus tottakai voi ottaa yhden lasillisen skumppaa! 😉 Hihi.
Mutta joo, mulla on vähän sama, että en kaipaa niitä alkoholin huuruisia iltoja ja krapulapäiviä, kun tiiän miten ihanaa on olla ilman niitä. 🙂
Hehee, mää oon selvinpäin vappuna. 😉
Tajusin tuossa eilen, että ensi vuonna tulee kymmenen vuotta siitä kun oon viimeksi alkoholia juonut. Se on jotenkin tosi pitkä aika tässä iässä, kun itse täytti vasta kolmekymmentä. Humalassa oon kuitenkin ollut viimeksi varmaan jo joku 12 vuotta sitten.
Määhän oon kirjoitellut tästä postauksen tänne joskus: http://epataydellisyydenpalasia.blogspot.co.uk/2012/03/pohjanmaan-kautta.html
Toi sun ylimmäinen blondikuva on mun suosikki kanssa. :’) Kunnon sexy beast!
Hehee! 😉
Ohhoh! Se on jo oikeesti pitkä aika kuitenkin noin nuoren ihmisen elämässä. Mutta hienoa se on.
Mun pitää käydä lukemassa toi sun juttu!
Ja hei todellakin sexy beast!! 😉 HAHA!! NOOOOT!
Mun mielestä oli hauska käyttää alkoholia tasan siihen asti, että täytin kahdeksantoista. Sen jälkeen oon ollut humalassa kunnolla yhden käden sormilla lasketun määrän ja muutamia kertoja pari-kolme ottanut. Ikää tällä hetkellä 21 ja kun ei vaan maistu niin ei maistu. Ekaa vuotta yliopistossa ja bileitä kyllä riittäis, mutta nytkin vaihdoin eilisen illan juhlinnan mieluummin tämän aamun porrastreeniin:D
vappukin menee selvin päin 🙂
Aika hyvä! 😀 Mutta näinhän se menee, että alkoholin käyttö aloitetaan usein jo ennen täysi-ikäisyyttä. Niin minäkin.
Ihana kuulla, että nuoretkin osaa ja uskaltaa olla ilman vaikka opiskelukaverit yms juhlisivat paljon ympärillä. 🙂
Olen ollut täysin juomatta jo 15 vuotta ja kyllä se oli iso elämänmuutos, kun katkaisin kertaheitolla. Jäi silloinen poikaystävä sekä lapsuudenkaveri (jonka kanssa ei oikein ollut enää muuta yhteistä kuin biletys) ja alkuun jopa vähän erakoiduinkin. Mutta se ei itse asiassa silloin edes haitannut, koska sain siten täydellisen lukurauhan pääsykokeisiin :D. Tietysti oli myös selkeä positiivinen juttu se, että koiran ei enää tarvinnut olla pe-/la -iltaisin yksin kotona odottamassa, kun olin ravintoloissa riekkumassa. Helpostihan tuollaiseen keikkaan meni työpäivän verran aikaa, ja aina vähän omatunto soimasi, kun lähdin bilettämään ja jätin koiran yksin.
Plussia:
– ikinä ei mene treenipäivä hukkaan. Kipeähän nyt voi aina olla, mutta jos ei pääse treenaamaan, kun on krapulassa, niin se on itseaiheutettua typeryyttä.
– ei tule turhia kaloreita alkoholista
– ei tule törttöiltyä humalassa ”hyvien” ideoiden saattamana
– ajatus juoksee kirkkaasti, enkä tuhlaa vähäisiäkään aivosolujani 😀
– kroppa ei joudu koville työstäessään alkoholin aiheuttamia vaurioita
– ei mene rahaa dokaamiseen, ravintoloiden narikoihin, sisäänpääsyihin jne.
– vapaa sosiaalisista paineista
Myös mies on raitis, ja en kyllä mitenkään jaksaisi katsella kännissä yöllä kotiin kömpivää äijää. Kaikki työkaverini ja nykyiset ystäväni ovat ihan sinut juomattomuuteni kanssa, eikä kukaan sitä ota sen kummemmin edes puheeksi missään. Ja nyt näyttäisi pikkuhiljaa yleistyvän; pari edellistä työpaikan tilaisuutta on mennyt niin, että paikalla on ollut useampi alkoholiton, sekä miehiä että naisia.
Miinuksia en ole omalla kohdallani keksinyt. Kaiken kaikkiaan olen varma, että sekä fysiikka että henkinen puoli on paljon paremmassa kunnossa, kun en juo. Olen nähnyt sekä työelämässä että lähipiirissä tosi surkeita kohtaloita, joissa alkoholi on näytellyt liian suurta roolia elämässä. Sen kohtuukäyttö on taitolaji, ja uskon, että se opitaan jo lapsuudessa vanhempien ja ympäristön vaikutuspiirissä.
Se on pitkä aika se. 🙂
Toi sun plussalista on tosi hyvä!! Sitä vois jokainen joskus pohtia. Ja tiiätkö mun mielestä yks parhain viiva tuolla on toi viimeinen: ”vapaa sosiaalisista paineista”.
Sitten kun ilmoittaa ihmisille, että hei mä en enää juo, niin samalla varmasti harteilta katoaa jonkinlainen taakka.
Just eilen puhuttiin mieheni kanssa, että kyllä alkoholin käyttö ja ne tavat opitaan tosiaan jo lapsuudessa/nuoruudessa. Mutta ei aina välttämättä omilta vanhemmiltaan, myös tosiaan se ympäristö ja minkälaisessa kaveripiirissä liikkuu.
Sä et uskokkaan kuinka osuvaan saumaan tää kirjotus tuli. Olin myös perjantaina juhlimassa, ekaa kertaa sitten tammikuun. Alkuun oli kivaa mutta porukan humaltuessa, mun mielestä liikaa, rupes vaan ärsyttämään ja siirryin itse vesilinjalle koska en halunnut käyttäytyä kuten muut seuruee jäsenet. Ärsytti vielä eilenkin kun muut valittelivat darraansa ja aloittivat tasoittavien kiskomisen jo heti aamusta.
Myönnän, munkin mielestä hiprakassa on kivaa, mutta mä en ymmärrä mik siinä dokaamisessa ja kännisekoilussa on niin h***etin hienoa. Mitä siistiä siinä on että aamulla tutkailee mustelmia jaloissaan ilman pienintäkään muistikuvaa mistä ne on tullut ja häpeää viestejä joita ei ehkä olisi selvinpäin tullut lähetettyä…
Saatanpa itsekin avautua asiasta vielä blogin puolella, voi kyllä olla että kaverit vähenee kun rupeen asiasta oikeen kunnolla paasaamaan…
Aurinkoista sunnuntainjatkoa! 🙂 sun blogi rokkaa!
http://Www.sweatlaurasweat.blogspot.fi
Joo, toi on tosiaan jännä, että mikä siinä sekoilussa on niin hienoa? Miks on aina makeeta ja jotenkin katu-uskottavaa naureskella porukassa eilis illan sekoiluille ja törttöilyille. Naama punasena hekotetaan sille, joka on törttöilly pahiten.
Se hiprakka ja alkuillan tunnelma usein on tosiaan kiva, mutta siihen se monesti sitten jääkin. Sitten alkaa kauhee avautuminen ja kännisekoilu. 😀
Täytyypä käydä kurkkaamassa joko oot paasannu! 😉 Hihi!
Mä oon ollu hiprakassa viime kesänä ja eipä hirvee ikävä oo. Saunasiideri on taas se mun ehdoton suosikki, tosin sekin ehkä max kerran kuussa. Ihan absoksi en aio alkaa, enkä koe tarpeelliseksi. +työni puolesta joudun toisinaan maistamaan viinoja ja drinksuja (ja maistaminenhan tarkoittaa oikeasti sitä että ei edes huikkaa vaan että saa sen maun), jotta tietää mitä myy. Wappu myös töiden takia selvänä 🙂 nuorempana tuntui että maailma loppuu jos ei oo kaikissa bileissä ja touhuissa. Nyt kun elää raittiin miehen kanssa elämä on tasapainoisempaa ja mukavaa. Jotkut eivät ymmärrä ja syyttävät miestäni kun en tahdo bilettää, ymmärtämättä että tämä on mun päätös ihan sama mistä syystä 🙂
Se on parasta, että huomaa ettei sitä edes ikävöi. Absolutistiksi en mäkään ala. 🙂
Ja toi on kyllä ihan älytöntä, että syyttävät miestäsi sun juomattomuudesta. Aikuisten ihmisten pitäis ymmärtää, että se on jokaisen oma päätös. Ja olla iloisia siitä, että oot saanut vierellesi miehen joka haluaa jakaa samat arvot sun kanssas.
Siitä on varmaan kohta 3 vuotta kun vedin semmoset överit että morjesta 😀 punkkuu, siiderii, shotteja, ah kaikkea sekasin ja seuraavan päivän olo oli taattu! Oksensin valehtelematta ysiin asti illalla! Sen jälkeen ei oo pahemmin maistunut 😉 aluks jengi ihmetteli miks en juo ja kyseli oonko raskaana yms. Mut en oo kokenut et mua ois suljettu pois mistään kekkereistä sen takia etten juo. Nyt ihmiset on jo tottunut siihen et mulla ei näy sidukkaa kädessä kun ei vaan yksinkertaisesti maistu! Sillon tällön juon jos tekee mieli esim. Joku ihana drinkki tai lasi viiniä. Ennen oli ”ihanaa” tuntea et nyt nousee päähän ja on sekasin ( 😀 ) ja nyt enemmänkin vältän tätä oloa. Nuorempana ei ollut krapulaa mut nyt kun ikää on tullut lisää ni ei riitä se sunnuntai siihen et toipuu krapulasta vaan siihen menee myös maanantai ja jopa tiistai.. Nautin enemmänkin siihen et herään virkeenä ja mulla on aikaa tehdä viikonloppusin paljon asioita enkä halua enään tuhlata niitä siihen et makaan sängyssä aamusta iltaan ja yleensä halaillen vessanpönttöä, yök 😀
Kauheeta! 🙁 Hyi mikä olo sulla on ollut, en voi ees kuvitella!
Ihana kuulla, että sulla on ystävät pysyneet rinnalla ja et oo jäänyt mistään ulkopuoliseksi. Hienoja ystäviä siis sulla! 🙂
Mä en koskaan kommentoi blogitekstejä vaikka aktiivisesti sun ja Annan (toobigtobeme) blogeja luenkin. Itse olin myös bilehile opiskeluaikoina. Näistä opiskeluajoista on jo reippaasti aikaa, mutta juominen on reippaasti vähentynyt. Olen viimeksi juonut uutena vuotena ja silloinkin ajatus ahdisti hirveästi.
Mutta asiaan, joka asiassa ahdistaa; tapasin mieheni nelisen vuotta sitten. Hän oli vielä silloin aikamoinen baarikärpänen, kun itse olin jo rauhoittunut. Hän rauhoittui myös pikkuhiljaa ja nykyisin vietämme lähes yhtä paljon vesiselviä viikonloppuja ja juominen jäänyt taka-alalle. Mieheni ystäväpiiri on laaja, olen saanut paljon ihania naisystäviä hänen kauttaan ja tapaankin heitä arkivapailla, kun ehdin, Mmutta useimmin heidän kanssaan pitäisi viettää aikaa juoden ja valopilkkuun asti. Olen monet monet kerrat jättänyt bileet välistä, sillä en halua juoda tai katsella loppuillan juopunutta sakkia. Olisi ihanaa varata heidän kanssaan matka kesällä, mutta jos muuhun aktiviteettiin jätetään 1/4 ja juomiselle 3/4, ilta jatkuu aamu seiskaan. Jos en lähde, olen ilonpilaaja. Jos en jaksa jatkaa iltaa baariin, minulle suututaan.
Olenkin miettinyt, ovatko he nyt sittenkään aitoja ystäviä, kun eivät halua ymmärtää minun valintaa nauttia raittiimmasta elämästä. He eivät kuitenkaan tule katoamaan elämästäni, sillä ovat kuitenki mieheni parhaiden ystävien puolisoja.
Kiva kun kommentoit nyt! 🙂
Kuulostaa vähän inhottavalta tuo miehesi ystävien käytös. 🙁
En tiedä, ovatko he nyt sitten oikeasti ystäviä jos vaativat sua juomaan tai olet ilonpilaaja?!
Ehkä oma varma päätös ja sen leuka pystyssä esille tuominen hiljentää heidät ja he ymmärtävät, että haluat näin tehdä.
Kokeile sellaista.
Tsemppiä! <3
Mä oon ollu juomatta 1v 5kk 7pv 🙂 Päätin lopettaa sen takia kun itsetuhoisuus oli niin paha, eikä alkoholi tietty sovi lääkkeitten kans yhteen. Paljon terveempi olo ollu ja jaksan enemmän. Mut nythän mulla ei oo ku 2hyvää ystävää ja tosi vähän kavereita, enkä mä muuta tarviikka 🙂 Ne hyväksyy sen ku en juo, vaikka aina koittavat mulle tarjota. Ystävät eivät tarjoo, kaverit kyllä. Multa kysytään usein et miten voin muka juhlia ku en juo 😀
PS. Olet ihana Monna, niin positiivinen! Sun kuvat, blogi, kaikki, niin ihania<3 Oot mun roolimalli! :))
Ja vielä täydentääkseni vastausta, olen siis vapun selvin päin ja kuntosalilla olen 😀
Huih. 🙁 Onneksi olet jättänyt alkoholin pois jos se on tehnyt sinusta itsetuhoisen.
Ja ihanaa, että sulla on ympärillä ne muutamat tärkeät jotka tukee ja ymmärtää. 🙂 <3 Eiks se niin mee, että parempi yksi hyvä kuin kymmenen p*skaa? 😉
Kiitos. Ihanaa kevättä! 🙂
Kyllähän se sillai mennöö 🙂
Mä olin nuorempana suhteellisen rauhallinen teini, mutta viimeistään opiskeluaikoina alkoi alkoholi maistua. Joka viikko kerran tai kaksi kertaa juhlimassa. Vaihto-oppilaskautena vedettiin yleensä kolmena päivänä viikossa ittemme humalaan ja sen puolen vuoden jälkeen oli kyllä kaamee olo 😀 Nyt, kun katson niitä kuvia vaihtovuoden puolikkaan loppupuolelta, ihmettelen, miten se turvotus ei sillon muka näkynyt peilissä?! Kyllähän mulla kroppa vähän pisti hanttiin: aloin saamaan aika pahoja vatsakipuja alkoholista ja se on jatkunut pitkälti tähän päivään saakka. Ehkä sen takia aloin vähentää alkoholin käyttöä ja viime vuonna kurkkuun kulautetut alkoholiannokset on laskettavissa melkeen kahden käden sormin. Nyt mulla taitaa olla takana kohta 4kk täysin ilman alkoholia. En oo varsinaisesti päättänyt olla juomatta – oon vaan päättänyt, että juon, jos mun tekee oikeesti mieli. Ja kumma juttu, mutta ei oo tehnyt 😀 Sen takia varmaan vietän myös raitista vappua, mikä ei olis tullut opiskeluaikoina kyllä kuuloonkaan… SIllon vedettiin onnellisenä neljä päivää putkeen ja jo vappuaattona oli yleensä niin huono olo, että piti ihan pakottaa ittensä juomaan. Tosi fiksua.
Mä ymmärrän hyvin, miksi ihmiset juo ja pieni hiprakka on jopa kiva fiilis 🙂 Mutta jos ei yhtään maistu niin kannattaa vaan kuunnella siinä itteään 🙂
Kuulostaa hyvin tutulta toi pari päivää viikossa ja/tai jopa kolme. Vaikka mä en ees opiskellut nuorena. 😀 Seura vaan vei mukanaan.
Ja tutulta kuulostaa myös toi, että joskus oli sitten jo niin huono olo, että piti ihan pakottaa ittensä juomaan ja kyllähän se siitä sitten taas helpotti. Seuraavaan päivään asti. Huh. Todella viisasta joo.
Just näin se pitääkin mennä, että jos ei yhtään maistu niin kannattaa kuunnella itteään. Ja ihan samoin kuin sä, en mäkään meinaa olla täysin ilman alkoholia, mutta en myöskään tiiä koska sitä meinaan/haluan seuraavan kerran juoda. 🙂
Selvä ja hauska vappu tulossa, niinkuin tähänastiset vaputkin ovat olleet ! 😉 Olen 100-prosenttisesti sitä mieltä, että hauskaa voi olla ilman alkoholia. Mietin yksi päivä, että mitä hauskaa siinä on jos on ”hauskaa” kun on hirveässä kännissä ja ei muista siitä yhtään mitään jälkeenpäin?? 😀 + sekoilut päälle. Ite saa nauttia ihanista ja hauskoista muistoista ja mökkireissuista kavereiden kanssa ilman alkoholia! Ja muistaa jälkeenpäin melkein kaiken mitä on tapahtunut ! ;D Ihanaa sanon minä! Ja mikä olo! Ei turvotuksia eikä päänsärkyjä alkoholin takia!: ) Olet huippu, kun kirjoittelet tästä aiheesta postauksia, ja useimmat muutkin fitfashionin bloggaajat ovat nyt kirjoitelleet. Ja varmasti saaneet ajattelemisen aihetta monelle nuorelle! Ja toivottavasti (ja erityisesti) vanhemmallekkin… 😀
Mä olen ihan samaa mieltä, todellakin hauskaa voi olla ilman alkoholiakin! Ja usein nimenomaan vielä hauskempaa, koska muistaa myös seuraavana päivänä mitä tuli tehtyä. 😉
Mun mielestä on ihanaa kun tähän postaukseen on tullut niin paljon kommentteja nimenomaan myös nuorilta. Tottakai vanehmpienkin on syytä miettiä kuten sanoit.
Todellakin olen selvinpäin vappuna, vappupäivänä juoksen puolimaratonin Nokialla. Viimeksi oon ollut humeetissa tai edes hiprakassa jotain 3 vuotta sitten. Mää en tykkää edes siitä hiprakasta enää, nykyään voin juoda yhden tai kaksi viinilasillista, mutta kolmas jää aina juomatta koska sitten tulis jo se hiprakkatunne. =D Voisin kans tehdä päätöksen, että ei ikinä alkoholia, mutta en kuitenkaan tee. Tykkään viinistä ja se on ihan terveellistäkin kuten myös muu alkoholi silloin tällöin lasillinen pari.
Ihana toi sana ”humeetissa”. 😀 Mutta joo, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mä vielä tykkään pikku hiprakasta, mutta tällä hetkellä en kaipaa sitäkään.
Ja tosiaan kyllä lasi viiniä tms, silloin on ihan hyvästäkin. 🙂
Onnea puolimaratonille! Pitääkin tulla lukemaan sun fiiliksiä siitä sitten.
Entinen alkoholi-törppö ilmoittautuu! Teininä ja varhaisaikuisena alkoholi maistui. Kaikenlaista hölmöä tuli tehtyä ja monen päivän putket tuli vedettyä kesälomilla jne.. Viimeinen niitti tuli pari vuotta sitten, kun juhlimme mieheni synttäreitä. Join liikaa, olin todella typerä ja paha olo tuli jo illalla, jatkuen seuraavaan päivään. Oloni oli niin kamala ja mua hävetti niin paljon, että silloin päätin, etten enää koskaan vedä tämmöisiä övereitä. Ja en ole vetänyt.
En ole absolutisti, nautin kyllä alkoholia, mutta huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. En pidä itsestäni kun humallun, joten ei hirveästi ole hinkua näytellä sitä puolta itsestäni. 😀 Olen viimeksi juonut pari siideriä noin kolme kuukautta sitten. Vappuna en aio juoda. Voin pitää hauskaa ilmankin. Juon sitten kun haluan, en silloin kun ”pitäisi”. Mun juomattomuutta on valitettavasti ihmetelty aika usein. En ymmärrä, miksi se liikuttaa niin paljon toisia, että joku ei juo. Ilmeisesti ainoa hyvä ”tekosyy” olla juomatta on raskaus tai että olet kuski. ”Ota nyt pari” ”Miksi sää et juo?” ”Haloo, tupareissa/synttäreillä/juhlissa kuuluu juoda!”
Ystäväni eivät arvostele päätöstäni, onneksi. Käyn edelleenkin heidän kanssaan juhlimassa ja pitämässä hauskaa ja ilmeisesti kanssani on mukava olla vaikka en ympäripäissään olekaan.
Suomalainen alkoholikulttuuri on aika järkyttävää ja siitä voisi puhua vaikka kuinka paljon. Valitettavasti se myös kuohuttaa paljon tunteita. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa? Paljon olisi parannettavaa, olis ihan kiva, jos maailmalle menisi meistä jokin muukin kuva kuin vaan sauna, olut ja viina.
Alkoholi-törppö! 😀
Tunnistan itseni tosta tosi hyvin kun kirjoitit, että et pidä itsestäsi humaltuneena. Ja sitä en ymmärrä miksi jonkun toisen juomattomuus-päätöstä niin usein ihmetellään. 🙁
Onneksi sula on kuitenkin ystäviä, jotka eivät sitä arvostele vaan olet edelleen mukana täysillä heidän kanssaan.
Tästä suomalaisesta alkoholikulttuurista tosiaan voisi puhua paljon. Kyllä.
HEP, ilman alkoholia oltu 3½v ikää mittarissa kohta 22v ja 18v tuli maisteltua hetkisen. Tajusin koko elämäni urheilua harrastaneena ,että turhaa. Osa veteli karting-kisoissa ilta kännejä, kuin itse aloin hotellissa palauttelemaan kisapäivän rasituksia hotellin uima-altaalla ja saunalla. Ei ole tarvinnut valmistujaisissakaan selitellä miksi ei juo kun pitää pään! Olen muutenkin sosiaalinen ja seurallinen niin hauskan pito ei ole ongelma. Lopuksi vielä mainittava,että jos joku opiskelee yliopistossa kuten allekirjoittanut, niin ylistetyt yli 7 päivän wappuputken sujuvat ongelmitta selvinpäinkin!!
Toi on todella hyvä, että kun kerta on päättänyt ja pitää päänsä, niin ihmettelijöilläkin hiljenee suut aika pian.
Ja nimenomaan, miksipä ei vappua voisi yliopisto-opiskelijakin viettää HAUSKASTI selvinpäin! 🙂
Moi,
Olen ollut lähes kokonaan alkoholittomana kohta 3 vuotta. Sain silloin keväällä stressistä ja juomisesta johtuen krapulapäivänä ikäviä oireita, enkä ole sen jälkeen ottanut alkoholia kuin sormilla laskettavin kerroin. Silloinkin annokset ovat olleet 1-2 juomaa.
Kieltämättä vaikutus kaveripiiriin on ollut iso. Myöskin uusiin ihmisiin tutustumisessa huomaan olevani hieman epäileväinen, jos kaverilla alkoholia menee enemmänkin. Tiedän, että juominen on hauska huvi, oli se sitä minullekin, ainakin opiskeluaikana.
Oli kiva lukea muutoksestasi ja ajatuksistasi. Mukavaa alkoholitonta vappua!
On ollut hyvä päätös sun kohdalla sitten vähentää alkoholin käyttö.
Silloin tällöin 1-2 annosta on kuitenkin ihan eri asia, kuin se krapulapäivien viettäminen isojen määrien jälkeen. 🙂
Se on inhottavaa kuinka paljon alkoholi kuitenkin vaikuttaa sosiaalisuuteen. Niin kaveripiiriin kuin uusien ystävyyksien solmimiseenkin. 🙁
Mukavaa alkoholitonta vappua joka tapauksessa! 🙂
Olen ollut juomatta 7 vuotta pian ja kyllä ystävä kato kävi, bilekutsuja ei tule, eikä kutsuja illanistujaisiin koska sähän et juo mitään. Kerran kaveri sanoi että ei kutsu mua sen synttäreille koska ne menee ravintolaan syömään, tanssimaan ja juomaan… se teki mut tosi surulliseksi ja vihaiseksi. Miksi edes sanoa koko asiasta jos ei meinaa kutsua??
En kyllä kaipaa yhtään niitä kauheita kankkus aamuja, ne oli jotain aivan kamalaa 🙂 Mua ei todellakaan haittaa jos muut juo ja olen itsekin ollut ravintolassa töissä joten ne känniset ihmiset on ihan tuttuja mulle. Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee ja niin teen minäkin, pakkohan ei ole juoda jos en halua.
Elämää on ilman alkoakin, ensin se lähti ihan vain siitä kun tuntui että pitää vähentää ja sitten se ei enää maistunut ollenkaan ja hyvin olen pärjännyt eikä ole tehnyt mielikään juoda. Joitakin kavereita on kyllä välillä ikävä, mutta elämä vie välillä eri suuntiin.
Ihan kauheeta kuulla. 🙁 Oikeesti tekee surulliseksi. Miksi ei voi kutsua? Ja miksi tosiaan hemmetti pitää edes sanoa asiasta jos ei aio kutsua?! Hitto soikoon!
Elämä tosiaan vie välillä eri suuntiin, mutta toivottavasti ehkä joskus näät vielä joitakin näistä kavereista keitä sinulla on ikävä.
Kivaa kevättä! <3
Kiitos samoin sulle 🙂 oot aika reipas muuten kun jaksat vastailla.
Hei Monna ! Jalkatreenistä tuli mieleen että voisitko neuvoa mua hieman. Olen tullut siihen tulokseen että hack-kyykyt ei sovi mun polvelle,oikea polvi alkaa AINA vihoitteleen jalkatreenin jälkeen. Jätänkö hackin pois vai ns.tottuuko mun polvi siihen aikanaan? T.Aloittelija 😉
Tietysti vähän vaikeeta neuvoa kun en näe miten tee hack-kyykyn, meneekö polvet sisäänpäin ylöstullessa tms.. Mutta neuvoisin joka tapauksessa vahvistamaan keskimmäistä pakaralihasta ja etureisiä, nämä molemmat antavat tukea polvelle. Jos keskimmäinen pakaralihas on heikko, se usein näkyy kyykyssä tai hackissa. Tai vaikkapa askelkyykyissä.
Jos haluat tehdä hackia, tee sitä pienillä painoilla. Opettele tekniikka ihan puhtaaksi. 🙂
Kiitos vastauksesta ! Siitä oli iso apu. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ihanaa kesän odotusta sulle ! 🙂
Loistava kirjoitus -jälleen kerran! Just tänään lenkillä ihanassa auringonpaisteessa ihmeteltiin mun miehen kanssa että mikä hitto siinä on kun pelkkä aurinko aiheuttaa jonon kaljatiskillä. Kyllä mä vaan nautin ihan pelkästään tosta auringosta ja lämmöstä ja mielummin söin rantakahvilan terassilla sen jätskin, kun vedän bissen.
Mä oon kanssa entinen bilehile. Alkoa meni aika rankalla kädellä ja jälkikäteen ajateltuna, pääasiassa mulla ei ollut edes hauskaa. Rahaa paloi, kroppa näytti kauheelta ja koko työviikon tarkoitus oli päästä vetää viikonloppuna pää täyteen. Noin 10 vuotta sitten kyllästyin silloiseen elämääni ja lopetin juomisen. Lopetin myös monet ”ystävyyssuhteet” koska niiden sisältö oli vain baari ja huomasin, ettei meillä ollut selvinpäin mitään yhteistä. Kaikista ns. ystävistäni en edes pitänyt selvinpäin 😀
Enää en juo humaltuakseni, monesti kieltäydyn tarjotusta alkoholista esim. Ravintolassa juon mielummin kokista tai vettä. Viime vuosina olen juonut alkoholia pääasiassa vain lomalla, ulkomailla jossa lasillinen viiniä pääsee hyvän ruuan kanssa oikeuksiinsa 🙂 Sen olen huomannut että välttelen helposti tilaisuuksia joissa muut vetää perseet olalle. Mua ei kiinnosta enää kännäily enkä tosiaan jaksa katsoa muidenkaan apinointia. Ehkä olen jonkun mielestä tylsä ja vanha 33-vee mutta parempi näin!
Kiitos Jenny! <3
Joo se on kyllä muuten totta! Miksiköhän aurinko yhdistetäänkin heti terasseihin ja kaljaan/siideriin?
Toi kuulostaa tosi tutulta, että loppujen lopuks ei ollut ees hauskaa. Kroppa oli täälläkin ihan persiistä, niin olonsa kuin ulkomuotonsa vuoksi, jokainen työviikko tosiaan meni vaan siihen että odotti perjantaita tai lauantaita, että jes bileet!
Ihanaa kun oot löytänyt nyt hyvän olon ja kieltäydyt alkoholista jos niin tekee mieli tehdä.
Etkä sä oo vanha ja tylsä! 😀 Tai sit mäkin oon! 😉
Oi että sulle sopii toi sun uus tukka!! 🙂
Kiitos Julia! <3
Itse olen ollut nyt muutaman vuoden samoilla linjoilla kuin sinä; juon silloin tällöin, mutta todella harvoin. ”Erikoistilanteissa”. Olen kasvanut alkoholistiperheessä, joten vihaan sitä miten alkoholi liittyy kaikkiin suomalaisten juhlapyhiin – tästä johtuen olen esimerkiksi viettänyt itse aina kaikki joulut selvinpäin. On ollut myös useampi ajanjakso, jolloin ollaan vedetty kyllä kaikki mahdollinen kurkusta alas oli päivä mikä tahansa, sillä entisenä baariduunarina viina oli halpaa ja sitä oli loputtomasti – ja se kaikki piti juoda. Lopulta ”tulin järkiini” ja rupesin vähentämään. Mitä enemmän vähensin, sitä enemmän menetin ”kavereita” ja sain kuulla kuinka ”sun pitäisi kyllä juoda”. Olen todennut, että niillä ”kavereilla” ei ollut todellista ystävyyssuhdetta muhun, koska ovat jääneet, osa saattaa olla vielä hyvänpäiväntuttuja. Mitä enemmän mulle motkotettiin juomattomuudesta, sitä tiukemmin olen huomannut takertuvani siihen, en juo periaatteestakaan. Viime vuonna otin alkoholia kerran muualla kuin laivalla, jossa käyn muutaman kuukauden välein – ja sielläkin olin puolet reissuista selvinpäin 🙂 Olen todennut, ettei mulla ole enää mitään tarvetta juoda, varsinkaan sellaista änkyräkänniä, joita aikaisemmin tuli vedettyä enkä varmaan enää edes pystyisi siihen. Juon harvoin, tarkkaan valituissa tilanteissa ja silloinkin edes jokseenkin hillitysti ja olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka saankin siitä huomattavasti enemmän valitusta ja motkotusta kuin tsemppausta. Tuo viinan kanssa läträäminen kun on tässä maassa jotenkin niin tärkeää – vaikka en itse enää ymmärrä miksi 🙂
Hieno, rohkea ja aina ajankohtainen postaus, kiitos! 🙂
Se on kumma kyllä, että Suomessa kaikkiin juhlapyhiin liitetään aina alkoholi. Kyllähän muissakin maissa, mutta Suomessa siihen liittyy se känni.
Ja tollaiset lauseet ystäviltä, että ”sun pitäis kyllä juoda”!! SIIS MITÄ?! MIKSI?! Onko sitä sitten muka parempi ystävä jos dokaa?
Tsemppiä valitsemallasi tiellä! Se on hieno! 🙂
Itse join viimeisen pisaran alkoholia viime vuoden vappuaattona. Elämäni paras päätös 🙂
Hienoa, että on sellainen olo! 🙂
Itse työskentelen baarissa kokopäiväisesti. Oma työ on varmasti tehnyt osansa siihen, että en juurikaan käytä alkoholia. Aika hauskaa on se, että aina joutuu perustelemaan miksi en käytä alkoholia. Se, että joisin kerran viikossa olisi normaalia? Silloin ei kukaan ihmettelelisi ;D
Juurikin näin!! Se että joisi kerran viikossa olisi ok, mutta juomattomuus on selittelyn tarpeessa. Älytöntä.
Näet varmasti tosiaan työssäsi ihan tarpeeksi örvellystä. 😀
Mun piti oikein miettiä hetki että milloin oon viimeksi juonut alkoholia. Taisi olla uutenavuotena. Entä milloin oon ollut humalassa? Siitä on niin kauan etten edes muista, ehkä toissavuonna pikkujouluissa. Mulla on aika samanlainen suhtautuminen juomiseen kuin sulla. Joskus on mukavaa juoda siideri tai pari jos on oikein aihetta juhlaan tai hyvä porukka koolla. Mutta näinkin tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa. Humalaan asti jatkan nykyään todella todella harvoin. Joskus oon miettinyt että voisin ihan hyvin luopua alkoholista kokonaan mutta en näe siihen tarvetta, jos joskus haluan juoda ne kaksi-kolme siideriä niin voin ihan hyvin tehdä sen. Mun vähäiseen alkoholinkäyttöön on monta syytä. Ensinnäkin kulutan nykyään rahani paljon mieluummin johonkin fiksumpaan. Toiseksi oon vakiintuneessa parisuhteessa eikä enää ole ”tarvetta” käydä baarissa samalla tavoin kuin sinkkuna. Kolmanneksi menen nykyään niin paljon mieluummin aikaisin nukkumaan ja herään seuraavana aamuna virkeänä ja lähden salille treenaamaan kuin hillun aamuyöhön asti ja sairastan seuraavan päivän niin kamalaa krapulaa että ei pysty tai jaksa muuta kuin maata sohvalla. Joku voisi sanoa että oon tullut vanhaksi. Ehkä se on myös yksi syy. Vappuna oon ajatellut olla selvin päin ja lähteä torstaiaamuna salille.
Mulla on hyvin samoja syitä tohon ettei alkoholi enää maistu niin paljoa.
Varsinkin se rahanmeno. Ja tietysti terveys.
Yksi isoin mulle on se aamun virkeys, kuinka ihana on vapaapäivänä herätä virkeänä ja tehdä vaan koko päivä ihania asioita! 🙂
Kivaa vappusalia!
Jeps samoilla linjoilla ollaan ja on ihana huomata, että niin on moni muukin 🙂 Terassilla on mukava käydä nauttimassa auringosta ja yhdestä siideristä. Pieni hiprakka on kiva, joten absolutistiksi en täysin halua alkaa, mutta kännit ja krapula eivät kuulu enää elämääni. Ihanampaa nauttia aktiivisesta viikonlopusta kuin maata päivä sohvalla. Pari kaveria ehkä tämän linjan myötä on jäänyt, mutta onnekseni myös ystävieni asenne on muuttunut osittain samoille linjoille.
Vappuna tulee otettua lasi tai kaks viiniä ja vappupäivänä nautitaan ihana brunssi ystävien kera.
Mukavaa vappua!
Munkin mielestä on ihana huomata kuinka monella alkoholi on vähäisessä käytössä. 🙂
Pieni hiprakka on munkin mielestä kiva, enkä absolutistiksi ala. Ja juuri kuten sanoit, ihanampaa nauttia viikonlopusta aktiivisesti kuin maata sängyssä.
Mukavaa vappua brunssin kera! 🙂
Moi Ihana Monna ja mikä teksti! Kuin omaa postausta olisi lukenut, itseasiassa juuri eilisen Kärppämatsin tiimoilta ajatusta pyörittelin päässä, miten elämäntapa saattaakin muuttua 🙂 Se vanha Tii olisi eilen ollut eturivissä kuoharipullon kanssa juhlistamassa Suomenmestaruutta, haha… Takana rankka työkupla jonka seurauksia yritin nollata alkoholilla. Ensin vain viikonloppuisin, mutta pian otin lasin jos toisen useasti viikollakin. Luojan Kiitos kaks vuotta sitten tapahtui täyskäännös jonka jälkeen ”ryyppäystä” on tullut harrastettua ehkä kerran kaks. Ja muut iisimmät kerrat ovat alle kymmenessä. Kaveripiiri on muuttunut lähes täysin, tosiystäviä lukuunottamatta. Eräs tuttava heitti ”eihän sinusta tule tuon fitneksen myötä tylsää nipottajaa joka ei enää juo…” Heh, tuo kommentti on kyllä jäänyt hyvin mieleen… mikä siinäon niin pelottavaa ja miksi juomattomuutta joutuu perustelemaan? Saatan ottaa drinksun tai kaks hyvässä seurassa, jos siltä tuntuu, mutta en tee enää sitä pakosta, tai vapun/juhannuksen kunniaksi tai jos muutkin juo. Nykyään ne kerrat ”kun siltä tuntuu” ovat vain entistä harvemmassa. En tarvitse viinaa tunteakseni onnellisuutta. Näin ihminen ja mieltymykset voivat muuttua. Hassua 🙂
Onneksi tosiaan sulla tuli muutos, eihän se että viikonloppuisin ottaa rankemmalla kädellä ja vielä arkisinkin pari lasia, niin ole tietysti koskaan hyvä. 🙁
Juomattomuus nimenomaan on jostain syystä kauheen pelottavaa?! Onks se sen vuoksi, että tuntee itsensä jotenkin ehkä kuitenkin sisimmässään vähän huonommaksi ihmiseksi jos dokaa ja hyvä ystävä vieressä alkaakin olla kiinnostuneempi hyvistä elintavoista ja treenaamisesta? En tiedä. Älytöntä joka tapauksessa.
Ja niin se tosiaan on, mieltymykset voi muuttua ja sitä kautta myös ihminen. 🙂 Onneksi hyvään suuntaan sun tapauksessa! <3
Oon ollut 2 vuotta selvänä, mutta nyt tulevana vappuna aijon ottaa kyllä muutaman 🙂 Kyllähän niitä muutama kaveri katos aika livakkaan mutta en valita, parempi kuitenkin näin.
T.20v likka
Muutama voi olla oikein kiva pitkän tauon jälkeen! 🙂
Hyvä, että parempi nyt!
Humalahakuinen juominen on jäänyt täälläkin kokonaan pois. Eilen otin muutaman lonkeron kisojen jatkoilla ja kympiltä himaan koisimaan 🙂
Hiprakka on kiva silloin tällöin mut känni ehdoton no no. Vihaan seuraavan aamun olotilaa ja vielä kun pieni lapsi joka vaatii oman huomionsa oli äidillä tukka kipee tai ei 😀 pari kolme kertaa vuodessa enää käyn baarissa, viimeks marraskuussa!
Vappu menee tod näk kotosalla yksin 😉
Jonna1983.fitfashion.fi
Jonna, tiiätkö mulla on sellainen olo että tuohon munkin alkoholinkäyttö menee. Ja se on hyvä. Silloin tällöin voi ottaa pari, mutta ei mitään kauheeta känniördäistä enää! Ei niitä kauheita krapuloita. Hyi! 🙁
Toivottavasti oli oikein kiva vappu! 🙂
Mä en koskaan ole ollut mikään bilehile, ja olenkin vetänyt aina lähes alkoholitonta linjaa: silloin harvoin, kun käyn bileissä tai baarissa, saatan juoda pari lasillista, mutta siihen se on aina jäänyt. En pidä hiprakan tunteestakaan erityisemmin, ja lisäksi minulle tulee alkoholista tosi herkästi pää kipeäksi tai muuten vaan huono olo, vaikka en olisi juonut paljonkaan. Suurin syy lähes-raittiudelleni on kuitenkin se, etten keksi yhtään hyvää syytä juoda 😀 Sosiaaliseen paineeseen ei ole tarvetta taipua, sillä olen muutenkin aina kokenut olevani vähän erilainen, eikä ryyppääminen sitä mihinkään muuttaisi – ja sitä paitsi hyvin harva kavereistani juo paljon, monet eivät juuri lainkaan.
Minulla on aika vahvoja mielipiteitä varsinkin suomalaista juomakulttuuria vastaan, ja aihe tuntuu olevan monille sen verran arka, etten ole vieläkään uskaltautunut käsittelemään sitä blogissani, vaikka mieli olisi tehnyt ties kuinka monta kertaa. Onneksi tämän terve elämä -buumin myötä alkoholittomuus tai hyvin maltillinen alkoholinkäyttö on kuitenkin tullut edes hieman hyväksytymmäksi 🙂
Käsittele ihmeessä aihetta blogissasi! Mä itse oon oikeasti yllättynyt miten paljon tähänkin postaukseen tuli kommentteja myös tosi nuorilta, että alkoholi ei maistu jne. Kuten sanoit, maltillinen alkoholinkäyttö on tullut hyväksytymmäksi.
Toki se on edelleen arka aihe niinkun kirjoitit. Mutta ehdottomasti lisää näitä omia ajatuksias esille blogiisi! 🙂
Olin tuossa pari vuotta täysin alkoholitta ja kyllä sitä sai selitellä:/ Nyt raskauden päättyessä alkaa taas oman itsensä ”ohennus” ja ajattelin olla taas täysin ilman holia. Mäkin tykkään olla pienessä hiprakassa mutta eipä siitä saa kuin sen pienen hetken ilon joten hyvin voin olla ilmankin:) Tiedän alkoholittomuuden tukevan myös tulevaa painonpudotusta. Yleensä siiderin kanssa tekee sitten mieli jotain suolaista ja siinä sitten taas ollaan…
On se kumma kun sitä joutuu selittelemään. Vaikka onneksi se alkoholittomuss on kuitenkin jo vähän yleisempää ja hyväksytympää. 🙂 Ohennuksen aikana tosiaan on hyvä jättää alkoholi minimiin.
Tsemppiä raskauden viime metreille ja ohennukseen! 😉
ensinnäkin, ihana lukea muiden kommenteja siitä että todella moni suhtautuu alkoholiin tai oikeestaan alkoholittomuuteen noin hyvin ! ja positiivisesti. itselläni on mennyt jo reilusti yli vuosi ilman tipan tippaa, vaikken ikinä varsinaisesti mitään päätöstä tehnyt että nyt loppui. se vaan loppui. eikä oo sen jälkeen mieli tehnytkään. en kuitenkaan koe olevani absolutisti, en ole sulkenut pois ajatusta että vielä joskus joisin alkoholia – JOS mieli tekisi. mutta eipä oo tehnyt. mulla meni nuorempana välillä vähän liiankin lujaa, join liikaa ja liian usein. se oli mun tapa olla käsittelemättä kipeitä ja vaikeita asioita joita jouduin nuorempana kokemaan. tein kännissä tyhmiä asioita, asioita joita en ikinä tekisi selvänä. luulin olevani tosi hyvää seuraa, hauska ja villi. oikeesti en tykkää itestäni kännissä yhtään, musta tulee aina todella surullinen mitä pidemmälle ilta etenee – se pieni pimeä paikka mun sisällä ottaa vallan ja se ei oo hyvä asia se. oon selvänä paljon parempaa seuraa, pidän itsestäni selvänä. ja mikä parasta, osaan pitää hauskaa selvänä ! ja siitä oon tosi ylpeä, sillä liian usein kuulee kysyttävän että voiko selvinpäin muka oikeesti olla hauskaa ? no voi ! on todella surullista miten sitä vaan saa poikkeuksetta osakseen ihmetystä ja tenttausta siitä ettei juo : ”oletko raskaana ? liittyykö se sun uskontoon ?” kaikki kysymykset on kuultu 😀 ikään kuin siihen juomattomuuteen pitäisi olla joku laillisesti pätevä syy, hah.
niitä alkoholin terveydellisiä vaikutuksia en tähän ees viitsi sepustaa, mutta kyllähän sen kaikki tietää että alkoholi on myrkkyä kropalle.
mun on ainakin näin tosi hyvä olla – ehkä joskus haluun vielä juoda lasin viiniä tai maistella vähän siideriä. jos niikseen tulee niin sen teen kyllä ihan hyvillä mielin, mutta se on sitten kun ihan oikeesti tekee mieli sitä makua.
tää on kyllä aihe josta mulla riittäisi juttua ihan loputtomiin, mutta tämä oli tässä tältä erää :p heh. oot monna muuten ihana, ja sun blogia on ilo seurata. kiitos siitä :-)<3
Mä kanssa yllätyin miten moni tänne on vastannut asiasta! 🙂 Tosiaankin hienoa lukea näitä!
On tosi hyvä suhtatua alkoholiin juuri noin kuin kirjoitit. Et mitään varsinaista päätöstä ole absolutistiksi tehnyt, mutta nyt ei ole vain maistunut. Ehkä joskus maistuu lasi tai kaksi, mutta ei enempää.
Alkoholilla tosiaan myös monesti peitetään niitä oikeita tunteita ja oloja, kuten sanoit.
Onneksi kuitenkin olet nyt varmasti paremmalla fiiliksellä ja saanut ehkä jopa puhutta asioista jonkun kanssa, joita tuolloin aiemmin olet peittänyt kännin alla.
Tsemppiä kevääseen! 🙂
Heippa!
Mahtava kirjoitus ja pystyin samaistumaan täysin 🙂 Oonkin aiheesta blogiini kerran kirjoitellut (http://suvbbi.blogspot.fi/2014/02/suhteesta-alkoholiin.html)
Lyhyesti siis itsekin vielä 8kk sitten join jokaikinen viikonloppu, aina piti olla suunnitteilla jotain viikonlopulla, ettei kotona seinät kaatuisi päälle. Pakenin yksinäisyyttä vetämällä kännit. Onneksi löytäessäni treenamisen jäi tupakinpoltto pois ja juominen väheni HUOMATTAVASTI. Vasta oli melkein 2kk mittainen tauko. Vappu mennään selvippäin. Otan jos tekee mieli, mutta ilmankin pärjää. Mieli ja kroppa voi paljon mainiommini!! 🙂
Täytyykin käydä lukemassa tuo sun juttus. 🙂
Kuulostaa hyvin tutulta tuo miten olet käyttänyt alkoholia. Liian monelle se on juuri noin, pakenee joko yksinäisyyttä tai jotain muuta asiaa. 🙁 Onneksi oot tosiaan löytänyt treenaamisen ja sen kautta hyvän olon! 🙂
Tosi hyvä kirjoitus! Itsellä sama tilanne, ennen join usein, nykyään noin parin kk välein ja yleensä nykyään osaan olla juomatta itteeni änkyräkänniin. Paitsi viimeks… 😀 Oon sotkenu alkoholin takia asioita ja tehnyt juttuja joita kadun. Ja vaikkei tekisikään mitään tyhmää niin silti pelkästä humalasta tulee morkkis. Ja vappuna ei aiota juoda täälläkään. 🙂 Ilman alkoholia elämä on paljon ihanampaa! Aurinkoista kevättä monna! 🙂
Se on taito se, että osaa olla juomatta änkyräkänniin! 🙂 Monestihan sitä sitten nousuhumalassa ottaa vaan entistä tiheempään tahtiin ja kohta on änkyrät päällä.
Aurinkoista kevättä sullekin Ida! 🙂
Selvänä vappuna = kyllä. 🙂 Tosin mulle se on pakkokin, ku oon raskaana.
Millon mä olisin ollut viimeksi humalassa.. siitä on aikaa.. vuosia! Jos mä juon enemmän, niin se tarkottaa korkeitaan sellasta 4 drinksua/siideriä illan aikana ja sitten se jatkuu veden voimalla. Mulla ällöttää (ja hävettää jos ovat tuttuja) kännisten käytös..
Tähän kaikkeen vaikuttaa mun exän alkoholismi (erottiin 6v sitte).
Nyt oon naimisissa ja kohta yhteisiä lapsia on kaksi ja en voi väittää et mulla vähän ärsyttää välillä miehen nollausreissut saunailtoihin (ei välttämättä muista seuraavana päivänä miten on tullu sisälle kotiin ja nukkumaan) tai et se vaan juo siinä kotona sohvalla ja nukahtaa siihen. Mä en vaan tuu ikinä ymmärtämään ns kalsarikännejä! Jos otetaan niin mieluusti hyvässä seurassa ja hyvien juttujen & tuttujen kanssa.. Ja ei oteta IKINÄ, jos lapsi on kotona nukkumassa. Mut nythän se on helppoa, ku mä en juo niin mies voi ottaa eli mä oon lapsen (kohta lapsien) kanssa.
Kunhan tää raskaus on ohi (juhannuksen jälkeen), niin en kyllä oo ekana taas miettimässä ”millon voin juoda”.. Alan pikku hiljaa treenaamaan vartaloani takaisin ja en tosiaan aijo siihen sotkea krapulaa.. 🙂
Ainut mitä on sillon tällön ikävä on että voisin ostaa sen yhden saunasiiderin, käydä mökillä saunassa ja istua saunan portailla ja siemailla katsellen järvelle…, mut kotona saunasiideri.. ei se ees maistu samalta! 😀
Läheisen alkoholismi varmasti muutta myös aika paljon omia ajatuksia alkoholin käytöstä.
Mä en myöskään rehellisesti sanottuna oikein oo ikinä ymmärtänyt kotona yksin juomista. Hyvässä seurassa voi ottaa silloin tällöin pari, kuten sanoit. 🙂
Tsemppiä sinne loppuraskauteen ja sen jälkeen sitten tsemppiä vartalon treenaamiseen! 🙂
Mä en ole kovinkaan hyvä sosiaalisissa tilanteissa enkä viihdy ihmisten keskellä..SELVINPÄIN. Mä en näe mun kavereita juurikaan muuta kuin kosteiden illanistujaisten merkeissä, ja selvinpäin en kavereitani juurikaan kaipaa. 🙂 Muutaman drinksun juoneena olen supliikki, en jännitä muita ihmisiä ja olen heidän seurassaan mielelläni. Tykkään olla kännissä, joskaan en niin urvelossa ettei puheesta saa selvää ja pitää vetää etukenossa, mutta silloin kun mä juon niin mä juon! En ymmärrä käsitettä ”yhdet” tai ”kahdet”. Tällaisen kunnon ”nollausillan” jälkeen jaksaa taas pyörittää sitä perusarkea eikä se kankkunen tule jos muistaa litkiä vodaa ihan kunnolla pitkin iltaa / ennen nukkumaanmenoa. Ainakin itse olen siten hyvin pärjännyt seuraavana aamuna. Väsymystä saattaa olla, ei muuta. Ja yleensä herään onnellisena seuraavaan aamuun, ei morkkiksia.
Vapusta en tiedä. Jos mieli tekee juoda niin juon, muutoin varmaankin hieman herkuttelen vappusapuskaa ja puhaltelen serpentiiniä ympäri kämppää. Alkoholitonta vappuaattoa seuraa todennäköisesti aamulenkki seuraavana päivänä, satoi tai paistoi 🙂 Kahtellaan mikä fiilinki 🙂 Ihanaa vappua sulle Monna!
Haha! 😀 Ihana erilainen ja rehellinen kommentti tässä alkoholittomassa keskustelussa!
Kukin tehköön niinkuin itse parhaaksi näkee! 🙂 Oot onnenpekka jos ei tuu krapuloita ja sulle selkeästi sopii tällainen tyyli, että välillä nollaus. Onneks tosiaan kaikilla on vapaus valita miten itse tekee!
Toivottavasti oli hauska vappu Jutta! 🙂
Olin useamman vuoden juomatta. En alunperin suunnitellut lopettavani juomista, silloin kun lopetin. Olin bileissä, mutta minun ei tehnytkään mieli juoda. Ajattelin että ensi kerralla juon sitten. Seuraavallakaan kerralla ei kiinnostanut juoda, eikä sitä seuraavallakaan. Muutaman vuoden kuluttua tuli sellainen päivä, että voisihan sitä alkoholia taas juodakkin.
Nykyään juon alkoholia. Aika harvoin tulee juotua. Se jää yleensä yhteen kahteen, mutta välillä tulee vedettyä kivat hiprakat. Lopetan nykyään aina juomisen siinä vaiheessa, kun alan oikeasti päihtyä. En yhtään tykkää enää olla humalassa.
En yhtään ihmettele jos huomaan taas olleeni puoli vuotta juomatta. Mutta tietoisen absolutismi linjan vetäminen on vähän hankalaa, minun sosiaalissa kuvioissa nykyään. Eikä minua kiinnosta tehdä elämästäni hankalaa. Onneksi voi nähdä kaikkia ystäviäni myös selvinkin päin, mutta välillä on vaan helpompi vuoda se yksi tai kaksi, kun alkaa kysellä alkoholittomia vaihtoehtoja.
Eikä sitä absolutistiksi pidäkään ilmoittautua! 😀 Elämäntyylisi alkoholin suhteen kuulostaa järkevältä ja hyvältä.
Ja noinhan se menee parhaiten, että ilman varsinaisia pakkoja tai lakkoja huomaa ettei nyt tee mieli ja sitten kun tekee niin voi ottaa. 🙂
Mä oon juonut alkoholia viimeksi jotain kolme vuotta sitten. Ei vaan maistu enää. Nuorempana on kyllä tullut ”nautittua” senkin edestä. Mitään päätöstä en ole alkoholin suhteen tehnyt, eli en kutsu itseäni absolutistiksi. Humalahakuiseen juomiseen en kuitenkaan usko koskaan enää ryhtyväni. Joku siideri/viiniä ruuan kanssa silloin tällöin vois olla ihan ok. Jos tulee sellainen fiilis. Vielä ei ole tullut. 🙂
Juurikin näin, sitten jos tulee sellainen tunne että nyt niin sitten. 🙂 Absolutisti-linjaa ei turhaan tarvi lähteä vetämään, koska sulla selkeästi toimii tämä. 🙂
En ole ikinä ollut mikään bilehirmu, mutta kun aloin treenaamaan kovempaa, jäi samalla myös alkoholi entistä enemmän pois. Ei nyt sentään ihan kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi. Oon kuitenkin huomannut, että tämä ns. alkoholittomuuteni on kuitenkin supistanut kaveripiiriäni ja ei tule nähtyä enää niin paljon uusia ihmisiä kuin aikaisemmin. Toisaalta mulla on tällä hetkellä elämässäni ympärilläni kaikki mitä tarvitsen 🙂 Vappuaattona olen kuitenkin ajatellut repäiseväni ja maistelen hieman alkoholia, kun kerran on viimeiset hetket mahdollisuus sitä juoda ennen kisadieetin alkua 😉
-Jade
http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi
Ihanan järkevän kuuloinen kommentti! 🙂
Näin juuri, treenaaminen se mullakin vähensi alkoholin käyttöä. Toi on surullista miten useilla kaveripiiri kutistuu kun ei enää dokailekaan tuolla pitkin öitä. Mutta onneksi sulla on kuitenkin ympärilläsi kaikki mitä tarvit, kuten sanoit. 🙂
Tsemppiä kisadieettiin!
Heippa Monna!
Oot ihan superi muija ja tunnistin itseni tosta tekstistä. Itse oon vasta 21-vuotias, mutta silti mullakin meni NIIN kovaa, kun täytin 18 ja olin juuri eronnut 3 vuoden suhteesta. Silloin huomasi, kun olin koulussa ja illat töissä, että olin ihan burnoutin partaalla, jota sitten yritin tasapainottaa juomalla itseni räkäkänniin joka viikonloppu. Tuliko hyvä olo, no ei tullut.
Onneksi tutustuin ihanaan mieheen, jonka myötä juominen väheni. Nyt kylläkin mun juomisen vähyydellä on ihan eri syyt. Se, ettei ole krapulaa vaan on elinvoimainen olo ja voi tehdä vapaa-ajalla ja viikonloppuisin mitä haluaa. En koe enää mitään tarvetta mennä yökerhoon joka viikonloppu. Välillä tulee bilefiilis, sitten mennään parin siiderin ja ehkä energiajuoman voimalla vähän tanssimaan, ja se riittää. On paljon hauskempaa, kun seuraavanakin päivänä vielä muistaa illan ja se seuraava päivä ei mee hukkaan tai tuu syötyä mitään krapulapizzaa.
Kannustan ihan kaikkia ja varsinkin nuoria miettimään omaa juomistaan. Mun mielestä bilettämisessä tai juhlimisessa vaikka joka viikonloppu ei oo mitään vikaa, mutta se on ihan yhtä hauskaa, yleensä vielä hauskempaa selvinpäin! 🙂
Ihana! 😀 Kiitos! 😉
On oikeesti huippua kuulla, että sunkin ikäiset miettii näitä juttuja ja osaa tehdä noin isoja ratkaisuja kuten sä!
Räkäkänni joka viikonloppu ei koskaan varmasti helpota kenenkään burnoutia tai muita ahdistuksia.
Ja bilettämisessä ei tosiaan oo mitään vikaa, mutta välillä sen voisi nimenomaan tehdä selvinpäin! 🙂
Neljä kuukautta tipatonta takana ja olo on mahtava! Pääsiäisenä houkutti, kun koko muu perhe joi ruuan kanssa viiniä, mutta minulle tipaton on tipaton! Vappu menee heittämällä, samoin kevään muut juhlat, tipaton päättyy kuitenkin kesäkuussa juhlittaviin häihini, jossa todellakin kohotan kuoharimaljan alkavan liittomme kunniaksi 🙂
Tipaton tammikuu alkaa olla jo aika klisee, mikäli alkoholiton elämäntapa kiinnostaa, suosittelen useamman kuukauden taukoa juomisesta ja senkin jälkeen harkitsemaan vakavasti tarvitseeko sitä alkoholia oikeastaan ollenkaan elämäänsä?!?
Hienoa Nella! Hyvä asenne!
Ja omat häät jos mikä on hyvä syy kohottaa malja!! <3
Usein tuo vähän pidempi alkoholiton jakso tekeekin jo itsestään sen, että rupee miettimään sitä alkoholinkäyttöä kokonaisuudessa. 🙂
Moi, oot mun naapuri, tunnistan tosta ensimmäisestä kuvasta 🙂
Asun samalla kadulla.
😀 No terve vaan naapuri!
Minusta ”juopottelu” olisi ihan kivaa, mutta kun en tykkää olla humalassa, en yhtään humalassa. Kun en ota normaalisti ollenkaan, niin joskus kun otan puoli juomalasillista keskiolutta, olen siitä kännissä.
Ei siis minulle alkoholia. Minulla on lapsia ja jos heille sattuisi jotain, enkä kykenisikään viemään lääkäriin. Lapsiperheessä alkoholi on liikaa.
Minun mielipiteeni, muut voivat olla eri mieltä – ihan vapaasti.
Kyllä, juuri näin. Jokaisella on oma mielipiteensä tässä asiassa. Mutta tottakai olen samaa mieltä, ettei hirveitä perseitä kannata kotona vedellä jos siellä on pieniä lapsia. 🙂
Alkoholi on tosiaan ainakin suomalaisille herkkä aihe. Itse olen absolutisti. Olen 20 v. ja ainoa kerta, kun punaviiniä kulahti kurkusta alas, oli konfirmaatiossa. Alkoholi ei ole koskaan kiinnostanut mua. Siinä on niin paljon haittapuolia, joten miksi turhaan opettelisin juomaan sitä, jos en halua. Ystävilleni on täysin ok, että en juo ja silti he pyytävät baariin 🙂 Voihan siellä tanssia ja pitää muutenkin hauskaa kuin örveltää kännissä. Ehkä juuri silloin se seuran rooli korostuu, kun on koko illan/yön selvin päin. Jokainen tehköön oman valintansa ja seisköön sen takana!! Toivon vain, että jokainen miettisi omaa terveyttään ja käyttäytyisi sen mukaan.
Niin on!
Ja on hienoa, että nuoretkin ajattelee niin. Alkoholia ei todellakaan tarvitse opetella juomaan. Jos siitä ei ole kiinnostunut, niin miksi opetella? 🙂
Hyvä kirjoitus.
Mulla ainakin se alkoholin käyttö lisääntyy kun elämässä tapahtuu jotain. Erosin pitkästä suhteesta viime syksynä sekä kesän jälkeen jäin myös työttömäksi. Noh. Siitähän se lähti se hirvee piletysputki. En tosiaan voi kieltää etteikö olisi ollut hauskaa, koska onhan se. Nyt pikku hiljaa alan toivoon uutta parisuhdetta, että olisi viikonloppuisin muutakin tekemistä. (Ei niin kirjaimellisesti :D) Varsinkin kun se ikäkin on lähempänä 30 kuin 20 niin se yksikin kostea ilta tuntuu.. ja pitkään.
Näinhän se usein menee. Elämänmuutokset tuo tai vie mukanaan alkoholin.
Toivottavasti sulla pian löytyy taas kumppani rinnalle. <3 Sitä ennen kannattaa toki miettiä alkoholittomiakin ratkaisuja viikonlopuille! 😉 😀
Moi! Monet täällä tuntuvat olevan ilman alkoa vappuna ja muutenkin! Sehän on ihan hyvä, ei kaikkien tarvitse olla hiprakassa tai örveltää kännissä 😀 .
No, mä ottaisin kyllä kunnon kännin vappuna, mieluiten terassilla tai baarissa…mutta olosuhteiden pakosta olen rauhallisesti ja selvinpäin. Imetän vielä nuorimmaistani, joten ei alkoa.
Minua ei henkilökohtaisesti ei haittaa kenenkään juominen tai juomattomuus. Kunhan minun ei tarvitse kuunnella saarnoja tai toisaalta kantaa ketään 😀 ! Lasten seurassa minäkään en örvellä, vaan silloin lapset ovat hoidossa.
Hyvää (selvää) vappua sinulle ja lukijoillesi!
T: se, joka ikävöi jo krapulaakin 😀 !
Haha! 😀 Juuri näin, ei kaikkien tarvi olla hiprakassa tai kännissä.
On myös hyvä, että itse tietää mitä tahtoo. Jos et imettäisi, niin olisit ottamassa ehkä vappuhuikkaa. Ja mikäs siinä. Kunhan tosiaan itse on tyytyväinen ratkaisuunsa. 🙂
Ehkä mullekin tulee vielä joku päivä (ja varmana tuleekin) se kun ikävöin krapulaa! 😉
Heipsan!!
kyllä alkoholi on reippasti vähentynyt..treeni luojan kiitos tullut elämääni
mutta sinkkuna se onkin ihan eri asia..olla ilman alkoholia ja sitten ajoissa juhlista kotiin
ei oikein innosta jos vauhti päällä..se on todellakin ihan eri asia jos poikaystävä olemassa ja odottaa kotona 🙂
tämän haluan ehdottomasti tuoda myös esille..koska kaikki lehdetkin kailottaa että kun joku päässyt alkoholista
irti ja aloittanut uuden elämän..niin ainahan SIELLÄ TAKANA että poikaystävä tukee tai ja että uusi poikaystävä löytynyt…grrr tämä hyvin vaikeata sinkulle..sitä on vaan pakko jaksaa liikkua ”yössä” ja ei siitä mitään tule jos ei kilistele välillä ja ota ennemmäkin ..suomen miehet niin ujoja että yleensä pitää olla aloitteen tekijä kuppiloissakin..toista maata ovat ulkomaalaiset ja ulkomailla..siellä vientiä on ja yritystä..jos vähänkin näyttävä nainen..tämän olen monta kertaa halunnut tuoda esille!! KIITOS ERITTÄIN HYVÄ AIHE IHANA MONNA <3
Treeni sen alkoholin määrän usein vähentää! 🙂
Sinkkuna tosiaankin on eri asia. Kyllä mäkin varmasti juhlisin vielä jos olisin sinkku. 😀
Toivottavasti siellä kilistelyn lomassa pian löytyy joku kumppani sitten joko suomalaisista tai ulkomaalaisista miehistä. 🙂
Monna oot huippu! Sun elämänasenne on niin mahtava. Jotenki aina tätä blogia lukiessa tulee hyvälle tuulelle, kiitos <3
Olen vielä nuori 22-vuotias. Alkoholia olen nauttinut about 16 vuotiaasta saakka. Paljon. Vietän selvää vappua ensimmäisen kerran alkoholin aloittamisesta. Olen aina ollut meidän porukan bilehile ja se kuka "osaa juhlia". Olin usein töissäkin krapulassa, koska sitä ei paheksuttu ollenkaan, olinhan se partyhirmu! Koin fyysistä ja henkistä pahoinvointia, jonka yritin tukahduttaa viikonloppujen alkoholiputkilla. Yleensä arjet urheilin paljon, koska todella nautin siitä. Reilu puolisen vuotta sitten lopulta heräsin siihen, kun tajusin mitä todella teen itselleni ja keholleni. En muistanut edes viikkoa pidempää tipatonta kautta. Kadehdin kaikkia niitä lihaksikkaita vartaloita joita salilla näin ja tiesin, että minun elämäntyylilläni en koskaan voisi saavuttaa niitä. Saati salaista unelmaani maratonista. Sitten vietin kuukauden täysin tipattomana ja tajusin että RAKASTIN SITÄ. Huomasin että kun saan sunnuntaisin vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille, olen onnellinen.
Kamala myöntää, mutta rakastan edelleen hiprakassa oloa. Kuitenkaan kännejä en ole juonut pitkään aikaan. Eniten pelkäsin alkoholista luopumisessa sitä, että menetän ystäväni. Alkoholi oli se "meidän juttu". Ne joiden kanssa elämässä ei ollut muuta kuin alkoholia karsiutuivat pois. Joidenkin on vieläkin vaikea ymmärtää miksi en halua juoda/miten niin olen lopettanut kännäämisen. Ihmettelen miksi terveellisiä elämäntapoja joutuu aina selittämään tai miksi pahat tavat ovat paljon hyväksyttävämpiä? Hassua kyllä, ne todelliset ystävät joiden menettämistä eniten pelkäsin tukivat päätöstäni. He ovat jopa itsekin alkaneet ehdottamaan tipattomia iltoja sekä yhteisiä lenkkejä. Ehkä se hyvä olo todellakin paistaa ulospäin 😉 Kaikkena tänä aikana tunnen saaneeni enemmän kuin menettäneeni. Tällä tiellä pysytään vielä.
Kiitos marsa! 🙂
Voi miten tutulta tuo kuulostaakin, että töissäkin krapulassa ja sekin oli ihan ok muiden mielestä.
Ihanaa kun nautit noin paljon krapultattomista viikonlopuista ja alkoholittomuus on ollut hienoa. 🙂
Eikä se oo kamala myöntää, että tykkää hiprakasta, niinhän mäkin myönsin. 😉
Kamalaa on se, että ihmiset tosiaan edelleen ihmettelee päätöstä elää terveellisimmillä elämäntavoilla.
Kivaa kesän odottelua! 🙂
Moikka!
Mulla on kans alkoholin käyttö vähentynyt huimasti. Rupesin käymään tosissaan salilla ja syömään oikein niin ei ole hirveemmin tehnyt alkoholia mieli. Osa mun kavereista ei oikein ymmärrä sitä asiaa. Kaveri kerran kysyi multa, miten rentoudun. Kerroin että liikkumalla ja nukkumalla 😀 Vastaus oli: Sä et ole ihan terve.
Mä joskus monta vuotta sitten pystyin menemään darrassa töihin. Tänä päivänä mä en pystyis siihen. Se olisi aivan kamalaa.
Niinhän se usein menee, että liikunta ja terveellinen ruokavalio tekee niin hyvän olon, ettei tee mieli enää juoda.
Ja voi hitto tota sun kaveisi vastausta!! 😀 😀 Hahah! Kai sä nauroit sille takas?! 😀
Pyörittelin silmiä siinä vaiheessa 😀 Harmittaa vaan kun jotkut eivät osaa olla tukena 😛
Mielenkiintoinen aihe ja kommentteja! Meikä on kans nuorempana juonut hyvinkin usein ja paljon, enkä kadu yhtään! En koe niitä aikoja mitenkään huonoiksi ajoiksi, olin silloin(kin) hyvin onnellinen ja aivan uskomattoman hyvien ystävien ympäröimänä. Osittain kaipaan niitä aikoja, mutta kroppa ei yksinkertaisesti kestä enää jäätävää ryyppäystä, ja koska olen löytänyt liikunnan, ei senkään takia viitsi viettää puolta viikonlopusta krapulassa. Tykkään edelleen tissutella, mutta yritän rajoittaa sen max kertaan kuukaudessa. Tämä senkin takia, että minulla ei tällä hetkellä ole tarvis bussikortille, ja täällä Oulussa päin öisin bussilla kulkeminen on lähes yhtä kallista kuin taksilla ajaminen. On siis vaivattomampaa lupautua kuskiksi itselleni ja avomiehelleni. Silloin tällöin, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa tahdon juopotella ihan kunnolla ja hyvällä omallatunnolla! Viimeksi tällainen yöhön asti kestänyt ilta oli tammikuussa. Vappuna yritin juopotella näin, mutta neljän lonkeron jälkeen totesin ja juhlapaikassa orastavan draaman takia totesin että koti on paras kohde seuraavaksi. Kello ei ollut vielä edes yhtätoista!
Tämän blogipostauksen kommenteissakin on tullut monessa ilmi melko negatiivista suhtautumista alkoholiin. Itse yritän välttää tätä loppuun saakka, sillä ystäväni ja mieheni juovat, eikä se ole minulle mikään ongelma (niin pitkään, kun eivät alkoholisoidu, tosin riskiä ei ole onneksi näkyvissä 🙂 ). En ymmärrä, miksi minun pitäisi paasata ja paheksua toisten juomista, kun olen itsekin ennen juonut ihan samaa tahtia, eikä missään sanota, ettenkö tulisi niin tulevaisuudessa tekemään. Nyt tuntuu vain olevan tällainen vetisempi kausi, voihan se olla, että esimerkiksi kesällä taas maistuu enemmän, kun on kesätöiden myötä rahaakin enemmän käytettävissä. Pointtini siis, että siinä missä juovat ihmiset kyseenalaistavat juomattoman valintoja, on mielestäni myös holittoman henkilön katsottava peiliin. Turha paheksuminen ja skisman aiheuttaminen omaan ympäristöönsä on mielestäni, no, turhaa.
Sen mitä näin ”vanhemmiten” on oppinut, on kohtuullisuus, niin alkoholin kanssa kuin muissakin asioissa. Aiemmin mopo lähti käsistä ja muisti meni melko useinkin, mutta nyt, vaikka juhlisin aamuyöhön saakka, olen paljon paremmin kontrollissa omasta juomisestani. Ryhmäpaine ei sinänsä saa enää niin voimakkaasti otetta minusta, eikä minun ole esim. baarissa aina saatava lisää juomaa, kun kaverinikin tilaavat. Tämä minusta on kaiken a ja o, jokaisen on löydettävä se itselle oikea alkoholinkäyttötapa. Mielestäni lujaa saa mennä, niin pitkään kun itseään tai muita ei aseta vaaraan tai epämukaviin tilanteisiin!
Itse en ole kohdannut hirveästi paheksuntaa juomattomuuteni suhteen. Yhdelle tai kahdelle ystävälle olen joskus joutunut ääntä korottamaan, mutta asiat on aina saatu keskusteltua halki, poikki ja pinoon. En ole myöskään muistaakseni koskaan kokenut olevani erityinen ilonpilaaja juomattomuuteni takia! Ehkä minulle vain on siunaantunut erityisen hienoja ihmisiä ympärilleni <3
Kiitos huippupostauksesta! Mulla myös alkoholi kuului tosi moniin viikonloppuihin ikävuosina 17-21, about. Yleensä meni sekä perjantai- että lauantai-illat (=yöt) baarissa. Tosin se oli ihan kivaa että nuorena ei tullut krapulaa. Usein tuli törttöiltyä, satutettua itseään tai tehtyä muuten jotain noloa. 19- vuotiaana aloitin opiskelut ja alkuun tuli vielä silloinkin juhlittua PALJON. Joku herätys kuitenkin tuli noin 22 vuotiaana, alkoholi ei enää kiinnostanut. Opiskelin terveysalaa jossa halusin toimia esimerkkinä muille. Tuntui myös kamalalta ajatukselta olla kännissä baarissa ja törmätä johonkin ”asiakkaaseen” vaikka tietysti minulla siviilielämä sai olla.
Nyt kohta 25vuotiaana olen viettänyt noin 3 edellistä vuotta alkoholin suhteen tosi rauhallisesti. Välillä olen pohtinut ihan täyttä absolutismia mutta en kuitenkaan siihen asti mene. Juon ehkä 2-4 kertaa vuodessa, silloinkin yleensä muutaman annoksen (ennen saatoin oikeesti juoda melkein 20 annosta baari-illan aikana! Minä pienikokoinen nainen!). Muutenkin viimeisen 1,5 vuoden aikana on muuttunut ruokavaliokin ja olen alkanut treenata ahkerasti. Miten parasta onkaan herätä lauantaiaamuna klo 8 ja lähteä salille kuin nukkua klo 14 asti krapulaansa pois. Hyi olkoon. Eikä tarvitse miettiä nolanneensa itseään tai muita kännipäissään.
Tuo sun kirjoitus oli siis kuin omasta suustani 🙂 ihana lukea myös kommenteista kuinka paljon samankaltaisesti ajattelevia onneksi on. Mulla on ystävät pysyneet mutta kyllä välillä tulee joiltakin (kenelle alko maistuu ihan liikaa) kommenttia tyyliin ”sun elämä on varmaan tosi tylsää kun et juo” – joo mun elämä on kaikkea muuta kuin tylsää 😀
Melkein parasta tässä kaikesssa on se että myös puolison alkoholin käyttö on vähentynyt merkittävästi. Hänkin tuumasi tässä eräänä päivänä että urheilu menee kyllä tärkeysjärjestyksessä reilusti alkoholia edelle.
Lähiaikoina onkin varmaan tulossa päivä jolloin taas muutaman siiderin juon, nimittäin mun oma polttaripäivä 🙂