Ruokahulluus!

Nyt kirjoitan teille vähän ruuasta!

Kirjoitan oikeastaan tällä kertaa vähän omasta suhteestani ruokaan.

Multa välillä (tai oikeestaan aika useinkin) kysellään ruokapäiväkirja-tyyppisiä postauksia tai kysytään, että minkälainen on mun ruokavalio. Paljonko mä syön kaloreita päivässä ja miten mä koostaan minkäkin aterian. Ja voisinko antaa reseptin tuohon ja tuohon ruokaan.

Mä oon tosi huono vastaamaan mihinkään noista tai tekemään ruokapäiväkirjapostausta. Koska mä syön melkein joka päivä vähän eri tavalla.

Ennen ruoka ja syöminen oli mulle jonkin asteista mättämistä. Hirveessä nälässä ruokakauppaan ja kori täyteen kalapuikkoja, ranskalaisia, mehua, limua, suklaata, karkkia, shipsejä, vaaleeta leipää, metwurstia jnejne..
Joka kerta syömisen jälkeen mulla oli pahaolo ja ähky.
En myöskään koskaan ajatellut ruokien ravintosisältöä. Ainoa asia mitä osasin joskus miettiä oli kalorit. Mutta niistäkään en aina välittänyt.

Parin viimeisen vuoden aikana oon oppinut oikeasti kuuntelemaan, mitä mun keho tykkää mistäkin raaka-aineesta ja mitä se kroppa oikeasti tarvitsee.
Ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana kun olen alkanut syömään FODMAP-ruokavalion mukaan, on keho ollut vielä entistä tyytyväisempi.

Mulla on tietysti muutama perusjuttu, mitä noudatan päivittäin.
– energiaa nassuun säännöllisin väliajoin, ei liian pitkiä monen tunnin välejä energiansaannissa
– mahdollisimman puhtaita raaka-aineita, eli mahdollisimman vähän käsiteltyjä raaka-aineita
– proteiinia pitkin päivää, yritän saada jokaisella aterialla edes pienen määrän proteiinia
– paljon hedelmiä, vihanneksia, marjoja

Mä en enää oikeastaan katso kellosta, että jaahas, nyt on kulunut kolme tuntia edellisestä ruokailusta, nyt täytyy syödä.. Vaan mä oon oppinut tunnistamaan energiantarpeeni. En anna kehoni vaatia energiaa, eli en anna nälän kasvaa jumalattomaksi. Pidän elimistöni käynnissä koko ajan, syömällä tasaisesti. Laukusta löytyy lähes aina banaani, ihan vaan sen takia että voin vetästä sen naamaan jos nälkä yrittää lähteä korventamaan rintaa. 😉
Tällöin päivän aikana ei pääse tulemaan niitä aiemmin niin tuttuja energiavajeita ja sitten toisaalta taas kauheita energiapommeja.

En myöskään enää laske kaloreita. Joskus tein sitäkin aika paljon.
Syön jos on nälkä. Se yleensä kertoo siitä, että keho tarvitsee ravintoa.
Oon oppinut tunnistamaan nälän ja mielitekojen eron. Onko mulla nyt oikeasti nälkä, vai tekiskö vaan mieli tehdä yks kauraleipä ja laittaa päälle pari viipaletta avokadoa, kalkkunaa ja tomaattia!?

Ja kyllä sen tuntee, onko mahassa oikeasti sellainen jännä pieni tunne, että nyt tarvii sitä energiaa taas lisää ennen kuin nälkä ehtii kasvaa suureksi. Vai onko se vain mieliteko, onko maha ihan tyytyväinen ja koko kroppa..? 🙂

Mulla on tietyt jutut mitä en syö ja ne on siitä FODMAP-ruokavaliosta. Mahan hyvinvoinnin takia.
Mutta muuten mulla ei oo mitään sellaista, että en syö soijatuotteita, en syö punaista lihaa, en käytä sitä tai tätä.. Kaikkea kohtuudella. Se on se mun motto syömisessä.
Silloin tällöin tehdään Tuukan kanssa soijarouheesta kastike tai syödään soijajugurttia.

Mä en oo ostanut marinoitua lihaa/kalaa/kanaa varmaa kolmeen vuoteen. Ostetaan aina naturellina ja marinoidaan itse.
Se on yks sitä mun periaatetta, että mahdollisimman puhtaita raaka-aineita.
Tässä jokunen aika sitten itse herra Jyrki Sukula otti muhun yhteyttä ja kysyi saisiko lähettää mulle Huttulan Kukko Oy: Naapurin maalaiskanaa  testattavaksi. Vastasin, että no mikä jottei! 🙂
Saatiin marinoimatonta ja marinoitua kanaa testiin.
Eli valmiiksimarinoidun lihan syöminen sai katkon. 😉
Mä olin aivan yllättänyt miten hyvää savu-chilimarinoitu kana oli!! Ja tietysti kaikkein parasta se, että nämä on alusta loppuun tehty tuolla tilalla. Kyllä meni aika vikkelään tahtiin nää kanat meiän masuihin.
Huttulan Kukon filosofia perustuu todelliseen lähiruoka-ajatteluun, jokainen vaihe jyvästä markettiin asti on heillä. Eläimille annetaan puhdasta, omilla pelloilla viljeltyä, omassa rehustamossa tuotettua 100 % GMO:sta ja muista maailman kommervenkeistä vapaata ruokaa. 😀

Sukulan reseptejä noille kanoille voi käydä kattomassa TÄÄLTÄ. Ja tosiaan noita Maalaiskana-tuotteita löytyy ainakin K-ruokakaupoista, Stockmannien Herkku-osastoilta, Prismoista, M-kaupoista ja Apetit-palvelutoreilta.

Reseptejä mä teen itse tarkasti aika vähän. Usein heittelen sekaan vähän tota ja vähän tätä. Ja siks mun onkin vaikeeta kirjata teille ylös, että mitä tuli tuohon ja tuohon ruokaan.
Jokunen teistä on varmasti tarkkaavaisina henkilöinä huomanneet, että meillä on Hannan, Maijun ja Ainon kanssa jonkinlainen kirjaprojekti käynnissä.. 😉
Tätä varten oon joutunut ihan opettelemaan reseptien ylöskirjaamista.

Näiden ihanien ja aurinkoa täynnä olevien naisten kanssa on niin hienoa olla tekemässä yhdessä aivan huippumakeeta juttua!! Mä en meinaa pysyä housuissani, että saisin kertoa teille jo mistä on kyse. 😉
Lokakuussa iLoveMe-messuilla selviää vähän lisää, siellä saadaan siis kertoa mistä on kyse. Aikataulun missä ja milloin me kerrotaan tästä, ilmoitan teille lähempänä messuja.
Jos haluatte pysyä perillä jutusta, niin käykää instagramista katsomassa hashtagia #lokakuussaselviää 🙂

Instagramissa niin ikään lupailin teille eilen, että kerron reseptiä blogissa herkullisille kookospersikoille.. Mutta! Mäpä kerronkin sen teille vasta kirjassa! Hihi. 🙂
Kirjassa mukana sponsorina on mm. CocoVi. Nokkelimmat voi itse keksiä tuon reseptin, johon käytin mm. CocoVin kookosöljyä ja kookossokeria.

Ruoka on sekoittunut mun pään hyvällä tavalla. 🙂 Ruokahulluus on iskenyt.
Ennen olin humalassa alkoholista ja nyt high on food! 😉 Täytyyhän sitä ihmisellä jotain riippuvuuksia olla. 😀 Hahaha.. Vitsivitsi.

Kertokaa mulle teidän suhteestanne ruokaan. Onko jotain suuria herkkuja? Onko tarkkaa dieettiä? Punnitsetteko ruokanne? Lasketteko kalorit?

Iloista viikonloppua ja nautinnollisia ruokahetkiä! 😉
Pus