Sosiaalinen media ja sen paineet… Jokainen varmasti tietää, että samasta tilanteesta, samasta asusta, samasta ruuasta, samasta treeniliikkeestä jnejne otetaan yhdellä kertaa useampi otos. Sieltä sitten valitaan se onnistunein joukosta ja se julkaistaan. Tottakai. Niin minäkin teen.

Miksi kukaan haluaisi ehdoin tahdoin laittaa niitä huonompia otoksia muiden katseltaviksi? Ja toisaalta, onhan niitä onnistuneita kuvia myös katsojien mukavampi selata. 🙂
Ristiriitainen juttu. Tässäkin on joku hyvä raja olemassa, ei kaiken tarvitse aina olla niin tip top ja instagram-kuvat järkkärillä otettuja ja photoshopattuja… Ja osalla se menee yli.

Ajattelin laittaa nyt teille muutamia kuvia, mitkä löytyi puhelimestani. Ne kuvat, joita en julkaissut.
Miksi sitten en ole julkaissut juuri niitä, vaan ehkä jonkun toisen niistä kymmenestä samassa tilanteessa otetusta?
Selaathan loppuun asti, jotta löydät pointtini. <3

Koska etureidet näyttää jumalattoman (liian) isoilta pohkeisiin nähden.

Koska tissit näyttää kauhean isoilta ja mahakin vähän huonolta.

Koska ihmeellinen vääntö, nyrpeä ilme ja kauheen teennäinen kuva.

Koska jumalattoman iso otsa.

Koska taas ne reidet…

Koska kompuroituani tupareissa, silmä näyttää siltä kuin olisin saanut turpaan. Ja mahakin näyttää vähän hölmöltä.

Koska näytän hieman ehkä urpolta enkä ymmärrä miksi peppu näyttää noin isolta.

Koska hame haarovälissä liimautuneena.

Koska infernaalisen hölmö käsien asento ja mahakin vähän pömpöttää.

Koska näytän siltä, että vaipat housuissa.

Koska aivan älytön.

Koska näytän krapulaiselta, vaikken ole tippaakaan ottanut.

Koska.

Koska ihmeellinen sivuperse.

Koska köyryselkä.

Koska tosi tummat silmänaluset.

Koska mahamakkara ja ihme ilme.

***

Nämä kuvat on jonkun teidän mielestä ihan tosi hyviä kuvia. Jopa minä itse katselen nyt näitä kuvia eri silmällä. Nehän on oikeasti ihan hyviä kuvia. Mutta joukosta on löytynyt kuitenkin joku mielestäni parempi otos. Jokainen meistä näkee itsensä eri tavalla kuin toiset näkee meidät. Ihan ne p*skimmat kuvathan poistetaan heti kännykästä. Ja eipä kai niitä rehellisesti sanottuna kukaan tahtoisi julkaista.

Tässä pieni raapaisu siitä kuinka paljon sitä mietitään, mitä kuvia voi laittaa ja mitä ei. Kuinka typerää se on. Mitä sitten jos näkyy vähän kaksoisleuka tai mahamakkara? Nämä mun kuvat eivät oikeasti edes olleet sieltä pahimmasta päästä. Tiedän, että varsinkin nuoret voivat käyttää pitkiä aikoja siihen kehtaavatko laittaa jonkin kuvan. Sitten toisaalta taas turhia jeesustelematta ihan varmasti jokainen miettii näitä juttuja. Ehkä me naiset hieman ( 😉 ) enemmän kuin miehet, mutta kyllä miehetkin. Mutta ajatelkaa miten pienestä se on kiinni? Oikeasti aika kamalaa.

Mutta mistä se johtuu? Mistä tulee ne ajatukset, että ei tuota voi laittaa kun näyttää siltä, että on kaksoisleuka ja ei tuota voi laittaa kun maha näyttää huonolta jne… ? Mä luulen, että ne tulee siitä kun niin moni kuitenkin muokkaa kuvia ennen julkaisua. Moni ottaa aina kuvat vain sivustapäin tai ylhäältä käsin, koska näyttää siten hoikemmalta ja paremmalta. Tämä kuvien muokkaus ja vain niiden huippuotosten julkaisu luo tietynlaisia paineita muille somen käyttäjille. Vai mitä? Kuka tunnistaa tai uskaltaa sanoa sen ääneen? Kuinka moni teistä miettii pari kertaa ennen kuin laittaa jonkun kuvan someen? Kuinka moni haluaa vielä ottaa uuden kuvan, jos siinä muistaisi sitten vetää vatsaa sisään ja olla kaunis hymykin vielä huulilla?

***

Muistatteko kun kirjoitin noin vuosi sitten jutun ”Olet kauniimpi kuin uskot.” ?
Se oli kauan aikaa luetuin postaukseni.

Tätä kuvaa en julkaissut, koska ajattelin että nenäni näyttää siinä kamalan leveältä.

Kävin viime viikon sunnuntaina kahden rakkaan ystäväni kanssa syömässä super hyvän brunssin RUPLAssa Kalliossa. Samalla saatiin nauttia toistemme seurasta ja ihan yllättäen huomattiin menneen kaksi tuntia hyvän ruuan ja hyvän seuran parissa.

Saran ja Ellin brunssi on valmistettu puhtaista raaka-aineista ja se on kokonaan kasviperäinen, viljaton, gluteeniton ja sokeriton. Brunssia on tarjoiltu Ruplassa jo parin kuukauden ajan sunnuntaisin ja se on mahdollista nauttia vielä ensi viikon sunnuntaina (2.elokuuta).

Brunssi on mahtava tapa yhdistää ystävien näkeminen ja hyvä ruoka.
Tässä brunssissa oli yksi erityisen hyvä puoli maittavan ruuan lisäksi. Se nimittäin tarjoiltiin suoraan pöytiin. Usein brunsseilla tulee sellainen vähän ”hyppivä” tunnelma, kun jokainen vuorollaan hakee ruokaa buffetista ja hakee vielä vähän lisää ja hakee vielä jälkkärin ja vielä sitäkin vähän lisää.

Tässä me istuttiin pöydän ääressä koko kaksituntinen ja lapattiin lautaselle lisää ihania ruokia kun edelliset oli syöty.
Ainoastaan kahvi ja tee haettiin erikseen. Juurikin siinä kahvia hakiessa sitten oikein havahduimme siihen, että miten aika olikaan juossut siivillä. 🙂

Rupla on muutenkin ihan mahtava paikka. Siellä yhdistyy kahvila, taidenäyttelyt, vintage-shop ja vaikka ja mikä. Ruplassa järkätään paljon myös yksityistilaisuuksia ja siellä oli meidän kirjamme Välipalat – virtaa superfoodeista julkkaritkin keväällä.
Siinä muutama muistelukuva sieltä. 🙂

***

Ruoka ja ystävät yhdistettynä, se on ihan mahtava tapa. Tämä oikeasti herkullinen brunssi on siis mahdollista nauttia vielä tänään (ehkäpä jo loppuunmyyty) ja ensi sunnuntaina. TÄSTÄ voi mennä varaamaan suoraan paikat. 🙂

Eilen tavattiin täällä Nurmeksessa kaksi ihanaa ihmistä, joiden kanssa ollaan oltu vain ”some-tuttuja” ja nyt päätettiin vihdoin nähdä. Tälläkin kertaa yhdistyi hyvä ruoka ja ihanat ystävät. 🙂 Ja reilu parituntinen hurahti nauraen ja jutellen.

***

Aurinkoista sunnuntaita!

(vaikka taitaakin olla sateinen koko Suomessa 😉 )

xoxoxo
Monna