Levon tarpeessa.
5
On vasta syyskuun alku, pari kuukautta varsinaisesta kesälomasta ja jo nyt tunnen olevani levon ja loman tarpeessa.
Tämä on mulle tuttu tunne.
Aina säännöllisin väliajoin mietin, että nyt en täytä kalenteria niin täyteen. Pidän rauhallisempia päiviä ja otan levon kannalta useammin. Silti kalenteri aina kuitenkin täyttyy salakavalasti, koska on niin pirun vaikea sanoa ei.
Kun tykkää niin hirveästi kaikesta mitä tekee, on todella vaikea kieltäytyä. On vaikea ottaa lepopäivää treeneistä, kun treenin jälkeen olo on aina niin hyvä. On vaikea pitää läppärin kansi kiinni, kun kiinnostaisi niin hirveästi mennä lukemaan asiakkaiden viikkoraportteja ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa. On vaikea sanoa ettei kalenteriin mahdu, vaikka siellä olisi vielä muutama tunti aikaa. On vaikea sanoa ystäville, että ei pääse tällä kertaa mukaan – vaikka tyhjiä tunteja olisi vielä sen päivän kohdalla.
Mutta sitten kun kaikkea on liikaa, muuttuu myös kivat asiat velvollisuuksiksi ja jopa ahdistaviksi. Kun tuntuu siltä, että ei ehdi hengähtää välissä kun taas pitää pistää kengät jalkaan ja lähteä. Silloin väsyy. Silloin kroppa alkaa kertomaan jollain tavalla, että nyt haloo! Väsymys voi olla niin kokonaisvaltaista, että ihan vaan vaikka AkuAnkan lukeminen tuntuu liian raskaalta hommalta. Silloin ne kivatkin asiat tuntuu velvollisuuksilta ja ahdistavilta. Oikeastaan mikään muu ei tunnu silloin hyvältä vaihtoehdolta kun puhelimen äänettömälle laittaminen ja peiton alle sujahtaminen.
Tuttu tunne.
Nyt huomaan tuon tunteen taas hiipivän lähemmäksi ja yritän pysäyttää sen tällä kertaa ennen kuin se ehtii liian lähelle. Treenit jätin loppuviikoksi tauolle, sähköpostin ajattelin avata vasta maanantaina. Kalenteriin kirjasin loppuvuodeksi joka viikolle yhden lepopäivän, sellaisen jolloin en ota mitään sovittua. En edes niitä kivoja juttuja. Tiedän jo nyt sen olevan vaikeaa, mutta aion haastaa itseni opettelemaan sitä. Olemista, hengailua ja löysäilyä. Ilman aikatauluja.
Tiedän, että tällaisten päivien ottaminen lisää energiatasoja ja jaksamista. Miksi niiden laittaminen kalenteriin ja sellaisena siellä pitäminen sitten onkin niin vaikeaa? Pelko siitä, että jää jostain paitsi jos kieltäytyy? Vai vaan yksinkertaisesi halu tehdä kaikkea ihan hitosti?
Myös rentoutuminen voi tarkoittaa monille erilaisia asioita. Joku rentoutuu yksin, että saa olla ihan vain yksin ja vaikkapa kuljeskella metsässä. Joku taas rentoutuu treenaamalla, ajatukset kaikesta muusta pois ja vaan kova treeni käyntiin. Joku toinen rentoutuu hyvän ystävän seurassa. Joku rentoutuu shoppailemalla, joku kirjaa lukemalla.
Olisikin hyvä löytää se oma tapa. Tai jos niitä on monia, tehdä sitten niitä kun tuntuu tarvitsevan lepoa ja rentoutumista.
Että jaksaa nauttia niistä kivoista asioista, antaa työssään itsestään parhaansa ja olla läsnä vapaalla tärkeiden ihmisten seurassa – on otettava välillä lepoa.
Vaikka olisi minkälainen energiapommi ja duracelpupu, kyllä niitä akkuja on vaan pakko osata tai ainakin alkaa opetella lataamaan välillä. Niin ja tyhjentää myös sitä muistikorttiakin.
Ihanaa, rentoa ja rauhallista sunnutaita! <3
Pus!
5 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi kun kuulosta NIIIIN tutulta! Vuoden verran olen sitä itse opetellut, edelleen tuottaa vaikeuksia ja välillä vaan loppuu voimat. Silti kun katsoo taakse päin, on vuodessa tullut opittua omasta jaksamisesta aivan hurjasti. Joten pikkuhiljaa hyvä tulee. Ei ole helppoa olla innostuja tyyppi, joka tahtoisi olla kaikessa mukana!
Kiitos tästä tekstistä! Osui aivan täydellisesti tällaiselle touhuajalle, jonka elämä on täynnä kaikkea kivaa kaiken aikaa. Tänään on viikon ainoa vapaapäivä ja jo aamulla huomasin miettiväni, josko sittenkin vähän lukisin opiskelujuttuja ja sitten pitäisi sitä ja tätä… Yritin kuitenkin työntää ajatusta pois ja päätin, että tänään vaan levätään. Tunnistan nimittäin myös itsessäni tuon olon, että väsyn kaikesta kivasta eikä mikään enää kiinnosta, makaan sängyssä koko päivän ja itkettää, koska on niin poikki.
Niinpä tänään levätään ja ensi viikolla sitten taas touhutaan paremmalla energialla! 🙂
Mukavia rentoutumisia sulle. =) On kiva opetella omaa itteensä.
Olen ihminen jonka pitää saada olla ittekseen tosi paljon ja kuormitun heti liikaa jos vahingossa sovin edes yhdelle päivälle monta menoa. Eilen mulle kävi tämmönen vahinko eli olin töissä ensin klo 6–14 jonka jälkeen klo 15 oli Tampere Puolimaratonin 10 km:n startti jonne menin ystäväni kanssa hänen vauhtiansa juoksemaan jonka jälkeen oltiin varattu pöytä ruokapaikasta ja olin illalla kotona vasta 20 maissa. Ihan liikaa menoa mulle yhdelle päivälle enkä melkein käsitä miten sain sen edes järjestettyä sillä tunnen itseni tosi hyvin ja elän todellakin sen mukaan mikä mulle on hyväksi ja mikä ei stressaa. Mutta näköjään joskus tämmösiä päiviä voi ihan vahingossa sattua. Kivaa oli kyllä, mutta ei silti oo sitä mua itteeni kun taas jollekin toiselle tämä olisi ollut todella rentouttava päivä.
Vähän hassua on se, että jos olisin tehnyt kaiken vain yksikseni ilman muita ihmisiä niin se olisikin ollut mulle ok enkä olisi kuormittunut epämukavalla tavalla.
Tosi hyvä ja ajankohtainen teksti. Kannatan tätä ajatusta! Ootte niin meneviä molemmat Tuukan kanssa, että on ihan hyvä yrittää löytyää tällainen päivä kalenteriin, jolloin oikeasti muistaa vain olla ja rentoutua. Ja parastahan siinä on se, että sitten voikin ekstempore tehdänkin jotain kavereiden tai perheen kanssa, kun on aikaa. Se vaan tapahtuu hetken huumassa, eikä silloin samalla tavalla ehkä stressaa ja vie aikaa, kun jos kaikki olisi aikataulutettu jo viikkoja etukäteen. Tärkeintä ehkä kuitenkin sulle tässä kaikessa on se, että jätät välillä ne työmeilit pois ja teet kaikkea aivan muuta. Vaikeaa se on, mutta palkitsee <3
Nähdään taas pian murunen!
Hei mistä nuo ihanat mustat korkeavyötäröiset housut ovat? 🙂