Dieettihanskat tiskiin.
48
Moikka Sara!
Mulla on nyt sulle vähän kerrottavaa.
Ensinnäkin, taas kerran iso kiitos ruokavaliosta ja kaikesta tsempistä!!
Kolme ekaa viikkoa meni hyvin. Kuten tiedätkin. Toki herkkuhimoja tuli, mutta niistä selvittiin voittajana.Nyt on kuitenkin tapahtunut käännös. Mulla on tosi stressaantunut olo tästä ja se tuntuu ja näkyy heti kropassa ja ennen kaikkea mielessä.
Mä tarvin tähän nyt breikin. Mä oon oppinut nyt sen mitä mieli voi yrittää sanoa dieetin aikana ja oppinut sulta todella paljon ruokajutuista lisää. Aion jatkaa sinne lokakuun alkuun kyllä jonkinlaista dieettiä, mutta ihan pienellä ”Monna-fiksauksella”. Ja se tarkoittaa siis sitä, että aloitan aamun sun smoothiella, lounaan ja päivällisen syön kuten oot kirjoittanut. Lisään ehkä välillä riisin tilalle kaurapastaa. Syön myös välipalan ja iltapalan, luultavasti hyvin pitkälti kuten ruokavaliossa lukee, mutten halua tätä stressiä siitä kuinka monta grammaa mikäkin painaa.
Jos tavoite olisi oikeasti jokin konkreettinen juttu, jaksaisin tätä jatkaa täysillä. Mutta kuten viimeks sanoin kun nähtiin Märskyssä – en meinaa löytää motivaatiota jatkaa näin tiukasti kun ei ole mitään ”syytä”.
Halusin sulle kertoa tän ensin. Meinaan kirjoittaa tästä nyt kanssa blogiin. Koska haluan myös lukijoille olla rehellinen. 🙂
Toivottavasti ymmärrät mun näkökulman.
En kuitenkaan näe, että tämä on luovuttamista – koska jatkan mutta vähän vähemmällä stressillä.
Oot rakas, oot ollut ISO apu!!! KIIITOS ihan tuhannesti! Oot opettanut mulle paljon ja oon saanut oppia tämän myötä myös itsestäni paljon.
<3 <3 <3
-Monna
Noin klo 15.00 tänään keskiviikkona pistin rakkaalle ystävälleni sekä ruokavaliovalmentajalleni Saralle ylläolevan sähköpostiviestin. Olin pohtinut tätä asiaa jo muutaman päivän ja nyt tuli vahvana se fiilis, että on aika heittää dieettihanskat tiskiin.
Mietin myös miten tämän asian tuon julki blogissa. Ensin pienen hetken verran ajattelin kertoa, että kaikki sujuu kuten ennenkin. Ihan vain siksi, että en personal trainerina voisi kertoa julkisesti itse lopettavani dieetin aiemmin kuin pitäisi. Mutta se tuntui väärältä. Juttelin myös parin ystäväni kanssa ja molemmat kehottivat kertomaan rehellisesti sen miltä tuntuu.
Into piukassa eilen treenin jälkeen, mutta ajatukset dieetin suhteen jo ristiriitaiset.
Viisi viikkoa dieettiä takana ja aion tehdä stopin.
Koska yksi syy tämän kokeilemiseen oli nähdä ja tuntea mitä asiakkaani käyvät läpi, voin sen nyt allekirjoittaa. En koskaan tee asiakkailleni yli 4 viikon ruokavalioita ilman, että niihin tulisi jotain muutosta sen jälkeen. Neljässä viikossa ihminen oppii ruokailurytmiin, näläntunne oppii tulemaan esiin ja aineenvaihdunta paranee. Neljän viikon jälkeen aletaan opetella siitä elämäntapaa ja samalla annan asiakkaalle itselleen enemmän ohjia käsiin.
80-20 – ajattelu on se minkä itse allekirjoitan täysin. Se on se tapa mikä sopii juuri mulle. Ei kaikille. Mutta monelle. Kun syö 80% ajasta oikein, voi 20% ottaa vähän löysemmin rantein. Tällä ajattelu- ja käyttäytymistavalla olen itse muokannut kroppani tähän mitä se on nyt. Tiedän sen siis käytännön kautta toimivan itselläni. Tässä yksi syy miksi halusin nyt heittää tiukan dieetin hanskat tiskiin. Koska tiedän pitäväni itseni kunnossa ilman ruokien punnitsemista. En sano, että se tapa on väärin tai huono. Mutta juuri itselleni se ei sovi. Olen kovin helppo stressaamaan, joten tämä yksi iso stressintekijä lisää ehkä muutenkin aika pirun hektiseen elämääni tuntui nyt olevan liikaa.
Voin kertoa, että heti nyt olo on rauhallisempi ja tyynempi. Kävin tänään eräänlaisessa energiahoidossa erään ystäväni luona, jonka kanssa puhuin myös tästä aiheesta. Hoidon alussa mulla oli jotenkin todella harteikas olo kun ystäväni kosketti ensimmäistä kertaa olkapäitäni. Hoidon jälkeen ja tämän päätöksen tehtyäni hartioilla tuntuu kevyemmältä. Hippihommia tai ei, mutta tunne on tosi.
Se, että täällä blogissanikin olen jo pidemmän aikaa halunnut kertoa itsensä hyväksymisestä sanomaa ja siitä, että ei ne kilot määrittele mitään vaan se kehonkoostumus ja oma fiilis. Se, että sitten itse ryhdyin dieetille (vaikkakin kokeilu- ja työmielessä) tuntui jo alussa hieman ristiriitaiselta. Nyt kun tein tämän päätöksen on mieli heti rauhallisempi.
Kaikilla on oma tapansa elää. Pitää tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta juuri itselle. Joku haluaa noudattaa maidotonta ruokavaliota, mutta kuitenkin lisää aamukahviin tilkan maitoa. Joku tykkää tehdä kaikki ruokansa vaa’an kautta. Joku haluaa nauttia joka päivä yhden pienen herkun, mutta varsinaista karkkipäivää ei ole. Joku tykkää juoda hyvän ruuan kanssa lasillisen hyvää viiniä. Jollekin sopii yksi herkkupäivä viikossa ja muuten terveellisesti eläminen. Mikään tapa ei ole toista parempi. Sillä me ihmiset ollaan erilaisia, se mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Olisi hyvä kun jokainen löytäisi sen oma tapansa, kuunnellen omaa kehoaan.
Ja muistatteko kun aikoinaan aina sanoin: olemalla armollinen itselleen.
pus <3
Tänään, tyyni mieli.
48 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kuulostaa rohkealta ja oikealta päätökseltä ja tuossa tilanteessa kun mitään oikeaa tarvetta ei dietille ole ja ”testit” on tehnyt on varmasti fiksu kohta lopettaa dietti! Itsellä kävi juuri niin että pääsin omalla syömisellä jo todella hyvään ja itseä miellyttävään kuntoon. Sitten päätin aloittaa gramman tarkan ruokavalion jonka tilasin pt:ltä ja lopputulos 4kk jälkeen koukussa punnitsemiseen ihan kuin muuta tapaa syödä ei enää olisikaan. Nyt vaikeuksen kautta ja henkisen hyvinvoinnin jo kärsiessä todella pahasti yritän pikkuhiljaa palata elämään ennen ruokavaakaa. Projektin myötä myös henkilövaaka astui kuvioihin ja myös se aiheuttaa hirmuisen määrän stressiä ja pahaa mieltä kun aiemmin omalla maalaisjärjellä syötynä sitä ei tarvinnut tuijottaa ikinä!!! Kiva siis kuulla että sinä päädyit tässä kohtaa tällaiseen ratkaisuun, kannatan… Lämmintä syksyä sinulle!:)
Kiitos Hanna. <3
Tuo on juurikin se toinen puoli punnitsemisesta, siihen voi tosi helposti jäädä "koukkuun" ja sitten se ei ole kyllä enää kivaa. Eikä luultavastikaan enää myöskään hyödyllistä.
Toivottavasti pääset vaakastressistä pois! Ihanaa syksyä!
Heippa! Haluan vain sanoa, että kiitos kun olet noin rehellinen! 🙂 olet kyllä rohkea ja aito ihminen, arvostan!
Kiitos muutenkin ihanan positiivisesta blogista, sulla on paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja jatkossakin luen blogiasi mielelläni.
Ihanaa viikon jatkoa sulle!
Kiitos Enni. <3
Ja ihanaa viikon jatkoa mös sulle!
Onko blogiin vielä tulossa kuvakollaasia miten kroppasi muuttui näiden viikkojen aikana? Maanantaimasu kullakin viikolla?
Juu sitten lokakuun alussa. 🙂
Ihan huippu isot peukut sille, että kerroit rehellisesti päätöksestäsi täällä blogissasi! 🙂
Itse olen myös kova stressaamaan ja ymmärrän hyvinki nuo sinun tuntemukset. Itse olen yrittäny nyt tähdätä siihen, että yks ”karkki” päivä viikossa mut vaikeeta on ollut, mutta eiköhän tämä lähe sujumaan.
Teetkö muuten ruokavalioita/ohjelmia ihmisille, jotka asuu kauempana? Ite kun asun Satakunnassa, enkä paikan päälle pääse käymään.
Kiitos Henzku! 🙂
Joo tuo yksi herkkupäivä viikossa on se mitä itsekin taas alan noudattamaan. Toki lokakuun alkuun asti yritän vielä olla herkuttomalla. 😉
Itse asiassa mieheni tekee ruokavalioita ja kyllä myös kauempana asuville. 🙂 Itse teen ruokavalioita vain osana pt-paketteja.
Hei monna! Mulla murtui sormi hetki sitten. Muistelisin, että sulla on kans samankaltaista kokemusta takana. Tämän vuoksi olisinkin kiitollinen, mikäli vastaisit pariin mieltä painavaan kysymykseen: annoitko sormen hengittää myös ilman sidettä? Liikutitko/kuuluiko liikutella sormea/sormia ympärillä? Kuinka kovaa oli kuntoutus, ja onko sormi ennallaan? Oliko kipuja vielä lastan poiston jälkeen?
Itselläni siis hyvin pieni murtuma kynnen jälkeisessä nikamassa, eli suuresta murtumasta ei ole kyse! Mutta mikä tärkeintä: kuinka on käsipainoilla (suht pienillä) treenaamisen laita? Kuinka sua ohjeistettiin? Ylätalja?
Kiitos mielettömän paljon, jos ehtisit vastata kysymyksiini. Kova halu treenaamaan sekä kuntouttamaan sormi taas mukaan peliin! =)
Juu, mulla sormi murtui toukokuussa. Tai se oli oikeastaan siis tuo rystynen. Pikkusormen juuri. 🙂
Sormi oli paketissa 6 viikkoa, ilman että otettiin välillä pois ja se oli virhe. Sormi luutui väärin.
Nyt olen kuntouttanut sitä itse päivittäin ja käynyt sen lisäksi fyssarilla ja osteopaatilla n.10 kertaa yhteensä.
Treenaamisen suhteen en saanut mitään ohjeita, olen siis tehnyt vain miltä itseltä on hyvältä tuntunut. 🙂
Kipua ei varsinaisesti ollut enää kun side otettiin pois. Sen aikana oli luutumiskipuja.
Tsemppiä sulle ja kyllä sä pääset kanssa pian treenaamaan! Kokeile vaan rohkeasti, mikä ei satu vahvistaa. 😉 Siis ihan tosi.
Voi Monna, mä olen ehkä salaa odottanut sulta tätä postausta ja siis odottanut hyvällä, koska jotenkin tuntuu vaan että näin on oikein! ? Ymmärrän toki, että ammattisi vuoksi halusit itse kokea ne dieetin sudenkuopat, mutta tosiaan viidessä viikossa olet ne varmasti kyllä jo sisäistänyt. Sun kroppa on niin upea ja täydellinen, että se ei ainakaan dieettejä tarvitse! Vähän alkoi pelottaa, että jääkö se sun valoisuus ja aurinkoisuus kohta dieetin varjoon ja onko sunkin silmät kohta ”tyhjät”, mutta onneksi kuuntelit itseäsi tässäkin asiassa. Nyt ei kun Makuunin kautta kotiin ? ja huomenaamulla ehkä hieman kevyemmällä kropalla, mutta ennen kaikkea kevyemmällä mielellä kohti ihanaa uutta päivää ???
Kiitos ihana Elina <3
Oot kyllä huippu! 🙂 Makuuni voi vielä vähän aikaa odottaa, mutta kyllä sinnekin tässä joku päivä haluan. 😉
❤️ Rohkea veto! Ihanan aitoa. Ps. Olikos kyseessä reikihoito?
Kiitos! 🙂 <3
Ei ollut itse asiassa reikiä, mutta ens viikolla oon menossa kokeilemaan sitä!! Jännää!
Emmäkää jaksais dietillä olla ilman konkreettista syytä 😉 Tsemppiä treeneihin ja työkuvioihin!
Kiitos Bettina! 🙂
Tsemppiä myös sulle treeneihin ja työkuvioihin! Nähdään varmasti taas saleilla.. 😉
Rehellisyydellä pääsee pitkälle, arvostan! 🙂 Ihmiskokeilijana erityisen hyvin ymmärrään nämä tällaiset kaikki testit, ja muidenkin tekemänä niitä on mielenkiintoista seurata – aina siihen asti, kun siinä hommassa ollaan täysillä ja vilpittömän hyvällä fiiliksellä mukana 🙂 Oot Monna super <3
Kiitos Anna-rakas! <3
Mäkin kyllä tykkään näistä ihmiskokeista, mutta tosiaan hyvällä fiiliksellä ja vilpittömästi. 🙂
Ite oot super!
Hienoa Monna! Kuulostaa todella tutulta, jaksoin diettiä noin 7 viikkoa ja sitten pää alkoi sekoomaan ja oli pakko breikata myös.
Minullakaan ei ollut mitään ”kisa”tavoitteita eikä ylipainoa ollut, tahdoin vain nähdä sixpackin eikä se sitten ihan riittänyt motivaatioksi :). Ajatukset olivat jatkuvasti treenissä, ruokavaliossa, kaloreissa, lihaskivuissa, krempoissa jne ottaen huomioon että minulla on kokopäivätyö, 4 lasta ja mies.. Onneksi tulin järkiini ja laitoin arvot oikeaan järjestykseen omassa elämässäni.
Nyt nautin täysin tästä terveellisestä ruokavaliosta jossa minäkin voin repsahtaa sen 20% viikon aikana. Ruoan terveellisyys, oikea annoskoko sekä vaihtelevat maut ovat minulle tärkeitä ja kilojakin on karissut nyt 3 kg 2 kk aikana 🙂
Ihana Monna, älä koskaan ikinä muutu 🙂
Kuulostaa erittäin hyvältä tuo ratkaisu mihin olet päätynyt!! 🙂
Pää nauttii ja kroppa nauttii. Loistavia tuloksiakin syntyy!
Ihanaa syksyä ja tsemppiä 80/20-meininkiin! Sen minäkin otan taas käyttöön! <3
Respect! Mun mielestä on aina yhtä upeaa nähdä, kun joku osaa kuunnella itseään herkällä korvalla ja toimia sen mukaisesti, kaikista mahdollisista ulkoisista paineista ja ”odotuksista” huolimatta. Pirteää, hyvän olon täyteistä syksyn jatkoa sulle 🙂
Kiitos Tiina! 🙂
Vähän teki tiukkaa tämä päätös, mutta halusin kuitenkin tehdä sen mikä tuntui oikealta.
Ihanaa syksyä!
Hieno ja rehellinen kirjoitus <3 energiahoidoista on kanssa itsellä kokemusta, hyvä fiilis on ollut niiden jälkeen.
Kiitos. <3
Big love Rohkelikka! <3
Oi ihana toi Rohkelikka! Jotain Pelkätytön tilalle. 😉
Ihmettelen vain että miksi ihmiset täälä kehuu kun pt ei jaksa olla dietillä paria viikkoa pidempään, mutta vaatisi sitä asiakkaalta? ja eikö kyseessä ollutkaan itsensä haastaminen? taas yksi asia mikä on jäänyt kesken.
Voi rakas Jore, juurihan kirjoitin etten vaadi asiakkaaltakaan koskaan yli neljän viikon tiukkoja dieettejä. Ruokavalio pitää olla sellainen, että siitä voi saada elämäntavan. Lue ihmeessä enemmän ajatuksiani asiasta ennen kun näin kovin hämmästelet. 🙂 Ja miten niin ”taas” yksi asia? 😀 Pus vaan sulle!
Mäkin ymmärrän sun päätöksesi täysin. Must on hienoa että lähdit kokeilemaan tiukkaa diettiä, nyt tiedät millaiselta se saattaa tuntua ja osaat paremmin samaistua. Hienoa myös että kerroit tämän rehdisti lukijoillekin 🙂
Energisiä ja stressittömiä päiviä sinne ♡
Kiitos Outi-rakas! <3 Stressittömiä päiviä myös sulle!
Minäkin täällä kiitän siun rohkeudesta ja rehellisyydestä. Oot kova mimmi ! Tuollaista aitoutta ei ole liikaa tässä maailmassa <3
Kiitos kovasti!! 🙂 <3
Harvinaisen järkevää puhetta. Sun pisteet nousi kyllä entisestään oivalluksiesi myötä. Tuota yksipuolisuutta ja tiukkuutta ihmettelin jo aiemmin kommentissani. Musta se ei oo vaan millään dieetillä järkevää. Ei kenellekään. Kyseenalaistaisin kyllä ravintovalmentajan / PT:n ohjeet ja asian ymmärryksen jos ne tuollaiset olisi. Just kuten sanotkin, että dieetin pitää olla jo sellainen, että siitä voi elämäntapa tulla. (Kehokisailut toki erikseen)
Voi kiitos. 🙂 Muistankin aiemman kommenttisi.
Kisailut on aina erikseen, niihin on erilaiset dieetit. 🙂
Kun oikeat syyt dietille jäämiselle puuttuvat ymmärrän paremmin kun hyvin että jätit homman kesken.kisat ja ylipaino on ihan eri juttu.80-20 niin tääläkin mennään ja lopputulos kelpaa niin mikä ettei:D
Näinhän se on. 🙂 Ja aina kun lopputulos kelpaa itselle, niin silloin on hyvä!
Musta tää päätös on kyllä hirveän hyvä juttu. Oon aina just ihaillut sua esimerkkinä siitä, että armeliaalla ja joustavalla suhtautumisella asioihin saavuttaa pysyvämpiä tuloksia kuin stressaamalla ja pingottamalla. Sitä sanomaa tarvitaan enemmän tän kurikeskeisen dieettipuheen sekaan. Jatka samaan malliin 🙂
Kiitos. 🙂
Sen sanoman puolesta oon tosiaan aina puhunut, niin nyt on kiva kun voi taas puhtain ajatuksin sen allekirjoittaa. 🙂
Oikea päätös varmasti 🙂 ite olin litellä jonkin aikaa, mutta tuli mittauksista ja nipotuksista vaan ahdistunut olo joten päätin lopettaa 🙂 ilman natseiluakin saa hyviä tuloksia 🙂
Juu kyllä siltä tuntuu 🙂
Hyvä, että säkin olet kuunnellut itseäsi. 🙂
Oot rohkea kun tunnustat asian :). Ja fiksu veto! Itsekin olen joskus saanut pt:lta ruokavalion, jota noudatin kolmen viikon ajan. Sitten alkoi jo piiputtaa, se oli vielä jutta superdieettimäistä kanaa, parsaa, rahkaa… Sain siitä kuitenkin hyvän ”rungon” siihen, miten kannattaa syödä– ne proteiinit, vihanneksien tärkeys jne.
Olen tässä kuitenkin vuosien aikana sen jälkeen löytänyt sen oman tavan; 3-4 kertaa päivässä ruokaa. Viisi kertaa päivässä on melkein ehdottomasti liikaa (ellei hereilläoloaika oikeasti veny jononkin 18 tuntiin..), koska joka kerta kun alan syömään pääseen ns ruoan makuun ja syön liikaa. Mulla toimii paremmin se, että voin syödä kerralla hieman enemmän ja joka päivään olen varannut yhden herkun, oli se sitten quest bar tai pieni jäätelöpuikko :).
Joo hyvä runko syömisiin tästä dieeitstä mullekin jäi. 🙂 Tavallaan hieman paransin sitä mitä olin jo aiemmin tehnyt.
Hyvältä kuulostaa tuo sinun rytmisi ja pääasia, että olet löytänyt itsellesi sopivan. 🙂
Toi 80/20 systeemi kuulostaa kyllä just hyvältä 🙂 Omani on nykyään kyllä hyvin vaihteleva on-off- systeemi, mutta oon ite tullut siihen lopputulokseen, että sekään ei haittaa! Mun mielestä erilaisten ruokavalioiden ja niiden ääripäidenkin kokeilu on aika usein tarpeellista sen kultaisen keskitien löytämiseksi. Yhdessä vaiheessa halusin aina käännyttää mun ystävät, jotka halusivat aloittaa tosi tiukan dieetin, koska tiiän, että ne harvoin toimii. Mutta nyt oon ymmärtänyt että kokeilemalla ja kantapään kautta mäkin oon nykyisen tasapainon löytänyt, ja se voi olla ihan hyvä reitti!
Ps. Nyt voit kokeilla sitä Lidlin luomuomppumehusmoothiehässäkkää 😉
Joo kyllä 80/20 systeemi on mulle toimivin! 🙂 Ja monelle muulle myös!
Ja jollekin tosiaan sopii paremmin tuollainen on-off! Kokeilemalla ehdotomasti löytyy se omin ja juuri itselle sopiva. 🙂
Joo, pitääpä marssia Lidliin joku päivä! 😉
Voih, mä niin sisäistän tuon tunteen. Ruokavalio paperilla edessä, sillä mennään, mutta.. elämä alkoi vaan pyöriä ruuan ympärillä, söin ja katsoin kellosta, että koska voin syödä seuraavan kerran, kauhea ahdistus ja stressi. Tätäkö tämä on, tätäkö pitää kestää ja jatkaa kk kaupalla? Mun pää ei enää kestänyt.
Pudotettavaa ”vain” 5-7 kiloa, mutta tuntuu, että ne kilot on sitkeessä. Mun oli pakko höllätä, pääpiirteittäin syön sen ruokavalion mukaan, mutta rennommin, olen lisännyt hiilareita jne. Laihtuminen on selkeästi hitaampaa, jonain viikkona ei yhtään pudotusta, toisena -400g, mutta olkoot se hinta siitä, etten ole ahdistunut ja voin miettiä muutakin, kuin sitä mitä syön, voin syödä ja koska.
Joo, siltä mustakin vähän tuntui ettei mikään muu ollut prioriteettinä kuin syöminen. 🙁 Ja oli pakko höllätä kuin myös.
Tsemppiä sulle!! 🙂
Hyvä kirjoitus! Ihanaa kun joku jakaa omia kokemuksiaan.
Tässä olisi mun kokemukseni, aloitin ruokavalion n. 1800 kcal/pv. Aloin treenaamaan vuoden tauon jälkeen melkeinpä täysillä. Noin 8-9 treeniä tuli vedettyä. Nyt meen ruokavalion kuudetta viikkoa, tuntuu että pää hajoaa, en jaksa enää treenata (pelkästä kävelystä tulee hapot), tankkauspäivä ei auttanut. Tekisi mieli silti jatkaa mutta kannattaisiko tässä tehdä samat, eli laittaa hanskat tiskiin. Mutta mitenkä ilman vaakaa enää osaisi olla ja miten kävisi painonpudotuksen??
Kiitos Tipe! 🙂
Huh mikä määrä treeniä sulla on ollut viikossa!!
Kyllä ilman vaakaa osaa olla. Ja ei se painonpudotus oikeasti siihen punnitsemisen lopettamiseen tyssää. Kunhan pitää pään kylmänä, eikä hanskojen tiskiin heittämisen jälkeen lähde ”sikailemaan”. 😀 Eli siis jatkaa kuitenkin terveellisillä tavoilla, eikä mätä irtokarkkia päivät pääksytysten. Syö edelleen säännöllisesti ja riittävästi.
Tsemppiä kokeiluun! Ethän voi kumminkaan ikuisesti olla dieetillä.