Kun elokuun 3.pvä aloitin dieettikokeiluni lupasin päivittää teille aina silloin tällöin fiiliksiäni, sekä edistymistä.

Nyt on takana viisi täyttä viikkoa ja käynnissä kuudes. Kolme täyttä viikkoa on vielä jäljellä ja lokakuun alussa (5.pvä alkava vko) meinaan vielä olla osittain ruokavaliolla. Muutenkaan en aio tehdä mitään täyskäännöstä heti kun 9 viikkoa on takana, vaan aion jatkaa edelleen normaaleja ruokatapojani joskin ehkä hieman sisältöä vaihtaen ja monipuolistaen. 🙂

Ensin kerron vielä kertaalleen miksi tähän ryhdyin.
En ole eläessäni ollut dieetillä. Olen aina hieman ollut jopa vastaan tiukkoja ruokavalioita. Myös ammattini puolesta. Silti kuitenkin olen asiakkailleni laskenut erinäisiä kaloritarpeita ja tehnyt ruokavalioita. Painonpudottajalle kuitenkin alkuun paras tapa lähteä elämäntapamuutokseen on säännölliset ruokahommat – ihan kokonaisuutena. Sen vuoksi ruokavalio on hyvä tapa päästä käyntiin.

Yksi syy tähän lähtemiseen oli siis täysin ammatillinen. Halusin oppia tuntemaan ne asiat, joiden kanssa omat valmennettavani painivat. Ja nähdä onko niistä mahdollista jatkaa ilman repsahduksia. Oppia myös hieman lisää ravinnosta ja ruokavalioiden rakentamisesta.
Toinen syy tähän lähtemiseen oli fyysinen. Halusin nähdä miten vartaloni voi muuttua jos syön täysin oikein. Niin, että yhdellä aterialla ei tule kaikkia mahdollisia rasvanlähteitä vaan ne on jaoteltu pitkin päivää. Niin, että energiaa tulee tarpeeksi muttei liikaa. Ja voiko kroppani muuttaa muotoaan entisestään.

Ensimmäiset kaksi viikkoa oli helpoimmat. Silloin vain nauratti ja hymyilytti, kilo tippui viikossa ja kesälomapöhöt hävisi sen siliän tien. Uutuudenviehätys oli korkea ja jopa ruokien punnitseminen oli kivaa puuhaa. Iltaisin odotin jo innolla, että aamusta sitten taas punnailemaan aamupalaa. Olo oli virkeä ja kun kahdessa viikossa tippui kaksi kiloa oli myös fyysinen olo virkeä ja kevyt.

Kolmas viikko alkoi yhtä kivasti, mutta kohti viikonloppua tuntui menevän vaikeammaksi. Perjantaina oli löysempi päivä töistä ja otin aamupäivällä päikkärit kotona. Kun niiltä sitten heräsin oli maailma kääntynyt ylösalaisin. Olin valmis siltä istumalta marssimaan Filmtowniin ostamaan karkkia. En kuitenkaan sitä tehnyt. Vaikka sillä hetkellä en keksinytkään yhtään hyvää syytä miksi jatkaisin dieettiä, en halunnut sitä heittää kuusenkaan.

Oikeastaan siitä päivästä lähtien fiilis dieettiä kohtaan on ollut ristiriitainen. Suurin osa päivistä on niitä, jolloin muistan miksi tätä dieettiä nyt kokeilen ja miksi tähän olen ryhtynyt. Tunnen myös sen hyvän fiiliksen ja näen sen peilissä. Silti niitä päiviä tulee tasaisesti, jolloin mietin miksi tätä teen. Silloin en muista sitä, että tämähän oli ammatillinen kokeilu.

Kun mietin omaa syömistäni ja herkkuperseilyäni, haluan säilyttää dieetistä oppimiani asioita myös tulevaisuudessa. Jos tähän asti (ennen dieettiä) olen syönyt pääsääntöisesti su-pe terveellisesti ja lauantaisin herkutellut, aion jatkaa samalla kaavalla dieetin jälkeen. Mutta, säännöllisyys arkisyömiseen tulee olemaan parempi. Nyt kroppani on tottunut siihen, että 3h välein se saa energiaa ja sillä sipuli. Vaikka jo ennen dieettiä olenkin syönyt tasaisin väliajoin päivän aikana, on silti ollut päiviä jolloin ruokailuväli on venynyt. Ja sitä en aio päästää takaisin lipsumaan. On ollut myös päiviä jolloin energiansaanti on jäänyt aivan liian alhaiseksi. Sitäkään en aio päästää takaisin lipsumaan.

Kuitenkin se, että olen nyt syönyt viisi viikkoa täysin samoja ruokia ja vielä neljä viikkoa jäljellä, on sellainen asia mitä ei jää ikävä. Vaikka ateriat on olleetkin maittavia, en silti jaksa loppuelämääni syödä aina lounaaksi samaa ruokaa.

Joka tapauksessa fiilis on hyvä. Kropassa tuntuu hyvältä ja keskivaiheessa dieettiä ollut väsymys on tiessään. Näen kropassani myös paljon muutosta vaikka samoissa kilomäärissä pyöritäänkin kuin vaikkapa alkuvuodesta. Mutta rasvamassa on tippunut ja lihasmassa kasvanut, josta kirjoittelinkin eilen.
Aion ehdottomasti viedä tämän jutun loppuun. Miksi en veisi? Kyseessä on kuitenkin vain 9 viikkoa elämästäni.

Sen voin nyt myös sanoa, että jos asiakkaani tulee kertomaan mulle fiiliksiään omasta ruokavaliosta ja ettei siinä meinaa pysyä tai ettei ole ehtinyt syömään, voin kertoa että kyllä siinä pysyy ja syömäänkin ehtii kunhan ennakoi ja suunnittelee.
Ymmärrän nyt myös tällaisessa tilanteessa, että se ei ole aina helppoa.
Mutta pystyn seisomaan sen takana, että se on mahdollista.

-Monna <3

Kun puhutaan normaalipainoisesta ihmisestä, henkilöstä jolla ei ole terveydelle haitallista suurta ylipainoa, on painoindeksi mielestäni mittari mikä pitäisi heittää syvälle roskakoriin ja vähän vielä talloa päälle.

Painoindeksi on pelkästään matemaattinen kaava. Siinä henkilön paino jaetaan pituuden neliöllä. Painoindeksi ei ota huomioon mistä henkilön paino koostuu. 165cm pituinen nainen, joka painaa 65kg voi olla fyysisesti aivan eri kunnossa kuin hänen kanssaan täysin saman pituinen ja painoinen nainen.

Teen InBody-mittauksia n.3 kuukauden välein asiakkailleni, sekä muille halukkaille. Olen tehnyt niitä jo muutaman vuoden ja sinä aikana oppinut tämän asian vielä vahvemmin monien esimerkkien kautta.

Annan konkreettisen esimerkin.
On kaksi naista. Neiti C, joka on 165cm pituinen ja painaa 69kg, josta 30kg on lihasmassaa ja 14kg rasvamassaa. Hänen rasvaprosenttinsa on jossain 20% tienoilla. Neiti C treenaa paljon salilla ja hänellä on lihasmassaa hyvin.
On Neiti X, joka on saman pituinen ja painoinen nainen, hänellä on lihasmassaa 18kg ja rasvamassaa 26kg ja hänen rasvaprosenttinsa on yli 30%. Neiti X ei ehdi käymään salilla ja hänen rasvamassa on reilusti suurempi verrattuna Neiti C:hen. Kun heidän molempien pituuden ja painon laittaa BMI-laskukaavaan saadaan silti sama painoindeksi: 25,3 – lievästi ylipainoinen.

Sunnuntaina pidin taas  mittaustapahtuman.
Otin myös itseltäni mitat. Rasvaprosentti oli tippunut, lihasmassa oli kasvanut ja rasvamassa pienentynyt. Paino oli samaa luokkaa mitä se on ollut tässä vuoden ajan. Lukuunottamatta kesän pientä pöhötystä. 😉
Laitan tähän alle vertailun omasta mittauksestani helmikuu – syyskuu.

Mun mielestä tämä on aika hyvä esimerkki myös. Helmikuussa oon painanut vähemmän. Okei, vain 300g vähemmän mutta silti vähemmän. Silti nyt mun koostumus on paremi kuin silloin. Reilussa puolessa vuodessa olen saanut lihasmassaa 1,1kg lisää ja multa on hävinnyt 800g rasvaa. Rasvaprosentti on tippunut yli yhden prosenttiyksikön, mutta silti painoindeksi on nyt suurempi kuin helmikuussa.

Nyt siis 300g painavempana, mutta silti koostumukseltani paremmassa kunnossa olenkin BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Ja tiedättekö mitä? Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen. Mutta jos katsoisinkin sokeasti vain painoindeksiä, saattaisi mieleeni hiipiä ajatus siitä, että olen liian iso. Aika kieroa vai mitä?

Tässä muutaman vuoden sisällä olen itseäni testaillut InBodylla, aina samalla laitteella. Tulokset on siis täysin vertailukelpoiset ja voin katsella kroppani matkaa. 2013 joulun tienoilla olin suurin piirtein samoissa mitoissa koostumuksen osalta kuin nyt. Myös silloin rasvaprosentti oli alle 20 ja paino jossain 67-68kg välillä.
Kun aloitin muutama vuosi sitten elämäntaparemontin, painoin 76kg. Silloin rasvaprosenttini oli reilusti yli 30% ja rasvamassaa yli12kg enemmän kuin nyt. Jos olisin tuijottanut vain vaakaa, voisin ajatella, että kolmessa vuodessa tiputtamani n.7-8kg on aika vähän. Mutta kun tuijotankin kehonkoostumusta huomaan suurta muutosta.

Jos pelkästään kuvien perusteella lähtisin arvioimaan, voisin sanoa vuoden 2009 ja tämän hetken välillä olevan vain n.10kg. Mutta sepä tässä mulla onkin pointtina, että se KOOSTUMUS on tärkein. Ei PAINOINDEKSI eikä todellakaan aina se PAINO.

Vai mitäs te olette mieltä siellä ruudun toisella puolen?
Luotatteko te BMI:n sanomaan? Tai tuijotatteko vain vaakaa? Vai onko peili ja kehonkoostumus parhaita mittareita myös teillä?

Pus! <3