On vasta syyskuun alku, pari kuukautta varsinaisesta kesälomasta ja jo nyt tunnen olevani levon ja loman tarpeessa.

Tämä on mulle tuttu tunne.
Aina säännöllisin väliajoin mietin, että nyt en täytä kalenteria niin täyteen. Pidän rauhallisempia päiviä ja otan levon kannalta useammin. Silti kalenteri aina kuitenkin täyttyy salakavalasti, koska on niin pirun vaikea sanoa ei.

Kun tykkää niin hirveästi kaikesta mitä tekee, on todella vaikea kieltäytyä. On vaikea ottaa lepopäivää treeneistä, kun treenin jälkeen olo on aina niin hyvä. On vaikea pitää läppärin kansi kiinni, kun kiinnostaisi niin hirveästi mennä lukemaan asiakkaiden viikkoraportteja ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa. On vaikea sanoa ettei kalenteriin mahdu, vaikka siellä olisi vielä muutama tunti aikaa. On vaikea sanoa ystäville, että ei pääse tällä kertaa mukaan – vaikka tyhjiä tunteja olisi vielä sen päivän kohdalla.

Mutta sitten kun kaikkea on liikaa, muuttuu myös kivat asiat velvollisuuksiksi ja jopa ahdistaviksi. Kun tuntuu siltä, että ei ehdi hengähtää välissä kun taas pitää pistää kengät jalkaan ja lähteä. Silloin väsyy. Silloin kroppa alkaa kertomaan jollain tavalla, että nyt haloo! Väsymys voi olla niin kokonaisvaltaista, että ihan vaan vaikka AkuAnkan lukeminen tuntuu liian raskaalta hommalta. Silloin ne kivatkin asiat tuntuu velvollisuuksilta ja ahdistavilta. Oikeastaan mikään muu ei tunnu silloin hyvältä vaihtoehdolta kun puhelimen äänettömälle laittaminen ja peiton alle sujahtaminen.

Tuttu tunne.
Nyt huomaan tuon tunteen taas hiipivän lähemmäksi ja yritän pysäyttää sen tällä kertaa ennen kuin se ehtii liian lähelle. Treenit jätin loppuviikoksi tauolle, sähköpostin ajattelin avata vasta maanantaina. Kalenteriin kirjasin loppuvuodeksi joka viikolle yhden lepopäivän, sellaisen jolloin en ota mitään sovittua. En edes niitä kivoja juttuja. Tiedän jo nyt sen olevan vaikeaa, mutta aion haastaa itseni opettelemaan sitä. Olemista, hengailua ja löysäilyä. Ilman aikatauluja.

Tiedän, että tällaisten päivien ottaminen lisää energiatasoja ja jaksamista. Miksi niiden laittaminen kalenteriin ja sellaisena siellä pitäminen sitten onkin niin vaikeaa? Pelko siitä, että jää jostain paitsi jos kieltäytyy? Vai vaan yksinkertaisesi halu tehdä kaikkea ihan hitosti?

Myös rentoutuminen voi tarkoittaa monille erilaisia asioita. Joku rentoutuu yksin, että saa olla ihan vain yksin ja vaikkapa kuljeskella metsässä. Joku taas rentoutuu treenaamalla, ajatukset kaikesta muusta pois ja vaan kova treeni käyntiin. Joku toinen rentoutuu hyvän ystävän seurassa. Joku rentoutuu shoppailemalla, joku kirjaa lukemalla.
Olisikin hyvä löytää se oma tapa. Tai jos niitä on monia, tehdä sitten niitä kun tuntuu tarvitsevan lepoa ja rentoutumista.

Että jaksaa nauttia niistä kivoista asioista, antaa työssään itsestään parhaansa ja olla läsnä vapaalla tärkeiden ihmisten seurassa – on otettava välillä lepoa.

Vaikka olisi minkälainen energiapommi ja duracelpupu, kyllä niitä akkuja on vaan pakko osata tai ainakin alkaa opetella lataamaan välillä. Niin ja tyhjentää myös sitä muistikorttiakin.

Ihanaa, rentoa ja rauhallista sunnutaita! <3
Pus!

Mä selasin eilen mun vanhoja postauksia joulukuulle 2013 asti. Oli hauska lukea kaikenlaisia juttuja mistä on täällä suu vaahdoten ja näppis sauhuten pauhannut. Oli myös kiva katsoa miten oma kroppa on muuttunut ja miettiä, että pitäisköhän sitä taas sittenkin olla brunette. 😉

Yksi postaus oli niin hyvä, että päätin ”repostata” sen. Tässä alla siis koko postaus. Kaikki kursivoitu teksti on suoraan vanhasta kirjoituksestani. Myös kaikki kuvat on siitä.
Tämän postauksen otsikko oli jykevästi:
MULKUN TILALLA JOTAIN MUUTA?!

Kiitos ”dorothea” loistavasta postaus-ideasta!! 😀

Ihan ensin mun on kuitenkin kysyttävä teiltä hyvät lukijani, että miten ihmeessä selitätte miehen ja naisen eron? Siis fyysisesti. Mä en ihan ymmärrä. Olen ymmälläni.

Tai sitten en..

Minä ja miehiset reiteni tänään aamulla..

Omasta mielestäni mulla ei oikeesti edes ole kovin isot reidet. (mun reiden ympärys on 55cm)
Onhan ne hyvin kehittyneet juu, eikä se ole se osa kropasta mitä mun täytyy eniten kehittää.
Mutta haluan tottakai ylläpitää niiden kuntoa.

Tämän vuoksi treenaankin jalkoja suhteellisen pienillä painoilla ja pitkillä sarjoilla. Haluan ylläpitää lihasmassaa, mutten kasvattaa sitä. Haluan reidet entistä kiinteämmäksi.
Siinä nyt se minun tavoitteni reisieni suhteen. Olkaa hyvät.

Ylläpito!! Se on todella tärkeää! Ja moni treenaakin sen vuoksi. Ylläpitääksen kondiksen mikä heillä on. Ei kaikki halua aina enemmän ja parempaa ja isompaa. 😀 😉 Toi kuulosti nyt kyllä vähän kaksimieliseltäkin. 😀 Haha…

No mutta siis takaisin aiheeseen nimeltä ylläpito.
Mä muistan todella hyvin ja varmaan ikuisesti mitä Jutta Gustafsberg sanoi jossain ohjelmassaan. Tai oikeastaan ei se vastaus ollut mitenkään suuria sanoja, mutta kun asiakas sanoi hänelle, että ”sä nyt voit syödä ihan mitä sä haluut kun oot noin hyvässä kunnossa”, niin Jutta naurahti kovaan ääneen ja sanoi, että EI, EN TODELLAKAAN VOI!
Tää on siis ihan liian yleinen ajatus ja harhaluulo! Miksi ihmeessä hyvässä kunnossa oleva ihminen voisi tai edes haluaisi mättää kaksin käsin p*skaa suuhunsa jos on kerta päässyt hyvään kuntoon?

Missä on ihmisten pitkäjänteisyys?
Mulle tämä treenaaminen ja puhtaastisyöminen on elämäntapa. Mä nautin tästä. Mä haluan elää näin aina.
Ei se, että mä olen nyt paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten tarkoita sitä, että nyt hei jes kaikki läskiks vaan taas ja kossupullo kainaloon ja toiseen pussillinen shipsejä!

Ei, ei todellakaan.
Kun tähän kuntoon oon päässyt, haluan ylläpitää sitä ja edelleen kehittyä.
Ja ei, en tarkoita että on vain kaksi ääripäätä: joko se kossun ja shipsien valtaama tyyppi tai treenaava ja kurinalaisesti syövä tyyppi. Niiden välillä on myös olemassa jotain!
Keskitie! Ootteko kuulleet?

Keskitie ja maalaisjärki! Ne on mun kaks lempisanaa!!
Oikeesti.

Tekee ihan hirveen hyvää välillä höllätä ja lähteä kavereiden kanssa ulos. Ottaa vähän alkoholia ja syödä karkkia. Mutta ei liikaa tai liian usein. Ei ainakaan mun elämässä. Se on mun valinta.
Se on se mun keskitie.

Maalaisjärjellä kulkien keskitietä mä olen päässyt näihin tuloksiin ja aion jatkaa vielä pitkän matkan samalla tiellä. Mulla on vielä monta kohtaa kropassani minkä haluan entistä paremmaksi.
Ja samoilla säännöillä jatkan tästä eteenpäinkin: Puhtaita raaka-aineita, eli normaalia perusruokaa, ei mitään ihmedieettejä kaalikeittoineen. Monipuolista treeniä, ei pelkästään puntilla ähellystä. Ja välillä sitten vähän rennommin ystävien ja/tai perheen kanssa.

Taas kerran mä pyydän kaikkia keskittymään siihen omaan kroppaan ja niihin omiin tavoitteisiin.
Multa saa hakea (ja on ihanaa kun haette) vinkkejä treenaamiseen ja motivaatiobuustia! Sehän tän blogin yksi pääpointti onkin! 😀
Mutta sillä minkä kokoiset reidet mulla on ei pitäis olla vaikutusta kenenkään elämään. 😀 Haha! Tai ehkä positiivisella tavalla joo, motivaattorina!

Ja ihan jotta ei kellekään nyt jäis epäselväks, ni joo mulla on haarovälissä jotain muuta mulkun tilalla!! Tarkistin äsken.
😀 😀 😀 Aahahhahahaa!!!!

***

Ai että! 🙂 Kirjoituksesta on nyt n.2 vuotta. Muistan kyllä hyvin tuon kommentin ja fiiliksen kun kirjoitin tätä postausta. Jotenkin kauheen vauhdikas meno mulla on näyttänyt olevan noiden tuon aikaisten postausten aikaan. Haha! 😀

Oikein ihanaa viikonloppua toivotellen,
Monna <3