Onko tuttua? Onko kännykkä kädessä ihan mihin tahansa menet? Vessaan? Keittiöön? Makkariin? Salille? Kauppaan?

Mulle ainakin on tuttua. Valitettavasti.
Mutta nyt oon päättänyt, että siihen tulee muutos. Oon aiemminkin pitänyt mm. somettomia aamutunteja ja aina kun syödään yhdessä mieheni kanssa tai olen kahvilla ystävien kanssa, kännykkä on äänettömällä ja pysyy poissa. (kunnes otetaan kuvia kahvihetkestä ja laitetaan instagramiin, mikä on tärkeää.. 😉 )

Pidettiin viime viikolla Loppiaisena someton ilta kotona. Tultiin töistä n.klo 15 maissa ja oltiin päätetty jo aamulla, että sitten jää kännykät pöydälle ja läppärit pysyy kiinni.
Tehtiin ruokaa ja katsottiin leffa. Luettiin kirjoja ja oltiin vaan. Mitä pidemmälle ilta meni ja koitti aika, että kännykän ”saa ottaa” taas esille, tulikin sellainen tunne ettei sitä halua ottaa.

Alkuun taasen tuntui siltä, että kun toinen meni hakemaan keittiöstä jotain tai muuten vaan tuli hetki tyhjää aikaa, oli mieli automaattisesti ottamassa kännykän käteen ja menossa instagramiin tai faceen. Ihmeellistä. Jopa aika kamalaa.
Tätä samaa huomaan liikkuessa, jos pysähdyn valoihin tai odotan bussia tai seison hississä tms.. on melkein heti käsi menossa taskuun ja ottamassa puhelinta mukaansa. Ihan kun ei osaisi enää vain olla. Vaikka tuijottaa sitä hissin seinää, tai vaikka katsella ympärilleen kun odottaa valon vaihtumista punaisesta vihreäksi. Tämähän on vain tapa. Mistä pitäisi opetella pois.

”Hei, olen Monna ja olen kännykkäaddikti.” Kuinka moni teistä voi sanoa samaa? Tai myöntää sitä itselleen? Ei se helppoa ole. Kyllä mä ennen aina ihan kiehahdin kun luin artikkeleita kännykkäriippuvuudesta, että perkele mä en ainakaa oo tollanen. Ja juuri sitähän mä olen. Kännykkä on helppo ottaa esiin myös vaivalloisissa tilanteissa, kun pitäisi olla vaan ja pokkana katsella ihmisiä ympärillään – voikin ottaa turvakapulan taskusta ja alkaa aivottomasti plärätä instagramin feediä. 😀 Siis puhun nyt itsestäni. 😉
Mä oon monesti tehnyt myös niin, että kun huomaan jonkun puolitutun tulevan kadulla vastaan, kaivan äkkiä puhelimen taskusta ja oon sitä selaavinani kävellyt ohi. Haha! Tästähän tuli nyt ihan tällainen purkautuminen.

Eilen mulla oli kännykkä myös ”turvana”. Olin ottamassa uutta tatuointia pakaraan Linda Räihä Tattoossa ja tiesin, että saan siirrettyä vähän aina kipua pois kun pläräilen kännykkääni samalla kun Linda pistää kuvaa ihooni.

Kuva saatiin melkein valmiiksi ja värejä lisää tulee vielä toisella kertaa. Ponissa niin paljon yksityiskohtia, että otti 4 tuntia aikaa tehdä tähän asti.

Mutta mitä ajatuksia teissä herättää tuo kännykkäriippuvuus tai someriippuvuus? Tunnistatteko itsessänne? Miten suhtaudutte siihen?

Mä olen huomannut, että somettomat ajat rauhoittaa mua. Kun taas koko ajan jonkin median läsnäolo tuo pientä puristusta rintaan.

Mukavaa torstain jatkoa! <3
– Monna

Kovapäisimmät tyypit ei varmaan kärsi koskaan mieliteoista. Tai ainakin heillä on niin kova pää ja mielenvoima, että mieliteko häipyy samantien kun se on tullakseen.

Mulla ei oo kauhean kova pää. Miltään osin. 😀
Mun on vaikeata välillä kamppailla mielitekoja vastaan. Jos jotain asiaa vaan ihan kamalasti haluaa, niin miten siitä voi kieltäytyä?

Matti Nykänen sanoi alkaessaan 100:n päivän alkoholiton-haasteeseen, että ”Niin, onneks tämä on vain pyrkimys olla alkoholitta – mihinkään ei pakoteta. Koska jos jostain sanotaan, että pakko niin minä heitän hanskat tiskiin.” Mä tunnistan vähän itseäni kyllä tuosta. Jos jokin sääntö määrätään mulle, mun on vaikeampi pysyä siinä kun jos saan itse määrittää sen säännön. Ja näinhän se taitaa olla aika monilla ihmisillä. Vai mitä?
Jos mä siis saan itse päättää, että nyt mä teen näin ja näin – siitä on helppo pitää kiinni. Ehkä mun pää on koventunut. Ja mielitekoja on helpompi hallita.

Kuukaudenkiristelyä on nyt takana puolikuukautta. Tää pari viikkoa on mennyt yllättävän helposti. Mutta kyllä mulla on ollut parina iltana tosi kova karkkihimo. 😀 …minä ja mun karkit..

Välillä on tosi kiva haastaa omaa mieltään ja mielenlujuuttaan. Siksi tällaiset kiristelykuukaudetkin on ihan parasta.
Ja mitä se mieliteko oikeastaan edes on? Mitä se tosissaan on kun ”tekee mieli” jotain. Miksi sitä onkin niin hankala hallita? Sehän on vain oman pään sisällä tapahtuvaa kamppailua. Ihan kuin olisi ne kaksi tyyppiä olkapäillä, toinen piru ja toinen enkeli. Järki ja tunteet. Eihän siinä ole oikeastaan mistään muusta kyse. Mistään pakollisesta tarpeesta mieliteot ei yleensä kerro. Ne voi syntyä jonkin asian puutteesta ja näyttäytyä mielitekona jotain asiaa kohden. Mutta kuinka usein mieliteko on jotain järkevää? Että tekeepäs nyt pirulauta mieli aivan jumalattomasti vettä ja kurkkua! Toki hyvää ruokaakin tekee mieli, tietää että kohta on lounas ja mulla on siellä purkissa odottamassa ihana lohisalaatti – kylläpä tekeekin nyt mieli lohta. Tai vaikkapa vettä, kyllähän sitäkin tekee mieli. Mutta se on erilaista halua. Eikö vaan?

Miten teillä on sujunut tammikuu? Kuinka moni on tammikuusta aloittanut elämäntapamuutoksen? Entä kuinka moni tipattomalla? Meidän #kuukaudenkiristelyssä on mukana yli 250 ihmistä ja se on kyllä mahtavaa. Siitä on saanut itsekin niinä muutamana tiukkana hetkenä voimaa. Siitä saa sitä ryhmänvoimaa – kun muutkin, niin minäkin.
Tammikuu on muutenkin sellainen, missä on voimaa aloittaa. Uuden alku. Miksi sitä parjataankin niin paljon? Kun vuosi vaihtuu toiseen, on ihmisen mieli voimakkaampi uusille yrityksille. Jos joku on tipattomalla, ei häntä kannata heti haukkua alkoholistiksi, joka vain tarvitsee tammikuun tipattoman näyttääkseen ettei alkoholi ole ongelma. Jos joku haluaa olla herkutta helmikuun, ei häntä kannata syyttää heikoksi, joka ei pysty muuten hallitsemaan herkutteluaan. Jos joku tahtoo tammikuusta aloittaa jumalattoman treenaamisen, hyvä niin. Aina kaikki pyrkimykset tehdä itselleen hyvää on askel eteenpäin. Askel hyvään.

Meillä on starttaamassa helmikuun 2.päivä ihan uusi nettivalmennus-projekti: MUUTOS100.
Valmennuksessa saat mm.:
– valmiin ruokavalion
– kuntosaliohjelman
– personal trainerien tuen ja neuvot sadaksi päiväksi

Koko paketti tulee kustantamaan vain 99€ – eli alle euron päivä! 🙂

Ensimmäiset 10 osallistujaa saavat treenin tueksi Fast:n Hera80 uutusmakua sekä FAST-shakerin.
Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteissa: pttuukka@gmail.com ja pt.monna@gmail.com

Nyt toivottelen teille ihanaa keskiviikon jatkoa ja lähden itse kohti tatuointistudiota.. Huiiii!! 🙂
Pus!